Perinteinen Karate ja Karaten historia

[AnaS]

Pakko kysäistä näin suhteellisen täysin Karate-skenen ulkopuolisena muutama asia jotka ihmetyttää.

Kata 1 etupotku oli sellainen löysällä nilkalla alhaalta ylös pyyhkäisevä potku joissa ei mitenkään mae-gerimäisesti lantio työnnä voimaa eteenpäin. Onko se joku koreogafinen tapa suorittaa tekniikka vai vain jotain mitä en tajua?

Kata 2 etupotku taas näytti osuvan varpailla eikä päkiällä?

Mikä on se syy että noissa ilmeisesti torjuntaliikkeissä eivät sormet ole yhdessä vaan harallaan? Vai markkeeraako se jotain asusteeseen tarttumista. Tätä paljon tuossa kata kakkosessa.

Tämä siis ihan puhtaasti kuriositeettina kiinnostaa, näitä samoja nähnyt monessa näytöksissä ja kata-videoissa ja ihmetellyt niin nytpä rohkenen kysyä kun täällä on varmasti osaajia selventämään.

Ja aika huikeissa miljöissö kaverit sai tekniikaa suorittaa. :}

[Lasse J]

Kata 2 etupotku taas näytti osuvan varpailla

Varpailla joo. Vanha karatepotku nimeltään tsumasaki geri. Matsubayashi ryun Soshin Nagamine kertoi kirjassaan nähneensä kuinka tuollaisella potkulla vetäistiin reikä metalliseen tynnyriin.

[Jussi Häkkinen]

Sinällään ihan normaali maegeri. Voi tehdä myös mawana, tietenkin - ja jopa yokogerinä. On tuolla tullut kattotiiliä rikottua ja ilmoja rintapanssarin läpi pihalle pisteltyä.

Ei vaadi kovetusta, lähinnä sitä että saa varpaiden asennon oikein. Sama kuin nukiten osalta käsitekniikoissa.

[TimoS]

Kata 1 etupotku oli sellainen löysällä nilkalla alhaalta ylös pyyhkäisevä potku joissa ei mitenkään mae-gerimäisesti lantio työnnä voimaa eteenpäin. Onko se joku koreogafinen tapa suorittaa tekniikka vai vain jotain mitä en tajua?

Minusta tuo näytti aika normaalilta maegerilta, joten en oikein osaa vastata

Kata 2 etupotku taas näytti osuvan varpailla eikä päkiällä?

Kyseessä on Uechi ryu:lle tyypillinen tapa. Tehokas onnistuessaan, mutta vaatii treeniä ja tuossa tyylissä nimenomaan kehittävät tuollaisia pienellä pinta-alalla tehtäviä iskuja ja potkuja. Yksi esimerkki

Mikä on se syy että noissa ilmeisesti torjuntaliikkeissä eivät sormet ole yhdessä vaan harallaan? Vai markkeeraako se jotain asusteeseen tarttumista. Tätä paljon tuossa kata kakkosessa.

Jos arvata pitää, niin yhtenä syynä voisi olla, että tuon sormen luut on murtuneet erinäisiä kertoja ja eivät vaan mene enää kunnolla kiinni. Tässä sama kata toisen Uechi ryu mestarin tekemänä

Ainakin minusta näyttää, että hänellä olisi sormet vähemmän harallaan. Tuollaista harittamista on havaittavissa erityisesti Shinjo Kiyohide senseillä

[Lasse J]

varpaiden asennon oikein

Tässä varpaiden oikea asento myös hidastettuna

[Jussi Häkkinen]

Tuon voi tehdä useammallakin tavalla - omani tuli muistaakseni Uechi-ryun tavasta puristaa ukkovarvas ja sen päällä oleva etuvarvas vastakkain, jolloin myös keskivarvas tulee samaan nippuun. Pinta-alaero on aika mitätön, mutta tuki on suhteellisen suuri. Varpaita voi puristaa myös yhteen sivusuunnassa.

Yksi tärkeimmistä asioista on, että jos varpaat taipuvat, ne eivät saa taipua suuntaan jossa tulee vahinkoa. Sama nukitessa/yubisakissa.

Se, työnnetäänkö maegerissa vahvasti lantiota eteenpäin vai ei ja nouseeko vai polkaiseeko potku, riippuu etäisyydestä ja käyttötarkoituksesta. Aina ei mahdu tekemään isoa puskevaa liikettä (etenkään, jos on hyvä ote toisesta).

