Etsitkö kamppailuharrastusta? Aloita suoraan tästä uusi aihe valmiiden kysymysten kanssa ja odota, kun konkarit vastaavat sinulle.
✋:. Meistä on hienoa, kun selailet Potkun, Pohjoismaiden suurimman kamppailulajiyhteisön keskusteluja. Toivottavasti löydät mielenkiintoisia keskusteluja ja otat reippaasti osaa niihin. Samassa voisit sallia Ad Block -ohjelmasi näyttää mainoksia Potkun sivuilla, jotta voimme jatkossakin ylläpitää näitä keskusteluja. Voit myös liittyä etupotkijaksi, jolloin yksi etusi on mainokseton Potku. Kiitos kun ymmärrät. 🙇♂️
Aika pelottava uni. Sulla taitaa olla vähän stressiä noin muutenkin kaikkien kuvausliikkeiden ja muiden tiimoilta... Toivottavasti pääset Potku-tapaamiseen, ei olla vähään aikaan nähtykään
Yksi kaveri kommentoi untani, että tosta sais ihan jäätävän käsikirjoituksen. Näin asiat prosessoidaan elokuva-alalla .
Voisin tällä kertaa yrittää tosissaan päästä paikalle. Niissä on yleensä ollut melko hauskaa. Mänzylle pitää tulla tarjoamaan yksi pilsu.
Turkka Tervonen
"Nykyisin saa olla vasenkätinenkin ilman syyttelyä ja poispakottamista, se on hyvä kehityssuunta kyllä." Tuomas Kyrö
Se tyhjä kumi ei sitten täyttynytkään yön aikana. Piti tehdä jonkinlaisia valintoja. Kahden viikon takia ei kannata ostaa yhtä kesärengasta. Tilattiin autonkierrättäjät hakemaan auto pihasta. Tänään putsattiin auto puhtaaksi romuista ja otettiin muutamia muistoesineitä. Pöydän kulmalta löytyy tällä hetkellä CITR, OËN ja XANTIA. Pitää varmaan valaa sementtiin tai kehystää. Ensimmäinen oma auto on kuitenkin se ensimmäinen.
Päivä on kaiken kaikkiaan mennyt varsin mallikkaasti ja liukkaasti. Vein aamulla mukulat tarhaan ja pienen sohvakoomailun jälkeen pääsin kokeilemaan Wiin tasapainolautaa. Tuntuma on aika kiva, koska laudan pinnassa on pieniä nupukoita. Luulin, että tasapainoni oli hyvä, mutta hirveän paljon se pieni punainen pallo tärisi siinä keltaisella lätkällä. Jalka muka tärisi ja että yritä pysyä paikalla. Hyviä neuvoja virtuaalinaiselta. Soturi on hyvä asento ja punnertaessa alkoi ähinä. Anti tuntui kuitenkin vähän ankealta. Aerobisissa harjoitteissa oli hulavanteen pyöritystä, ryhmäpeeloilua ja hölkkää. Hulavanteen pyörittely paljastui näistä parhaaksi mahdolliseksi lantionöljyämisliikkeeksi. Siinä jää Zumbat kakkoseksi, kun vatkaat hanuriasi 6 minuuttia putkeen. Kyljet muljahtelee edelleen.
Myös iltaan sijoitettu ulkoilu oli kivuton ja pirteä. Lapset olivat pirteitä ja matka sujui joutuisasti. Piilolaseja riipivä tuuli ei paljon matkantekoa haitannut, koska Kaislan oli löydettävä kaikki nuolet Rauhaniementieltä. Nuolet ovat tärkeitä ja siksi ne täytyy etsiä joka kerta. On niitä turhempiakin asioita tarkasteltu.
Turkka Tervonen
"Nykyisin saa olla vasenkätinenkin ilman syyttelyä ja poispakottamista, se on hyvä kehityssuunta kyllä." Tuomas Kyrö
Helsingissä käynti on kuin kotimatka jonkun toisen housuissa. Se on hieman epämukavaa ja aiheuttaa outojen mielleyhtymien tulvan aivokuoren pinnalle. Vielä hämmentävän siitä tekee jos sattuu matkustamaan sinne perheen kanssa.
