Perinteinen Karate ja Karaten historia

[sinappi]

Tässä seibukan-henkilöiden videossa juji uke alas tehdään ihan vain lyöntitorjuntana:

[sinappi]

Tassä kohdasta 2:29 alkaen gedan juji uke näytetään ensin katassa ja perään sovelluksena. Nyt kyseessä on aikaisemmalla tekniikalla etupotkun potkaiseeen henkilön kiinni otetun jalan työntäminen pois niin, että siitä seuraa kaato. Työntösuunta kuitenkin on selvästi eri kuin katassa. Myöskään käsien ristimiselle ei vaikuta olevan mitään perustetta kaadon kannalta.

[sinappi]

Jos tämä

on sovelus tästä

, miksi työnnön suunta on eri ja mikä tehtävä käsien ristimisellä kaadon jälkeen oikein on? Työnnön suunta muistuttaa enemmän gyaku tsukia kuin gedan juji ukea.

[sinappi]

Jos pyytäisin lahjakkaimpia ja kokeneimpia bunkaita tuntemattomia kamppailijoita harjoittelemaan ja esittämään ilman vastustajaa tämän


niskan takaa otteesta vapautumisen käsivarsiotteeseen siten, että tekniikan suorittamiseksi keskeiset kehonkäytön periaatteet ovat mahdollisimman hyvin näkuvissä, kuinka moni päätyisi tällaiseen liikkeeseen?

[Mika Väyrynen]

Voin olla täysin hakoteillä, korjatkoon joku joka paremmin tietää. Hiukan OT mutta tekstin lopussa on pari erilaista tekniikkaa hiukan purettu osiin.

Muistaisin että jossakin Seibukantekstissä joku harjoittelija mainitsi bunkaista tyyliin "Tulkaa salille niin opetetaan". Olen monen kertaan saanut käsityksen että kaikkea ei näytellä näytöksissä. Yleisesti (siis laajemmin eri tyyleissä) osa ns näytösbunkaista ei ole kovin toimivaa ja joskus tuntuu että kyse on vain siitä että näytetään nyt jotain. Paremmat selitykset sitten omille jäsenille, heille jotka uppotuvat koulukunnan harjoitteluun. Niin sen pitääkin olla.

Nuo omia ihmeellisiä bunkaitaan kehittelevät karatekat ovat ihan oma lukunsa. Useasti älyttömiäkin selityksiä, monilla ihan liian monimutkaisia. Kamppailutilanne on nopea, kaoottinenkin. Kyllä Wanhat Mestarit kehittelivät katansa niin että siellä on ytimekästä, vahvaa ja toimivaa sisältöä. Esim. Uechi ryun "peukku silmään" bunkait on hienon yksinkertaisia. Nopea eliminoiminen ja elämä jatkuu. Mutta kun jonkun komplisoidun harjoittelijan mieli toteaa ttä "ei hvetti - eihän se voi olla noin yksinkertaista. Sen pitää olla monimutkaisempaa..."

Yksi koko bunkaita sotkenut juttu on koulukarate. Katoja muutettiin, poistettiin tekniikoita. Ja nyt tuosta "peruskoulukaratesta" esim Shotokan on bunkaikriisissä, selityksiä etsitään ja Hra. Naka käy Okinawalla etsimässä karatensa juuria. Mutta vaikka siellä Okinawalla tietoa annettaisiinkin, ei se tosiasia poistu että modernisoidut katat eivät juurikaan sisällä kuin vihjeitä alkuperästä. Katsokaa vaikka eri Bassaita ja erot on ilmeisiä.

Tosiasia on se, että sadattuhannet karatekat ympäri maailmaa on poistunut vuosikymmenten ajan dojolta ajatuksella "eihän toi hvetin bunkai toimi". Olen itsekin yksi heistä. Kumarrellaan senseille joka opettaa käsittämättömiä juttuja joiden avulla on helppo saada turpaansa. Ei antaa.

