Tohtori Krabola

[Tohtori Krabola]

15. tammikuuta

4. Ji Ben Gong 60 min

Helileijaa. Lyhytelokuvan lavastus ja muutto veivät mehut miehestä. Luulin saavani hyvän treeniputken, mutta toisin kävi. Tänään kuitenkin oli vuorossa olohuonetempoilu. Jalat ovat taasen aladoobia, kun eivät meinaa kestää pientä juurruttamista. Pitää ruveta palauttamaan mieleen, että miten sitä itseään pitikään liikuttaa. Alkaa taas tuo Wushu-puoli maistumaan.

[Tohtori Krabola]

17. tammikuuta

5. Ji Ben Gong 60 min

Horroksessa oleva kroppa saadaan parhaiten kylmäkäynnistettyä juurrutusharjoituksilla. Niin ainakin tämä ruho latautuu. Motivaatio on ollut viime syksyn jäljiltä vähän heikonlaista, mutta lähestyvät esitykset patistatavat harjoittelemaan. Kaikkihan tehdään perinteisesti viime tipassa ja sitten tehdään välikuolemia esitysten välissä. Onneksi on uudet leijonavermeet tilattuna, on nimittäin ne kusenkeltaiset rytkyt jo moneen kertaan imeskelty kuiviksi.

Uudessa asunnossa on tilaa tehdä harjoitteita ja sen kautta myös tekeminen on muuttunut mielekkäämmäksi. Rahatilanne ahdistaa, että kaipa tämä sininen maanantai -ilmiö on sitten totta.

[Tohtori Krabola]

18. tammikuuta

6. Venyttely 60 min

Alkaa taas tuo Helsinkiin lähtö kiihdyttämään, kroppa käy jotenkin ylikierroksilla. Viikonloppuna pitäsi taas olla mokaamatta. Virgil Oilin lattialla ei sovi repiä pelihousujaan, niin kuin kävi VRK:n juhlissa.

Ranka alkaa taas suoristumaan ja nukkumaan mennessä tuntui, siltä että keskivartaloa tuki metallinen kehikko. Oikeaan suuntaan ollaan menossa.

[Tohtori Krabola]

19. tammikuuta

7. Lenkki n. 6km 60 min

Kuntokolmonen X 2.5 eli päivän saldo. Koska minulla ei ole tiistaisin koulua tässä jaksossa, pääsen kerrankin lenkkeilemään valoisaan aikaan. Puolen päivän aikaan energiatasot ovat huipussaan ja liikkuminen silloin on ihkuu. Juoksu rullasi mukavasti maastossa ja ylämäet ottivat odotettavasti koville. Väärä alushousuvalinta osui kohdalle ja huomasin sen viimeistään toisen kierroksen alussa. Kolvi nivusissa ei ollut miellyttävää.

Huomenna Helsinki ja lohikäärmetanssi kansainvälisessä seurassa.

Päivän sana: amfibio.

[Tohtori Krabola]

21. tammikuuta

8. Lohikäärmetanssi 120 min

Sama pölyinen huiska käytössä, samat kuviot ja melkein samat naamat. Hännänylityksessä lensin taas rähmälleni. Ei ollut minun vika.

Helsingissä yllättävän kylmää. Päivällä kävin kuvaamassa potentiaalista kuvauspaikkaa. Meinasi sormet jäätyä ja järkikin. Musiikkikin loppu kesken. Tampereen Käpylä on mukavamman kokoinen.

[Tohtori Krabola]

11. helmikuuta

9. Leijonatanssi 300 min
10. Wushu 90 min

Harvoin kohdalleni sattuu Questaomaisia päiviä, mutta pitäähän nämäkin kokea. Noin kolme viikon tekemättömyys vähän epäilytti, että miten tulen jaksamaan tätä kaikkea rääkkiä. Aamupäivään aikataulutettu aloitus ei ainakaan helpottanut oloa. Kiinan kansallisen akrobatian suurvisiiri paljastui leppoisaksi mieheksi, joka sanoi että leijonatanssi on hauskanpitoa. Ja hauskaahan meillä oli. Takapää raapi mun kyljet ruvella ja vereslihalle ja mustelmille, kun harjoiteltiin reisien päälle hyppimistä. Välitauolla vedettiin kiinalaista buffaa ja valitettiin kipeitä paikkoja.

Olin etukäteen jo vähän päättänyt, että lähden siskon luo nuolemaan haavojani, kunnes minua alettiin haukkumaan tissiposkeksi. Pitihän sitä sitten vielä mennä puoleksitoista tunniksi tekemään hyppypotkuja seuran salille.

12. helmikuuta

11. Leijonatanssi 180 min

No joo, ne jalat oli sitten melko kipeät herätessä. Paappaköpöttelyä ympäri ydinkeskustaa, kun yritin metsästää itselleni vaelluskenkiä. Löytyhän ne. Pysyy jalat kuvauksissa lämpiminä.