Uskollinen peltiratsumme haettiin pois perjantaina ja pääsimme taas kerran luottamaan valtion rautateiden palveluihin. Junalla matkustamista ei pitäisi koskaan väheksyä, koska se antaa mahdollisuuden syödä matkaeväänä sitruunan ja pussillisen jalapenoja. Eikä pidä unohtaa Fernet Brancaa raikkaana hengityksen raikastajana. Tässä yksi autottomuuden plussista – halutessaan vai riipaista kevyet keskipäivän tumut. Ei ole pakko olla selvin päin.
Viikonloppu koostui espoolaisista tupareista, auton lainasta ja siihen liittyvästä matkustelusta ja sunnuntaisesta Helsingistä. Olen parin viikon ajan unelmoinut Coston hatuista ja palanut halusta päästä niitä sovittamaan. Keskuskadun One Way tarjosi minulle mahdollisuuden pettyä jälleen kerran hatuntekijöiden tasapäistämislogiikkaan. Joko minut on tuomittu taivaltamaan ilman tyylikästä hattua tai sitten kaikkien muiden päät ovat pannukakkuja. Kaltaiseni alasinpää joutuu tyytymään pipoihin ja muihin ”persoonallisiin” vaihtoehtoihin.
Koska on syysloma, perhe teki tämän päätöksen matkustaa Helsinkiin. Lisäsuunnitelmat olisivat sisältäneet siirtymisen Savon sydämeen, mutta harmikseni tajusin että minulla on alkuviikosta teinivoikkatreenit. Niistä olen maksanut kalliisti, joten maksan myös kalliisti siitä että suhaan Helsingin, Tampereen ja Suonenjoen väliä useampaan otteeseen.
Tampereen junaa odotellessa kävin napsimassa kaksi helppoa geokätköä Helsingin sydämestä. Keskipäivän seesteinen jumi oli paras mahdollinen aika käydä ninjailemassa hyvin julkisilla paikoilla.
Paluu Tampereelle oli jonkinlainen helpotus. Asemanympräys oli edelleen samannäköinen. Bussit liikkuivat niin kuin ennenkin.Tämä kaupunki on Mika sanojen mukaan tarpeeksi iso, mutta ei liian pieni. Stockmannin kohdalla hymähdin metsänvihreän bemarin pölyiseen takakonttiin kirjoitetulle sanalle – munanjatke.
Teinivoikan maailmassa oli syysloma, joten tilaa oli mukavasti. Saimme telmiä monenlaisissa telineissä ja juosta pitkin mattoja patjojen päälle. Puolivoltti oli taas aiheena, mutta sitä lähestyttiin usealla eri tavalla. Urhoghypystä on tullut henkilökohtainen suosikkini. Se on välivaihe ennenkuin päästään isompiin temppuihin. Olen ehkä pehmeä päästäni, mutta minä olen valmis jatkamaan selälle kaatumista. Näin pysyy pää ennallaan.
Voimistelu 90 min
Turkka Tervonen
"Nykyisin saa olla vasenkätinenkin ilman syyttelyä ja poispakottamista, se on hyvä kehityssuunta kyllä." Tuomas Kyrö
Olen kolmatta päivää kotona yksin ja unirytmi on sama kun kirjoitusten aikoihin. Puhun ylioppilaskirjoituksista, en vessanseinäkirjoituksista. Samalla on kuitenkin treeni-into saanut ihan uutta tuulta. Heti kun olin syönyt keskipäivän aamupalan, lähdin ulos "reippailemaan". Edellinen päivä oli mennyt sisätiloissa ja baareissa, joten halusin tehdä jotain virkistävää. Geokätköjen metsästys keskellä Kaupin metsää teki juuri sen mitä pitikin. Sykkeen nousu taisi mennä enemmän krapulan kuin minkään muun piikkiin, mutta sain hien pintaan. Palkitsin itseni lounaalla yliopiston ruokalassa. Salaattipöytä, jossa on papuja, kikherneitä ja oliveeja, saa tämän hipin hyvälle tuulelle.
Ja sitten teinivoikkaan. Tänään oli todella hyvä päivä. Huolimatta siitä, että loistavan salaattipöydän jälkeen olin syönyt vain nukkaa, energiataso oli korkealla. Se miksi tämä oli hyvä päivä, johtuu siitä että tänään tein tyylipuhtan urhon, puolivoltin ja voltin. Trampoliini on uusi suosikkitelineeni. Jos olisin markan hautajaisten aikoihin syntynyt, voisin harkita trampoliiniakrobatiaa. On se niin kivaa.
