Buhurt Suomessa sekä keskustelua eri miekkalajeista

[navajas]

Opettajan asenteella ja käytöksellä on minulle erittäin suuri merkitys, mutta mahtuuhan tähän maailmaan muunkinlaista ajattelua. Viestintäalan (ja entisenä markkinointoalan) ihmisenä uskon lajien positiiviseen markkinointiin, en tuohon sinun valitsemaasi tyyliin. Mutta ehkä sekin voi toimia.

[Joeli T.]

Jos henkilö haluaa oppia --
Tämä ei ole niin monimutkainen juttu.

On muuten, ja surullista kyllä, vieläkin yksinkertaisempaa.

Pari vuotta sitten eräs sykoloogi lähti kartoittamaan harjoittelumotivaatiotekijäitä suuressa hema-yhteisössä. Otosmäärä valikoitiin sataankahteenkymmeneen. Kysymykset olivat laidasta laitaan erillaisia juttuja jotka voisivat kiinnostaa tällaisen miekkailuharrastuksen kohdalla, vastaukset asteikolla yhdestä viiteen. Saatiin muutamakymmenentuhatta vastausta, joista sitten laskettiin tilastollisesti merkitsevät toisistaan poikkeavat kusterit. Psykedeeli kävi läpi jokaisen tällaisen emergentin päämotivaatiotekijän ja nimesi ne (ja nyt sattuu): valtaosa käsitteli mukavaa treeniporukkaa, helppoa ja vaivatonta liikuntaharrastusta, edullisuutta muihin kamppailuharrastuksiin nähden, treenipaikan kätevää sijaintia, jne. Tutkimuspuoli, autenttisuus ja sensellainen oli pienemmässä osassa.

Tästä edeten jaoteltiin vastaajakunta psykologosiin harjoittelijaprofiileihin sen mukaan kuinka heidän vastauksensa sopivat noihin päämotivaatiotekijöihin. Profiilit olivat taasen aika mundaaneja - 8% "asiakkaita", 13% "vaatimattomia", 35% "oppilaita" (jotka olivat kiinnostuneita tekemään mahdollisimman hyvin sen mitä vetäjä osaa, ilman että omasivat motivaatiota kilpailuun, tutkimukseen tai machoilufiilistelyyn), "padawaneja" oli 29%, ja nämä alkavat olemaan fanaattisempaa sakkia harrastuksen aatteellisuuden suhteen, nämä olivat kuitenkin lähinä kiinnostuneet harrastuksensa fiilispuolesta eivätkä olleet valmiita uhraamaan aikaa ja rahaa puuhastelunsa eteen. Kaikki tietää tämän sakin jotka näitä treenejä on yhtään pidempään vetänyt. Ärsyttävää sakkia. Sitten, 11% oli "eliittejä". Nämä olivat kiinnostuneita lajista, sen historiasta ja halusivat edetä sen suhteen pitkälle, koetella itseään kilpailemalla ja niin edelleen. Nyt vasta läytyy se porukka mille on oikeasti väliä mitä tämä homma on mitä seurassa tehdään. Tästä sakista valikoituvat myöhemmin treeninvetäjät, tutkijat, kilpailijat ja sensellaiset. Seuraava porukka oli psykopaatit. Heitä oli 3%. Heille oli taasen ihan sama mitä tämä juttu on mitä tekevät, kunhan siinä voi olla hyvä, parempi kuin muut, ja hakea tiettyä voimantuntoa. Ihan mitä tahansa olivat valmiita uhraamaan jutun eteen. Aiettä kun tällainen pääsee puikkoihin.


Summa summarum, siinä mielessä kun me hemahommat käsitämme, lajilla on merkitystä noin 11% harrastajista, joiden puuhailua 35% läsnäolevista treenaajista tukee. Pienellä porukalla tämä tarkoittanee sitä että treeninvetäjää kiinnostaa eniten se mitä tämä pohjimmiltaan on mitä tehdään, ja hän onkin sitten aidosti ottaen ainoa. Yli puolet sakista on hangaroundeja, fiilistelijöitä ja persiinnuolijoita joiden sisäisen motivaation tai miekkailullisen ulosannin kannalta on aika sama mitä se juttu on mitä he tekevät.


