flammee

[flammee]

Ja v#tut toimi.. No ei se sääri tällä hetkellä niin paha ole, triggerpointtiraamatusta (Clair Davies; trigger point therapy workbook) löysin seuraavaksi syyllisehdokkaaksi longus vastukset, eli reidessä olevat sisentäjälihakset, jos nyt ihan oikein muistan. Viikonlopun pitkillä lenkeillä sääret ei häiritse ollenkaan, vain töissä ja työpäivän päälle koiraa lenkittäessä.

Vaihdoin koiranlenkityskengiksi shamman jerusalem cruisers juoksusandaalit, niillä ei ole säärissä pahemmin tuntunut. Vai liekö oisin saanut putkirullattua jonkin oikean paikan auki, tuskinpa. Muutenkin on vähän tuntunut siltä ettei fivefingerit ole yhtä hyvät juostessa kuin sandaalit, jalka vaan tuntuu toimivan paremmin kun varpaat on vapaana. Kantapää on edelleen hellänä, sitäkää ei tarvi pahemmin sandaaleilla varoa, fivefingereillä saa mennä aika varovasti. Lisäksi talvella sitten sandaaleihin saa nastat, joskin tarvii paksummat sukat. Kuulemma se yhdistelmä on parempi kuin kenkien käyttäminen..

[flammee]

Pyörää taas säätänyt. Oli sellanen olettamus että pyörästä toisenlaisen kun siihen laittaa vähän eri osia. Ei toiminut, joten palasin siihen tarkoitettuun ajoasentoon, joskin pidin säädettävän stemmin, jota käytin siinä pystyasentokokeilussa. En ajatellut että se olisi niin tarkkaa touhua, nyt näyttäisi että ei toiminut siksi että stemmi on liian pitkä, liian iso reachi, eli ohjaustanko liian kaukana edessä..
Ja se taitaa olla syypää viimeisimpiin vaivoihin. Ainakin alaselän sellaisiin, ehkä myös närästykseen. Ostin pitemmän stemmin alunperin sen takia kun halusin virittää pyörästä sellasen pystyasentopyörän, eli korotustolppa + mahdollisimman pitkä ja ihan pystyyn säädettävä stemmi, niin sillä sai ohjaustangon melkoisen ylös ja lähelle. Penkki ei vaan ottanut toimiakseen tuossa säädössä, varmaan siksi että kaikki paino tuli takapuolelle ja oli se kyllä liian ylhäälläkin ja väärässä kulmassa ja mitä lie, kun aikansa koitti kaikkea mahdollista..

Nyt siis viimein kokeilin alkuperäisen pituisella stemmillä ja ei se ainakaan pahentanut närästysoireita, eikä myöskään lonkankoukistajat valitelleet. Kotona kun tutkiskelin nettiä lisää, niin sieltä löytyi näppärä ohjeistus - ajoasennossa ohjaustangon pitää olla niin että kun katsoo kohti etupyörän akselia, niin se jää ohjaustangon taakse. Jos se on etupuolella niin pitempi stemmi ja jos takana niin lyhempi. En ole vielä ajoasennosta testannut, mutta paikoiltaan kun katteli niin näyttäisi olevan takana, eli saisi vieläkin lyhempi stemmi. Ehkä voisi kokeilla kääntää sitä hieman ylöspäin, jolloin se tulee hieman lähemmäs ja ylemmäs. 80mm lyhempiä säädettäviä ei näyttänyt olevan myynnissä, joten pitää varmaan vielä hieman testailla ennenkuin ostaa läjän 4-6 sentin stemmejä jotka on vähän eri nousukulmalla...

Se että miksi pyörä tuntui alunperin niillä alkuperäissäädöillä niin kamalalta, niin se todennäköisesti johtui penkin kulmasta. Sen säätö kun oli niin hyvin piilotettu että en huomannut sitä ollenkaan, ja sittemmin olen oppinut että ei sen tarvi olla kuin ihan vähän johonkin suuntaan vinossa, niin se tuntuu aivan kauhealta. Pieni virhe ja vuoden verran yritys ja erehdys -luuppia, jossa jokainen erehdys vastaa siis jonkinlaista kroonista kiputilaa tai vähintään epämukavuutta, jeejee..

[flammee]

Pyöränsäätövaivojen lisäksi toissa viikonloppuna kävin suunnistuksen maakuntaviestissä - ykkösrastilla meni paljon aikaa hukkaan kun koitti hakea vähän siltä suunnalta ja ohihan siitä sitten meni.. Muuten löytyi kyllä rastit kohtuudella, mutta eteneminen oli suhteellisen hidasta kun otti tarkasti ja oli siinä pari tosi huonoa reitinvalintaakin. Sprinttikartta ja paljon rasteja, joten ei oikein mun juttu. Kartan kanssa pelaaminen on mulla suhteellisen hidasta, niin ei oikein ole mahdollista pärjätä sellaisille joilta se luonnistuu nopeammin, vaikka juoksisivat puolta hitaampaa vauhtia. No eipä sillä, se oli kolmosjoukkue, jota ei ilmeisesti olisi ilman mua saatu kasaan, joten ei se silleen jäänyt harmittamaan, eikä siinä kummemmin ollut sijoituksen puolesta parempaan mahdollisuuksia, muut joukkueet kait pääsääntöisesti A-radan tasoisia, joten erot loppuajoissa oli aika isot. Vaikka oisin suunnistanut 10 minuuttia paremminkin, niin silti sama sijoitus olisi joukkueelle tullut..