Geökätköily 60 min
Voimistelu 90 min
20.lokakuuta
Katselin viime yönä Lostia viiteen asti. Se tuntui silloin hyvältä idealta. Päivä ei meinannut oikein lähteä käyntiin. Ja olin edelleen yksin kotona. Nice. Onneksi perhe tulee kotiin huomenna.
Hikoilin Wiin ja tasapainolaudan kanssa. Peli haukkuu minua koko ajan melkein läskiksi, joka on mukava motivaattori. Hulavanteen pyöritys herättää mukavasti kropan ja varjonyrkkeilyssä tulee kunnolla hiki pintaan. Ei tämä taida mitään oikeaa kuntoilua olla, mutta ompahan tämä parempaa ajantuhlausta kuin nettipornon katsominen. Paikallaan juokseminen on ehkä tyhmintä, mitä olen tehnyt vähään aikaan. Tulen siis tekemään sitä uudestaan.
Wii 90 min
Turkka Tervonen
"Nykyisin saa olla vasenkätinenkin ilman syyttelyä ja poispakottamista, se on hyvä kehityssuunta kyllä." Tuomas Kyrö
8000. viesti lähtee käyntiin tästä. Olen yrittänyt nykyään irroittaa itseni vähintään kerran viikossa koneelta, koska se tuntuu tyhmentävän minua. Tällä viikolla onnistuin pitämään kokonaista kaksi päivää taukoa Potkusta ja kaikesta muusta toissijaisesta. Tein sen sijaan luonnoksia kohta alkavaa taidenäyttelyäni varten. Kyllä, olen edelleen taidehippi, vaikka opiskelenkin kuvaajaksi.
Sunnuntaina tarttui kurkkuun jonkinlaista karheutta ja se on vaivannut sieltä asti. Se varmaan johtuu siitä, että jaan ruokapöydän kahden kengänpohjia säännöllisesti nuolevan napataatan kanssa. Pitänee ruveta taas syömään tupakantumppeja, jotta kaikenmaailman kröhät ja kolotukset pysyisivät loitolla.
Viime viikolla käytin kynsikkäitä. Niistä tulee aina jotenkin nilkkimäinen olo. Tunne on samanlainen, kun kerran eksyin rastapäisenä suomalaiseen kirjakauppaan ison punaisen kassin kanssa. Myymälän etsivä leikki seuraa johtajaa niin kauan, että poistuin liikkeestä. Jos minulla olisi ollut tuolloin kynsikkäät, olisi varmaan tullut samantien kyynelkaasua kyynelkanaviin. On niin mukavaa olettaa ihmisistä asioita.
Teinivoikka tuntuu kuitenkin tuovan elämään tarvittavaa vaihtelua. Auton poistuttua kuvioista olen kulkenut Pirkkahallille kahdella bussilla. Se tarkoittaa 40 minuuttia lisää matkustamiseen. Keskiviikkoisin ehdin juuri ja juuri kotiin ennenkuin lapset menevät nukkumaan. Pääsen kuitenkin kaksi kertaa viikossa hyppimään ja loikkimaan ja punnertamaan ja tsemppaamaan magnesiuminkatkuiselle kokolattiamatolle. Halli on täynnä minua monta kertaa lahjakkaampia jumppakärpäsiä eikä se haittaa minua yhtään. Olen vaan niin fiiliksissä siitä, että pääsen tekemään voltteja ja puolivoltteja ja urhoja ja arabialaisia. Uskon että perhe ymmärtää haluni pitää itseni hyvässä kunnossa.
Voimistelu 2x90min
Turkka Tervonen
"Nykyisin saa olla vasenkätinenkin ilman syyttelyä ja poispakottamista, se on hyvä kehityssuunta kyllä." Tuomas Kyrö
Lapset - ja aikuisetkin - voidaan jakaa karkeasti kahteen kastiin syömistapojensa suhteen. Ensimmäinen on sika syö pottua ja toinen on lisko syö kaktusta. Haluaisin uskoa, että maailmassa on sen verran oikeutta että suurin osa meistä mahtuisi tuohon jälkimmäiseen. Näinhän ei kuitenkaan ole. Poikani kuuluu näihin harvoihin ja valittuihin, joilta luonnistuu verkkainen ja odotteleva ruokailukulttuuri. Se ei tarkoita sitä, etteikö voisi samalla hieroa puuroa päähän ja pöytään ja syöttäjän hihaan. Sotkuhan kertoo siitä että talossa on elämää, eikö?