Tavallaan aika mälsää että kun nämä miekkailuhommat lähdetään jaottelemaan, vaikkapa liveroolipelaamiseen, historian elävöittämiseen, sca heavy combatiin, hemaan, näyttämötaisteluun, modernin kevytkontaktifantasiakeksiaikaurheiluun, modernin raskaskontaktikeskiaikaurheiluun ja miekkojen ja keskiaikateemojen ympärillä pyörivän kulttitouhuamiseen, jokaisen näiden lajien sisältä löytyy koulukontaeroja joiden suhteen ihmiset ovat toistensa kurkussa kiinni, siis oman alilajinsa sisällä. Siihen päälle tässäkin ketjussa vilahtaneita asenteita alilajien välillä. Samaan aikaan suuri yleisö nuijjii nämä kaikki samaan kaukaloon samaksi lajiksi... Mutta miltä kuulostaa että oikeastaan, tuon yllä esittelemäni tutkimuksen valossa, noin puolet sinun treenipaikalla kävijöistä ovat oman toimintansa kannalta valmiita tekemään saman. Ei niillä ole aidosti niin väliä mitä se on mitä ne tekee. Vaikka ne käyttää itse omaa aikaansa sen tekemiseen.

Tässä valossa, olettaen että kuulut itse oman lajisi "eliittiin": Joko kannattaa olla aivan helevetin ekumeeninen muita samankaltaisia lajeja kohtaan, tai aloittaa raa'anoloinen nollasummapeli markkinoinnin ja olemassaolevien oppilaiden suhteen, teki sen sitten positiivisessa hengessä tai muita mollaten. Itsestä (niinkuin ketään kiinnostaisi) tuntuu siltä että olen saavuttanut jo niin paljon näiden juttujen saralla kuin vain keksin, enkä oikein tiedä jaksanko tehdä tätä hommaa minkään muun kuin oman itseni takia. Pitäkää tunkkinne, mutta tsäänssit on olemassa että tulen sitten taas joskus sinunkin kekkereissä piipahtamaan, kuka oletkaan joka tätä luet.

[Andy]

Tuo jaottelu oli aika mielenkiintoinen ja tuntuu tutulta vaikken ole ikinä keskiaikamiekkailutreenejä nähnytkään...

[Susikukko]

Joeli on hieno mies (oikeesti). Oisko tosta lohtua (kevennys) http://weknowmemes.com/wp-content/uploa ... a-fuck.jpg" onclick="window.open(this.href);return false;

Vaikka en ole kovin hurskas mies, eikä varmaan muutkaan MCSF ry:n hahmot, niin ollaan kyllä hyvin ekumeenisiä kaikkia kamppailu, varsinkin miekkailulajeja kohtaan.

Tän ketjun nimi pitäis muttaa, "anekdoottien ilotulitukseksi anakronismin tuhoamiseksi" =)

[DeusVult]

Itselle jäi vähän epäselväksi, että mitä Joeli halusit tuossa sanoa? Nuo luvut täsmäävät varmasti moneen lajiyhteisöön, mutta ovatko ne jotain luonnonvakioita, vai kertovatko ne ehkä siitä että kyseisessä yhteisössä oli ehkä tietyssä mielessä menty vähän metsään uusien harrastajien "rekrytoinnissa"? Olisi mielenkiintoista nähdä vastaavanlainen tutkimus jostain ns. muotilajista, kuten vapaaottelusta, ja toisaalta jostain aidosta perinnelajista, kuten jostain koryu-kenjutsusta tai vast.

Omasta mielestäni kamppailuharrastusta, sen opetusta, tai näiden markkinointia ei pidä alkaa miettimään puhtaasti jostain markkinointitutkimuksen näkökulmasta. Silloin ei tehdä todellakaan oikeutta millekään muulle kuin ehkä kapitalismin jumalille.

[Joeli T.]

Itselle jäi vähän epäselväksi, että mitä Joeli halusit tuossa sanoa? Nuo luvut täsmäävät varmasti moneen lajiyhteisöön, mutta ovatko ne jotain luonnonvakioita, vai kertovatko ne ehkä siitä että kyseisessä yhteisössä oli ehkä tietyssä mielessä menty vähän metsään uusien harrastajien "rekrytoinnissa"?

