Daddy ja elämän omituisuus

[Totte]

Se että teini-ikäinen kulkee vuodenaikaan sopimattomissa vaatteissa ei välttämättä kerro vanhemmasta mitään

[Daddy]

Se että teini-ikäinen kulkee vuodenaikaan sopimattomissa vaatteissa ei välttämättä kerro vanhemmasta mitään

Joo, ei tosiaan kerro yleisellä tasolla vanhemmista tosiaankaan mitään.

Valitettavasti tässä tapauksessa tämäkin kyllä kertoo. Asia kun oli ihan samanlainen silloin, kun nuo mukelot oli taaperoita.

Mutta ei tästä tämän enempää. Ex-vaimoni on mikä on, eikä muutu miksikään vaikka kuinka täällä pillittäisin asiasta. Tenavat kun kuitenkin tuntuvat kasvavan ihan täyspäisiksi ihmisiksi.

[Daddy]

Kun minulla on tuo ADHD ja koska olen laiska tårta på tårta, niin copypastaan asiasta aikaisemmin kirjoittamaani:

Ketjusta "ADHD":

Itse olen ADHD-tapaus, aikuisiällä diagnosoitu. Tästä on apaut 5 vuotta kun diagnoosi tuli, hoitona lääkitys. Täytyy kyllä rehellisesti sanoa, että yksi pieni nappi voi muuttaa elämän todella, todella paljon paremmaksi.

ADHD:ta on montaa sorttia, kuten jo ketjussa on todettu. Lisäksi voi olla eriasteisesti ilmenevää ADHD:ta. Eli joillain on tosi paha, toisella taas hyvin lievät oireet. Suurin osa siinä välimaastossa. Itse olen enemmänkin sitä ADD-tyyppiä, eli ilman sitä H=Hyperactivity osaa. Silleen vähän pää jäässä koko ajan, jatkuvasti hieman kärryiltä pudonneena. Ja kyllä se syö miestä rotan lailla, kun tajuaa että joku juttu on ihan simppeli ja pitäisi onnistua, mutta ei vaan onnistu...

Noi ADHD-lääkkeet on siis psykostimulantteja. Semmoisia on ihan "kotikutoisia" kuten esim kofeiini, alkoholi ja nikotiini. Puhumattakaan huumeista, lähinnä amfetamiinista. Esim tosta alkosta, niin tyypillisesti ADHD-tapaus rauhoittuu muutaman annoksen jälkeen. Mistä ymmärrettävästi on hyvin lyhyt matka liikakäyttöön.

http://www.potku.net/forum/viewtopic.ph ... 50#p650237" onclick="window.open(this.href);return false;

[Daddy]

Myös tuosta yhden tenavan ADHD-epäilystäni samasta ketjusta:

Ainoana argumenttina sen puolesta, että diagnoosia ei tulisi antaa varhain mikä on itselläni tullut vastaan, on pelko lapsen leimaitumisesta. Omasta mielestäni tämä menee kuitenkin vähän samaan kategoriaan kuin argumentti että homot eivät saa hankkia lapsia koska lapsia voidaan kiusata kun on homot vanhemmat. Molemmissa tapauksissa se negatiivinen lopputulos saattaa toteutua, mutta jos keskittyy pelkästään siihen, niin häntä heiluttaa koiraa.

Yksi lapsistani mielestäni osoittaa selviä merkkejä, että hänellä on ADHD/ADD. Otin asian puheeksi opettajan kanssa, joka pisti rattaat pyörimään - ne sitten pysähtyivät, kun lapsen äiti ei halunnut että lapsi menee jatkotutkimuksiin yms.

Syynä oli yllättäen juuri tuo pelko lapsen leimautumisesta. Huoks.

