Daddy ja elämän omituisuus

[Daddy]

Joo ja tuli piipahdettua kotihoitoa. Isän asumisesta oli kunnan tätsien kanssa palaveri. Kaikki sisarukset paikalla. Hoivantarpeen arviointi tuotti tulokseksi sen mikä tiedettiin: ei ole isästä kotiinpalaajaksi ei. Parkinsonin tauti on vienyt toimintakyvyn lähes kokonaan. Äidistä ei ole enää omaishoitajan kun ei vaan jaksa. Pikkuhiljaa etenevä syöpä on vienyt häneltä voimat.

Isä nyt odottelee terveyskeskuksen vuodeosastolla, että vapautuisi tehostetun palveluasumisen kämppä. Ja niitähän ei vapaudu muuten kuin että asukkaat siirtyvät oikokoipisten kerhoon. Vähän ilkeä toivoa, että isä pääsisi pian asianmukaiseen asuntoon - siinäkin samalla ikäänkuin toivoo jonkun kuolemaa.

[Daddy]

Se on ihan mielenkiintoista kun menee ihan uuteen työympäristöön viikoksi töihin. On kemikaalivaaraa ja 60 tonniset dumpperit pörrää tukkirekkojen kanssa meikäläisen ympärillä. Ja raikasta syysilmaa, ah sitä saa puoli vuorokautta päivässä. Puhumattakaan liikunnasta - karkean arvion mukaan päivässä tulee käveltyä/pyöräiltyä n 20-30 km/pvä.

Majoitushommien kanssa tietty on aina pikku säätäminen kun nykäistään reissuhomma-setti pystyyn.

Muuttohommia olen sen verran ehtinyt hoitamaan, että sain päätettyä muuttopäivän. Ensi lauantai siis. Jos vaikka huomenna ehtisi jonkun laatikon pakkaamaan valmiiksi. Pitää nimittäin iltapäivällä käydä tekemässä työvuoro yhdessä tapahtumassa - ja sieltä samantien auton nokka kohti reissuhommia.

Että eipä ole meikäläisellä vapaa-ajan ongelmia ei. Vaan ei kyllä ehdi treenaamaan. Paitsi ehkä ensi viikolla, kun näyttäisi olevan se viikko lyhyempää vuoroa - eikä enää tarvise säätää majoituksen kanssa.

Tai sitten tilanteet muuttuu. Siihenkin on totuttu ja sitten vaan toimitaan muuttuneiden tilanteiden mukaan. Mitä sitä ressiä repimään ja vatsahaavaa kasvattamaan.

Sillä asenteella kun tekee, että kaikki on hyvin niin kauan kun palkka juoksee, eikä tule rumihia, niin kaikki on hyvin, niin elämä hymyilee.

[Daddy]

Työllistää mukavasti tämä reissuhomma, tosin niin mukavasti että mitään mahkua ei ole treenaamiseen. Elikkäs kylmästi jätin nyt hakematta sinne poliisikouluun, siis niihin marraskuun valintakokeisiin. Kattellaan tarkemmin sitten ens kevättä, että mitenkä noi reissuhommat jatkuu.

Muutto tuli eilen hoidettua. Onneksi edes muutama ystävä ja tuttu ilmaantui paikalle muuttotalkoisiin, iso kiitos heille! Nyt on toinen kämppä tyhjä ja tämä uusi täynnä. Pitäisi vielä tähän kaaokseen saada aikaiseksi jonkinnäköinen järjestys, tännehän nämä on vaan kannettu pitkin lattioita. Silleen hauskaa, että kuuden tunnin päästä pitäisi taas lähteä sinne reissuhommiin, että eipä näitä vapaa-ajan ongelmia meikäläisellä ole tosiaankaan ei.

Ja pitäis muuten raakata tuota tavaranmäärää sitten heti ja paljon. Ei yksi ihminen näin paljoa tavaraa tarvitse, ei sitten mitenkään. Jospa sitä nyt kun järjestelee tavarat paikoilleen, niin ainakin osan saisi viskottua menemään.

[Daddy]

Reissuhommaa on pukannut siihen taj htiin, että ei ole tänne(kään) ehtinyt kirjoitella. Ja hyvä niin, kyllä työtunnit mulle kelpaa. Sinkku kun oon, niin mikäs tässä töitä tehdessä.

[Daddy]

Tällä hetkellä olen terveyskeskuksessa pitämässä äitiäni kädestä kiinni. Kello on puoli kolme yöllä ja on siskon vuoro nukkua.