Olet tuossa huomiossasi täysin oikeassa. Rekrytointi varmasti vaikuttaa, mutta en osaa sanoa kuinka paljon. Tämä käyttämäni esimerkki oli muuten hemakoulu unkarista, joka rekrytoi varsin ennakkaluulottomasti ja laajasti. Mutta se varsinainen pointtini sai lähtölaukauksensa siitä kun lähdit aprikoimaan että jos harrastaja haluaa vaikkapa tehdä panssarijuttuja, hänen kannattaa mennä tekemään jotain tiettyä lajia, kuten HMB:tä. Tätä tutkimusta muistellessani tuli mieleeni että noinkohan sille pertsa perustreenaajalle on senkään vertaa väliä. Laitat vaan Peter komiat pellit päälle ja lähdet kovalla sykkeellä opettamaan historiallisia harnischfechten im ernst stückeja oppilaille, niin ei Heille MuilleTM ole kauheasti väliä siitä onko se setti teknisesti minkälaista ja mihin se pohjautuu, tutkimuksen tulosten valossa ja sikäli kun ne on missään määrin vertailukelpoisia. Anteeksi että pointtini kieltämättä sumeni kirjoituksen aikana, vaikka alunperin sinun viestiisi viittasinkin. Minun mielestäni jotenkin kurjaa että vaikka treenailun pohjimmaisella luonteella onkin vaikkapa sinulle ja minulle paljonkin merkitystä, suuri yleisö ja isohko osa treeneissäkävijöistä ei tällaisista asioista kovin paljoa (ilmeisesti*) välitä.

*) Ja tästä voidaan tietty vääntää peistä, niinkauan kun tietämystasomme on makuasioiden ja mutuilun tasolla siitä miten omalle tulevalle lajilleen omistautuneisiin tyyppeihin kohdennettu rekryäminen vaikuttaa. Jos olisin kauhean ilkeä, kysyisinkin tässä vaiheessa että miten on sinun rekrysi viimeaikoina onnistunut? Mutta koska oikeasti arvostan sinua ihmisenä, en lähde moisella härnäämään.

Itse tykkäisin tietty siitä että kaikki tekisivät samalla etiikalla kuin minä, samoja tavoitteita hakien. Tosiasiassa en edes itse aina jaksa reenailla sillä tavalla. Joni, tässä itse katosin rahan ja aivan järkyttävän ajanpuutteen takia hetkeksi HMB-piireistä mutta käytin sen ajan tutkien tekniikkaa. Nyt saatiin siitä jo ekoja hyviä tuloksia, jotka on luonteeltaan sellaisia ettei niitä kehtaa täällä sanoa, menee lesoiluksi ja kun on noita muden lajien edustajia täällä lukemassa. Rakentelen tämän tekniikkakikkareen päälle enenemissä määrin panssarijuttuja ja tulen sitten jossain vaiheessa kokeilemaan vierasta ja vastustelevaa liikkuvaa lihaa vastaan. Minulla ei ole oikeastaan väliä mikä on sovelluskonteksti ja mikä on kontekstin mukainen optimaalinen tekniikka. Haluan vain nähdä kuinka hyvää historiallisesta kamasta on mahdollista saada. Kun oma varsinainen historiallisesti autistinen sovelluskonteksti on hieman rajallinen.

[DeusVult]

Oma havaintoni on, että mainostusta ja muuta sellaista ideaalisegmentin ulkopuolelle näkyvää promootiota lisäämällä lisääntyy seurassa lähinnä vain se jengi jota ei niin hirveästi kiinnosta, kun taas se orkesteri jota oikeasti asia kiinnostaa, löytää paikalle puskaradion kautta muutenkin. Ei se harrastajien määrä ole mikään itseisarvo - omasta mielestäni on parempi vetää treenejä vaikka yhdelle oikeasti kiinnostuneelle, kuin viidelle kymmenelle random hangaroundille jotka tulivat paikalle vaan jonkun citydiilin takia.

[Andy]

Ongelma on se, ettet voi rekrytointivaiheessa tietää ketkä ovat hangaroundeja ja ketkä fanaatikkoja. Moni kuitenkin innostuu lajista vasta treeneissä huomattuaan että tämä on se hänen juttunsa. Minä aloitin aikoinaan kamppailulajit siksi että kaveri pyysi mukaan. Kieltäydyin aluksi sanoilla "Oletko hullu?" mutta menin kuitenkin paikalle kun ei ollut sinä iltana muutakaan tekemistä. Ja tästä on nyt kohta 24 vuotta ilman pidempiä treenitaukoja.

[DeusVult]

Tämä on ihan totta, siellä voi aina olla se tuleva aktiivijäsenkin joukossa. Tosin sinäkin siis lähdit mukaan nimenomaan ns. puskaradion ansiosta, etkä esim kadunvarsimainoksen takia?

[Waelceasig]

Oletko sattumoisin lukenut Christine de Pisan' "Livre des faitz d'armes, ci de chevalerie":n käännöstä, onko hyvä? Olen sitä pitemmän aikaa harkinnut, mutten ole saanut aikaiseksi.