Tämä viikko on ollut sävyltään metsänvihreä ja esanssinmakuinen. Ensi viikolla alkavat mainoskuvaukset ovat saaneet ihmiset juoksemaan kuin päättömät kanat. En edes muista mitä tein maanantaina. Ei se voinut olla mitään kauhean merkityksellistä. Sen muistan että teinivoikkatreenit meni aika mukavasti. Tehtiin puolivolttia ja arabialaista ja frittiä. Tiistaina lupauduin lähtemään Helsinkiin pitchaamaan ideoitamme. Tein siis töitä aamuneljään. Keskiviikkona nakit silmillä valkoisen Berlingon kyydissä Nelosen studioille. AD oli mukava ihminen. Vaikka presentaatiomme oli puolivillainen, meni ehdotuksemme läpi ja saimme luvan tehdä loistavia mainoksia. Ja loistavia niistä tuleekin. Keskiviikon teinivoikat meni aika reisille, koska olin niin uupunut matkasta. Olin ihan lötkö eikä oikein irronnut. Silmät sumeina juoksin surman suuhun useaan kertaan. Ei taittuneet niskat tälläkään kertaa. Jos vaikka sitten ensi viikolla.
Voimistelu 2x90 min
Core training 60 min
Turkka Tervonen
"Nykyisin saa olla vasenkätinenkin ilman syyttelyä ja poispakottamista, se on hyvä kehityssuunta kyllä." Tuomas Kyrö
Viikoittainen tavoitetuntimääräni (7h) alkaa uhkaavasti täyttyä . Ainahan sitä vois yrittää nostaa ylöspäin, mutta näillä mukulamäärillä ja epämääräisillä kouluajoilla se on ihan hyvä suoritus. Sitä paitsi, teinivoikan treenaus alkaa näkyä jo nyt keskivartalon alueella. Lihas jos toinenkin alkaa ilmaantua vatsanahan alle. Jos vielä jaksais jumpata ylimääräisen rasvan pois navan alueelta.
Lauantait aukee yleensä paljon vauhdikkaammin, mutta tämä päivä oli vähän tahmea. Alituinen ystävä flunssa on aina nurkan takana ja nakertaa tämän reippailijan yleiskuntoa. Oli kuitenkin suhteellisen energinen olo, joten lähdettiin koko perheen voimin metsäretkelle. Todellisuudessa me lähdimme metsästämään geokätköä Kaupin takametsistä. UKK-instituutille asti reitti oli helppoa ja joutuisaa, mutta sen jälkeen eteen tuli juurakkomeri. Sitä oli turha yrittää lähteä ylittämään kärryjen kanssa. Tehtiin sellainen päätös, että minä saisin reippailla kätkölle ja takaisin. Kilometri epätasaisessa maastossa on yllättävän haastava. Liukkailla kengillä juokseminen ei tee oikein hyvää nilkoille.
Matkalla Nässynrantaan törmäsin todella kuumottavan näköiseen taloon. Sen pihapiiri oli täynnä vanhaa ryönää ja painostavaa ilmaa. Päärakennukselle oli tuore maalikerros, mutta kaikki pihapiirissä oli kuollutta. Tuntui pahalta sivuttaa ruosteinen puuliiteri. Paikalla on melkein pakko kuvata kauhuelokuva.
Kätkö löytyi helposti ja paluumatkalla sain juosta saman pihan poikki. Olen varma, että joku teroitti kirvestä ikkunaverhojen takana. Puuliiterissä roikkui nyljettyjä lenkkeilijöitä. Yksitysalue-kylttejä tulisi noudattaa.
Melkoista.
Geokätköily 120 min
Turkka Tervonen
"Nykyisin saa olla vasenkätinenkin ilman syyttelyä ja poispakottamista, se on hyvä kehityssuunta kyllä." Tuomas Kyrö
Svenska dagen. Muistiin palautuu ensimmäinen syksyni Joensuussa. Tarvoin järjettömässä kelissä Niinivaaran kirjastolle ja tilasin itselleni kirjastokortin. Kortin takapuolelle ikuistui päivämäärä 6.11.2002. Hieno syksy ja hieno kirjastokortti. Taisin ensitöikseni lainata H.G. Wellsin Aikakoneen. Sen jälkeen sain pettyä monta kertaa, mutten kertaakaan kirjastokortin hankkimiseen.