Anyway: bunkain pitää olla toimivaa. Sen pitää antaa kamppailuperiaatteita jota voi soveltaa. Eihän se sen kummempaa ole, vaikka toki nyansseja on. Asioita joita tehdään katassa yhtäaikaan (Yama tsuki, morote uke jne) voi käsittääkseni tehdä eriaikaan ja eri rytmityksellä. Bassainkin Yama tsuki on ylä- ja alakoukku yhtäaikaan. Voi tehdä erikseenkin.Mawashi ukessakin käsien järjestystä voi muuttaa, rytmittää eri tavoin (kädet voi landata nassuun ja kellariin muutenkin kuin yhtäaikaa) Yksi maakuntaseuran karateka kyseli multa joskus että miksi Heian Shodanissa lyödään kolme kertaa peräkkäin. vastasin että "kun siinä löydään kolme kertaa peräikkäin. Jos kaksi kertaa riittää niin ok. Jos lyödä täytyy viisi kertaa ennenkuin vastapuoli on saanut tarpeekseen - lyödään viisi kertaa. Ihan niin monta kun tarvii. Kaveri katsoi epäuskoisena.. "Ai niinkö...?" (Vyöarvo oli hänellä 2.dan. Hyvä että kolmen lyönnin mysteeri selvisi) Toi Morote uke on kanssa tekniikka josta voisi poistaa sen "uke" sanan. Noi nimet voi olla joskus harjaanjohtavia. Uke voi satuttaa, uke voi lyödä, tsuki voi torjua jne

Kirjoittamani edustaa vain omia käsityksiäni ja voivat olla vääriä. Kokemukset karatesta ovat mulla neljältä vuosikymmeneltä ja on tullut saatua pataan monilta eri tyylisuunnilta. Treenattu on pääsaarten koulukaratea, vierailtu Kiukkarissa ja Ashiharassa tutustumassa "katukarateen" ja karate-uran loppupuolella viimein okinawalaiseen karateen. Ja nyt on karaten treeni laitettu pakettiin. Se oli siinä.

[sinappi]

Japanissa eri vanhan budon koulukuntien katoja esitettiin embuksi kutsutuissa tapahtumissa. Ymmärtääkseni embuja oli esimerkiksi suurten pyhäköiden yhteydessä osana muita juhlallisuuksia. Lisäksi embuja käsittääkseni pidettiin tärkeiden henkilöiden vastaanottotilaisuuksissa tai taitojen osoituksena lääniherralle. Embun tarkoituksena on myös voinut olla uusien oppilaiden houkutteleminen. Sellaisessa ajassa ja paikassa, kun koulukunnilla on ollut keskinäistä kilpailua ja tapana järjestää julkisia esityksiä, lienee ollut ihan perusteltua julkisessa näytöksessä olla paljastamatta koulukunnan salaisuuksia.

Liittyykö myös karateen tällainen embu-kulttuuri? Jos liittyy, liittyykö siihen joku tarve tahallaan näyttää vääriä sovelluksia katoista? Kun kyse on yksin tehtävästä katasta, eikö olisi helpompaa olla näyttämättä sovellusta ollenkaan kuin näyttää väärä sovellus? Kun esimerkiksi suomalainen Seibukan-perukka järjestää esityksen, jossa esitellään kataa ja bunkaita rinnakkain, näytetäänkö siinä tahallaan väärä bunkai salaisten tekniikoiden suojelemiseksi? Minun on vaikea nähdä tällaiselle mitään tarkoitusta 2000-luvun Suomessa, mikäli kyse ei ole perinteestä.

[Jussi Häkkinen]

Sinällään näytöksessä on tyypillistä näyttää yleisölle "kata voisi sisältää vaikkapa tällaista" -muoto, joka on usein yksinkertaistettu tai lähinnä liikkeen muodon parin kanssa näyttävä paikanpitäjäsovellus, joka on riittävän näkyvä ja näyttävä pystymetsäihmisenkin ymmärrettäväksi. Usein etäisyys on suurehko ja hyökkäykset korostetun selkeitä ja hahmotettavia.

Mitään erityistä salaisuutta ei ole, mutta kaikkea ei silti jaeta ihan suoraan. Osin jo siksikin, että usein sisältöä pakataan arvostelemaan esim. toisten tyylien tai lajien pohjalta, jolloin yleensä jää jotain näkemättäkin, koska konteksti puuttuu. Arvostelussa voi asiayhteydestä irrotettuna olla pointtiakin, mutta opetusjärjestelmän kokonaisuudessa sovellus/tekniikka voi olla sllti erittäin paikallaan.

Näytöksissä näytetään siis yleensä aika näyttävää, esimerkinomaista tavaraa.

[sinappi]

Mikä gedan juji uken konteksti on?

[sinappi]

Taekwondossa ristitorjunta alas on nimeltään utgeoreo arae makgi. Taekwondosta lienee kuitenkaan turha etsiä alkuperäistä tarkoitusta.