Viime viikonloppuna puolestaan kompuroin pitkällä lenkillä kivikkoon ja sain ranteeseen aika rajut haavat. Pituutta vain 3-4 cm, mutta siis tuli silleen syvät kolot joista näkyi se rasvakudos ja aika reilusti tuli vertakin. Paljasjalkailutouhujen vuoksi mulla oli onneksi mukana paprua ja rakkolaastareita ja niillä sai haavat kiinni.. Omin jaloin tulin pois metästä, pitelin kättä pään päällä loppumatkan että verenkierto siihen raajaan olisi vähäisempi ja että verenvuoto pysys aisoissa. Aika kökkö juoksuasento oli, 7 kilsaa oli matkaa kotia, piti niihin käydä sitten tikit vielä laitattamassa.. Taksin tilaamisen jälkeen vasta hokasin etten ollut pitkään aikaan syönyt, juonut tai käynyt tään pitkiksen jälkeen suihkussakaan, eli loppuillan oli nälkä, jano ja haisin varmaan aika hirveälle, ite sitä ei omaa hajua oikein haista, mutta kyllä mää sen lyhyen ohitsekiitävän hetken ajan tunsin, ja se selittäs kyllä miksi taksikuskit oli niin vaivaantuneen oloisia. Ja ehkä myös hieroja seuraavana päivänä - tähän kerkesin käydä jo suihkussa, mutta koska haavaa ei saanut vielä kastella ja en luottanut elmukelmukääreeseen niin hyvin, niin voi olla ettei se yhdellä kädellä tehty pesusuoritus ihan irroittanut niitä pinttyneitä aromeja..

[flammee]

Ah, pyörän säädöt toimivat nyt viimein suht hyvin, hokasin että ohjaustangon nostotolpalla ja sellasessa pidemmällä stemmillä, jossa on kulman säätö, saa aikaiseksi saman kuin lyhemmällä stemmillä, kun laittaa sen siten että stemmin kiinnitys tulee vähän ylemmäs ja stemmi taitetaan osoittamaan alaspäin.. Pitää vielä tarkemmin testailla että mikä etäisyys ja korkeus on paras.. Näyttäisi että se on jotain 5-7 cm ja kovin ylhäällä se ei saa olla, koska silloin kädet rasittuu enemmän, mikä on hieman epäintuitiivista, mutta kaippa se tulee siitä että kun nojataan enemmän, niin suuremman osan painosta kantaa jalat. Testailunopeus on aika hidasta, koska ei oikein nappais, kun kerran jokseenkin toimii ja toisaalta sitä voi testata kunnolla vain yhden säätömuutoksen matkaa kohden.

Sain taas vaihteeksi takareiden kipeäksi kun menin kokeileen sen venyttelyä. Ja sitten oli seuraavana päivänä, eli eilen vielä juoksukoulun cooperin testi, 2950m, eli eipä mennyt kolmosta vieläkään, vaikka on tänä kesänä jo pystynyt hajoamatta tekeen nopeustreenejäkin. Se on vaan se nopeus hieman eri juttu juoksuradalla verrattuna polkujuoksuun ja suunnistukseen, rasitus on jälkimmäisissä kyllä kova, mutta jalat eivät liiku niin lujaa, kun pitää vähän alustan mukaan muuttaa sitä kohtaa mihin astuu, ja tulee paljon pientä mutkittelua. Suoranaista tavoitetta minulla ei tokikaan ole, eikä tule olemaan ainakaan radalla, mutta olisin kuvitellut että cooperkin olisi kehittynyt.

Tossa just tsekkasin jostain mielijohteesta sen tensor fascia lataen triggerpistekirjasta, kun se OMT-fyssari silloin pari vuotta sitten neuvoi että sitä pitäs joka päivä putkirullata. Silloin loppui motivaatio tämän fyssarin ohjeisiin kun pakarajumppaukset veti koko kampun aina pahasti jumiin, eikä ollut sellaista purkirullaa jolla saisi TFL:ään vaikutettua. Ja laiskuutta ja sitten alkoi jotenkin hiljalleen taas toimiinkin. Eniveis, siinä kirjassa kerrottiinkin hyvin tutuista jutuista - jos TFL:ssä on triggereitä, niin se voi näyttäytyä siten että polvi ja lonkka on koko ajan hieman koukussa. Yks hieroja osaskin tuossa hiljattain kertoa ettei se lonkankoukistaja, joka menee ylemmäs (psoas), ole kireänä vaan se toinen joka osallistuu lonkan sivuttaishallintaan.. Että jos nyt sais aikaiseksi alkaa taas työstään sitä TFL:ää. Ja pakaratreeniä niillä jumppaohjeilla.. Nämä omatoimijumppaukset on kyllä mulle haasteellisia, jaksaa tehdä viikkoja, ehkä kuukausiakin, mutta jossain vaiheessa fokus katoaa...

