Sotilaan ominaisuudet ja vaatimukset ennen ja nyt

[Hemmukka]

Kenen mielestä Mannerheim oli hyvä upseeri?
En väitä etteikö olisi ollut.
Mutta nykypäivänä voisin kuvitella vaikea olisi päästä asevoimien komentajaksi kaveri joka erotettu kadettikoulusta ja palannut ulkomaisen armeijan upseerina.
Ei tosiaan mitään marskia vastaan, yritän vaan ymmärtää.

[Kari Aittomäki]

Eikös Mannerheimin marsalkka-status muovaantunut lähinnä 1918 tapahtumiin nojaten?
Kun hänet miellettiin ikäänkuin jonkinlaisena Suomen pelastajana. Tai ainakin voittajat niin mielsivät.

Lukemani kirjat viittaavat siihen että Suomen sodanajan korkea upseeristo olisi ollut miltei täysin hyväveli-yhteisö, suljettu tulokkailta.
Vaikutelma saattaa tulla siitä että lukemani kirjoittajat olivat mitä luultavimmin vasemmalle kallellaan, kuten älyköt 1970 -> usein olivat.

Muistan vaan joitain mainintoja tapauksista, jossa punataustaisia veikkoja ehdotettiin esim huoltojoukkojen ketjuja selvittelemään mutta ei ollu onstunut.

[Andy]

Kenen mielestä Mannerheim oli hyvä upseeri?
En väitä etteikö olisi ollut.
Mutta nykypäivänä voisin kuvitella vaikea olisi päästä asevoimien komentajaksi kaveri joka erotettu kadettikoulusta ja palannut ulkomaisen armeijan upseerina.
Ei tosiaan mitään marskia vastaan, yritän vaan ymmärtää.

Eihän tuota noin voi ajatella. Parempi vertaus olisi se, että Savo itsenäistyisi ja Kuopiosta kotoisin oleva Suomen Puolustusvoimien kenraaliluutnantti nimitettäisiin Savon armeijan ylipäälliköksi.

Mannerheim oli hyvä upseeri ainakin niiden esimiesten mielestä, jotka hänen ylennyksiään kerta toisensa jälkeen puolsivat.

[Eppu]

Sotien aikana upseeristoa oli vielä monista taustoista, Haminan kadettikoulustakin, jääkäriupseereita ja itsenäisen Suomen kadettiupseereita, kenties venäläisiäkin kouluja käyneitä. Miettikääs kuinka pieni piiri se on nykyään, kun puhdistusten ja myöhemmin pelkän ajan myötä mukana eversti-/kenraalipelissä on mukana vain yhdestä putkesta tulevaa jengiä, ja yläpuolella olevat muutamat tekevät lausunnot seuraavien esittämisestä virkoihin.

Korkea-arvoisen upseerin vaatimuksiin kuuluu siis tietynlainen verkostoitumiskyky, jos sitä sanaa halutaan käyttää.

[Ile]

Luin joskus vuosia sitten Gustav Hägglundin muistelmateoksen. Yhtenä keskeisenä juttuna jäi mieleen, että ainakin niiden kertomusten perusteella Suomessa on tosi pienestä kiinni ja tavallaan sattumanvaraista, kuka etenee korkeimmille palleille. Oleellista on ettei tee virheitä.

Mulla on pari sellaista vähän hikipinko-tyyppistä tuttua ihan hyvässä putkessa siellä mutta molemmat kyllä hajoilee siihen mitä ”pitäisi” tehdä jotta pääsisi eteenpäin.

[Aihki]

Oleellista on ettei tee virheitä.

Tästä on vanha sanonta: "Näytä minulle mies, joka ei tee virheitä niin siinä on mies, joka ei tee paljon mitään."

[Eppu]

Oleellista on ettei tee virheitä.

Tästä on vanha sanonta: "Näytä minulle mies, joka ei tee virheitä niin siinä on mies, joka ei tee paljon mitään."

Tämä palautuu hyvin siihen, mihin Antti sotataidollisesti viittasi, että monesti vasta jälkikäteen voidaan tietää oliko kyseessä oikea vai väärä ratkaisu. Virkamiesvoimissa tekemättömyys johtaa virheettömyyteen, siinä missä kompleksisessa taistelussa asioihin voi vaikuttaa olemalla osa tapahtumia.