[Jussi Häkkinen]

Tämä tietenkin riippuu katasta - en tarkoita tässä näsäviisastella, vaan kyseiseen loppuasentoon päädytään useassa katassa hyvin monenlaisten liikesuuntien ja -tapojen kautta.

Ilmeisin on suoraan alas painava versio, joka on hyvinkin samanlainen kuin tapa, jolla clinchissö voi ottaa nousevan polvipotkun vastaan. Tätä näkee monissa lajeissa ja ottelukontekstissa.

Toinen on sivuilta lyövästi eteen ristiin tuleva versio, joka löytyy joistakin katoista. Eräs sovellus on lähinujussa joko jalan noustua (esim. edellistä vastaava polvipotku) tai itse alas mentynä alasvienti/kaato, jossa alempi käsi hoitaa nilkan (yleensä ulkopuolelta) ja ylempi polven (sisäpuolelta), yleensä horjutuksen tms. jälkeen. Tällöin ristiin "lyövä" liike kaataa uken, etenkin jos liikutaan samalla eteenpäin.

On myös sovellus, jossa kädet tulevat toiselta puolen korkealta alas ristiin käännöksen kanssa. Tällöin myös katseen suunta vaihtuu takaa eteen (indikaatio, josta voi olettaa vastustajan vaihtaneen tekniikan aikana paikkaa joko takakautta tai etukautta), jossa sovelluksena voi olla vaikkapa heitto/kaato clinchistä tai kaulusotteesta (myös heikohkoissa kimonoissa ja muissa alueen asuissa on yhtenäinen, kankaan suuntaisesti l. kestävästi leikattu kaulavaateosio, kesa, joka kestää suhteellisen kovaa repimistä L. vaateotteet tästä ovat toimivia ja niitä ja niiden estämistä näkyy japanin alueen lajissa paljon) jossa kääntö (ja jalkojen siirto/asennon muutos/joskus painon pudotus tai nosto) saavat aikaan itse rojautuksen, käsiliike ja -veto heiton (sama löytyy judostakin).

Sovellus, jossa tekniikka tehdään nätisti taakse astuen esim. etupotkua potkaisevan nilkkaan on siis noista ensimmäisen äärimmäisen yksinkertaistettu ja turvallistettu näytös- ja alkeistreenimuoto.

Ylläoleva listaus on luonnollisesti esimerkinomainen eikä millään tavalla kattava tai tyhjentävä. On tärkeää myös katsoa katan yleistematiikkaa, jujiukea edeltävää liikettä jne.

Toki näytösmuodoissa on myös sellaisia, joita pidän suoranaisesti jopa turhina esitettävinä ja ilmiselvästi katsojaa harhaan johtavina. Niiden kuitenkin ollessa usein aika näyttäviä/lähes mystisiä esim. hyvin julistavien asentojen myötä ymmärrän silti, miksi ne on ehkä haluttu pitää mukana.

"Uke" kannattaa ehkä tulkita enemmän vastaanotoksi kuin torjunnaksi. Se toki voi olla torjuntakin joissakin tapauksissa (eka esimerkkini), mutta tämä käännös pakkaa sitomaan ajattelua laajemmasta kontekstista hyvin binääriseen malliin.

[Jussi Häkkinen]

Otanpa tuosta Heian Yondanista - ja nimenomaan sen nimisestä katasta ja liikkeistä L. Shotokanista - sen tyylinomaista sovellusta tuntematta kopin. Seuraava on siis vain avointa tulkintaa ja omaan kokemukseen ja näkemykseen sekä tekniikoiden esitettyyn muotoon pohjaavaa assosiaatiota eikä sellaisenaan suoraan minkään karatetyylin opettamaa tapaa Shotokanin Heian Yondan -katan toiselle ja kolmannelle tekniikalle.

Käytän ylläolevan listani kohtaa kolme (kaulus/clinch kaato/heitto) sovelluksena.

Uke: Voimakas, lähes työntävä otetavoittelu rinnuksista/kauluksesta kaksin käsin.

Tori: Painon siirto taakse tukevaa tasapainoa hakien, painonpudotus hieman alemmas samalla kun kädet nousevat eteen ja sisäkautta ylös avaten ja nostaen toisen otetta/tavoittelua samalla. Pakotetaan myös toinen kurkottamaan hieman.

Välitön ote päästä/niskasta/toisen kauluksesta, voimakas askel ~90° sivulle uken voiman suunnasta riippuen ja samalla paketti kiinni ylhäältä alas vetäen. Käytännössä kevennetään ja rykäistään kaveri alas nostohorjutuksesta.