Olemme siis lapsen äidin kanssa eronneet, ja vaikka meillä on virallinen yhteishuoltajuus, niin yhteiskunnan rattaat kuuntelevat näemmä (lähi)äitiä kuin (etä)isää.

http://www.potku.net/forum/viewtopic.ph ... 30#p791008" onclick="window.open(this.href);return false;

En halua tungetella kysyessäni, onko lapsesi ollut kuinka kauan tuon opettajan oppilaana ja onko tätä ennen tullut koulusta mitään tämän kaltaista viestiä epäilystä? Monastihan lapset saattavat käyttäytyä koulussa täysin eritavalla kuin kotona, jossa pääsevät ns vapaasti purkamaan virtaa...
Omat lapseni ovat esim meidän faijan luona kuin herran enkelit ja aina kehutaan. Kotimatkalla tappelu alkaa usein heti kun autonovi lävähtää kiinni

Tiedän kyllä, että ipanat voivat muuttaa jyrkästikin käytöstä heti kun vanhempien silmä välttää.

Tässä tapauksessa kakara oli yläkoulussa, jossa siis kukaan opettaja ei vietä muutakuin hänen tuntinsa kenenkään oppilaan kanssa. Luokanvalvoja keräsi kyllä muiden opettajien näkemykset ennenkuin homma stoppasi exäni kantaan.

Veikkaan vahvasti, että lapsellani on ihan samanlainen ADD kuin minulla oli hänen ikäisenään. Täsmälleen samat kompurointikohdat ja -tavat kun hänellä on elämässään. Eikä tämä ole mikään hetkellinen havainto, vaan useamman vuoden aikana kertynyt fiilis. Näen hänessä itseni saman ikäisenä niin selvästi, että välillä tekee ihan häijyä...

Mutta minkäs teet. Olishan mulla ollut mahdollisuus "väkisin" ajattaa asiaa niin, että kersa pääsee tutkimuksiin. Siinä olisi ollut vaan se riski, että kersa olisi joutunut kiistakapulaksi mun ja exän välillä ja/tai mun ja exän välit olisivat tulehtuneet pahasti - nythän ne ovat nippanappa asialliset välit. Jos noin olisi käynyt, niin siinä olisi sitten mennyt lähes kirjaimelllisesti lapsi pesuveden mukana.

Nooh... kekara täyttää kohta 18v, tarvii harkita sitten uudestaan. Tosin siellä on vielä kuopus muutaman vuoden alaikäisenä, että joutuu kuutioimaan sitäkin, ettei hän jää mahdollisen "sodan" jalkoihin tms.

Voin vain kuvitella turhautumisesi. Mutta kannattaa tosiaan katsoa kokonaiskuvaa, niin raa-alta kun se tuntuukin.
Luulempa että olet täysin oikeassa kantasi suhteen, sikäli tosi sääli.
Eipä silti varmasti ole niin, ettet voisi häntä asian suhteen neuvoa ja opastaa. Varsinkin täysi-ikäisyyden koittaessa.
Tsemppiä!

Joo, nimenomaan tuota kokonaiskuvaan koitan muistaa katsoa aina. Kyllä se siitä helpottaa, kun se maaginen 18vee tulee täyteen, ainakin hänellä on sillon mahku hakeutua itse oma-aloitteisesti tutkimuksiin tms, eikä siihen iskän taikka äiskän sanat enää paljoa paina.

Kiitos tsempeistä!

[Daddy]

Se sitten esikoisen varusmies-ura meni aikalisälle. Paha rasitusmurtuma jalassa ja eikun 12kk lykkäys. Sesamluu kuulemma ihan katkipoikki, luiden välissä rakoa 4-6mm...

Tonne Säkylään pistivät kutsunnoissa, eipä silloin ollut tietoa, että siellä mennään kovemmalla sykkeellä kuin noin keskimäärin. Kuulemma siellä oli joku luti tms sanonut, että jos herrat ja rouvat varusmiehet olisivat halunneet helpolla päästä, niin olisitte hakeutuneet Parolaan tai Niinisaloon. Pojan kanssa ollaan naureskeltu, että ko varuskunnissa on varmaan sitten puolisotilaallisia retkeilyjoukkoja