"Päätös se on pashakin päätös"-oppia moni käyttää tekosyynä puolivillaisuuteen, mutta siinä on myös ihan aitoa viisautta siitä, mitä sotilasjohtajilta mielestäni vaaditaan. Selkärankaa toimia ja kantaa vastuunsa, kun omissakin soi, ja reagoida siihen toimimalla uudestaan.

Sivuhuomiona muuten, jos kyseessä on Hägglundin teos "Leijona ja kyyhky", sitä ei kannata lukea. Se kannattaa kuunnella, sillä hän lukee sen Teille itse!

[Andy]

Sotien välisenä aikana Suomen ylemmässä upseeristossa oli todella voimakasta kilpailua jääkäritaustaisten ja venäläistaustaisten upseerien välillä. Skisma suorastaan määritti Puolustusvoimien kehitystä, mutta ei ole nykyään kovin tunnettu, kun myöhemmin korostettiin talvisodan henkeä yms. kansan yhtenäisyyttä.

Tässä taistossa jääkärit joka tapauksessa pääsivät voitolle ja useita merkittäviä ns. ryss'änupseereita savustettiin pois armeijasta tai ajettiin merkityksettömiin tehtäviin. Jääkärit eivät oikein perustaneet venäläistaustaisesta Mannerheimistakaan, mutta tämän asema vapaussodan ylipäällikkönä oli niin vahva, että sitä ei saatu horjutettua.

Nämä jääkäritaustaiset upseerit kävivät ennen toista maailmansotaa opiskelemassa sotakorkeakouluissa, suurin osa Ranskassa. Opintojensa perusteella he sitten pitivät kouluja käymättömän Mannerheimin joitain ajatuksia vanhentuneina ja tästä aiheutui tyytymättömyyttä.

Toisaalta Suomen ongelma oli se, että talvisodan alkaessa Suomen armeijassa ei Mannerheimin lisäksi ollut yhtään upseeria, joka olisi oikeasti komentanut rykmenttiä suurempaa osastoa taistelukentällä. Jos asiaa katsoo Mannerheimin kannalta, hänellä ei ollut valistuneen arvauksen lisäksi mitään keinoa tietää, ketkä hänen alaisistaan osoittautuisivat sodan aikana hyviksi komentajiksi.

[Antti]

Nykyään ollaan käsittääkseni sitä mieltä, että oleellisinta on, keitä johtajakoulutukseen valikoidaan. Valituille voi sitten opettaa tarvittavat tiedot ja temput ja "kasvattaa heidät johtajuuteen".

Vastoin yleistä käsitystä reserviupseerikoulutukseen on muuten alusta asti asevelvollisuuslain perusteella voitu määrätä ihan kuka vaan, joka on katsottu siihen soveltuvaksi. Laissa oli erikseen mainittu ikään kuin pohjatiedoiksi mm. oppikoulun käynti, luokanopettajaseminaari ja ensimmäisen perämiehen tutkinto, mutta harkintavaraa jätettiin sen arvioimiseen, onko henkilöllä tarpeelliset tiedot. RUK:ssa opiskelukin edellytti tuolloin ainakin saksan kielen osaamista.

Mainitsemani jääkärikenraali Aarne Sihvo sopii juuri tuohon Andyn mainitsemaan tyyppiin. Muiden opintomatkojensa lisäksi hän kävi sotakorkeakoulunsa Italiassa. Viittaamani ajatukset hän esitti Suomeen perustetun sotakorkeakoulun johtajan ominaisuudessa. (Aarne Sihvohan kirjoitti myös pistintaistelusta, ja mahdollisesti pistintaistelu on myös sellainen ala, jossa oli merkittävää jännitettä saksalaisten ja vanhan väen venäläisten oppien välillä, mutta palaan tähän sitten, kun olen ehtinyt perehtyä asiaan enemmän.)

Sotien aikana upseeristoa oli vielä monista taustoista, Haminan kadettikoulustakin, jääkäriupseereita ja itsenäisen Suomen kadettiupseereita, kenties venäläisiäkin kouluja käyneitä.

Esimerkkinä kirjavuudesta voidaan mainita vielä tykistöupseeri Arvi Höyssä, jonka ura aktiiviupseeriksi urkeni Tykistökoulun puolivuotisella upseerikokelaskurssilla. Hän tosin erosi armeijan palveluksesta ennen sotia. Oma isoisäni taas eteni aseteknikosta kapteenin virkaan asti ylioppilas- ja RUK-pohjalla.