Hyvin vastaavantyyppinen heitto/kaato löytyy muistaakseni judosta hyvin vastaavalla vastaanotolla ja horjutuksella. (Uki otoshi?)

Tuo olisi sikälikin looginen, että katassa sovellus eskaloituisi ajoituksen mukaan. Ensimmäisessä ehditään ennen kuin ukella on ote kiinni l. väistävä painonsiirto ja käsien nostaminen ylös ja irti riittää. Toinen on sitten "no se kuitenkin pääsi kiinni" -tilanne.

Katassa erilaista toiminnan ajoitusta ukeen kuvataan usein näin, usein optimaalisesta alkaen ja "no se kuitenkin ehti enemmän" -vaihein edeten.

Näytössovelluksissa usein näytetään eniten ensimmäistä ajoitusta.

[sinappi]

Erittäin mielenkiintoista luettavaa. Itse en vain näe, että noilla liikesuunnilla ja kehonkäytöllä voisi treenata heittoa.

[Lasse Candé]

Tuo on Jussin viestissä helppo allekirjoittaa tuo polvipotkua vastaan tekeminen.

Polvi on hyvin vahva ase ja koen, että sitä vastaan voi kyllä kahdella kädellä puolustautua. Ristitorjunnan työntävyys jakaa tälliä laajemmalle pinnalle ja oman kokemukseni mukaan tekee suorittamisesta tehokkaampaa ja käsille vähemmän haitallista kuin että vain lyö hinkkaamatta.

Wadossa ajattelemme silti eri tavalla. Melkein aina kun kaksi kättä tekee jotain, on Wadossa nimi muutettu. Emme kutsu tuota liikettä jujiukeksi vaan kahdeksi gedan-torjunnaksi ja yläjujiuken tapauksessa kahdeksi jodanukeksi.

Idea on siinä, että yksi käsi tekee katamuodon mukaisesti ja toinen hyökkää. Tällöin noilla on aina kaksi eri päähaaraa sovelluksissa, koska kumman tahansa käden voi valita katamuodon mukaiseksi.

Koen tämän ihan mielekkääksi, ainakin suuressa osassa tekniikoita. Mutta Wadossa on noissa omasta mielestäni ideana ennen kaikkea opetella kehonkäyttöä. Symmetrinen tai melko symmetrinen käsien käyttö opettaa käsien yhteyttä hyvin.

Wadossakin on tehty noita demoja, joissa kataa suoritetaan ja joku tulee siihen tielle. Eivät koskaan demoa optimaalisesti sisältöjä, mutta saa yhdistettyä jotain ideoita katan embuseniin. Okinawalaisessa karatessa on myös yleistä laittaa neljä tyyppiä suorittajan ympärille ja sitten demotaan katasovelluksia. Tatsuo Suzuki on tehnyt samaa Wadossa. Ja muistaakseni tuo on myös yksi Seibukanin juttuja. En usko tosiaankaan, että demoaa parhaiten sisältöjä, vaan on näytöksellinen kompromissi.

[Jussi Häkkinen]

Erittäin mielenkiintoista luettavaa. Itse en vain näe, että noilla liikesuunnilla ja kehonkäytöllä voisi treenata heittoa.

Kas. Olen nähnyt tuosta myös 90 asteen version. Sinällään periaatteet ovat tuossa hyvinkin identtiset, mutta tämä johtuu todennäköisesti juurikin siitä, että katson kataa sen kautta, miten siinä asioita korostetaan ja viestitään.

Mutta kyllä, tuo nimenomainen kaato/heitto/pudotus.

Tämä on juurikin sitä, miksi näytöksessä tuossa todennäköisesti esitetään jonkinasteinen hyvin suoraviivainen torjunta molempiin.

[Aihki]

, miksi työnnön suunta on eri ja mikä tehtävä käsien ristimisellä kaadon jälkeen oikein on? Työnnön suunta muistuttaa enemmän gyaku tsukia kuin gedan juji ukea.

Tuo pätkä on nähdäkseni Seibukanin Seisanin näytösbunkaista, siinä lopussa väännetään polvi palasiksi, jonka takia kädet päätyvät ristiin, virallinen bunkai ei muistaakseni muuta tunne. Toisaalta en ole ihan varma tunnetaanko kaikki mahdolliset (järkevät) bunkait täällä Härmässä.