Eipä kyllä jannun kroppa ole kunnolla kestänyt tuota Säkylän meininkiä. Muutaman kerran taju mennyt kun ovat sykkineet kunnolla. Siitä kyllä pisteet pojulle, että tekee niin pitkälle kun kroppa antaa myöden ja lopettaa vasta tajunnan menetykseen. Kun ei sitä oikein keltään voi vaatia enempää kuin sen, mitä kroppa antaa myöden. Hittojakos kukaan sille mitään mahtaa, että mimmoisen fysiikan on syntymästään saanut. Että ainakin asenne on nuorella herralla kunnossa, siitä koen isänä hieman (lue:hitosti) ylpeyttä 8-)

No enisei nyt siis odotellaan intin kantaa, ilmeisesti kruunu hoitaa tuon rasitusvamman kuntoon tämän 12kk lykkäyksen aikana. Pitää vain itse sen verran perään katsoa, että ei paperit huku (tai "huku") ja hoito on muutenkin asianmukaista.

Koska rasitusmurtumat lienevät täällä palstailevien keskuudessa ehkä aika yleisiäkin, niin avasin asialle oman ketjunsakin:

Rasitusmurtuman hoito
http://www.potku.net/forum/viewtopic.php?f=35&t=19442" onclick="window.open(this.href);return false;

[Daddy]

Koska muualla ei viitsi marmattaa tuosta ex-vaimosta, niin marmatan täällä.
En nimittäin ikävä kyllä yllättynyt yhtään siitä, miten hän reagoi tietoon tuosta esikoisen vuoden kotiutuksesta marssimurtuman takia. Päälimmäinen, lähes paniikinomainen huoli oli että millä rahoilla hän nyt pojalle ruokaa ostaa kaupasta.

Olkoonkin, että onhan tuo ihan todellinen ja konkreettinen huoli. Kun ei sitä sapuskaa kaupasta saa ilman rahaa. Ymmärrän kyllä tuon huolen ihan täysin, kolme tenavaa (yhteiset) hänen luonaan asuu ja vain yhdestä enää saa lapsilisää. Elareita maksan vielä kahdesta, mutta kuukauden päästä vain yhdestä.

Mutta mikä minua tässä harmittaa on tuo, että mikä on päälimmäinen huoli hänellä. Itselläni oli ensimmäisenä mielessä se, että kuinka jamppa saa koipensa kuntoutettua ja seuraavaksi mietin miten jätkä itse suhtautuu kotitukseen - kun isolla innolla ja hyvin motivoiutuneena olisi halunnut suorittaa varusmiespalveluksensa kunnolla. Se siis tässä tökkii ex-vaimossa, että paniikkia tehdään raha-asioista eikä oman lapsen terveydestä.

Mutta minä ja ex-vaimoni ollaan niin erilaisia. Eikä sille mitään tosiaan voi, ei auta nätisti sanominen, ei uhkailu, ei kiristys eikä mikään - hän nyt vaan on mikä on. Joskus vaan pitää johonkin näitä omia harmituksia purkaa pois päästä pyörimästä.

[Daddy]

Viikonloppu meni matalalentoa suorittaessa. Perjantaina pari työvuoroa, lauantaina vartioiden voimankäyttövälineiden kertauskurssi ja sitten vielä yöksi ovihommiin. Etäisyyksiä noiden paikkojen välillä oli sen verran, että siirtymiset vaativat aikaa, joten yöunet jäi vähiin. Kyllä sitä vielä jopa tässä iässä jaksaa viikonlopun sykkiä nukkuen vain tunnin-kaksi silloin tällöin, mutta pitkän päälle ei kyllä onnistuisi. Tälleen onnistuu, kun viikolla ei nyt ole töitä - saa ihan rauhassa toipua.

Pitkästä aikaa oviapinana jouduin painimaan asiakkaan kanssa. Vähän kyllä harmittaa, kun kolleegaksi sattui kaveri joka ylireagoi tilanteisiin ja siten omalla käytöksellään provosoi tilanteita pahempaan suuntaan. Vissiin hänellä oli huono päivä tms kun ei aikaisemmin ole tuommoinen ollut. Pitää soitella pomolle asiasta jos sattuu joku asiakas älämölöä tuosta illasta nostamaan.

