flammee

[flammee]

Eilen hajos varvas ja tänään windows. Potkasin jotain kantoa pikkuvarpaalla yhteislenkillä.. Sinänsä kyllä lenkkikin oli aika tylsä, vähän tuntus että polkujuoksemiseen ei välttämättä taidakkaan olla porukalla kauheasti annettavaa, yksin ehkäpä kuitenkin parempi. Voi piereksiä miten tahtoo ja mennä sillä tahdilla millä jalat olisivat mennäkseen. Polulla, eli peräkkäin mennessä mitään puheita kuitenkaan kuule kunnolla ja jos juoksee liian lähellä niin joutuu katteleen aika suoraan alas että näkee ne juuret ja kannot, ettei teloisi itteään.. Ite kun olen siis perinteisesti hakenut sosiaaliset meiningit harrastuspuolelta, niin juoksuun yhdistäminen on silleen tuntunut loogiselta vaihtoehdolta. Kun siis olen tällanen hieman sosiaalisesti rajoittunut niin hieman nihkeästi sitä puolta irtoaa suunnistuksestakaan, näyttäs että sellaset sosiaalisemmat tyypit ovat siellä keskenään sosiaalisia, ite vaan tulen paikalle, suunnistan ja lähen pois, välttämättä ei tarvi kenellekkään sanoa mitään ja on silleen vaivaannuttavaakin..

Frisbeegolfissa sosiaalinen puoli toimii paljon paremmin, kun siinä on vähän niinkuin pakko hengailla porukan kanssa pitkiä aikoja ilman että itse pelaaminen vaatisi jatkuvaa keskittymistä, mutta peli itsessään on just sopivan syvällinen että siitä kyllä riittää puhumista eli se sosiaalinen puoli tulee paljon luontevammin. Tällä paikkakunnalla kun oon siis aika selkeästi ollut erakoitumaan päin, niin on ollut tollasta sosiaalista harrastusta hakusessa, eli tossa nyt viimein ois sellanen. Kaikki muu kiinnostava tulikin jo kokeiltua ja tääkin on aika selkeä kesälaji ettei sekään ole kuin puolet ajasta.

Windowsin taisin rikkoa ite - en hyväksy sitä kun se omia aikojaan käynnistyy ja alkaa päivittää, jos havaitsen sellaista niin sammutan aina virrat, vaikka vetämällä johdon irti, jos ei muu tehoa. Teeveetä katellessa tietokone vie äänet töllöstä kun on kytkettynä samoihin kajareihin, muuten ihan vaan häiritsee.

[flammee]

Windowsin hajottua sain linux mintin toimiin ja on kyllä oikeasti paljon parempi. Ei ole tehnyt niitä v*ttumaisia yllätyspäivityksiä kun ois ollut konetta käyttämässä ja äänipuolen ajurit ei ole kertaakaan kaatuneet. Tai mikään muukaan.

Sporttipuolen suhteen hiljaisempaa nyt kun on varvas hajallaan, röntgenistä kun katoin niin eihän siinä ollut kuin pari milliä laidasta ehjää luuta, muuten poikki. Ekan viikon oli kipeänä, sitten juhannuksen vietossa tuli pitempi kävelypätkä ja hieman yllättäen sen jälkeen oli vähemmän kipeä. Että kaippa se ei täyslepokaan kaikkein optimaalisinta ole. Joskin kun sen jälkeen koitti palata duunipuolelle, niin kipeyty se sitten taas, saappaat ei oikein sovellu jalkaan. Frisbeegolfia olen jonkun kerran käynyt pelaamassa, lyhempiä settejä kestää, mutta pitemmistä kipeytyy ja erityisesti jos hiekalla / pehmeällä tarvii tarpoa. Ostin sitten oman korin että saa treenata puttia, aika paljon siihen saikin kehitystä parissa tunnissa. Mutta 7 metristä ylöspäin meinaa olla aika haastavaa. Välineurheiluksihan tää helpolla menee, löytyy jo pari erilaista laukkua kantamiseen ja kiekkoja on tällä hetkellä 16, pari annoin kaverille ja neljä on taas tilauksessa.. Toki siinä on se että kevyet, 150 grammaa tai alle, toimivat mulla paremmin ja aluksi tuli hankittua paljon liian painavia kiekkoja.. Niillä rystypuolen heitot ei lennä mihinkään ja kämmenpuolen heitoilla hajoaa olkapää + käsi, eli ei mitään järkeä sellasia käyttää tässä vaiheessa. Kaupoissa kiekoista ei painoa nää, joten netistä tilaaminen on paljon parempi vaihtoehto ja lisäksi pystyy paremmin rauhassa miettiin ja harkitseen.

Tekniikkapuolella näyttäs että rystypuolella maksiminopeus on 5-6, kämmenpuolella 11 lentää ihan hyvin onnistuessaan, nyt tilauksessa on 12-nopeuksinen, hieman paremmin liitävä ja alivakaampi, eli kaippa senkin pitäisi ihan hyvin lentää ja siis mennä vielä vähän pitemmälle. Lyhyemmän etäisyyden kiekkoja mulla on enemmän, mutta niissä on vähän hankalampi nähdä niiden keskinäisiä eroja.. Käytän siis pääasiassa rystyheittoa lähestymisissä ja puteissa, että senkin tekniikan oppisi ja toisaalta paikat kestäisi paremmin. Veikkaisin että 20-50 metrin heitoissa olisi kyllä kämmenpuoli parempi..

