Tohtori Krabola

[Tohtori Krabola]

6. tammikuuta

Jumppapelin pauloissa on mennytkin tämä viikko kevyesti. Kuminauhan venyttely on hedelmällisempää kuin paperiarkkien taitteleminen, mutta tylsäksi se käy pidemmän päälle. Pienen modifioinnin pelistä voi saada ihan mukiinmenevän aerobisen treenin. Ainakin kyykkytreeni hapotti eilen aika lailla.

Sain alkuviikosta inspiraatiota tämän herran töistä ja lähdin eilen koululle kuvaamaan. Kotona otetut testikuvat veivät projektia aika omaan vääjämättömään suuntaan ja kuvista tuli melko karuja. Lupaan laittaa niitä esille, kunhan varsinainen näyttely päättyy. Jos kiinnostaa ihan hirveesti, niin loppukuusta voi tulla Finlaysonin kampuksen pesurumpuun ihmettelemään tuotoksia.

Loppiaisen ratoksi ystäväni Helsingistä matkasivat tänne Tampereelle. Suunnitelmana oli juoda usea kuppi kahvia ja harjoitella tulevaa kiinalaista uutta vuotta varten. Olen jälleen kerran suostunut tanssimaan leijonantalja selässä. Uudet leijonat on kuulemma kutisevia ja aiheuttavat iho-oireita. En malta odottaa. Temppuja alkaa olla kasassa jo muutama tusina, joten ihan tyhjältä pöydältä ei tarvitse lähteä liikkeelle.

Wii 120 min
Leijonatanssi 60 min
Venyttely 30 min
Cross Training 45 min

[Tohtori Krabola]

8. tammikuuta

Aijai. Selkää juilii. Taisi mennä leijonatanssikuviot niin karkealla hiekkapaperilla selkänahkaan, ettei kulmien pyöristämiselle jäänyt aikaa. Tikkujahan siitä sitten tuli ristiselkään ja sormenpäihin. Tänään yritin sitten maata, seistä ja kävellä mutta mikään näistä ei oikein helpottanut oloa. Tuntuu siltä kun ihon alla olisi nastoilla kiinnitetty viivotin. Vieläpä sellainen läpinäkyvää muovia oleva viivotin jolla tehdään ääniefektejä pöydänkulmaa vasten. Illalla kaivoin suosiolla reenipöksyt vaatekasan alta ja lähdin taittamaan itseäni lumpeenkukaksi ja sarvikuonoksi ja ehkä vähän velociraptoriksi. Selkä alkoi jo hieman osoittaa paranemisen merkkejä, mutta täytyy muistaa pitää hyvä liike yllä myös huomenna. Voipi olla riemuisa ylösnousu.

Valokuvaprojektin suhteen on todella hyvä fiilis päällä. Tästä tulee vielä jotain keskinkertaista parempaa. Ehkä jopa sellaista mikä voisi päätyä ansioluetteloon. Kahtellaan.

Venttely 60 min

edit piaf. typot

[Tohtori Krabola]

10. tammikuuta

Jaijai. Selkä on taas tyytyväinen. Eilen sain syvähoitoa olohuoneen lattialla kolmen ihmisen toimesta ja lihaklimpit sulivat lihaliemeksi. Aamulla nousin ylös sängystä yhdellä nopealla liikkeellä enkä joutunut turvautumaan sikiöasentoon. Lasten vieminen tarhaan on joka-aamuinen taistelu. Kukaan perheessämme ei ole aamuvirkku, joten puoli yhdeksän takaraja on usein raaka. Vaimo on herkempi heräämään, joten hän yleensä ehtii ensin ylös. Tänään oli tavanomaista hitaampi aamu, joten lapset piti hölkätä hoitoon. Minä olin tässä vaiheessa vielä alushoususillani, joten ajattelin hyvittää tämän jauhamalla rakkaalle vaimolleni tuoretta kahvia. Kahvi otettiin vastaan hymyssäsuin. Joskus pitää ajatella myös toisten tunteita.