[Daddy]

"Tiukka mutta asiallinen" totesi uuden kohteeni ravintolapäällikkö. Piti siis toimintaani sellaisena, että se passaa hänelle paremmin kuin hyvin. Kun tällä(kin) alalla noi kiitokset on harvassa, niin pitää ihan erikseen kertoa asia koko maailmalle 8-)

[Daddy]

Mä luulin, että mulla olisi paljonkin asiaa tähän ikiomaan ketjuun. Eipä vaan ole, tai sitten ei ole sitä inspiraatiota kirjoitella.

Jos jotain positiivista liikunnasta, niin eilen kävin heittämässä semmoisen 10km kävelyn. Oli niin kaunis ilma, että jätin auton pihaan ja otin jalat kulkuvälineeksi. Jospa tuo liikuntakärpänen puraisi vihdoinkin minua.

[Mjölnir]

Mä luulin, että mulla olisi paljonkin asiaa tähän ikiomaan ketjuun. Eipä vaan ole, tai sitten ei ole sitä inspiraatiota kirjoitella.

Sellaista tulee silloin tällöin. Inspiraation puutetta.

Mutta sitä voi odotella. Tai jatkaa vain tavan vuoksi.

[Daddy]

Joo jos sitä jotain koittaisi kirjoittaa, niin ehkä tulisi kirjoitettua enempi.

On tossa velkajärjestelyn kanssa ollut hieman takkuamista. Pankki lähettelee sellaisia kuponkeja, joita sen ei ehkä pitäisi lähetellä. Talous- ja velkaneuvonnan täti selvittelee asiaa pankin lakimiehen kanssa parhaillaan. Ei muuta, mutta kuponkien vastaanottajana on vanhempani, jotka aikanaan antoivat henkilötakauksen asuntolainaan.

[Daddy]

Niin ja kun iski sellainen sulovilen-kohtaus, niin ostin ne pskat Alcyonin raudat vararaudoiksi. Niistä pistin oikein kyselyn Suureen Kysymysketjuun. Muuten ok, mutta ei mene takalukkoon rautojen omilla avaimilla. Rautanaulalla menee.

No ostin mä samalla vinyylinkin. Pitkään miettinyt että pitäiskö kassissa olla sellainen, kätsy peli laittaa narikkaan siltä varalta, että kakki iskee tuulettimeen eikä kaasusta ole apuja.

[Daddy]

Maksoin juuri viimeisen elatusmaskun keskimmäisestä ipanasta. Kiitos velkajärjestelyn ei tule tuo jatkossa tuntumaan kukkarossa. Elämä on.

[Daddy]

Viikonloppuna tuli nakattua pihalle ravintoloitsijan vaimon veli. Joka lupasi potkut minulle. Ja soitti ravintoloitsijalle. Ravintoloitsijalta itseltään, joka tuona iltana oli vapaalla, tuli viestiä että tietää minkälainen lankonsa on. Kiitteli vielä toimintaamme.

Tämä lankomies otti kierroksia siitä, kun nakkasin törkeyksiä narikkatytölle ladelleen jätkän pihalle. Aikani jaksoin kuunnella hänen natkutustaan ja lopulta tuuppasin hänetkin ulos. Tietämättä, että tässä nakataan ravintoloitsijan sukulaisia mäelle - ja tuskin tuo tieto olisi edes vaikuttanut toimintaani.

Kaikennäköisiä hassunhauskoja, erikoisia ja sun muita tilanteita näissä turvallisuushommissa pääsee näkemään ja kokemaan. Sellaista, mitä tavan ihminen tuskin koskaan pääsee näkemään&kokemaan. Mikä on minulle tämän homman suola, oikein sopivaa vastapainoa niille piiiitkille tunneille, joiden aikana ei tapahdu tasan yhtään mitään.

[Daddy]

Pitäisiköhän noita hassunhauskoja sun muita duunijuttuja kirjoitella tähän ketjuun enempikin. Ehkä pitäisi, jos vaikka vaan sen takia, että tulisi pidettyä sormet notkeina.