Nevahööd. Eikä ole Christine de Pisan englanninkielinen wikipediasivukaan kuullut, vaikka siellä listataan tusinan verran hänen muita kirjoituksiaan?

De Pisan kirja on käännetty siis enkuksi: The Book Of Deeds Of Arms And Of Chivalry, löytyy amazonilta ja cdonissakin näytti olevan. Sen sata kertaa meinannut ostaa...

Vetävätkö naispuoliset harrastajanne paikallisilla keskiaikamarkkinoilla autenttisessa periodivaatetuksessa?

Tuollahan noita pari pyörii : " onclick="window.open(this.href);return false; (Tietääkseni käsin ommelleetkin kaiken.)

@waelceasig, kuinka usein muuten naiset taistelivat keskiajalla? Yritän päästä tämän autenttisuuskysymyksen äärelle.

Joeli jo jotain kertoikin. Jos nyt muutamia erityisen mielnkiintoisia naisia nimeän nimeltä, niin oma suosikkini on ehdottomasti voinanainen Maria de Pozzuoli, josta kertoo kardinaali Giovanni Colonna vuoden 1343 kirjeessään (löytyy kirjasta "The Voice of the Middle Ages in Personal Letters 1100-1500".Ed. Catherine Moriarty):

paljastus:

"Of all the wonders of God,'who alone doeth great wonders,' he has made nothing on earth more marvelous than man. Of all we saw that day, of all this letter will report, the most remarkable was a mighty woman of Pozzuoli, sturdy in body and soul. her name is Maria, and to suit her name she has the merit of virginity. Though she is constantly among men, usually soldiers, the general opinion holds that she has never suffered any attaint to her chastity, whether in jest or earnest. Men are put off, they say, more by fear than respect.
Her body is military rather than maidenly, her strength is such as any hardened soldier might wish for, her skill and deftness unusual, her age at its prime, her appearance and endeavor that of a strong man. She cares not for charms but for arms; not for arts and crafts but for darts and shafts; her face bears no trace of kisses and lascivious caresses, but is ennobled by wounds and scars. Her first love is for weapons, her soul defies death and the sword.
She helps wage an inherited local war, in which many have perished on both sides. Sometimes alone, often with a few companions, she has raided the enemy, always, up to the present, victoriously. First into battle, slow to withdraw, she attacks aggressively, practises skilful feints. She bears with incredible patience hunger, thirst, cold, heat, lack of sleep, weariness; she passes nights in the open, under arms; she sleeps on the ground, counting herself lucky to have a turf or a shield for pillow.
She has changed much in a short time, thanks to her constant hardships. I saw her a few years ago, when my youthful longing for glory brought me to Rome and Naples and the king of Sicily. She was then weaponless; but I was amazed when she came to greet me today heavily armed, in a group of soldiers. I returned her greeting as to a man I didn't know. Then she laughed, and at the nudging of my companions I looked at her more closely; and I barely recognized the wild, primitive face of the maiden under her helmet.
They tell many fabulous stories about her; I shall relate what I saw. A number of stout fellows with military training happen to have come here from various quarters. (They were diverted from another expedition.) When they heard about this woman they were anxious to test her powers. So a great crowd of us went up to the castle of Pozzuoli. She was alone, walking up and down in front of the church, apparently just thinking. She was not at all disturbed by our arrival. We begged her to give us some example of her strength. After making many excuses on account of an injury to her arm, she finally sent for a heavy stone and an iron bar. She then threw them before us, and challenged anyone to pick them up and try a cast. To cut the story short, there was a long, well-fought competition, while she stood aside and silently judged the contestants. Finally, making an easy cast, she so far outdistanced the others that everyone was amazed, and I was really ashamed. So we left, hardly believing our eyes, thinking we must have been victims of an illusion.
The story goes that Robert [of Naples], that noblest of kings, was once sailing along these shores with a great fleet, and, tempted by the stories of this woman, he came ashore at Pozzuoli only to see her. This does not seem very likely, since, living so nearby, it would seem easier for him to summon her. But perhaps he landed for some other reason and was eager to inspect this great novelty. He has a very curious mind.
Let the tale-tellers bear the responsibility for the truth of this story, as of many others we have heard. For me the sight of this woman makes more credible not only the tales of the Amazons and their famous feminine kingdom, but also those of the Italian virgin warriors, led by Camilla, whose name is celebrated above all. For what hinders us from believing of many what I could hardly have credited of one, if I had not seen it? And that ancient Camilla was born not far from here, at Piperno, at the time of the fall of Troy; while our modern girl was born at Pozzuoli. I wanted to give you this report in my little letter.
Farewell and Prosper."

