Poliisin voimankäyttö

[YJT]

Jos aseenkäytön rima on niin korkealla että kohdehenkilön kuolema on hyväksyttävä lopputulos, niin miten se yhtäkkiä ei sitten olisikaan ok jos kohdehenkilön kuolee?

Tottakai arviointi tapahtuu jälkikäteen koska prosessia ei lähtökohtaisesti ehditä käynnistää tilanteen aikana. Silloin arvioidaan, oliko toimenpide ja toiminta oikein vai ei, mutta ei siihen vaikuta se, kuoliko henkilö vai ei. Ohi ammuttaessa (=ei minkäänlaisia vammoja) toiminta voi olla väärin, ja kohteen kuollessa voi olla täysin oikein.

Se vasta olisikin erikoista, jos toimenpiteen suorittaja ei etukäteen pystyisi arvioimaan voimankäytön laillisuutta, vaan se riippuisi esim kirurgin onnistumisesta. Olen ennenkin todennut että ei jääkiekossakaan anneta jäähyä puhtaasta taklauksesta sen takia, että vastapuoli loukkaantuu.

[Lasse Candé]

On mielestäni ihan paikallaan puuttua sanavalintoihin kuten että kuolema on hyväksyttävä lopputulos ja ettei lopputuloksella ole väliä.

Voisin kuvitella että oletetulla lopputuloksella on oikeusprosessissa paljonkin väliä.

Tätä keskustelua kun lukee, näyttää siltä että jos ampuminen todetaan perustelluksi, ei enää millään muulla ole väliä vaan astutaan jollekin ”kaikki toiminta on sallittua” -alueelle.

Minä luulisin, että oikeusprosessissa joutuu myös ottamaan kantaa luultaviin seurauksiin kohteen turvallisuuden osalta. Kyllä tämä keskustelu on siltä näyttänyt että tätä asiaa joutuu tarkentamaan, vaikka onkin niin että jos ei perusteita aseenkäytölle ole ja kohde kuolee, on mennyt jo aiemmassa kohtaa pieleen kuin jos perusteet on ja ampuminen on perusteettomasti vaarallisempaa kuin mitä tarvitsee.

[Ars Dimicatio]

Poliisilaki 19§ säätää ampuma-aseen käytöstä seuraavasti:

Ampuma-asetta voidaan käyttää vain silloin, kun kyseessä on välitöntä ja vakavaa vaaraa toisen hengelle tai terveydelle aiheuttavan henkilön toiminnan pysäyttäminen eikä lievempää keinoa pysäyttämiseksi ole käytettävissä.

Lisäksi sitä rajoittaa myös 3§ suhteellisuusperiaate:

Poliisin toimenpiteiden on oltava puolustettavia suhteessa tehtävän tärkeyteen, vaarallisuuteen ja kiireellisyyteen, tavoiteltavaan päämäärään, toimenpiteen kohteena olevan henkilön käyttäytymiseen, ikään, terveyteen ja muihin vastaaviin häneen liittyviin seikkoihin sekä muihin tilanteen kokonaisarviointiin vaikuttaviin seikkoihin.

Tämä siis silloin kun ampuma-asetta käytetään ennakoivasti kohteen pysäyttämiseen ennen kuin homma eskaloituu hätävarjeluksi. Kohdehenkilön kuolema ei ole tavoite, mutta ampuma-asetta käytettäessä sen todennäköisyys on suurempi, kuin lievempää voimakeinoa käytettäessä, joka on huomioitava siinä vaiheessa kun päätös laukauksen ampumisesta tehdään. Jos arvio on tehty oikein vain oletettavalla lopputuloksella on väliä, tuurista ja hetkellisistä olosuhteista johtuvalla konkreettisella lopputuloksella ei pitäisi olla väliä. Sanon "pitäisi", koska kuten tiedossa on media ja yleinen mielipide kyllä tuomitsee tutkimatta.

[Korpinkivi]

Poliisilaki on peruste toiminnalle ja rikoslaki arvioinnille eli väistämättä konkreettisella lopputuloksella on merkitystä. Vierastan ajatusta, että poliisin subjektiivinen arvio kuolemaan johtaneissa tapauksissa olisi riittävä toimenpide kontrolloimaan valtion kansalaisiinsa kohdistamaa väkivaltaa. Eikä näin onneksi olekaan, toinen poliisilaitos tutkii tapahtuneen, syyttäjä tekee syyttämispäätöksen (jos tekee) ja tuomioistuin tuomitsee (jos tuomitsee). Koko tuon prosessin keskiössä on ampuma-aseen käytöstä seurannut konkreettinen lopputulos.

