No, pe-iltana parilla kaverin kanssa, ni tuli parempi mielikin. Vaikeita nämä, kun oot henkisesti asennoitunut jo, että iso projekti loppuu ja sitten kun se muuttuukin ja loppua ei näykään, ni tuntuu siltä kuin matto vedettäisiin alta. Tänä viikonloppuna onkin sitten vain koettanut resetoida ajatuksensa ja asennoitua uudestaan. Tietysti himpun vaikeaa rentoutua, mutta olen yrittänyt.
Lauantaina pyykinpesua ja sitä lepäilyn yrittämistä. Yksi kaverikin soitti pitkästä aikaa ja juteltiin puolitoista tuntia puhelimessa. Ja naureskeltiin jotain kauheita eliittitreenivideoita instagrammista. Mää luin sen valmentajan koulutuksista ja kaveri huutonauroi luurin toisessa päässä
Ko. eliittivalmentajalla on muka maisterin paperit exercise rehabistä ja on vielä CSCS, mutta enpä oo koskaan nähnyt niin huonoa tekniikkaa valmennettavilla! Ja vielä isoja virheitä...rivessä ei lantio aukea ollenkaan ja alaselkä on pyöreänä kaikissa nostoissa. Hirveää, aivan hirveää.No, kävin vähän kävelemässä ja pyörällä kaupassa, eipä oikein mainittavia kilsoja.
Harkkarit on tehneet hirveästi töitä ja pitkää päivää ja kun ne sanoivat, että oli tosi kivaa eikä päivät tuntuneet yhtään raskailta, ni se antaa voimia itsellekin, vaikka olenkin ollut ihan järjettömän väsyksissä (tosin en tiiä kun tarjoilin niille jo heti aamusta fanipaloja, että vaikuttiko se arvosteluun...öhöhöhö) 
ostin sitten lohdukkeeksi suklaamoussea ja briejuustoa kaiken järkevän ruuan oheen ja kävelin kotiin. Jätin pyörän yliopistolle parkkiin ja kuljin kauppaan bussilla. 