Joanna de Dampierre ("Joanna of Flanders") ja Isabella Ensimmäinen ("Katolilainen") ovat muita aatelisnaisia, jotka ovat tiettävästi osalistuneet sotimiseen haarniskassa.

Mutta nämä autenttisuusasiat eivät sikäli ole relevantteja HEMAn suhteen, että se on moderni taistelulaji, kuten on jo useampaan kertaan todettu. HEMA harrastajat SUomessa eivät markkinoi itseään autenttisena keskiaikaisena taisteluna. TOki me menemme lajia esittelemään ja teemme shöytä, mutta niissä on aina tehty selväksi se, että me emme elävöitä vaan harrastamme alati kehittyvää taistelulajia.

Sinun henkilökohtainen mielipiteesi minusta tai hemasta on minulle lopulta aika yhdentekevä. Jos henkilö haluaa oppia historiallisia eurooppalaisia kamppailutaitoja, siltä osin kuin niitä alkuperäislähteisiin perustuen on ylipäätään mahdollista oppia, hänen kannattaa aloittaa jossain hema-seurassa. Jos hän taas haluaa esimerkiksi otella haarniskassa, hänen ei kannata aloittaa hema-seurassa. Tämä ei ole niin monimutkainen juttu.

Presiis.

Ja Joelille isot pisteet, että olet mennyt mukaan HMB-systeemeihin.

[DeusVult]

"Moderni taistelulaji" jotenkin kalskahtaa korvaan, ite en oikeastaan käyttäisi moista termiä. Harrastus on tietysti moderni samassa merkityksessä kuin joku miekka on moderni, jos se on tehty nykyaikana, vaikka se olisi miten antiikkista alkuperäismalliaan vastaava. Silti harva miekkaseppä mainostaa valmistavansa "moderneja aseita", sillä tämä varmastikin aiheuttaisi sekaannuksia. Lisäksi se, että joku asia on moderni, sisältää ikäänkuin konnotaation tai oletuksen siitä että kyseisellä asialla on joku erityisesti nykypäivään hyvin sopiva käyttötarkoitus. Vanhoja kamppailutaitoja ei voi soveltaa nykypäivänä käytäntöön oikein mitenkään - jos ei niitä sitten harjoittele puhtaasti urheiluna, joka taas useissa tapauksissa sotii sitä alkuperäistarkoitusta vastaan.

Lajin kehittyminenkin toivottavasti aina tarkoittaa liikkumista lähemmäksi niitä alkuperäisiä järjestelmiä, eikä toiseen suuntaan, eli sinne mitä "lajin kehittymisellä" yleensä kamppailukontekstissa tarkoitetaan: eli että "huonot" ja "toimimattomat" tekniikat jätetään pois tai korvataan muissa lajeissa hyviksi havaituilla tekniikoilla...

Itse puhun mieluummin historiallisten kamppailutaitojen rekonstruktiosta.

[Aihki]

Vanhoja kamppailutaitoja ei voi soveltaa nykypäivänä käytäntöön oikein mitenkään - jos ei niitä sitten harjoittele puhtaasti urheiluna, joka taas useissa tapauksissa sotii sitä alkuperäistarkoitusta vastaan.

Ymmärrän mitä tarkoitat, mutta tuossa lienee syytä olla selventävänä "... aseellisia ...". Olen joskus miettinyt, että nykyisissäkin mielenosoituksissa Jo voisi olla ihan kätevä, kanttarellinmyyjää eivät kalin kepit paljon auttaneet, mutta entäpä jos hieman pitempi ? ...

[DeusVult]

Joo tosiaan, tarkoitin nimenoman aseellisia taitoja. Mielenosoituksia varten on virkavallalla nykyään Jo-keppiäkin kehittyneempiä työkaluja, kuten vaikka juuri tämä.

[Aihki]

Mielenosoituksia varten on virkavallalla nykyään Jo-keppiäkin kehittyneempiä työkaluja, kuten vaikka juuri tämä.

Tuo on moderni sitä ei lasketa! Sjambok taitaa olla Etelä-Afrikassa edelleen kova sana ja palestiinalaiset heittelevät kiviä (ei kovin tehokaasti) lingolla.

[Andy]

Tämä on ihan totta, siellä voi aina olla se tuleva aktiivijäsenkin joukossa. Tosin sinäkin siis lähdit mukaan nimenomaan ns. puskaradion ansiosta, etkä esim kadunvarsimainoksen takia?

Niin no se kaveri joka pyysi mukaan oli taas saanut tiedon julisteesta koulun seinällä.