
Vuonna 1973, kaverini halusivat alkaa harrastaa Judoa joka oli siihen aikaan ainoa "Japanilainen" laji Suomessa jossa järjestettin alkeiskursseja, no siitä sitten innostuneena Kurviin ja Shikaran näytökseen, mutta oli Maaliskuu ja kevät tulvien aika, tatamilla oli 30cm vettä, Judo jäi siihen. Kävin tämän jälkeen koulun kirjastossa tutkimassa kamppailukirjoja, ja löysin Ilkka Murajan teoksen Karatesta, tästä alkoi innostukseni Karateen. -73 ei ainakaan ilmoitettu mistään Karaten alkeiskursseista, homma hoitui siis kavereitten kesken "kirjanoppimisella"

Tässä vaiheessa haluan sanoa kaikille Wado intoilijoille joita olen ehkä tahtomattamani(tai ehkä tahtoen herätellyt)loukannut arvostellessani Wado Karatea, kukaan ei kertonut tässä vaiheessa että kyseessä on DO, vaan ei "oikeata" kamppailua (sarkasmia) vaan kaikilla (ainakin suurimmalla osalla) oli halu oppia vetää toista turpaan .
Tämä on se kohta jossa tullaan "perinteiseen" Karateen Suomessa, väitän että kukaan, ei siis yksikään hemmo joka uskaltautui Dojolle, ollut kiinnostunut tyylisuunnista, vaan siitä kuka on "kukkulan kuningas" eli salin kovin jätkä (off topickina hauska tarina: vuonna -75 treenajia oli niin paljon, että emme mahtuneet Tehtaankadun koulun saliin treenaamaan, joten apuvalmentaja Jaakko Tanskanen teetätti kyykkyhyppyjä niin kauan että alkoi olla tilaa treenamiselle). Tästä jengistä jotka aloittivat -74-76, tuli Suomen parhaat Karatekat(mun mielestä), mitattuna kilpailu tai pahoinpitely mittareilla, siihen aikaan oli ylpeätä olla Karateka, vaan miten lienee nykyään :-(
Lainaamatta ketään, mutta joku kyseli tässä ketjussa Finn-Karatesta, itse siirryin HKK:hon joskus 80-luvun loppupuolella, ja mua ei meinattu hyväksyä jäseneksi kun siellä oli niin helvetin hienoo Finn-Karatea, mutta Keppana Herrasmiehenä päästi myös köpöjalan sisään ja täytyi ihmetellä taas kerran miten hommat vääristyy, seurassa on jokunen pistekaratessa pärjäävä hyypiö, jonka jälkeen "tänne ei tulla" mentaliteetti on jokaisessa joka on käynyt jossain kylä kisoissa.
Onneksi seuraamme tuli sitten vetäjäksi Aittomäki(hoikkapoika siihen aikaan:-) tämä oli parasta aikaani koko siihen aikaiseen treenamiseeni, Finn-Karatella pyyhittiin lattiaa ja pahin skenaario oli tulla samanlaiseksi kuin Ari Räsänen(Arin saavutuksia väheksymättä, mutta Karatesta se ei tiedä mitään, sorry jos luet tämän, seison sanojeni takana) Finn-Karate kuihtui sitten olemattomiin, ikävä muistikuvani on kun Raymond Snell tuli HKK:hon vetää innoissaan treenejä kun oli kuullut tästä "mahtavasta" Finn-Karatesta, ekoissa treeneissä oli sali niin täynnä, että ei mahtunut treenaamaan, mutta: Vaikka treenit oli parasta mitä voi saada, niin vikoissa treeneissä oli minä +2, olivat ilmeisesti olleet liian rankkoja, Raymond vetäs tästä viherkasvit nenäänsä ja ilmoitti ettei tule enää koskaan vetää treenejä Suomeen, thanks to the Finn-Karate.
Tapani: Jos haluat lukea oikeasti perinteisestä Karatesta, niin lue noi Häkkisen Jussin tekstit, taitaa hemmo tietää mistä kirjoittaa, ainakin olen itse hyvin pitkälle samaa mieltä, vaikka taitaa Jussi olla Insinööri kun noin analyyttisesti kirjoitttaa :-D?