Kevään liikuntaharrastuksiksi näytäisi nyt muodostuvan sisäsoutu ja capoeira. Wii Active pysyy varmasti mukana, koska sillä saa päivän mukavasti käyntiin. Wiin UFC Personal Traineria olisi kiva kokeilla, vaikka se tässä haukutaankin lyttyyn. Peli on kuitenkin vain peli.

[Tohtori Krabola]

14. tammikuuta

Minun pitäisi tällä hetkellä valmistella pitchauspowerpointhelvettiä, mutta kirjoitan mielummin liikuntaharrastuksistani. Elokuvaideat muovautuvat omalla ajallaan, mutta kroppa kaipaa huoltoa koko ajan. Lukujärjestys tarjoaa tällä hetkellä fantastiset mahdollisuudet edistää fyysistä hyvinvointia, koska koulua on vain maanantaisin ja perjantaisin. Tämän lisäksi on tietysti se kaikki ylimääräinen kouluprojekti, joista ei voi tai ei osaa kieltäytyä.

Alkuvuoden treenit ovat tähdänneet kohti kiinalaista uutta vuotta ja leijonatanssia. Edellisten vuosien kokemuksten mukaan jalkojen olisi hyvä olla melko hyvässä kunnossa eikä aerobisesta kestävyydestäkään ole haittaa. Ehkäpä siksi tuo Wii on saanut niin paljon treeniaikaa. Kuvitteellisen nyrkkeilysäkin lyöminen ja paikallaan juokseminen nostavat mukavasti sykettä. Kyykkääminen on sellaista persehelvettiä, että sitä pitää tehdä niin usein kuin pystyy. On sellanen fiilis, että nyt tehdään sellaisia juttuja joista on oikeasti hyötyä.

Tiistaina otettiin miehestä mittaa ja rykästiin puolentoista tunnin kuntopiirit. Reidet hapottivat kahteen kertaan niin pahasti, että luulin pyörtyväni. Kyykkyhypyt, hyppykyykyt, paimabut ja kyykkyvarvistukset ovat jokainen suunniteltu tuottamaan maksimaalisen hyydytyksen. Tai jos tarkemmin asiaa ajattelee, niin tiistai taisikin olla jalkapäivä. Seuraavana päivän otettiin sitten yläkropan jumppaa Wiin opastuksella. Sekin tuntui ihan hirveältä. Olkapäitä poltteli moneen otteeseen. Ihan tuli mieleen ajat, kun aloittelin puskahyppelyä Kaapelitehtaalla. Silloin luulot otti pois pieni ja sitkeä kiinalainen.

Wii 90min
Kuntopiiri 90 min
Venyttely 60 min

[Tohtori Krabola]

5. helmikuuta

Hiiohoi. Uudet harrastukset ovat lähteneet liikkeelle varsin muikeasti. Capoeira tuntuu hyvältä valinnalta, koska se tukee aikaisemmin opittuja kehonhallintajuttuja ja tuo mukaan paljon uutta. Edellinen pariharjoittelu on ollut tankulaa, joten mikään mikä tulee vastaan capo-treeneissä, ei tule olemaan liian pahaa . Huomaan jopa hieman ärtyäväni siitä seikasta, että potkuilla ei yritetä vahingoittaa vastustajaa.

Sisäsoutu onkin sitten taas ihan toinen juttu. Ohjattu ryhmäliikunta on luonteeltaan treenivaatteiden esittelyä, muiden kyttäilyä ja fyysistä nokittelua. Ai hitto, tohon viereen istui nainen joka näyttää valmiiksi soutajalta. Hitto, sillä on 300 metriä etumatkaa. Hahaa, mulla on hienompi juomapullo kun sillä. Siinähän sitten väsyttää itsensä ennen aikoja, kun yrittää pysyä keulilla.

Kotona on riehunut kurkunpääntulehdus/flunssa jo toista viikkoa. Vasta perjantaina aloin huomata itsessäni lenssuuntumisen oireita. Viimeistään perjantain kahden tunnin akrobatiatreenit varmistivat kehnon olon. Jännä miten selvät merkit sairauden alkuriipeistä eivät saa miestä rauhoittumaan. Ehkä siinä käytetään sellaista käänteistä treenimentaliteettia. Että jos nyt treenaan kuin hullu, niin sitten toi flunssa ei varmaan pahene. Joopa joo. Treenien puolessa välissä takareisi sanoi zing ja miellyttävä kipu valtasi koko alakropan. Hieroin koiven toimintakuntoiseksi ja jatkoin treenit loppuun asti, vaikka ei olisi pitänyt.