[flammee]

Kantapääkipuja, eli plantaarifaskiittia, tai mitä se nyt todellisuudessa onkaan. Sanoisin että kantakalvon kireyttä, siihen on vaan kovin vaikea vaikuttaa. Sellasia lyhytaikaisesti tehoavia juttuja tuntus olevan pohkeen venytys, etureiden venytys, pallohieroskelut (jos osuu oikeaan paikkaan), varvistelu, tehokas liikunta (jossa ei tule kannalle painetta).. Mutta varsinaista pitkäaikaista helpotusta ei tunnu löytyvän. Sandaaleilla ja kumppareilla sattuu vähiten, myös paljasjalkailu on ok metsäpoluilla, jos tarkenee eikä astu herkkää kantaosaa kävyn päälle. Ollut oikeastaan koko kesän taustavaivana, ärtyi pahaksi kun kävin suunnistamassa vähän pitemmän session.

Viime syksynä näköjään oli sama vaiva ja tehosi kun vaan lyhensi askellusta. Tosin sen jälkeen iski paljon pahemmat vaivat ja taisi olla kuukauden verran juoksutaukoa, että kai se lepokin vaikuttais.. Sillon käytin myös ohuempia tossuja, joten vaiva ei todennäköisesti ollut yhtä paha kuin nyt..

Viime sunnuntaina kävin testaamassa aikuistelinevoimistelua. Se oli aika jees, varsin haastavaa tosin. Ja havaitsin että leuanvetokunto on p*skimmalla tasolla viiteen vuoteen. Just ja just yks, painoa on kertynyt pari kiloa kesällä ja eipä ole tullut voimailtua. Kait mää sen aloitan, kun se on kuitenkin silleen monipuolista liikuntaa, jossa tehdään lihashuoltoakin ja ennenkaikkea, se on mielenkiintoinen voimalaji, kun suorituksella on muuta tarkoitusta ja lihasrasitus on vain sivuvaikutus. Ja kyllähän sitä lihasrasitusta tuli, nyt neljäntenä päivänä alkaa viimein oleen palautunut. Monipuolinen liikkuminen tuntus olevan aika kova juttu ehjänä pysymisen suhteen, sen on noista erilaisista muista jumppailuista huomannut.

[magamies]

http://www.avoris.fi/rehband-93220-luup ... isara.html

Moi, olen itse potenut kantapään luupiikkejä(plantaarifaskiittia) näillä kantatuilla ja sitkeällä pohkeen venyttelyllä sain kantapään kuntoon, meni pari vuotta ja taas oireet tulivat, tilasin uudet kantatuet kun entiset olivat jo loppuun kuluneet ja taas kovaa venyttelyä ja aina tuki kengissä ja tossuissa on auttanut ainakin minun tapauksessani.

[flammee]

En kyllä millään haluaisi mitään kantakorotuksia... Kävellessähän mulla ei ole kipua, kävelen siten etten varaa painoa kantapäälle. Toki aamulla ja istumisen jälkeen muutaman askeleen verran tekee kipeää. Aamulla nyt ei pysty edes käveleen, mutta se menee aika pian ohi (tänä aamunta tosin kipu oli paljon vähäisempi, pystyi heti käveleen). Juosta toki mieli tekisi, mutta ei se taida onnistua kantatuellakaan, kantakorotus kait veisi askellusta kanta-askelluksen suuntaan, en usko että se parantaisi tilannetta.

Eilen oli vähän tylsä päivä, totaalitaukoa liikunnasta, ei löytynyt oikein motivaatiota korvaavalle liikuskelulle, joten googlasin ja kattelin youtubea koko päivän kaikkea näihin kropan toiminnallisiin ongelmiini liittyvää. Vähän testailin ja pohdiskelin. Hidasta touhua, helppo upottaa aikaa 8+ tuntia..

