Kamppailulliset pelit, leikit ja kisailut

[sivarinlötkö]

Ei liity kamppailullisiin mitenkään, mutta vaikka itse jotakuinkin vihaan kaikkia muita joukkuelajeja kuin kyykkää ja pesäpalloa, niin jujutsusalilla pelattu jalkapallo ei mitenkään ottanut pannuun. Pelattiin siis sellaisella kevyellä ja kimmoisalla lasten pallolla niin että pari potkutyynyä maaleiksi ja vatsoja tehtiin jos päästettiin maali läpi. Pukkausmaalista vatsoja jollain kertoimella vielä. En muista yhtään loukkaantumista tai muutenkaan mitään rajuja taklauksia vaikkei säännöistä juuri ollut puhetta.

Mieluummin ottaisin turpaani kuin oikealla pallolla nurmikolla pelaisin futista. Että sillees.

[HannuL]

Onko kukaan innovoinut pelejä jonkun tekniikan tai tilanteen harjoittelemista varten?
Tai rakentanut positio sparrista jonkinlaisen pelin?

Esimerkki pistelaskun tai sääntöjen kanssa olisi mukava. (Luulen, että erilaiset tilannesparrit ovat hyvinkin yleisiä, mutten tiedä onko niistä rakennettu tietoisesti pelejä. Kisailua ja leikkimielistä ne ovat tietysti useinmiten.)

[Andy]

Eikö säännöiksi olisi hyvät ne lajin viralliset säännöt?

[HannuL]

Eikö säännöiksi olisi hyvät ne lajin viralliset säännöt?

Varmaan esimerkiksi hippakaratessa voi kuvitella pisteitä ja sinänsä peli on yksinkertaista, kun muutenkin tuomari keskeyttäisi tilanteen. Mattolajeissa voi kehitellä kisoja jo paljon pienemmille teemoille eli tilanteessa ei välttämättä tule edes pistettä, esimerkiksi joku otekamppailu.

Minusta kilpailut on hyvä hoitaa lajin virallisilla säännöillä ja harjoittelu taas on taidon kehittämistä mahdollisimman tehokkaasti jolloin kisailulla voi olla eri säännöt vaikka jokaisessa harjoitteessa ja jopa eri säännöt kullekin harjoittelijalle.

Lisäksi vaikka käyttäisi tilannesparrissa lajin virallisia sääntöjä, ne eivät ole riittäviä, koska tilanne on vain pieni otos virallisesta ottelusta. Siis tarvitaan vähintään joku sääntö, jolla kisailu aloitetaan ja joku sääntö, johon se loppuu. Ne tuskin ovat virallisiasääntöjä. Ymmärsinkö oikein mitä tarkoitit?

[Andy]

Samantyyppinen kuin aloitusvideossa, mutta ilman käsiä.

[Kari Aittomäki]

Ei perkeles, on hankala kuvitella minkään v*tuttavan enemmän kuin tollasen höppelipöppeloinnin.

Ps. pieruverkkarit ja vyö on kamala kombo.

[Andy]

Tässä pitää ymmärtää kohderyhmä. Jos sinä tulisit treeneihimme - saati jos aikakoneella saapunut Kari 25v tulisi - en suosittelisi noita treenejä. Tuo on noviisiryhmä, johon siirrytään peruskurssilta ja josta siirrytään jatkoryhmään ja/tai kilparyhmään.

Kokeneet kamppailijat saavat samat fiilikset, kun käsketään ottamaan "kevyttä hippasparria". Mutta jos niin tekee aloittelijalle, niin sen stressitasot pomppaavat lukemiin, joihin kilpailijat eivät edes pääse treeneissä vaan korkeintaan matsissa. Selkeästi epämukavuusalueen treeniä, jota ei voi teettää kovin paljon. Tällä totutellaan sparriin, lisäksi se on ihmisistä hauskaa ja kehittää sekä koordinaatiota että tukilihaksia.

Kyseessä on siis osa koneistoa, jolla rakennetaan huippu-urheilijoita. Tuossa noin 25 hengen ryhmässä on pari kolme, jotka saattavat jossain vaiheessa siirtyä kilparyhmään asti, mutta tuo on yksi vaihe sitä kehitystä. Samalla se on suurimmalle osalle hauskaa harrasteliikuntaa. Tämä suurin osa sitten sekä osallistuu salin vuokrakustannuksiin että houkuttelee treeneihin tuttujaan, jotka ovat ehkä potentiaalisempia huippu-urheilijoita.