Sisäsoutu 2x60 min
Capoeira 6x90 min
Wii 115 min
Venyttely 30 min

[Tohtori Krabola]

9. helmikuuta

Eilen oli valokuvanäyttelyn avajaiset. Koko idea lähti tästä kuvasta. Tein viisiosaisen työn, jossa imperiaalinen alista teloittaa eläimet yksitellen. Nyt tämä 1x4m teos komeilee koulun sisäänkäynnin seinällä. Jos satut vierailemaan Finlaysonin kampuksella, niin käyhän vahtaamassa.

Ikä on tainnut tuoda mukanaan rahtusen järkeä. Illalla oli todella kova polte lähteä treeneihin, mutta pysyin kovana ja jäin kotiin. Oli hyvä päätös. Tänään on paljon parempi olo. Huomenna sitten taas pernanrevittelyä.

[Tohtori Krabola]

16. helmikuuta

Edellisen viestin sana alista on oikeasti alistaja. Se on alistaja joka alistaa. Alista tekee jotain ihan muuta.

Pakkasten lauhtuminen on tehnyt jotain aivoilleni. Kun ulkona voi kävellä ilman hattua, aivot tuulettuu paremmin. Asiat tuntuu hirveän kevyiltä ja helpoilta. Kouluprojektit alkavat selkiytyä eikä minulla ole itsetuhoisia ajatuksia.

Treenirintama on taas vyörähtänyt liikkeelle. Maanantainan treeneissä pää oli ihan täysin jumissa. Ilmeisesti syömättömyys vaikuttaa vireystasoon ja jaksamiseen. Sahattiin yhtä yksinkertaista liikettä moneen kertaan eikä millään meinannut mennä jakeluun. Rodassa tuli jalkapohjasta otsalohkoon, koska lähdin tekemään väistöä väärään suuntaan. Tiistaina kävin sisäsoutamassa eikä hiki meinannut tulla millään. Takareidet ja pakarat tulivat senkin edestä kipeiksi. Keskiviikkona oli taas capoeiraa. Päivän energiataso oli parempi kuin kahtena edellisenä. Taisin syödä ennen harjoituksia.

Koska olen länsimaalainen, ovat minun ongelmat triviaaleja. Vessassa on aina tylsää jos siellä ei ole luettavaa tai edes sitä kännykkää. Kaupasta ei koskaan löydy sitä ruokaa jota ei ole tehty. Suihkun käynnin yhteydessä suoritettu ja suorittamatta jätetty hiustenpesu on aina väärin ajoitettu. Ja mikä tärkeintä, koskaan ei ole mitään päällepantavaa.

Capoeira 2x90 min
Sisäsoutu 60 min

[Elina]

Ja mikä tärkeintä, koskaan ei ole mitään päällepantavaa.

This feeling I know.

[Tohtori Krabola]

Ja mikä tärkeintä, koskaan ei ole mitään päällepantavaa.

This feeling I know.

Tänään piti mennä opastamaan elokuvalavasteiden teossa. Arvaa, oliko vaikea löytää oikea t-paita?

[Tohtori Krabola]

21. helmikuuta

On kuulkaas aika jännä tunne se, kun jättää aamupalan syömättä. Koko päivä on ihan yhtä ressuredfordia, pää pumpulia ja sanat sekavia. Kirjoittamisen työpajasta jäi parhaat herkut saamatta. Tauolla oli mahdollisuus ostaa ylihinnoiteltua sämpylää, mutta kahvion tyttö ei ollut niitä vielä valmistanut. Ajattelin että kemihierteet, mennään sisulla ruokataukoon asti. Se oli typerä päätös, koska sillä viimeistään viimeistelin loppupäivän kohtalon. Join kotona ateriankorvikkeen ja se maistui mansikkaiselta lietteeltä.

