Miksi tietyt lajit ovat suosittuja ja toiset eivät?

[TimoS]

Sitten sellaista vielä tuosta ti/tuudi jaosta. Tarkistin asian ja Kyanin dojolla on aikoinaan Nakazato Joenin mukaan kyltti, jossa luki Tuudii kenkyuukai eli suomeksi ilmeisesti kutakuinkin kiinalaisen käden tutkimuskeskus. Kyan itse kirjoitti, että aiemmin karatea kutsuttiin Ti:ksi ja hänen oppilaansa kutsuivat sitä karatea nimellä Chan Migua ti. Lisäksi katoja kutsuttiin ti-lisäyksellä, siis tyyliin Seisan-ti. Tätä nimityskäytäntöä on käyttänyt ainakin Shimabukuro Zenryo. Ainakin minulle nämä antavat selvän viitteen, että mitään jakoa ei ole ollut tai sitten se on ollut joidenkin käyttämä, mutta ei mitenkään yleisesti hyväksytty jaottelu


Sent from my iPhone using Tapatalk Pro

[Lasse Candé]

Minä uskon kyllä että Zenpatsu Shimabukuro on puhunut tuossa ihan totta. Jos näin on, tuollainen jako on ollut. Siis siinä, miten jotkut ovat jonain ajanjaksona sattuneet puhumaan.

Tuo kokoushan oli merkittävä juuri siinä, että siinä linjattiin asioita okinawalaisen Karaten olemuksesta ja levityksestä. Ei ole mikään sen kummempi ihme, jos ja kun asiasta on aikoina huomattavasti ennen kokousta puhuttu erinevin tavoin. Tarkoitus oli kai myös käydä näitä tapoja läpi, josta tuo taisi olla puheenvuoro.

”Yleistä hyväksyttävyyttä” siis oli varmaan noin ylipäätään melko vähän ennen kokousta.

[Jussi Häkkinen]

Niin, siis...okinawalla kutsuttiin taitoja "kädeksi" tai tästä erotuksena "kiinalaiseksi kädeksi" niitä, jotka tulivat selkeästi Kiinasta.

En pidä tätä outona. Kutsutaanhan nykyisinkin nyrkkeily nyrkkeilyksi ja kungfua kungfuksi. Nämä voivat myös vaikuttaa molempia treenaavilla toisiinsa.

Ei tuossa tuon dramaattisemmasta ole kyse.

[Andy]

Traditionaalinen tai perinteinen karate on siitä vähän huono termi, että se voi tarkoittaa mitä vain. Minä voin tänään perustaa oman karatetyylin ja kutsua sitä huomenna perinteiseksi. Ne perinteet ovat sitten vain aika lyhyet.

Yksi tarkoittaa sillä Okinawalla 1800-luvulla kehitettyä karatea ja toinen Japanissa 1900-luvulla kehitettyä. Kamppailu-urheilupiireissä traditionaalisella karatella saatetaan tarkoittaa jopa WKF-kilpaottelua erotuksena erilaisista pistepotkunyrkkeilyistä, kyokushinkaista ja taekwondosta, jotka ovat erkaantuneet WKF-ottelusta.

Tässä japanilaisen Shotokan-opettajan huomioita perinteisen japanilaisen ja perinteisen okinawalaisen karaten eroista.

[Marko Haataja]

Karate on erittäin monipuolinen laji, joka selittää sen suosiota.

Suosittelen kaikille monipuolista harjoittelua.
Kilpailuhenkisille löytyy erilaisia semi- tai täyskontakti kilpailuta sekä katakilpailuita.
Eri tyyleissä ja seuroissa on paljon hyviä vaihtoehtoja.
Mielestäni olennaista on se, että löytää itselleen sopivan seuran, jossa voi harjoitella säännöllisesti ja pääsee kehittymään!!

Alla lyhyt kooste Budo Akatemian kumiteharjoittelusta, joka sisältää monipuolisesti ippon kumitea, renzoku kumitea, jyu ju kumitea, väline harjoittelua jne.

Ystävällisin terveisin, Marko

[Pekka Leppäkumpu]

Morjens.

Minua on pidempään näitä karatekeskusteluja lukiessani vaivannut/ollut utelias eräästä asiasta: Suomessa tuntuu olevan erittäin paljon ja varsin ehdotonta karatetietämystä mitä tulee noihin historia ym juttuihin. Kuten nyt tässäkin ketjussa äskettäin. Mistä tämä tieto tulee? Mitä lähdeteoksia käytetään? Lähetetäänkö asioista/kysymyksistä meili Okinavalle ja kysellään historiasta, katoista, muiden tyylisuuntien meiningeistä jnene?