Tänään sain viikkotreenikiintiöni täyteen ja se tuntuu hyvältä. En usko että pääsen treenaamaan joka päivä, kuten haaveilen mutta tämäkin on jo hyvä. Koska kaupat olivat kiinni yhden kokonaisen päivän, perheemme oli sitä mieltä että sunnuntaita piti juhlistaa kauppakierroksella. Ensin syömään - itselle pitsaa ja raejuustoa sekä vihanneksia, vaimolle salaattia ja pienille herneitä sekä leipää. Voisi kuluttaa aikansa miettimällä onko Raxissa syöminen hyvän ruokahalun pilaamista, mutta perheellisen on pakko valita portaaton ja esteetön ruokailupaikka. Varsinaisista kaupoista tarttui haaviin vain H.P. Lovecraftin Necronomicon, mutta olin siitä sitäkin tyytyväisempi. Vielä pitäisi tehdä sille tilaa kirjahyllystä.
Wii 45 min
Turkka Tervonen
"Nykyisin saa olla vasenkätinenkin ilman syyttelyä ja poispakottamista, se on hyvä kehityssuunta kyllä." Tuomas Kyrö
Hoplaa. Tuli pieni mutka matkalla täydelliseen kroppaan. Mainoselokuvan kuvaukset veivät auttamattomasti kaksi teinivoikkaa ja sen jälkeen tuli lenssu. Mainoksesta tuli rautainen ja pieni sairastelu auttaa rauhoittumaan.
Puolan matka alkaa kuumottamaan takaraivossa. Perjantaina lähtee lento Turusta kohti Gdanskia ja sieltä junalla Bydgoszcziin jossa elokuvafestivaalit järjestetään. Kolmensadantuhannen puolalaisen kotikaupunki tulee täyttymään kahden viikon ajaksi elokuvamaailman kermasta. Tänä vuonna paikalla Bill Murray ja Keanu Reeves.
Ihmiset jotka verhoutuvat Haglöfsin vaatteisiin, voidaan jakaa kahteen kategoriaan - Veikka Gustafssoniin ja niihin , jota kantavat vaatteita kuten univormuja. Liikenteessä näkee toisinaan ihmisiä, joilla on Haglöfsin reppu selässään, mutta vasta kokonaisen vaatekerran omistaminen kertoo omistautumisesta. Väritön persoona verhoillaan värikkäisiin, vedenkestäviin kuoseihin. Haglöfsin ostaja kertoo valinnallaan muille, että hei kato mä oon reippailija. Ja vaikka en oliskaan, niin pääsempä tepastelemaan kaupungin katuja kallis kuoripuku päällä. Haglöfsunivormua käytetään aina ja kaikkialla, koska ei niin kalliita vaatteita voi vaan antaa pölyttyä vaatekomerossa. Ero tavallisen Haglöfs-käyttäjän ja Veikka Gustafssonin välillä on se, että Veikalla on oikeasti tarvetta hyville ulkoiluvaatteille. Loput meistä voi ihan hyvin rämpiä huonoissa tuulipuvuissa.
Teinivoikkatreeneissä tein voltteja.
Cross training 45 min
Venyttely 60 min
Voimistelu 90 min
Turkka Tervonen
"Nykyisin saa olla vasenkätinenkin ilman syyttelyä ja poispakottamista, se on hyvä kehityssuunta kyllä." Tuomas Kyrö
Kävin sitten Puolassa katsomassa elokuvia ja tutustuin matkailun jännittävämpiin puoliin. Olin ilmeisesti kotoa lähtiessä tehnyt jonkinlaisen periaatepäätöksen, että aion matkustaa takki auki ja ilman suunnittelua. Tämä valinta merkitsi huomattavaa lovea matkakassaan ja kuumottavia tilanteita hotellien respoissa. Turun lentokentällä maksoin ylimääräistä, koska en tajunnut sähköisen lähtöselvityksen päälle mitään. Gdanskin juna-asemalta ostimme yhteistuumin opiskelijaliput, koska olimmehan opiskelijoita. Vasta puolessa välissä matkaa, puolalaisen opiskelijan avustuksella, konduktööri kertoi meille että opiskelija-alennus koskee vain puolalaisia opiskelijoita. Maksoimme siis tässäkin kohtaa hieman ylimääräistä.