[Oar]

Poliisilaki on peruste toiminnalle ja rikoslaki arvioinnille eli väistämättä konkreettisella lopputuloksella on merkitystä. Vierastan ajatusta, että poliisin subjektiivinen arvio kuolemaan johtaneissa tapauksissa olisi riittävä toimenpide kontrolloimaan valtion kansalaisiinsa kohdistamaa väkivaltaa. Eikä näin onneksi olekaan, toinen poliisilaitos tutkii tapahtuneen, syyttäjä tekee syyttämispäätöksen (jos tekee) ja tuomioistuin tuomitsee (jos tuomitsee). Koko tuon prosessin keskiössä on ampuma-aseen käytöstä seurannut konkreettinen lopputulos.

Olet aika ansiokkaasti ohittanut kaikki toisten keskustelijoiden tarjoamat pointit, niin on aika hankala saada kiinni ajatuksistasi. Edelleen, miten sillä konkreettisella lopputuloksella on väliä, jos voimankäytön oikeutus on ollut kunnossa? Täysin sama periaate pätee myös muiden voimankäyttövälineiden suhteen: se on täysin se ja sama (jälkikäteisen, oikeudellisen arvioinnin kannalta), murtuuko asiakkaalta reisiluu teleskooppipatukan käytön seurauksena vai tuleeko siitä hento mustelma, jos teleskooppipatukan käyttö on ollut tilanteessa perusteltua. Voimankäyttäjä ei ole syyllistynyt mihinkään rikokseen ensimmäisessä tapauksessa, jos ei syyllistynyt mihinkään jälkimmäisessäkään.

Aina kun ampuma-asetta käytetään, kohdehenkilön kuolemaa täytyy pitää vähintäänkin melko todennäköisenä seurauksena. Se, että kuoleeko kohdehenkilö ei vaikuta siihen, oliko ampuma-aseen käytölle oikeutus vai ei. Seuraus riippuu suurelta osin tuurista.

[YJT]

Poliisilaki on peruste toiminnalle ja rikoslaki arvioinnille eli väistämättä konkreettisella lopputuloksella on merkitystä. Vierastan ajatusta, että poliisin subjektiivinen arvio kuolemaan johtaneissa tapauksissa olisi riittävä toimenpide kontrolloimaan valtion kansalaisiinsa kohdistamaa väkivaltaa. Eikä näin onneksi olekaan, toinen poliisilaitos tutkii tapahtuneen, syyttäjä tekee syyttämispäätöksen (jos tekee) ja tuomioistuin tuomitsee (jos tuomitsee). Koko tuon prosessin keskiössä on ampuma-aseen käytöstä seurannut konkreettinen lopputulos.

Siis sehän on selvää, että toimintaa arvioidaan jälkikäteen eikä asia ratkea voimaa käyttäneen poliisimiehen oman arvion perusteella. Tällaistahan ei kai kukaan ole esittänytkään.

Mutta mihin perustuu käsityksesi siitä, että koskaan ei voi etukäteen tietää, toimiiko oikein vai ei, jos lopputulos - jota etukäteen ei tietenkään tiedetä - määrittelee sen, onko toimittu oikein vai ei?

[Ile]

Edit. Yjt ehti väliin mutta laitan silti.

Vierastan ajatusta, poliisin subjektiivinen arvio kuolemaan johtaneissa tapauksissa olisi riittävä toimenpide kontrolloimaan valtion kansalaisiinsa kohdistamaa väkivaltaa.

Eihän kukaan toki sellaista ole esittänytkään. Totta kai tulee objektiivisesti selvittää, oliko aseenkäytölle perusteet.

. Koko tuon prosessin keskiössä on ampuma-aseen käytöstä seurannut konkreettinen lopputulos.

Itse kyllä sanoisin, että prosessin keskiössä on sen selvittäminen, oliko ampuma-aseen käyttö kohdehenkilöä vastaan perusteltua.