[Eppu]

Varsinkin Suomessa, jossa on yleinen asevelvollisuus (miehillä), on edullista ja järkevää ajatella ja toimia sen mukaan, että johtamista voidaan opettaa ja kouluttaa. Tällä vuosituhannella lanseerattu syväjohtamisen koulutusohjelma on nimenomaan ajatus johtajaksi jatkuvasti kasvamisesta, ei niinkään mikään johtamisen malli, jollaiseksi sitä moni ajattelee.

Valintoja ohjataan luonnollisesti normeilla, joissa toki pisteytettävissäkin jutuissa moni juttu on oikeasti subjektiivisia arvioita soveltuvuudesta poikkeusolojen johtajaksi. Suhteessa eniten pisteitä saa motivaatiosta, jonka yksilö itse ja hänen kouluttajansa numeraalisesti ilmaisee.

Syväjohtamisen koulutusjärjestelmää lanseeratessaan Nissinen häivytti muuten karismaattisuuden käsitteen ja suorastaan demonisoi sen sanan, vaikka Bassin ja McGregor Burnsin transformationaalisen johtajuuden teoria on sikäläisessä maailmassa oikeastaan yksi karismaattisen johtajuuden synonyymeistä. Karisma on sanana ihmisille vieras ja kielii jostakin sisäsyntyisestä, mikä ei tietenkään koulutusjärjestelmää markkinoivalle taholle ole edullinen mielleyhtymä.

[Kari Aittomäki]

Mites tuo ilmiö josta olen jutellut ihan urapeikkojen kanssa, että upseerikoulutukseen hakeutuu/valitaan veikkoja jotka ovat hyviä siirtämään lukemiaan paperille mutta joitten kenttäjohtajuus on heikohkoa?
Ei siis pelkästään Suomessamme vaan ihan ammatti-armeijoittenkin kohdasta.

Suomessahan kun ei voida tukeutua samoissa määrin alijohtajiin kuin ammattilaispuolella, kaikki kun on varusmiehiä.
Eli täälä on sotatyönjohto ladattu upseereille, joissa on pirusti nörttikuonaa.
Kone yskii, väitetään.

[Eppu]

Uskoisin, että kyseessä on enempi ammattiarmeijoiden ongelma, kun upseeriksi hakeutumiseen on muutenkin erilaiset syyt, sotilaaksi hakeutumisessa ylipäätään, kuin vaikkapa Suomessa. Lisäksi monessa maailmankolkassa hakeudutaan vaikkapa suoraan upseerikoulutukseen. Siitä voi tulla maailmankatsomusten törmäyksiä kentällä. Suomessa jokainen on mennyt monnista aliupseerioppilaaksi ja osa upseeri, ja sieltä lähtenyt ponnistamaan oman johtajapolkunsa kautta josko vakinaisen upseerin koulutukseen.

Siitä olen aika lailla täysin eri mieltä, miten Suomessa kenttähommissa tukeudutaan alaspäin. Se on totta, että varushenkilöistä meinaa koulutusaikanaan tulla tyhmiä, kun osa henkilökunnasta kohtelee heitä tyhminä, mutta varushenkilöitä ei taisteluissa käytetäkään. Meidän asevoimamme koostuvat pääasiassa reserviläisistä. Vakiväki muodostaa hyvin pienen rungon, jolla on omat vastuunsa johtamisessa ja erityisesti alkuvaiheessa, mutta joukot on laitettava toimimaan hyvin, hyvin itsenäisesti. Ja hyvin toimivatkin, reserviläisarmeijalla on tahtoa ja tolkkua. Näyttö perustuu toki taisteluharjoituksiin, mutta niin sanonut ruohonjuuritason suhteen luottoni reserviläisiin on suuri, kunhan tietynlaiset ammattityypit osaavat perustamisen ja perusteiden jälkeen pysyä poissa tieltä.

[Mjölnir]

Meidän treenimatka lähestyy loppuaan, vuorossa osa 5, toiminta kiinniotettuna

[Mjölnir]

"Erikoisjoukot" - projekti meni sitten maaliin asti! 14 aloittaneesta 3 selvitti tämän 10 päivän leirin läpi ja yhtenä näistä minun valmennettavani Miss Suomi 2020 Viivi Altonen.

Huikea fiilis.

[MikaM]

Katseltua tämän Altosen mietteitä, niin täytyy todeta, että onpa harvinaisen kypsä ja jämäkkä tapaus. Ei ihmetytä ollenkaan, että kasetti kesti tuollaisen kokemuksen. Hänestä vielä kuullaan.