Harjoituksissa puuskutin kuin raskautettu matelija. Alkulämpö oli armeliaasti lihaskuntopainotteinen, joten pystyn himmailemaan sopivissa suvanteissa. Hölkkä olisi ollut turmioksi. Vaan eipä päässyt Meltsin kasvatti helpolla. Tiedossa oli bodycombat-henkinen jalanheilutussessio. Viimeisen vartin rodakaan ei tarjonnut helpotusta. Olin pelaamassa kahteen otteeseen. Ensimmäisestä selvisin jokseenkin kunnialla, mutta toisessa koitoksessa pumpuli valui jo silmäluomien päälle.

Sisäsoutu taasen meni kuten muumit mukiin.

Capoeira 90 min
Sisäsoutu 60 min 8,9 km

[Tohtori Krabola]

No johan, ompa edellisestä kerrasta vierähtänyt. Liikuntaa on kuitenkin riittänyt. Otin vastaan juoksuhaasteen, joka sain minut vaihteeksi lenkkipoluille. Menestys oli vaihtelevaa, mutta kehitys on ollut tasaista. Nykyään juoksen tunnissa melkein 12 kilometriä. Elokuvatyö tekee kaikesta liikunnanharrastamisesta kausittaista ja rypäleenomaista. Ennen kuvauksia juoksia tunnollisesti pari kolme kertaa viikossa, mutta sen jälkeen tuli kuukauden tauko kun teloin työmatkalla nilkkani. Eikä kuvauspäivien jälkeen olisi muutenkaan pystynyt tekemään mitään järkevää. Pää oli taas kerran pumpulia ja ressuredfordia.

Olen tyytyväinen että olen löytänyt paikkani elämässä. Tiedän minkälaista työtä haluan tehdä. Tiedän myös että perheemme ei halua muuttaa Helsinkiin. Viihdyn kotikaupungissani nykyään mainiosti, mutta ajatus siellä asumisesta ei tunnu houkuttelevalta.

Eilen juoksin 10,5 kilometriä. Se tuntui aika inhottavalta, varsinkin lopusta. Se viimeinen ylämäki meinasi jäädä kipuamatta. Venyttely saunan lauteilla taisi tehdä temppunsa, koska aamuinen kapuaminen mökin ylisiltä ei ollut kovinkaan kivulias. Työpäivä aikana en ähkinyt kertaakaan. Paitsi ehkä kerran.

Tänään oli seuran uusi telinevoimisteluvuoro (eli toisin sanoen puskahyppelyvuoro) Taitoliikuntakeskuksessa. Paljon häslinkiä ja hikeä ja väsyneitä reisiä. Tyypillinen telinevoikkatunti minulle. Eiliset kymmenen kilometriä eivät olleet ehtineet sulaa reisistä. Flikki menee näemmä väsyneenäkin.

Olisko sitä tässä.

[Tohtori Krabola]

Jep jep. Tässä taannoin tarttui huiviin pikkuharmejä (flunssa, kokonaisvaltainen ihotulehdus) ja ajattelin että tämä on nyt vaan sellanen kesä. Voi myös olla että olen viettänyt Helsingissä liikaa aikaa. Hipiäni ei vaan kestä enempää suhisevia ässiä ja narisevia ylähuulikarvoituksia. No. Kesä on kuitenkin mennyt tapahtumarikkaasti. Alkukesään nilkkakällistä ollaan toivuttu mainiosti eikä siitä ole enää mitään haittaa. Työharjoittelupaikassa käytetyt puhdistusaineet meinasivat viedä työkyvyn mutta onneksi (tai valitettavasti) on olemassa Hydrocortison-voiteet. Kyynärtaipeissani on edelleen ylimääräistä rahkaa ja sitä kutiaa vietävästi. Voin rehellisesti sanoa että ihoni ei ole ollut näin huonossa kunnossa 15 vuoteen. Eli mieleenpainuva kesä toisin sanoen.