Nähdäkseni asetelmaan on sisäänrakennettuna se, että jos aseenkäytön aloittamisen jälkeen voidaan havaita aseenkäyttöön oikeuttavan uhkan lakkaaminen, niin aseenkäyttöä ei ole enää sallittua jatkaa. Tämä lienee itsestäänselvää, mutta lienee hyvä varmuuden vuoksi täsmentää, että kukaan ei ole väittämässä, että kunhan ampuma-aseen käytön kynnys ylittyy niin sen jälkeen on automaattisesti oikeus ampua ”lopputuloksesta välittämättä” kohdehenkilöä niin paljon kuin huvittaa.

(Disclaimer: minä en kovin hyvin tunne ampuma-aseen käyttöä enkä sen ohjeistusta, enkä osaa sanoa mitä vaiheita edellä kuvattuun sisältyy.)

[Korpinkivi]

Mutta mihin perustuu käsityksesi siitä, että koskaan ei voi etukäteen tietää, toimiiko oikein vai ei, jos lopputulos - jota etukäteen ei tietenkään tiedetä - määrittelee sen, onko toimittu oikein vai ei?

Lopputuloksen epävarmuus johtuu yksinkertaisesti siitä, että tuomioistuimessa luodaan totuus tapahtuneesta, ei etsitä totuutta. Totta kai lähtökohta on se, että toimittaessa poliisilain raamien sisäpuolella, on toimittu oikein lopputuloksesta riippumatta. Koska ampumavamman seurauksena kuolema kuitenkin täyttää (mahdollisesti) virkavelvollisuuden rikkomisen, kuoleman tuottamuksen ja tapon tunnusmerkistön, prosessoidaan tämä jälkikäteen objektiivisesti arvioiden.

Valvomo: Lainaus korjattu.

[YJT]

Totta kai asia arvioidaan jälkikäteen; siitähän ei ole ollut mitään epäselvyyttä.

[sinappi]

Korpinkivi unohti poliisin aseenkäyttöä seuraavan prosessin kuvauksesta sen, että syyttäjä voi esiselvityksen perusteella myös päättää, ettei esitutkintaa aseenkäytön osalta toimiteta. Tämä on eri asia kuin syyttämättäjättämispäätös. Näin on myös kuolemaan johtaneiden ampumisten osalta tapahtunut.

Tunnusmerkistönmukaisuus ei myöskään ole se, mitä noissa yleensä arvioidaan, vaan oikeudenvastaisuus. Se nyt vähemmän yllättäen useasti täyttää jonkin rikoksen tunnusmerkistö, jos tahallaan ammutaan toista. Siinä pitääkin arvioida, onko teolle oikeuttamisperustetta.

[sinappi]

Jaa, hups, luin Korpinkiven viestin väärin. Eihän siinä puhuttukaan syyttämättäjättämispäätöksestä.

[sikajudoka]

Nyt ei kestänyt kasetti kokeneella poliisilla

https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/syy ... #gs.tk7a5n

[sinappi]

Hatunnosto harkkarille, joka teki oikein puuttuessaan epäiltyyn rikokseen, vaikka kokenut vanhempi konstaapeli on opiskelijalle iso auktoriteetti, jonka puolelle moni työyhteisössä saattaa asettua, ja varmasti veneen keinuttaminen luo epävarmuutta omasta urakehityksestä. Vai ei muka korppi korpin silmää noki.

[Kari Aittomäki]

No eipä tuo kovin painava alakuukku ollut, lähinnä muksautus.
Suunsoittamisista pitäis olla välitön kenttärankaisu-käytäntö, pikku kipu ja häpy tekee tampiolle vaan hyvää.
Piristää virkistää.

Mä näin takavuosina melkolailla vastaavan tapauksen, siinäkin oli ilotulitteita ja iljettäviä teinejä.
Ja raudoittamisen jälkeistä toimintaa, tässä tapauksessa vaan konstaapeli kanto soolona vähäpojan takavyöstä maijaan, heitti sisään niin että kaappi hölshkähti. Kyllä siinä valmiiksruma naama otti hiukan ihottumaa mutta se nyt ei tennarilla tee kesää eikä talvee.

Ihme juttu että poliisimies löi, näkyvä ja iso liike. Tuo ois ollu mahtava ropistelun paikka.
Ai niin, sitähän ei ole olemassakaan.
No, raudoilla kaasuttaminen ois ollu kiva kikka kanski.

[Andy]

Judge Dredd on toki sekä syyttäjä, tuomari että pyöveli, mutta sellainen ei kuulu länsimaiseen oikeuskäytäntöön.