Kyllähän suomalaiset varmasti Okinavallakin treenaamassa käyvät, kuten tuhannet ja tuhannet länkkärit vuosittain. En kuitenkaan usko että japania ja okinawankieltä puhumattomat ja lukemattomat voisivat päästä historiatutkimuksissa niin pitkälle että tieto olisi sitä itseään. Vaikkapa Hokama-sensei joka on melkoinen auktoriteetti historian suhteen - karaten tietosanakirja, toteaa että on paljon mitä ei tiedetä, eikä tulla koskaan tietämään.

En siis tahdo kenkkuilla. Mutta kuten kaikilla aloilla, kun väittämiä ja "totuuksia "esitetään, herää kysymys että mistä esittäjä on tietonsa ja auktoriteettinsa hankkinut? Ikäänkuin curriculum vitae jolla osoitetaan pätevyys toimia karatehistorian asiantuntijana.

Suosittua karate on. Siksi siitä varmaan täälläkin kiivaasti keskustellaan, sen monista aspekteista.

Samaa mieltä. Oman lajin markkinointia.
Menestyjät tuovat esille monimuotoisuuden taistelutaidoissa.

[Jussi Häkkinen]

Auktoriteettien osalta on aina hieman ongelmallista, jos heidän taustaansa ei tiedä. Hokamalla on erinomainen karatemuseo ja siellä valtavasti tutkittavaa. Hän eittämättä on myös perehtynyt materiaaliin, mutta häntä on silti sangen vaikea mieltää kriittiseksi tutkijaksi (ja hänen dokumenttejaan automaattisesti lähdekelpoisiksi muutoin kuin anekdotaalisella tasolla).

Ai juu. Okinawan kielellä ei ole kirjoitettua asua. Dokumentaatio on joko kiinaa tai japania.

Karateen liittyy aivan hirvittävä määrä legendaa, josta suuri osa on länsimaissa n. 50 viimeisen vuoden aikana syntynyttä tai vähintäänkin muokkautunutta. Myös Okinawalla ja Japanissa on vahvat legendakuvionsa - osin voinee sanoa, että ne ovat tietyllä tavalla "lajin tapa". Kriittisyys on tutkittaessa erittäin tarpeen - 1920-luvun jälkeen karatesta alkaa olla jonkin verran jopa ihan referenssikelpoista materiaaliakin, mutta heti kun hutkahdetaan 1800-luvun puolelle, alkaa homma muuttua sangen hataraksi. Jotain sanoo jo se, että ns. "Naha-te" tai "shorei-ryu" on tuoreimpana okinawalaisena haarana se helpoin dokumenttien osalta, mutta senkään lähteistä ei ole kovinkaan vahvaa tietoa - edes siitä, onko alkuperä "inspired by" vai ihan aktuaalisesti kiinalaista oppia okinawalla jo olleisiin karaten meininkeihin formatoituna. Ja Shoreissa puhutaan kuitenkin 1900-luvun puolen kamasta, joka on yleensä historiantutkimuksessa suhteellisen helppoa lähteistettävää ("suhteellisen" vahvalla suolamurulla).

Auktoriteettiasemien ei pitäisi tutkittaessa paljoa painaa ja lähteistäminen sekä tutkimusmenetelmien laatu edellä pitäisi aina mennä. Ja jos varmuutta (eli erittäin suurta todennäköisyyttä) ei (vielä) löydy, mennään ihan varovaisuusperiaatteen mukaan ja luetaan se hatara tieto "näin kerrotaan" -kastiin mutta pidetään se tiedon suhteen konservatiivisin oletus voimassa (eli esim. iästä puhuttaessa nuorempi perinne on todennäköisempää kuin vanha).

Karatessa on voinut olla kyse kamppailutaidon saavuttamisesta. Mitään vahvaa todistetta tästä ei ole, ei ainakaan siten, että sitä olisi missään systemaattisessa muodossa testattu tai kehitetty. Liikuntakulttuuri ja tietynlainen trendikkyys, yhdistettynä kiinalaisvaikutteiden trendikkyyteen sinä historiallisena aikana, ovat mahdollisesti jopa todennäköisempiä (ja ehkäpä tässä se konservatiivisempi pohja).

[Lasse Candé]

Väliaikainen karatevalvoja: Tämä ketju oli ennen nimeltään ”Miksi karate on niin suosittua?”

Ketjussa voi yhä käsitellä tätä kysymystä, mutta aihe on luontevinta avata myös muille lajeille.

Ketju oli ennen Dojolla. Nyt se on Saunassa.