Siihen toiseen vaivaan liittyen (TFL, joka estää lonkan ja polvien ojentumisen), keksein että mitä jos yksinkertaisesti jännittäisi jalkoja suoraksi. Ainakin seisomapöydän ääressä tämä ratkaisu näyttäisi toimivan, ei tule pohkeen yläosa ja polvitaive kipeäksi, vaan todellakin pystyy seisomaan, pitkiäkin aikoja, ilman että tulee mistään kipeäksi. Koska istuminen saa kantapään kipeäksi, niin siinäkin mielessä seisominen on paljon parempi vaihtoehto. Ja on se muutenkin tosi hyvä, istumisessa on muitakin ongelmia, kuten lonkankoukistajien kiristymiset, vatsavaivat, jalkojen paleleminen, jumittuminen paikoilleen, kun ei vihtis nousta ylös.. Josko myös jalkojen takaosan kireys hölläisi tällä, koska seisoskellessa ihmisen jalkojen rakenne kait on sellanen että suht hyvin pitäisi kantaa ilman lihasjännitystä, hieman koukussa olevat jalat kai kiristävät lihaksia kun ovat koko ajan jonkinlaisessa pienessä jännityksessä.. Noh, kokeilin kyllä myös PNF-venytystä takareisille, kyllä sekin varmaan vaikutti, tuntuma takareisissä on kuitenkin nyt sellanen rennompi, eikä tullut takareidet kipeäksi, kuten normaalisti takareisiä venyttäessä. Silloin kun käytin seisompöytää enempi ja tein vielä seisomatyötäkin, jalat olivat paljon paremmassa kunnossa.. Yliojentumisen vaaraa jalkojen suoraksi jännittämällä tuskin tulee kovin pian, jo taidossa olivat sitä mieltä että jalkani ei suoristu tietyissä potkuissa. En silloin pitänyt asiaa merkittävänä enkä oikein uskonutkaan, koska jalan suoristaminen yli normaalin liikeradan tuntui yliojentamiselta ja siihen aikaa ei edes ollut tätä jalkojen kipeytymisongelmaa seisomisen kanssa. Se oli lähinnä esteettinen ongelma liikesarjaa tehdessä, eli ei merkannut mulle oikeen mitään.

Sänkyongelmassakin menin eteenpäin.. Rikkinäisen joustinpatjasängyn jälkeen kokeilin siis reilusti kovempaa sänkyä, ensin taisin kokeilla futonia harvalla laudoituksella, sitten pelkkää joogamattoa, sitten tihensin laudoitusta, sitten hankin retkipatjan jonka kanssa tietyllä tapaa oli ihan ok nukkua, mutta yläselkä tuli todella kipeäksi, aluksi arvelin että se vaan kipuilee aluksi ja suoristuu sitten ajanmyötä, mutta hierojalla käynti sai epäilemään - selässä oli lukkoja, joita hieroja avasi ja selkä sitten parani. Ei tuntunut järkevältä lukita selkää uudestaan. Otin käyttöön toisen sängyn (niitä on yläkertaan varastoituna jokunen), joka oli ylipehmeä, mutta siinä pystyi nukkuun kylkiasennossa aika makoisasti. Mutta jos kääntyi selälleen niin heti meni alaselkä notkolle.. Kylkiasento puolestaan, tuntus että voi pahentaa lonkankoukistajan kireyksiä. Se eka vaihtoehto, eli futoni tuntui niin hirveän huonolta etten sitä paljoa ollut ajatellut, mutta se taisi olla vaan huono testaus, harva laudoitus joka tuntuu läpi kun on itsessään aikamoinen. Eli tiheä laudoitus, retkipatja ja futoni testiin ja se on nyt pari yötä vaikuttanut ihan hyvältä. Voi maata selällään ilman että alaselkä painuu notkolle, eikä tule yläselkä kipeäksi. Siinä puolivälissä selkää tuntuu jotain, mutta se on aika vaimea tuntemus.

Pyöräkin toimii, laitoin siihen kaikki alkuperäiset osat ja ei se nyt tunnut huonolta (vuosi sitten se tuntui helvetin huonolta), kaippa se oli se penkki vaan silloin aluksi ihan päin p*rsettä. Vähän tossa kädet rasittuvat, mutta siihenkin auttaa kun yrittää puristaa vähempi. Lyhempää stemmiä vois vielä kokeilla, mutta niiden mitoitus on jotenkin epäselkeä, tilasin sentin lyhemmän, mutta näyttäisi että se on parikin senttiä lyhempi, todennäköisesti ei toimi, joten en ole vielä testaillut, pitäs ehkä olla jotain ½ senttiä alkuperästä lyhempi, näyttäisi että pyörän geometria on tosi tarkkaa, eikä siihen ole varaa tehdä isoja muutoksia.

Treenipuolella tosiaan aika hiljaista, toissapäivänä kävin uimassa, ensimmäistä kertaa tänä vuonna muuten... Olkapää tuli kipeäksi tympeällä tavalla, joten lyhyitä pätkiä kerrallaan vaan. Mulla on uimisessa sellanen ongelma, että eka altaanväli tuntuu teknisesti hyvältä, mutta kun kääntyy ja lähtee takaisin, niin kroppa alkaa jotenkin kiemurtelemaan ja etenemisestä tulee raskaampaa. Tässä vaiheessa se olkapääkin ärtyili, kun veto sillä kädellä oli raskaampi ja tuntui että kroppa on jotenkin mutkalla siinä vetovaiheessa. Hoksasin hieman puolivälin jälkeen että kun pitää katseen pohjassa ja seuraa siellä jotain viivaa, niin ei kiemurtele ainakaan niin pahasti ja pystyy uimaan silleen pidempääkin pätkää. Tokihan pohjan katselu on tuttu vinkki jostain mutta en ole sitä aikaisemmin sitonut mihinkään varsinaiseen hyötyyn.