Pahinta oli rappujen laskeutuminen. Eikä ne kyljet ehtineet parantua yhden yön aikana. Takapää vaihtui ja hän kuritti kylkiäni rankalla kädellä. Viimeinen tunti meni hammasta purren. Muut lähtivät syömään thaimaalaista, mutta minä lähdin ajamaan kohti Nurmijärveä. Oli kuitenkin pahaa ruokaa ja palvelu oli huonoa, joten hyvä että pääsin ajoissa lähtemään. Niisk.

[Tohtori Krabola]

Kiinalainen uusi vuosi

Neljä vuotta eikä suotta, ehe. Bäkkärit ovat parantuneet vuosien saatossa. Tällä kertaa pääsimme lämmittelemään Bio Rexin saliin. Ruokaa ei tosin ollut tarjolla, mutta kyllähän ne Mbarin leivät olivat makoisia.

Vaatetta oli neljä kerrosta eli jokaista vuotta kohden. Ei ollut yhtään liikaa vaatetta päällä. Hienoin juttu oli se, että kaikilla tanssijoilla oli tiimipaidat päällä. Näytettiin, siltä että tiedetään missä mennään. Vaikkei edes tiedetty.

Tänä vuonna vedettiin ensimmäistä kertaa myös leijona lavalla. Uudet kuviot oli niin hyvin harjoiteltu, ettei blackoutteja juurikaan tullut. Viimeistä vetoa oli katsomassa sifu Liu. Hän näytti olevan mielissään kömpelöstä esityksestämme.

Nyt alkoi sitten Tiikerin vuosi. Hong Kongin astrologit kertovat, että tänä vuonna rohkeat tahkovat ihan simona rahaan. Toiset sitten häviävät rahansa hedelmäpeleissä. Pitää ottaa niitä riskejä. Kerranhan tässä vaan eletään ja sillee.

[Tohtori Krabola]

27. helmikuuta

12. Lenkki 9 km

Kuntokolmonen kertaa kolme. Aletaan liikkua niillä rajoilla, joilla alkaa tulla niitä paljon puhuttuja tuloksia. Pidempään vaivannut treenimotivaation puute on mukavasti rapauttanut kuntopohjaa. Kanssatankulat ovat varmasti huomanneet poissaoloni. Tai jos eivät ole, olen varmasti turhin treenaaja hetkeen. Kunpa osaisin sanoa, miksi treenaaminen ei kiinnosta.

Tänään joka tapauksessa oltiin juoksemassa. Lenkkimusaksi valitsin poikkeuksellisesti Wilcon levyn Sky Blue Skyn. Yleensä luureissa soi joku uhmaikäisen uho tai letkeä lantion vatkaus. Ajattelin sen jotenkin sillä tavalla, että letkeä musa on yhtä kuin letkeä lenkki. Kuinka väärässä olinkaan. Kaksi ensimmäistä kierrosta menivät vielä kohtuullisesti, mutta viimeisen aikana jouduin konttaamaan ylös kaksi julmaa ylämäkeä. Ilves-verkkarit ottivat minut melkein kiinni, kun tein mäen päällä välikuolemaa. Verkkareiden sisältä löytyi joku todella entinen urheilija. Kyllähän minä nyt yhdelle ukolle pärjään, vai.

Pitäisköhän tästä eteenpäinkin juosta vain noin kuukauden välein, jotta mitään todellista kehitystä ei pääsisi tapahtumaan.

Tämän pienen avautumisen taustalla ovat viikko sitten loppuneet kuvaukset, joiden jälkimainingit roimivat edelleen selkääni. Kolmen päivän värjöttely 20 asteen pakkasessa menee luihin asti, eikä lähde sieltä ihan heti pois. Kengät olivat sentään hyvät, mutta muuten en vaan onnistunut pukeutumaan säädyllisesti. Kangasalan ilmassa on jotain epämukavaa.

[Tohtori Krabola]

23. maaliskuuta

13. Shuai-jumppa 60 min

Melkein menin torkkumaan keskipäivällä kun siihen oli mahdollisuus, mutta erehdyin kuitenkin jumppaaman vyön kanssa. Otin alkuun lämpöä Lün opeilla ja jatkoin sitten sen jälkeen hra Youtuben opastuksella eteenpäin. Joo tiedän, oon tårta på tårta jätkä kun kattelen videoita ja yritän jotain oppia. Basic voimantuottoa voi kuiteski aika turvallisella mielellä apinoida videolta.

Telkkarin edessä ähistessä huomasin hymyileväni. Jotain tämän tyyppisessä harjoittelussa on, mikä niin lämmittää sydäntä. Pöngerrystä ja ähinää, rytmikkään lätkinnän säestämänä. Kyllä kelpaa.