Kun ei viitsi lukea sähköpostejaan kokonaan, ei myöskään tiedä ettei varausvahvistus ole sama asia kuin maksettu hotellihuone. Tililtä löytyi rahaa tasan yhteen yöhön. Vietin hyvin kylmän ja epämiellyttävän yön kuppaisessa hotellihuoneessa. Gdanskissa join kraanavettä Pepsin joukossa, joka nosti illan suussa ihkun horkkapitoisen kuumeen. Aamulla istuin naama valkoisena aamiaispöydässä ja yritin koota itseni kehnon teekepposen äärellä.
Onneksi asioilla on taipumus järjestyä ja sain järjestettyä itselleni yöpaikan läheisestä hostellista. Sängyt ja suihkut olivat mukavammat kuin hotelli Brdassa. En aio yöpyä siellä ensi vuonna, jos sinne edes uudestaan pääsen. Itse elokuvafestarit olivat epämukavia penkkejä, hienoja elokuvahetkiä ja oivalluksia elokuvan tekijöistä. Avajaisten elokuvat menivät opiskelijoilta ohi, koska vip-henkilöt ja muut tårta på tårta täyttivät istuimet. Jarkko T. Lainekin piti tämänkaltaista järjestelyä huonona. Sisäänpääsy oli evätty myös häneltä, vaikkei opiskelija olekaan. Kun kaksi ensimmäistä elokuvaa meni odotellessa, näimme parhaimmaksi vetäytyä hostellille ja suunnitella seuraavan päivän ohjelmaa.
Minulla ei ollut etukäteen minkäänlaista käsitystä festareiden tarjonnasta. Muilta kuulin kohutuimmista ja halutuimmista elokuvista. Minulla oli vain kaksi päivää aikaa ottaa haltuun Plus Camerimagen tarjonta ja tunnelma. Se tuntui riittävältä, koska omaksumiskapasiteettini on rajallinen. Kaksi tai korkeintaan kolme elokuvaa per päivä pitää pään vielä kutakuinkin selvänä.
Sunnuntaiaamu alkoi elokuvalla nimeltä We Need to Talk About Kevin. Pääosissa olivat Tilda Swinton ja John C. Reilly. Nimiosaa näytteli Ezra Miller, jonka geometriset kasvot ja läpitunkeva katse viilsivät valkokankaan riekaleille. Aihepiiri ei ollut se kaikkein otollisin sunnuntaiaamulle - koulusurmat. Elokuva alkoi hienolla kohtauksella, jossa Swinton ui tomaattimeressä. Sen jälkeen saatiin lapsi ja kaikki alkoi mennä päin helvettiä. Swintonin päähenkilön kannalta elokuva käsitteli rikkirepivää aihetta - miten elää sen tosiasian kanssa, että oma poika on tappanut isänsä ja siskonsa ja liudan koulukavereitaan?
Kamerateknisesti elokuvassa tehtiin hienoja valintoja. Käsivarakuvauksen valinta on aina jotenkin itseisarvo, kun yritetään kuvata päähenkilön tunnemaailmaa. Kuvaaja Seamus McGarvey teki hienovaraisia ja harkittuja liikkeitä, jotka vaihtelivat skarpin ja epäskarpin välillä. Kameratyöskentely oli sillä tasolla, että siihen ei tarvinnut kiinnittää huomiota. Juuri siihen minun mielestä tulisi pyrkiä. Kuvissa oli myös tarpeeksi staattisia ja rauhallisia otoksia, mutta tarvittaessa kamera liikkui tarkoituksenmukaisesti. McGarveyn valokuvaajan tausta näkyy kädenjäljessä. Se oli erittäin vaikuttava elokuva. Aamun maitokahvi jäi juomatta ja siirryttiin suoraan vodkashotteihin.
En ole enää aivan varma mitä tässä kohtaa tapahtui. Kävin varmasti syömässä ja haistelin Opera Novan tunkkaista sisäilmaa. Tunne siitä, että jäisin jostain paitsi, oli jäänyt Turun juna-asemalle. Hotellisekaannus oli jättänyt minut hieman puolioloiseksi ja kävelin ikään kuin usvassa. Kahvila Manekinin suolaiset letut olivat mehukkaita eikä kreikkalainen ruokakaan ollut kallista. Välillä piti jonottaa sisäänpääsyä ja yrittää orientoitua seuraavaan koitokseen. Elokuville pitää antaa aikaa, ei niitä voi vain katsella kuin halpoja miestenlehtiä.