[magamies]

Itse koin että geelituki kantapäässä painaa jalkaa eteenpäin eli päkiää kohti ja näin säästää kantapäätä, olen juossutkin tuki tossussa en tosin kovin pitkiä matkoja , mutta on tuntunut hyvältä.
Fysioterapeutti ja jalkahoitaja minulle näitä tukia suosittelivat kun oli akuutti kipuvaihe päällä, venytys jalkaterä seinää vasten tai salilla laiteta vasten tossut jalassa tekee hyvää ja veny
tys kohdistuu pohkeeseen jonka kautta kantapäähän, myöskin portaissa saa tehokkaan venytksen aikaan.
Ikävä vaiva kyllä ja toivon että saat jalkasi kuntoon, juokseminenhan on nautintoa kun jalat kestää.

[flammee]

Jotain kolme viikko ollut näitä kantapääkipuja, nyt viikonloppuna käväsin oulun suunnalla kaverilla kyläilemässä, just ennen menomatkaa oli vielä kipeänä ja myös siellä perillä, mutta sitten kun palasin kotia ja hölkkäsin pysäkiltä kotia arkivaatteissa niin ei mitään tuntemuksia. Shortsit jalkaan ja hieman alle kolme kilsaa lisää, eikä vieläkään juuri mitään, pientä tunnetta. Testasin kyllä siellä Oulussa lyhyesti sitä geelitukea kantapään alle, kun sattui olemaan stadium pysäkin vieressä, mutta ei se tuntunut helpottavan, niin ei ollut kengässä kauaa. Vois olla se yks venytys jonka siellä keksein - PNF (eli se jännitys-rentoutus-venytys) varpaan koukistajille. Varpaitahan on helppo venytellä kun istuu polvillaan päkiöillä (tai varpailla jos ne ei taivu niin että saisi päkiät maahan, kuten mulla). Tähän siis lisänä sellanen että välillä jännitetään varpaita suoremmaksi 10-20 sekunnin ajan ja sitten rentoutetaan ja venytetään päkiää lähemmäs maata. Staattisena venytyksenä en ole tuossa saanut oikeastaan mitään venytyskehitystä ikinä aikaiseksi. Vaikka kylläpä niissä lenkin päälle kun on jäähtynyt kroppa, niin taas tuntuu kireyttä...

[flammee]

Näköjään kantapääkivut eivät enää varsinaisesti estä juoksemista eli juostessa ei juurikaan tunnu. Tulee kyllä kipeämmäksi lenkin jälkeen, mutta sekin helpottaa vuorokaudessa ja sen jälkeen sitten kiputaso pysyy suunnilleen sillä samalla tasolla millä se on pysynyt jo pitkään. Monenmoisilla jumppauksilla, paineluilla ja venytyksillä pystyy hetkellisesti vähentämään kipua, mutta vain hetkellisesti..



En oikein ole varma että liittyykö tohon vaivaan, mutta tällä hetkellä v*tuttaa ankarasti duunipuolella ja tekisi mieli palata aiempaan työpaikkaan. Veikkaisin että se saattaisi onnistuakin, mielestäni olin keskivertoa parempi työntekijä siellä ja porukan vaihtuvuus oli melko suurta. Ne perustason työntekijän oikeudet, ne nyt vaan on ihan toinen juttu kuin mitä tässä maajussikuviossa. Koska alkuperäinen tavoitteeni oli saada mukavampi työpaikka, kun vuorotyö ja yksitoikkoisuus ahdisti, niin sovin lähtökohtaisesti että työtuntimäärät ja vapaa-ajat pysyy melko samanlaisina kuin aiemmassa duunissa ja sillä sopimuksella se kuvio oli kaikille osapuolille hyödyllinen, enkä edes olis vaihtanut duunia p*skemmaksi... Mutta eipä siinä sopimuksessa sitten pysytty - viikko muuttui pian kuuspäiväiseksi, ei mitään merkkipäivävapaita ja kun jotkut hommat pitää vaan tehdä, niin kiireisenä aikana siinä on sellanen "painostus" päällä koko ajan että jos mää teen sen verran kuin alunperin sovin tekeväni, niin sitten joku muu joutuu tekeen ne hommat, eli tosi pitkää päivää. Samalla painostuksella ne kaikki muutkin joustot omista oikeuksista toimii, kun niillä muilla on kaikkea niin paljon tärkeämpää ja suurempaa ja tekevät enemmän ja mulla ei periaatteessa mitään sellasta niin tärkeätä ole, niin mun on sitten kohtuullista joustaa aina.

Esim. nytkin olis sellanen tilanne että noin periaatteessa pitäs olla koko loppuvuosi putkeen töissä.. Ja kaikki vapaat voi peruuntua hyvin lyhyellä varoitusajalla, esim. jos on viikon loma, niin sekin saattaa kesken viikon katketa, kun ilmestyy jokin pakkotilanne, eikä nämä ole mitenkään harvinaisia. Ja rahatilanne on aina sellanen epäselvä, yksi osa sopimusta oli sellainen että en tee maajussin paperitöitä ja tilanne on sellainen että ne tehdään kerran vuodessa ja siinä välillä rahaa saa isompina ja pienempinä palasina satunnaisiin aikoihin. Eli siis rahatilanteesta ei ole oikein selvyyttä, hankala suunnitella mitään isompia hankintoja, vähän niinkuin ei olisi omaa rahaa. Taloudellisesti pinnalla on pysytty, eikä silleen ole mitään isompaa puuttunut, mutta kyllä se nyt vaan oli motivoivampaa kun sai palkkaa säännöllisin väliajoin ja oli koko ajan selkeätä että minkä verran sitä on käytettävissä, silloin se palkkakin motivoi, nyt ei pahemmin.