[Lasse Candé]

Minun fudiskokemukseni on että kengät jalassa kannattaa antaa varpaiden taipua päistään alas ja sitä ylempänä ylös, niin, että tästä tulee nippu jolla voi potkia. Varpaista tulee ikäänkuin koukkuja. Mutta tämä pitää samalla ojentaa suoraksi. Melko suora koukku. Nukite-vertaus on täydellinen, kunhan nukite sitten taas on opittu tämän mukaisesti. (Nukite=sormenpäälyönti samassa linjassa kuin käsivarsi... paitsi että nyt peräänkuulutetaan pientä poikkeamaa suorasta linjasta, järkeviä kun ollaan.)

Paljain jaloin kokisin tuon myös hyväksi suunnaksi kehittää tekemistä, ellei kynnet olisi vaarassa revetä sinne tänne.

Nirppuja lukuunottamatta ei jalalla oikein voi potkia kuin pohjalla (tavalla tai toisella) tai säärellä. Tai jalkapöydällä kunhan osuu.

Kuvailemani tapa kovettaa jalan, mutta tärkeänä huomiona, se kovettaa kengänkärjen ja siitä tulee tällöin nilkan ja säären vankka jatke. Kengän kärkeä ei siis koveteta kaken maegeri-tavalla vaan melko eri tavalla.

Kovettaa se toki jalankin, mutta kengänkärki kovettuu noin. Ja se ei ole tietty mikään salaisuuskaan, vaan sen osaa jokainen joka on kenkinyt ”kärkkäreitä” mihinkään kengät jaloissa. Asian oppii hetkessä potkimalla vaikka lumihankia, koska kaikki muu sattuu saamaristi.



Aiheeseen saa liitettyä siten, että pidän päkiävasarointia vähän outona lintuna, vaikka olen tehnyt sitä kolme neljäsosaa elämästäni treeneissä.

Toisaalta, ei etupotkuja ehkä pidä ottaa niin konkreettisesti tämän otsikon kontekstissa.

Kun paikka tulee ja pystyy niin potkaistaan tai sitten se pedataan. On luksusta voida sihtailla osumapinnoilla. Karkeasti, jos kärkkäriksi tarkoitettu on lopulta huono yläsäären potku, niin se voi jo olla hyvä.

Itselleni maegeri on edustanut jo kauan kaikkea aggressiivista vastaavalla tavalla suoraa potkimista, jonka symbolinen muoto sitten on päkiäpotku. On ”luksusta” jos joku sattuu oikeasti niin hyvin etäisyydelle että sen saa tyylipuhtaasti perille. Kyseenalaista edes potkia ketään jos se on niin helppoa että saa tyylipuhtaan maegerin perille.

[AnaS]

Kiitoksia kaikille hyvästä infosta. Oma osaaminen perustuu hyvin voimakkaasti kehäotteluun ja sen lajityypilliseen tapaan suorittaa nuo tekniikat niin aina mielenkiintoista nähdä toisenlaisiakin suoritustapoja. Oma Karate-historia rajoittuu nuoruuteen ja sieltä vain jäi mieleen että oma koulukunta silloin painotti mae-gerin potkaisua aina voimakkaalla lantiontyönnöllä ja päkiäosumalla, siksi tuo ihmetytti. Toki tyylilajeja ja suoritustapoja on niin paljon.

Tuo varpailla potkiminen sai kyllä oman suun ikävään virneeseen kun omat varpaat ovat murtuneet varsinkin sparreissa muutamankin kerran ja kivuliasta on ollut. Mutta pitää kokeilla noilla vinkeillä ihan huvikseen miten se onnistuisi, vaikka siitä ei itselleni varmasti mitään opetettavaa tekniikka omaan lajiin saisikaan. Kiva on kuitenkin kokeilla erilaisia juttuja silloin tällöin ja avartaa omaa osaamista.

Sormien asennoista arvelinkin että nuo kulumat ovat varmaan se tekijä.

Etupotkun käytöstä uskallan olla täysin eri mieltä Lasse Candén kanssa. Parhaimmillaan se on jabin kaltainen nopea tekniikka jolla kyllä saa ihan ykköspotkunakin tekniikan sisään. Tietenkin omassa lajissa sitä käytetään lähinnä pysäyttämään/rikkomaan vastustajan hyökkäys tai sitten kombinaation päätteeksi ajamaan vastustaja köysiin.