Äiti on saattohoidossa ja tuossa iltapäivällä soitettiin, että nyt kannattaa tulla. Ollaan siis kalkkiviivoilla.

Yökkö kävi tuossa katsomassa ja sanoi nukkuvalle äidilleni, että hänellä on lupa lähteä. Niinkuin onkin.

Isä nukkuu viereisessä sängyssä. Parkinsonin tauti on äitynyt jo kuukausia sitten niin pahaksi, ettei kotona pystynyt olemaan. Onneksi saatiin vanhukset junailtua samaan huoneeseen terveyskeskuksessa.

Veli meni nukkumaan, hänellä on ainoana meistä kolmesta sisaruksesta huomenna töitä. Pyysi olemaan soittamatta yöllä jos tilanne muuttuu. Nimittäin se voi nyt vain muuttua yhdellä tavalla, ja mitä se hyödyttää keskellä yötä soitella että hiippakunta vaihtui.

Äiti on jotenkin levollinen, seesteinen. Nukkuu hyvin. Syöpä toki on kuihduttanut hänet miltei olemattomiin, mutta vielä tunnistaa ihmisiä. Toki nykyaikaisella kivunlievityksellä on osuutensa asiaan - ja hyvä niin!

Hyvin ovat ymmärtäväno isiä täällä nuo hoitsut. On tuotu kahvia, teetä, vähän karjalanpiirakoita ja jopa sänky, jossa voidaan me läheiset ottaa pikku tirsat välillä.

[Daddy]

Sitkeä on äiti, vieläkin ollaan siskon kanssa "päivystämässä". Yli kaksi vuorokautta odotelu sitä viimeistä henkäystä.

Onneksi nykyään on tuo kivunhoito mallillaan. Kipupiikkiä saa heti kun vaan pyytää, yhtään ei kysellä tai mitään. Äiti ei itse ole pystynyt vähään aikaan ilmaisemaan itseään, mutta kyllähän tuon näkee milloin olo alkaa muuttua tuskaiseksi. Sitten painetaan napista hoitsu paikalle kipupiikin kanssa.

[Daddy]

Puolilta öin äiti nukkui rauhallisesti pois. Olimme kaikki lapset läsnä. Onneksi myös veli ehti paikalle.

Luulen, että oma suru iskee kunnolla pintaan vasta kun kaikki asiat on saatu järjestykseen. Kun taitaa olla siihen asti toimintamoodi päällä.

[JariMarjamaa]

Otan osaa, hyvä kun sai rauhassa nukkua poijes.

[Daddy]

Kiitos osanotosta

[Daddy]

Äiti saatettiin viime viikonloppuna haudan lepoon. Hautajaiset olivat sukulaisten mukaan lämminhenkinen tilaisuus.

Kyllä ihmismieli on omanlaisensa juttu. Oma fiilis muuttui paremmaksi muistotilaisuuden jälkeen. Varmaan jokin lajityypillinen piirre meille ihmisille kun tietyt rituaalit täytyy vaan suorittaa kuolleen ihmisen kanssa, että pääsee itse eteenpäin. Kappelissa siunaus, arkun laskeminen hautaan, muistovärssyn luenta ja muistotilaisuus. Siinäpä ne taitaa olla nykypäivän rituaalit.

[Mika]

Osanotot...

[Daddy]

Osanotot...

Kiitos

[Daddy]

Kerpules sentään, tuossahan tuli toissapäivänä tasan vuosi siitä, kun poltin elämäni viimeisen tupakan. Hyvä mä!

[Puni]

Hyvä D! Sikarin paikka!

[Daddy]

Se sitten otti ja lähti isäkin. Äidin luokse sinne pilvenreunalle. Toissayönä aamuyöstä.

Ehdin paikalle illalla vielä kun tunnisti minut. Kohta oli jo vaipunut johonkin muualle. Siskon kanssa oltiin siellä. Ensin muuttui hengitys toisenlaiseksi ja sitten se loppui. Toivotettiin hyvää matkaa ja äidille terveisiä. Sitten hoitsu paikalle toteamaan virallisesti asia.

Olihan se jo isän aikakin lähteä. Todellakin voi sanoa, että hän eli Täyden Elämän.

Olo on kylä vähän turta. Päivälleen kolme kuukautta oli isän ja äidin lähdössä eroa. Eli käytännössä lähtivät peräperää.