Hyviäkin puolia on, mutta nuot mainitut jutut on alkaneet tuntua aika isoilta ja jotenkin tuntuu ettei nappaa mennä loppuelämää tällä kuviolla. Ikääkin on kohtuullisesti ja muutos pitäisi tehdä melko pian, jos siihen menee.



Joku kiltti ylipotkija voisi siirtää tään munkin päivyrin salaisiin kansioihin.

[flammee]

Palasin työmatkaliikunnan pariin, eli siihen settiin että mennään jalkasten osa matkasta ja pyöräillään ilman sähköavustusta loppuosa, kahdesti päivässä tietty. Havaitsin että aikaisen ylösnousun viime aikojen vaikeus ei ole johtunut mistään laiskistumisesta, vaan motivaatiotasosta - se nyt vaan on helpompi nousta ylös ja lähteä liikkeelle kun on pientä reippailua tiedossa ja toisekseen kun on tiedossa että matkalla menee kauemmin (~1½-2 tuntia, riippuen kelistä ja pyörän sijainnista), niin on vaan lähdettävä aikaisten liikkeelle että kerkiää. Autolla kerkes vartilla ja sähköpyörällä puolessa tunnissa, perillä oli kuitenkin yleensä vähintään ½ tuntia myöhemmin, kun ei vaan nappaa lähtä ajoissa liikkeelle (ei ole ihan niin tarkkaa mihin aikaa alottaa, mutta menee sitten pitemmälle iltapäivään).

Kantapää on vaivannut edelleen, eli jalkaisin mentävän osuuden olen pääosin mennyt kävellen, siitä ei tule kipeäksi. Oisin luullut että käveleminen ois tylsempää, mutta ei se ole, kyllä silläkin menee, vaikka aikaahan siinä tietysti kuluu paljon enemmän. Ja kyllä tää ihan treeniltäkin tuntuu, kun tekee kahdesti päivässä yli tunnin kävelyt. Tuntuu myös että matkakävely vaikuttaa jalkojen lihaksiin jotenkin posiivisella tavalla, aktivoi hieman eri paikoista ja vetreyttää tai jotain, silleen duunissa sellaista vaikutusta ei havaitse, kun kävelypätkät ovat lyhyitä. Painokin putoaa, sitä kerkes joku kilo kertyä tässä viime aikoina. Kun menee paljon aikaa matkalla, niin ei sitten kerkiä syöpöttelemään ja toisaalta uni tulee helpommin kun on viettänyt pitemmän ajan ulkona.

Sähköpyörän ajoasentoa olen koittanut pikkusen yli vuoden verran säätää, kolme erilaista penkkiä, viisi stemmiä ja korotinosa kokeiltu ja aina vaan se on jollakin tavalla surkea. Välillä luulee löytäneensä, kun vaihtaa huonosta asennosta hieman vähemmän huonoon tai eri tavalla huonoon, jolloin krempat vähän helpottavat, mutta kun pyörän päälle palaa vapaapäivän jälkeen, niin huomaa että on se silti pitemmän päälle kelvoton asento. Ja kun se säätäminen ei oikeasti kiinnostaisi, niin sitä aina tekee jonkin säädön ja testaa taas yhden epämukavan matkan verran josko se nyt jo ois, tai ei säädä ollenkaan ja vaan kärvistelee. Vielä yksi potentiaalinen säätö kuitenkin olis - hieman pitempi stemmi, aikaisemmin olen kokeillut vain lyhempiä ja yhtä ylipitkää. Viimeaikoina on alaselkä mennyt notkolle, niin luulin sen johtuvan liian pitkästä etäisyydestä, mutta nyt arvelisin että johtuukin liian lyhyestä asennosta, joka vetää yläselkään kyttyrän, joka puolestaan vääntää alaselkää toiseen suuntaan. Tai jotain, emt.