Vyön ja verkkarien epäesteettisyydestä olen samaa mieltä. Tässä on pointtina ensinnäkin se, että sitä saavutettua vyötä saa pitää näkyvillä, mikä on monille iso asia. Lisäksi kun on ensin hankittu vyö, niin sitten hankitaan pienemmällä kynnyksellä seuran shortsit ja paita. Yksinkertaisinta (ja tuottoisinta) olisi tietysti vain määrätä, että ne pitää olla treeneissä, mutta haluamme pitää pakolliset harrastuskustannukset minimissä, jotta mahdollisimman moni voisi treenata.

[Mika]

Minusta tuollainen lajinomainen ja leikillinen tasapainotreeni tuon tason ryhmälle on hyvä ja mukava harjoite. Ei kamppaileminen aina ole niin haudanvakavaa.

[Lasse Candé]

Asiallinen vastaus Andylta Karin avautumiseen.

Tuossa on vähän kyllä sellaista että tosiaankin harjoite näyttää epäkivalta ja epäantoisalta jos on sparraillut vähän enemmän. Mutta kun suht aloittelijat eivät ota normisparrissa kierroksia ja epämukavuutta riittävästi taikka sitten ottavat väärällä tavalla liikaa, niin on ihan hyvä idea tosiaankin pakottaa tuollaiset vähän erikoisemmat säännöt. Varsinkin isossa ryhmässä jossa halutaan saada monet tekemään duunia selkeästi ymmärrettävällä tehtävällä. Andyn mainitsemien lisäksi tuo opettaa myös etäisyyksiä melko turvallisesti, omalta osaltaan. Aihe, jota pitää treenata monipuolisesti. Tuossa muodossa se hyöty tulee esim etäisyysvaihtelun vaikeudesta ja hyökkäysten turvallisuuden lisäämisestä, siten että kuitenkin aseet ovat jotakuinkin oikeanmittaiset.

En yhtään haluaisi itsekään, mutta kohderyhmälle varmasti ihan hyvä. Saa jengin tekemään duunia kilvoitellen.

[Kari Aittomäki]

Heh, Andy tosiaan rakastaa tuota infoa-ähkyvää paasaustaan.
Se hänelle suotakoon.

Ihan oikeasti, näkeekö joku tossa kekkaloinnoissa jotain hyödyllistä?
Kun minä töhisen treeneissä, haluan treenata kamppailua. Kaikki leikkiminen on saatanasta.

Koko tossa huoneessa ei näkynyt yhtäkään jalkojen käyttäjää, jokajamppa vaan koitti jaksaa kaatumatta stoppiinasti.
Mitä tulee aikakoneskenaarioon.. tai jääkööt sanomatta.
Mutta kiitos huomiosta.

[Akvolilio]

Ainakin melko aloittelijan näkökulmasta (eli omastani) kyseinen harjoite näyttää sekä hauskalta että hyödylliseltä. Uskoakseni enemmistö treeneissä käyvistä ihmisistä haluaa treenata kunnolla ja oppia asioita. Vaihtelu kuitenkin virkistää ja välillä on kiva tehdä asioita eri tavalla. Lisäksi hyvä tunnelma treeneissä lisää motivaatiota tulla seuraavalla kerralla ja mitä enemmän treeneissä käy, sitä enemmän oppii. Kyseinen harjoite ei olisi itsellenikään haitaksi esimerkiksi tasapainon vahvistamisen vuoksi.

Mielestäni leikinomaiset harjoitteet ylipäätään ovat kiva lisä treeneihin, aina silloin tällöin. Omissa treeneissä niitä on melko harvoin, eikä itseäni haittaisi vaikka niitä olisi vähän useammin. Tietenkin on parempi, mitä enemmän leikit saadaan yhdistettyä kamppailuun. Esimerkiksi tavallinen hippa olisi melko tylsää ja tuntuisi todennäköisesti turhalta, mutta oikein valitut harjoitteet päinvastoin voivat piristää treenejä!

[Andy]

Perustelinkin jo aiemmin sen, mitä tuo harjoite kehittää. Jos haluaa väittää, että se ei esimerkiksi kehittäisi tasapainoa, niin kuulisin mielellään tälle myös perusteita. Tai jos katsoo että tasapaino ei ole hyödyllinen asia potkunyrkkeilyssä.

Se että joku elämäntapakamppailija ei koe tuollaista harjoitusta itselleen mielekkäänä ei tarkoita, etteikö se olisi sovelias harrasteryhmiin. Käytännössä suurimmasta osasta tuota ryhmää ei ole mahdollista tehdä edes salikisatason ottelijoita, koska asennoituminen harrastukseen ei ole siihen sovelias. Tämä vaikuttaa myös siihen, millaisia harjoituksia heille voi teettää niin että he tulevat treeneihin jatkossakin. Jos he eivät tule paikalle, niin sitten he eivät ainakaan kehity mihinkään.