[Tohtori Krabola]

27. maaliskuuta

14. Shuai-sähly 45 min

Koska ajattelin jatkaa tällä tårta på tårta-linjalla, otin saman setin uusintana aamutuimaan. Asioista teki jännemmän jaloissa pyörivä Kaisla. Meinasin pariin otteeseen tempasta taaperon kumoon ja yhdessä kohtaa oli pakko pysähtyä minuutiksi halaamaan, kun tyttö pelästyisi pahanpäiväisesti. Kaiketi ilme kasvoilla oli sitten kaamea, että ei isäänsä meinannut tunnistaa. Liikkeet tuli tosiaan tehtyä vähän hosulla, mutta niiden omaksuminen oli jo helpompaa.

Joulukuussa telottu nivunen muistuttaa edelleen olemassaolostaan. Jalkojen lämmittelyyn pitää vaan varata enemmän aikaa.

[Tohtori Krabola]

30. maaliskuuta

15. Jiben Gong + venyttely 60 min

Perhana, tästä kuntoilusta uhkaa tulla tapa tänä vuonna. Tänäänkin laitoin soimaan CMX:n Discopoliksen ja hengästytin itseni riuhtomalla raajoja eri suuntiin. Kaipa tässä koitetaan taas saada tuo keskikesseli toimintakuntoiseksi. Tai sitten tämä menee taas neppailuksi.

Kevät on mukavasti täynnä lyhärikuvauksia, joten ei tarvitse miettiä miten käyttäisi aikansa. Ja koska en osaa kieltäytyä yhdstäkään kuvauskeikasta, tulen olemaan kusessa viimeistään heinäkuussa. Kyllä elämä on hienoa.

" onclick="window.open(this.href);return false;

[Tohtori Krabola]

4. huhtikuuta

16. Venyttely + voimapyörä 60 min

Ulkona on ollut koko päivän hieno usva. Otin siitä pari kuvaakin. Nivuselle kuuluu edelleen vähän huonoa. Ei ole kehno saanut tarpeeksi lepoa. Tässä kropassa sitä tuskin koskaan saadaankaan.

Tammikuussa otettu opintolaina on nyt sitten mennyt. Helileijaa. Ja just nyt olis kuntosalihinkua.

[Tohtori Krabola]

6. huhtikuuta

17. Voimailu 2h

Sain perjantain kutsun tulla nostelemaan kompressoreita Tampereen takametsiin. Tätä kaiketi kutsutaan kontinpuruksi, mutta kun koko kaksi tuntia oli aikamoista ähinää ja lihanraakkaamista, on pakko puhua treenistä. Facebook-statukseksi kirjoitin rehvakkaasti kahden tunnin girya. Eipä ihan hirveen pieleen mennyt. Tempausta toisen perään ja päälle pyöritystä. Nyt tässä koneella istuessa hauis tutisee ja olkapäät papattaa. Aikamoinen pössis.

[Tohtori Krabola]

Näyttäisi siltä, että ensimmäinen kevätflunssa on täällä. Takametsistä lähdettyäni alkoi taivaalta sataa jotain märkää ja jalathan siinä kastuivat. Hitto, että ovat nuo kintut niin arat vilustumaan.

[Tohtori Krabola]

10. huhtikuuta

18. Wushu 90 min

Saatanan saatana. Kevät on saatanasta. Silmät valuu ja nenä tursuaa alkulimaa. Taistelija-salille tultiin myöhään, koska piti käydä kuvaamassa koirankakkoja ja ruosteisia autoja. Eikä sieltä Itä-Helsingistä oikein tahtonut päästä nopeammin.

Itse treeneissä olin vähemmän kujalla kuin olisin voinut luulla olevani. Kyllä ne tutut liikkeet löytyi sieltä jostain selkäytimestä. Vähän venytyspotkuja ja uuden videokameran kanssa leikkimistä. Joku oli minut huomioon ottaen unohtanut suihkuun saippuansa. Vähän liian miehinen haju minulle, mutta ilmaisesta ei sovi valittaa. Söin hätäisen lounaan Stockmannin Carrolsissa, joka oli täynnä australialaisia laululeiriläisiä. Läntiseltä puolelta, lunttasin lapuista. Nuuhkin käsivarttani matkalla juna-asemalle. Luin Baskervillen koiraa ja nukuin Hämeenlinnasta Toijalaan. Kukaan ei tunkenut viereen istumaan. Sain rojottaa penkillä juuri niin kivuliaassa asennossa kuin halusin. Tampereella sai taas morjestaa bussikuskeja, eikä kukaan tuhissut selkäsi takana kuin laskit selästäsi repun ja kameralaukun, jotta istuminen olisi hieman miellyttävämpää. Helsinkiläiset ovat niin tärkeää ja kiireistä porukkaa. Katupölyä on kummassakin kaupungissa yhtä paljon.