Ajoasennon epätäydellisyys ei ole vain ajonaikaista, hetkellistä epämukavuutta, vaan se virheasento johon kroppa matkalla vääntyy, voi vaikuttaa yli viikonkin ajan. Se että olen päälle vuoden säädellyt ja kärvistellyt, ei taida olla mitään sitkeyttä, vaan laiskuutta olla etsimättä parempaa ratkaisua. Pittää jollakin aikavälillä sitten myydä sähköpyörä (ja cannondalen cyclocross) poies, jos tuo pitemmän stemmin säätökään ei auta ja hankkia tilalle tavallinen kolmivaihteinen normaalissa pystyssä asennossa polettava pyörä ja laittaa erikseen siihen sähköt. Näyttäisi olevan että heti kun vaihteita on enempi tai runko kevyempi, niin ajoasento näissä myytävänä olevissa pyörissä on kyyrympi, eli mun kannalta toimimaton. Lisäksi Suomen talvessa kannattaa mieluummin olla napavaihteet - kun takana on avoin hammasrataspakka, niin tietyillä keleillä (tie voi olla aurattukin, kunhan se lumi vaan on sellasta että se tarttuu renkaaseen) se menee lumesta tukkoon matkalla ja eteneminen loppuu siihen ettei ketju pysy hampailla. Lisäksi etuveto on siinä mielessä parempi kuin keskiömoottori, että ketjuille ja hammasrattaille ei tule pahemmin rasitusta, ja vaihteen vaihtaminenkaan ei ole ihan niin väkivaltainen, kun se tehdään silloin kun ei poljeta. Avopakkaisessa se menee aika voimalla kun poljetaan ja on sähkövääntökin päällä. Piti tuohon pyörään siis ketju ja takapakka vaihtaa, menivät rikki jo pikkusen alle 8000 kilsan polkemisella, kyllä joutas kestää ainakin kymppitonnin ilman isompaa huoltoa..

Tänään taas yks kärvistelymatka tosin edessä, kun tarvii roudata tavaraa, mikä ei repussa välttämättä kulkis.

Näitä siis testattu, ja kaikki vääränlaisia..

[MikkeM]

Itse olen kamppaillut ajoasennon kanssa, nyt ostin 110mm stemmin ja ajoasento parani kerralla, vielä ehkä joudun hankkimaan uuden ohjaustangon jolla saan vielä sentin verran pystymmän asennon.

Tosin myönnettäköön, että mun tapauksessa ajoasennon epämukavuus johtuu liiastapainosta joka rasittaa selkää.

[flammee]

Itse olen kamppaillut ajoasennon kanssa, nyt ostin 110mm stemmin ja ajoasento parani kerralla, vielä ehkä joudun hankkimaan uuden ohjaustangon jolla saan vielä sentin verran pystymmän asennon.

Tosin myönnettäköön, että mun tapauksessa ajoasennon epämukavuus johtuu liiastapainosta joka rasittaa selkää.

Mullakin saattaa olla jokin lihasjuttu siinä taustalla, joko kireyttä tai syvät lihakset ei tue asentoa tarpeeksi.. Noissa ajoasentojutuissa on vähän sellanen että mulla ainakaan homma ei meinaa mennä suunnitellusti, kun vähän muuttaa niin tulee ihan odottamattomia ongelmia, esim. se närästys ja sitten nää selkävaivat on sellasia että ne pysyy vaikka viimeisimmästä ajokerrasta olisi pitemmänkin aikaa.




Kantapääkipuihin taisi löyty selitys, peroneus-lihakset, eli säären ulkosyrjä. Niitä kun venytteli näillä ohjeilla niin helpotti aika reilusti, joskaan ei ihan kokonaan, mutta pikkusen pystyy treenaan.
https://mbody.info/venytysohjeet/saaren ... luukku-17/


Mulla on sellanen psykologinen ongelma, että tiettyjä teemoja en pysty edes ajattelemaan ilman voimakasta negatiivista tunnereaktiota, niitä juttuja on nyt kuitenkin tullut tässä erinäisistä syistä vatvottua, joten on stressannut isosti. Tämä vielä yhdistettynä treenitaukoon niin ei hyvä.

Normisti nuo jutut pysyy hyvin taustalla kun treenaa paljon, näkee ihmisiä ja ajatuksen kohdistuessa sinne suuntaan käskyttää itseään olemaan ajattelematta sellasia. Pitäisi kait käydä jossain kallonkutistajalla käsittelemässä nämä, mutta ilman ulkoisia stressitekijöitä ja pitkittynyttä treenitaukoa nää jutut ei tosiaan hypi silmille kovin paljoa.

[flammee]

Illan tutkiskellut taas plantaarifaskiittia, netistä ja ite tunnustellen. Tämä nyt on vain oma tänään muodostettu käsitys asiasta, ei välttämättä pidä paikkaansa... Näyttäisi että vaiva johtuu liiallisesta pronaatiosta, tai pikemminkin supinaation puutteesta. Eli kun jalka tulee maahan, se on supinoituneena (jalan takaosasta, etuosa tekee päinvastaisen liikkeen ja isovarvas ottaa tukea), eli ulkosyrjä ottaa kontaktin ensimmäisenä, sitten kun se alkaa ottamaan painoa vastaan, niin se pronatoi, eli se sisäsyrjä tulee alas ja kaari litistyy (ja taas etuosa kiertyy vastakkaiseen suuntaan, muodonmuutoksella otetaan talteen energiaa). Jos se menee liian pitkälle, niin plantaarikalvo kiristyy liikaa ja aiheuttaa jonkin sortin ylirasitusta kantapäähän ja jalkapohjaan. Jalan supinaatiolihasten pitäisi kait aktivoitua ja estää jalkaa pronatoitumasta liikaa. Toinen vaihtoehto on että isovarvas ei ole tehnyt tehtäväänsä, eli pysäyttänyt pronaatiota, mikä onkin mahdollista, koska isovarpaan ojentajalihakset tuntuivat olevan jumissa, mikä tarkoittaa kait sitä että ne vastavaikuttajalihakset, jotka painavat varvasta maahan, eivät ehkä pysty toimimaan kovin vahvasti. Etureisivenytyksessä (eli paino ojennetun nilkan ja varpaiden päällä) isovarvas on kramppaillut ja kipuillut, fiilistelin kipukohdat ja hieroin niitä niin kauan että etureisivenytyksessä ei enää tullut näitä tuntemuksia. Tää vaiva on ollut mulla ainakin vuoden, jossain ryhmäliikuntojen venyttelyissä on kramppaillut jo kauan sitten. Kantapääkivuthan oli viime syksynäkin, paranivat parin kuukauden juoksutauolla.