Tässä on toisenlaista ja selvästi ottelullisempaa pelailua. Toisella käytössä alapotkut, toisella suorat lyönnit. Tehtävänä alapotkumiehen tulee prässätä ja lyöjän liikkua alta pois. Tämä sattuu olemaan peruskurssin mainosvideo, mutta sen takia en sitä tähän postaa, ketju tuskin lienee tehokas paikka mainostaa.

https://www.facebook.com/KBToulu/videos ... 738753809/

Tässä on kaksi hyvätasoista amatööriottelijaa, jotka ovat harjoitelleet paljon keskenään ja luotto kaveriin on korkealla tasolla. (Toinen kundeista muuten näkyy myös etualalla ketjun aloitusvideolla neljä vuotta sitten.) Homma pysyy selvästi pelailunomaisena ja tämän kamppailullista hyödyllisyyttä tuskin kukaan kiistää.

Mutta jos laitan tuon edellisen videon ryhmän tekemään moista, niin he eivät pysty siihen. Lyöjä yrittää pakonomaisesti osua ja lyö liian kovaa. Potkija taas pelkää lyöntejä ja yrittää härkkiä alapotkuilla takanojasta niin ettei vain saisi osumaa. Luultavasti lyöjä lähtee jahtaamaan potkijaa eli täysin päinvastoin kuin on tarkoitus ja molemmat ovat peloissaan. Kamppailullinen hyöty ei välttämättä ole heille sen kummempi kuin tuolla yhden jalan hyppelysparrilla, mutta treeni jää paljon todennäköisemmin viimeiseksi.

[MarkkuT]

Jörgen Luttu veti joskus ashiharaleirillä sellaista, että otettiin potkutyynyt ja lyötiin ja potkittiin jonkin aikaa sarjoja 100% tehoilla, sitten 50%, 25% jne. Sitten alettiin sparraamaan eri prosenteilla. Jos sensein mielestä näytti siltä, että joillain pareilla mopo karkaa lapasesta, otettiin uusi kalibrointi. Silloin tuo tuntui aika kivalta tavalta saada jengi samalle tasolle kontaktin suhteen ja käytin sitä itsekin reeninvedoissa silloin tällöin.

Voisikohan tuollaisia yhden jalan pomppimisia ym. leikkejä käyttää mittarina vähän samaan tyyliin? Ensin sitä ja sitten perään sparria. Ohjeistaisi porukan niin, että sparrin pitää pysyä samanlaisena höntsänä kuin äskeinen leikki. Jos ei meinaa onnistua, niin väliin taas leikkiä niin kauan, että ressitasot laskevat ja sitten taas uusi sparrikokeilu.

Lisäys: Kohderyhmästä riippuen voisi mahdollisesti käyttää kumpaankin suuntaan. Jos ryhmässä on enimmäkseen kariaittomäkiä, niin kinkkaamisella voisi hakea aggrea kovatehoisempaan jumppaan.

[Mika]

Hmm, tuopa onkin muuten aika näppärä ratkaisu. Kun tosiaan se ongelma aloittelijoiden kanssa liian kovan tai liian pehmeän kontaktin kanssa on ihan aito ja vaikea. Jörgen Luttu on keksinyt (tai kopioinut) hyvän metodin, sanoisin.

[Kari Aittomäki]

Phoh, mukavikot.
Vetäkää ämpäri päähän ja leikkikää yksinänne sokkosta. Vaatekomerossa.

Kamppailutreeni ei saa olla leikkiä. Kamppailutilanne on stressaava ja stimuloiva ja treenin tarkoitus on muuttaa sielurakennetta siihensuuntaan.
Sitte ollaan perillä ku ollaan niinku Ave, se pisti kerran jotain Kaapelilla bilettävää kuseskelujengiä nippuun urakalla. Todistajalausunnossa oli maininta "mies oli selvästi mielenhäiriössä koska naureskeli ja selvästi nautti tapahtumasta."
Ja sanohan Kuunokin kerran ravintolakympille joka moitiskeli stadin Maguaa hymyttömyydestä:
"Mä hymyilen sitte ku mylly alkaa."

Nää tötteröinnit on syöpä joka on tarttunut kaikenlaisilta valmennuskursseilta, mä muistan kerran kun ois pitäny alkaa pelata jotain istumafutista, nousin ylös ja menin venyttelemään.
Yhdellä tietsikkakurssilla naisvetäjä yritti aloittaa session jollain jumppatuokiolla, ilmoitin hyvin selvin sanoin että jätän zumbaamiset sitte kokonaan marimekkoilijoille. Gruh.

Niin se pitää olla kamppailujutuissa. Ja muuallaki.
Sanon minä.