No mutta jos vähän niistä elokuvista lisää. Seuraava oli nimeltään Tinker Tailor Soldier Spy. Kyseessä on melko raskassoutuinen vakoojajännäri, joka kertoo rautaesiripun aikaisesta kaksoisagenttivehkeilystä. Aihepiiri on mielenkiintoinen, mutta ohjaaja Tomas Alfredson keskittyi liian moneen asiaan. Gary Oldmanin huolellisesti rakennettu roolihahmo piti yllä jännitystä viime metreille, mutta matkan varrella tuntui olevan liian monta tupakanhajuista takinlievettä ja pölyistä arkistokaappia. Parhaimmillaan elokuva tarjosi uskottavan näköisen aikakauden, jolloin miehillä oli tuuheat pulisongit ja David Bowie teki uransa parhaimmat äänitteet.
Yksittäisiä elokuvia voisi luetella vielä pari, Coriolanus ja Englantilainen potilas, mutta parhaimman katselukokemuksen antoi HBO:n minisarja Mildred Pierce. Se tuntui aluksi mielenkiinnottomalta ja jopa tylsältä, mutta kaksi ensimmäistä jaksoa koukutti. Sarjassa oli paljon Kyllä Jeeves hoitaa -sarjan tunnelmaa ja 30-luvun kulttuuri huokui jokaisesta kohtauksesta. Sarjan ytimessä oli äidin ja tyttären vaikea suhde, joka antoi suunnan koko tarinalle. Pääosissa nähtiin Kate Winslet, loistava Evan Rachel Wood ja Guy Pearce (jolla oli kadehdittavan keikarimainen hiusmalli).
Katselukokemukseen vaikuttaa oleellisesti istuinten valinta. Opera Novalla oli ovat penkit ja ahtaat jalkatilat. Englantilaisen potilaan katselukokemus oli nihkeä, koska asentoa piti vaihtaa vartin välein. Multikinon istuimet, joissa katsoimme Mildred Piercen, olivat taas mukavat ja jalkatilaa oli riittämiin. Ehkä tästäkin syystä Kate Winsletin tähdittämä sarja jäi parhaiten mieleen.
Näkisin että tämänkaltaisten festareiden on tarkoitus tuoda kävijälleen ensisijaisesti elämyksiä. Maailman ainoa elokuvaukseen keskittyä elokuvafestivaali on elokuvaajien suitsutusta alusta loppuun. Jokaisen elokuvan alussa näytetyt Kodakin ja Arrin mainokset olisivat missä tahansa muussa kontekstissa korneja, mutta Camerimagessa ne ovat oikeutettuja. Viimeisen mohikaanin tunnusmusiikki on röyhkeästi valjastettu festareiden säveleksi. Välitaputukset olivat kyllä melko häiritseviä. Eivät ne tuotemerkit ole kuin tuotemerkkejä.
Hieman jäi harmittamaan se, etten ehtinyt näkemään opiskelijaelokuvanäytöstä. Siellä oli tänä vuonna kaksi koulumme tuotosta - Metsästysmaa ja Kirjeystävä. Muuten olin tyytyväinen siihen mitä näin ja tein festivaalin aikana. Saksalaisen ohjaajan Volker Schlöndorffin Master Class oli miellyttävä tuokio miellyttävän herrasmiehen seurassa. Kahden tunnin aikana käytiin läpi Schlöndorffin henkilöhistoriaa ja kaksi hänen ohjaustaan - Kauppamiehen kuolema ja Peltirumpu. Vanhoissa elokuvan tekijöissä mielenkiintoisinta on heidän elämänkokemuksensa ja siitä kumpuava ilo. Tämän ohjaajan lapsuuteen mahtui monta kauhutarinaa, mutta hän oli selvinnyt niistä voittajana. Tuli väkisinkin tunne, että minun täytyy nähdä maailmaa ja vanheta muutama vuosikymmen ennen kuin saisin tehtyä jotain mieleenpainuvaa. Japanilaisen puupiirroksen mestari Hokusai on kerran sanonut: Tein ensimmäiset merkittävät teokseni, kun täytin 80 vuotta.
Tämäkin reissu vaati melkoista venymistä perheeltä. Ehkä seuraava visiitti tehdään sitten, kun lapset ovat lukiossa. Silloin olen Suomen merkittävin elokuvatekijä ja kaikki palvovat minua. Näin sen on pakko olla.