Toinen potentiaalinen juttu olisi jalkojen pieni haritus ulospäin, huomasin jäljistä lumessa.. Tääkin kait aiheuttaa pronaatiota, jos polvi liikkuu suoraan eteenpäin, eli painopiste menee sisäsyrjän yli eikä varpaiden. Se oli kyllä molemmissa jaloissa saman suuruinen haritus ja vain toinen jalka on kipeä.

Kipu holvikaaren sisäsyrjässä lähellä kantapäätä tuntuu siis vain silloin kun tekee pohjevenytystä jalka suorana ja hieman viistoon sivulle osoittaen. Muissa asennoissa ei juuri tunnu. Kantapäässä myös aina välillä. Myös parissa tasapainoiluharjoitteessa tuntuu pronaatiovaiheessa. Sellanen missä seistään yhdellä jalalla ja viedään kahvakuulaa kädestä toiseen kropan eri sivuille, jolloin nillka pronatoi ja supinoi pitääkseen tasapainon.

Correct toesit ilmeisesti auttavat koska harittavat isovarvasta hieman ulommas, jolloin se hieman tehokkaammin vähentää pronaatiota. Saa myös ilmeisesti gluteus mediuksen välillä vähän aktivoitumaan.

Selittää myös miksi kävely ei haittaa - siinä ei tapahdu voimakasta pronaatiota, niin ei tule rasitusta. Kantapää on hieman herkkä ja se ottaa hieman osumaa, mutta se ei kuitenkaan siitä kontaktista pahene, koska kantapäässä ei sinänsä ole mitään rikki, vaan se varsinainen vaurio aiheutuu vain kalvon kiristyessä silloin kun siihen kohdistuu isompia voimia.

Voisi myös johtua ylempää, eli jos lantio on vähän kierossa, niin voi olla että toinen jalka pronatoi ja toinen supinoi, kuten golf-lyönnin alku- ja loppuasennossa. Sitä pitänee kysyä hierojalta, ei ole silmää katella tollasia. Myös nilkka on jäykkä, mutta se lienee seurausta siitä että jalan tasapaino on ollut heikompi pitempään, kun aluksi ei kärsinyt varata painoa jalalle. Jos sitä vaikka koittaisi juosta niin että jalkaterät osoittaa suoraan eteenpäin ja katsoo ettei varpaan ojentajat kiristy. Varvasta voisi kait koittaa myös vahvistaa ja tehdä niitä tasapainoiluliikkeitä. Periaatteessa voisi koettaa juosta lantio kierossa toiseen suuntaan, mutta tuntus aika huonolta idealta...

https://www.engagingmuscles.com/2017/05 ... fasciitis/

[flammee]

Ei vissiin toissapäivänä lihashuolto mennyt ihan putkeen. Triggerpistekirjaa tavaillessa päädyin kokeileen jos piriformiksen rassaamisesta olisi jotain hyötyä, sivuspagattivenytyksessä on tuntunut reiden yläosassa kireyttä ja piriformis tekee sellaista. Noh, rassaaaminen aiheutti sitten ilmeisesti pudendal hermon pinteen (kyseisen kirjan mukaan piriformiksella on yhteys siihen), eli se tympeä tuntemus palleihin. Ei onneksi voimakkaana. Eilen löysin siihen soveltuvia venytyksiä, ja kyllähän se tänään, kahden venyttelykerran jälkeen oli jo vähemmän häiritsevä. Saattaa tietysti olla että ois muutenkin helpottanut. Noh, ainakin vaivalle löytyi nyt nimi, mikä helpottaa huomattavasti googlausta ja nyt on myös tiedossa että piriformiksella on siihen yhteys. Ja että lääkäreille ei todellakaan kannata mennä, ilmeisesti jenkkilässä on sama meininki, keksivät viaksi jonkin olemattoman virtsatietulehduksen, ilman että mitään siihen viittaavaa löytyy ja laittavat potilaan syömään täysin turhaan antibiootteja, joilla on pahoja sivuvaikutuksia.

Tossa ne venytykset, ei ole siis ammattilainen vaan ite vaivan kokenut.