[Lasse J]

oma koulukunta silloin painotti mae-gerin potkaisua aina voimakkaalla lantiontyönnöllä ja päkiäosumalla,

Maegeristahan on kaksi versiota, keage (päkiällä) ja kekomi (jalkapohjalla/kantapäällä). Päkiäpotku on tullut varmaankin tutummaksi koska salilla heilutaan paljain jaloin. Kiinalaisissa lajeissa tuo kekomi-versio on vallitseva, koska sillä puolella treenataan periaatteessa aina kengät jalassa (esim. aikoinaan kun unohdin kengät kotiin, niin sifu kaivoi esiin lainakengät sillä saliin ei ole tapana mennä paljain jaloin).

[injunjack]

ei kai se keage kekomi erottelu tee eroa siihen millä osalla potkaistaan. Ei ainakaan ole mulle tullut koskaan vastaan. Karatessa.
tämä tuli vastaan : Mae Geri Kekomi is a front thrusting kick, it is the same as a snapping front kick but on this one, you push your opponent away using the ball of your foot.

Kinkkihommat sit erikseen, this is karate county.... :-D

[Lasse Candé]

Tuosta jabimaisesta etupotkusta, en ole varsinaisesti eri mieltä: sparreissa olen saanut maegerin toimimaan juuri ns jabina ja etujalan tekniikkana. En niinkään kuvailemallani tavalla, paitsi harvoin.

Pointtini oli kuitenkin enemmän itsepuolustuspotkimisessa ja sen harjoittelussa: karatessa maegeri on hyvin yleinen potku ja sen voisi kuvitella edustavan kaikkea etupotkimista, nimensäkin mukaisesti. Yritin kuvailla tätä ajattelua edellä, enkä niinkään etupotkua ottelulajeissa.

[Jussi Häkkinen]

Maegerin keage/kekomi -erottelu ei ota millaan tavalla kantaa osumapintaan. Se voi olla mitä tahansa säärestä varpaankärjen kautta kantapäähän. Maegeri tarkoittaa yksinkertaisesti eteenpäin suuntautuvaa potkua.

Jos saman tekniikan tekee lantioon tai "menosuuntaan" nähden sivusuuntaan, sitä voi nimittää myös yokogeriksi.

Mutta se, millä kohdalla jalkaa osuma potkaistaan, vaihtelee.

[Veepee]

Tässä on yksi vanhemmanpuoleinen ukkeli, joka tietää miten jännästi maegeria voi käyttää. Ueki taitaa olla nyt vähän päälle kasikymppinen, ja hyvin paahtaa.


Gojushihosta on puhuttu täällä paljon. Kuulin tänään sattumalta yhdeltä amerikkalaiselta "practical karate" -veisseliltä, että Gojushihon mae-gerien jälkeisen tsukin mekaniikka sopii hyvin superman-lyönteihin. Tiedä häntä, onko siinä sitten päätä taikka häntää...

[Ile]

Huh. Hieno toi Jussin postaama tyrmäys. Poikkeuksellinen toki.

Jos katsoo jalkoja, niin liikkuu suorituksen aikana tosi pitkän pätkän eteenpän. Ei mahdu kunnolla kuvaan, mutta taitaa vielä (kääntyvän?) tulkijalan päällä edetä parinkymmentä senttiä.

Tavallaan joo huono puolustus, mutta mielestäni ei ole silti vaikea eläytyä siihen, miten tuollainen harvinaisempana tekniikkana ja noin nopeasti tehtynä tulee suojauksesta läpi kun sitä lukee tavallaan vain liian kaukaa tehtynä suorana ja korkeana etupotkuna, jolloin oman suojauksen nostaa kyllä vaistomaisesti naaman korkeudelle mutta ei ehdi tajuta, että se jalka jatkaa vauhdilla matkaa niin pitkälle eteenpäin.

[Lasse J]

Ei ainakaan ole mulle tullut koskaan vastaan. Karatessa.

Et siis ole ollut tarkkaavainen minun tunneillani tai sitten olet sopivasti lintsannut . Olen opettanut maegeria kummallakin tavalla (keage = "snäp" ja kekomi = "polkaisu") jo 1980-luvun alkupuolelta lähtien. Kekomia tosin harvemmin.