Kotimatka oli mukava ja helponoloinen. Bydgoszcz-Varsova -rataosuus oli äänekäs mutta rauhallinen. Ei edes poliisien poistama häirikkö haitannut matkantekoa. Häirikkö kätteli junapoliiseja ennen kuin hänet vietiin mustallamaijalla pois paikalta. Puolassa juopotkin osaavat käyttäytyä. Edessäni istunut tyttö pelasi koko matkan Angry Birdsiä äänet päällä. Sekään ei ärsyttänyt minua, koska tiesin että olin jo matkalla kotiin. Edes Riian lentokentällä vietetty, huonosti nukuttu yö ei harmittanut. Pienessä pöhnässä matkustaminen on lokoisaa.
Camerimagen jälkeinen elämä on ollut myös sumuista. Joku mukava pikkumustaan sonnustautunut leffabakteeri pesiytyi elimistööni useammaksi illaksi. Puolikuntoisuus jatkui pitkälle joulukuuhun. Voisin myös syyttää tekemättömiä matkaraportteja, luentopäiväkirjoja ja kirjallisia rangaistuksia oloni rapistumisesta. Uusi tietokoneen hankkiminen piristi hetkellisesti työmotivaatiota. Applen tuotteet ovat hyvännäköisiä ja graafisia, mutta eivät ole vapahtajan työvälineitä. Kyllä sen OS:n kanssa pitää välillä keskustella. Ja Adoben ohjelmien mac-käyttöliittymä on kömpelö.
Ens vuonna lisää. Heiaheia kertoo minulle että tänä vuonna sain kasaan 75 treeniä ja 95 treenituntia. Siihen voi kaiketi olla tyytyväinen, koska systemaattisempi treenaaminen aloitettiin tänä vuonna vasta kesäkuun alussa.
Geokätköily 2 tuntia
Wushu 2 tuntia
Turkka Tervonen
"Nykyisin saa olla vasenkätinenkin ilman syyttelyä ja poispakottamista, se on hyvä kehityssuunta kyllä." Tuomas Kyrö
Taitaa Keijolla olla taas hyvät kortit ja Richard Simmonsin vyölaukusta löytyy herkkuja. Viime yönä katsottu Pelon maantiede ujelsi jotenkin uniin ja teki niistä purppuraa ja kultaa.
Korkealentoisen tekstin taustalla taitaa olla kokonaisvaltainen hyväfiilis. Ja ei, en tullut uskoon vuodenvaihteessa. Pari keskikokoista solmua vaan aukesi itsestään. Tänä keväänä tehdään sellaisia lyhäreitä että tyrät rytkyy. Huomenna käyn ostamassa uuden luonnoslehtiön ja alan suunnittelemaan tulevaisuuttani.
Tänään kävin Niilan kanssa Lielahden Prismassa. Päämäärä itsessään on melko triviaali ja ehkä vähän banaalikin, mutta sinä aikana aivot teki jotain sellaista mitä harvemmin tapahtuu. Ne ajattelivat. Ne ajattelivat niin että kipinät lenteli. Ajatukset eivät ole vielä minua tavoittaneet, mutta ehkäpä sitten parin päivän päästä alkaa padot murtua otsalohkossa.
Kaupan ulkopuolella oli pieni kätkö, jonka luona kävimme ennen bussiin könyämistä. Taisin ostaa tonnikalaa, siideriä ja henkilövaa'an. Mikään niistä ei ollut suoranaisesti minulle. Kotimatkalla piti korjata tämä virhe ja ostaa uusi jumppapeli. Kyykätessä hyytyi jalat ja suihkussa mieli. Nyt istun tässä pää tyhjänä ja suollan jonkun toisen sanoja tähän ruudulle. Ehkä pitäisi mennä nukkumaan.
Wii 60 min
edit. typ-o
Turkka Tervonen
"Nykyisin saa olla vasenkätinenkin ilman syyttelyä ja poispakottamista, se on hyvä kehityssuunta kyllä." Tuomas Kyrö
.
. Ainahan sitä vois yrittää nostaa ylöspäin, mutta näillä mukulamäärillä ja epämääräisillä kouluajoilla se on ihan hyvä suoritus. Sitä paitsi, teinivoikan treenaus alkaa näkyä jo nyt keskivartalon alueella. Lihas jos toinenkin alkaa ilmaantua vatsanahan alle. Jos vielä jaksais jumpata ylimääräisen rasvan pois navan alueelta.