No. Maanantaina alkoi tuntua siltä että turhat flunssan karpalot karistaa parhaiten kunnon akrobatiahöykytyksellä. Energiataso oli katossa ja tekemisessä oli hyvä imu. Alkulämmöt meni putkeen ja hyppy lähti kevyesti ja lennokkaasti liikkeelle. Fiilis oli siis hieman ylimielinen ja voi olla että syyllistyin yliyrittämiseen. Yhteen kierrehyppypotkuun (lotus kick) tuli ladattua vähän turhan paljon kierrettä. Alastulo tuntui siltä kuin joku olisi potkaissut minua kierukkaan. Jalka taittui alleni ja palasi paikalleen. Älähdin ja kellahdin kanveesiin aidontuntuisella futisfeikkauksella. Tällä kertaa ei vaan ollut kyseessä pelkkä esitys vaan näkökentässä oli tähtiä ja epämääräisiä ääniä. Tunnustelin tärisevin sormin polveni aluetta ja tajusin että polvilumpio oli palannut alkuperäiselle paikallensa. On lienee sanomattakin selvää että vietin lopputreenit permannon reunalla ja irvistelin jääpussi polven päällä.

Seuraavana päivänä suuntasin nilkuttavan kulkuni terveyskeskuksen päivystykseen jossa kuiva mutta asiallinen lääkäri tyhjensi polveni turhasta nesteestä. Tämän jälkeen polvi kuvautettiin lyijylevyjen edessä. Ei murtumaa mutta rasvatippa veren joukossa antoi viitteitä siitä että jotain on mennyt rikki, todennäköisesti ristiside on revähtänyt. Varmaksi asia tiedetään vasta parin viikon päästä kun menen kotona kontrolliin ja polvi ajetaan magneettihöylän läpi.

Voisin jopa väittää että tämä on ollut tapahtumarikkain kesä muutamaan hetkeen. En usko että selviän Helsingistä hengissä jos en lähde täältä nopeasti pois. Onneksi viikonloppuna on edessä kauan odotettu paluu Pirkanmaalle ja ihmisten ilmoille.

Polvi sanoo möm möm.

[Tohtori Krabola]

Niin se polvi. On parantunut hyvin. Kyseessä oli ristisiteen revähdys. Tuttu jäsenkorjaaja sai paineen pois polvesta ja se siitä sitten otti ja parani.

Kävin aamulla kuntosalilla. Puoli tuntia runkuttimessa ja sen jälkeen pumppausta. Alkaa bongaamaan samoja naamoja tekemässä samoja lihaksia. Vielä en uskalla siirtyä ikkunan alle, koska siellä treenaa tosimiehet ja tosinaiset. Siellä takarivissä käyn irvistelemässä ja kehityn maltillisesti. Jalkaprässilaite haisi niin pahalle etten kyennyt siihen asettumaan. Väkevä hiki.

Rahattomana on vähän kehno treenata täysipainoisesti. Proteiinit jää saamatta heti pumppauksen jälkeen ja sitten loppupäivä on vähän möm möm.

Kesällä muutetaan Helsinkiin. Ahdistaa jo valmiiksi.

[Tohtori Krabola]

Alan pikkuhiljaa ymmärtämään kuntosalilla aikaa viettäviä ihmisiä. Se on paikka johon tullaan pönöttämään. Pönötyksen ohella toki tehdään kaikenlaista pientä pumppausta, mutta pääasiallisesti sinne tullaan tsekkaamaan tiukkoja pilatespyllyjä ja tatuoituja hauiksia. Koska minulla ei ole kumpaakaan näistä, rämmin jossain siinä välimaastossa. Eilen uskalsin jo melkein mennä ikkunan alle treenaamaan, mutta siellä oli kaveri jonka kädet oli minun reisien kokoiset. Menin sitten laitteisiin rääkkäämään itseäni.

Hieman laihanpuoleinen ruokavalio tekee treenaamisesta jännempää. Eilen meinasin hyytyä jo ensimmäisen laitteen kohdalla. Olkapäät huusivat armoa ennen kuin pääsin edes kunnolla lisäämään painoja. Kesken en jättänyt, koska siinä ei olisi ollut mitään järkeä. Jos kuntosalille ei tulla irvistelemään, niin mitä sitten?

Pitää testata vielä tuo infrapunasauna. Olen kuullut sitä paljon hyvää.

[Mika]