Kämmenpuolen heitto sujui ihan aluksi hyvin, mutta olkapää tai käsi tuli siitä kipeäksi. Sitten vähän aikaa ei toiminut yhtään ja seuraavaksi siihen alkoi tulla sellanen että lähti liian pystyssä.. Pari kokeneempaa kaveria viikkokisoissa oli sitä mieltä että tarvitsisin vakaampaa kiekkoa, seuraavissa viikkokisoissa osattiin kertoa että käsi nousee liian ylös heiton alkuvaiheessa. Kokeilin aiemmin hieman vakaampaa kiekkoa ja sillä ei ollut vaikutusta, mutta käden tietoinen laskeminen eli suoristaminen kyynärvarresta tuntui kyllä auttavan.. Heti kyllä meinaa unohtua ja lähtä pystyssä, jos koittaa keskittyä johonkin muuhun, esim. voimakkaampaan heittoon..

Rystypuolen heittoon sain vähän ideaa kanssa yksistä viikkokisoista, kun pooliin sattui naisihminen, jonka tekniikka oli sen verran hitaampi ja selkeämpi että siitä näki että miten se pitäisi tehdä. Ei vaan ole ihan helppo juttu..

[flammee]

Yksi yleisen tyytymättömyyden syy yrittäjyyteen on rahatilanne, kun sitä tulee ja menee niin epäsäännöllisesti, niin yleisten kulutustottumusten hallinta on paljon hankalampaa kuin saadessa palkkaa kaks kertaa kuukaudessa. Tällöin näki niin selvästi että mitä voi ostaa ja mitä ei - opiskelijaköyhyyden jälkeen pystyi ostaan kaiken mitä halus ja rahaa kertyi silti säästöön, vaikka palkka ei ollut kovin kaksinen. Nykyisellään näin ei ole, rupesin laskeskeleen ja syy näyttäs selvältä - ruokaostoksiin menee helvetisti rahaa, ja erilaisiin enemmän tai vähemmän tarpeellisiin harrastepuolen tavaroihin vielä enemmän...

Joissakin asioissa olen kyllä aika pihi, joten ehkäpä sen tiedostaminen on johtanut sellaiseen käsitykseen että rahaa olisi paljon enemmän kuin sitä todellisuudessa on, plus se että sitä ei tarvinnut aiemminkaan kummemmin säännöstellä. Äkkiseltään laskin että sellasilla helpoilla säästöillä tulis vuodessa 1000€ ja yksinkertaisella "do not buy stuff" -periaatteella jotain 5000€.

Että josko sitä alkaisi säännösteleen jonkinlaisen kuukausibudjetin kautta, laittaen eri kategorian ostoksille jonkinlaiset kattoarvot..

[flammee]

Frisbeegolf on nyt ollut päälajina varvasmurtumasta asti, viime kuussa 17 h / 40 km, tässä kuussa jo 15½h / 39 km, kun ei ole varvas enää kävelyä rajoittanut... Kävin kympin kyllä jo juoksemassa, eikä se siitä kipeytynyt, mutta ei se silti vielä täysin ehjäkään ole ja oon vielä pitänyt teippausta toiseen varpaaseen. On niin kuuma, niin ei ole ollut kiire palata juoksutouhuihin. Ja Frisbeegolfissa oon kiinnostavassa pisteessä kehityskaarta, kun tulee uusia juttuja vähän väliä. Kiekkoihin on kyllä palanut hyvästi rahaa, ja tullut myös turhia ostoksia. Kuukausi sitten mulle suositeltiin kämmenheittoon ylivakaampaa, ja lähdin kaupasta katteleen sellasta, niin aika ankea oli valikoima, eikä kyllä netissäkään sen parempi - sopivia ylivakaita ei vaan löytynyt, tai ei ainakaan oikean painoisena. Sitten hokasin että jos tarvii vakaampaa, niin saman vaikutuksen saa kun hankkii nopeamman ja/tai painavamman kiekon, joka sitten vielä lentää pitemmälle.. Eilen testasin 12-nopeuden teedevilillä ja kyllä lensi hyvin. 11-nopeuden krait kääntyi yli heti heiton alkuvaiheessa liikaa, niin että se kaarsi vasemmalle ja osui maahan melkeen pystyssä kämmenheitossa, hieman raskaamman teedevilin saa lentään silleen kuin sen pitääkin lentää ja heti ekalla pelikerralla pääsin melkeen 100 metrin heittoihin. Paranee tulos aika reilusti kun 200m väylällä ei tarvi tehdä viittä draivia että pääsee edes lähelle koria.. 13-nopeuden boss vielä testaamatta, bagin koko hieman rajoittaa testailua.. Lisäksi kun aluksi oli kiekon painosta hieman pihalla, niin tuli ostettua paljon liian painavia kiekkoja. 150 grammaiset mulla toimii, pituusdraivereissa blizzardit, eli vielä vähän kevyemmät, 139-145g, Paikallisessa urheiluliikkeessä kiekot on pääasiassa 175 grammaisia, eli eipä näitä sieltä paljoa kannata katella. 150 grammaisilla pystyy kuitenkin ihan täyspainoisesti pelaamaan vaikka onkin vielä aika aloittelija, painavammilla heitto ei varsinaisesti tunnu välttämättä raskaammalta, mutta kiekko vaan ei lennä kunnolla.

En siis juurikaan käytä mitään normaalia bagia, koska sellasen roudaaminen on jotenkin tosi rasittavaa/ärsyttävää, hieman niinkuin mailagolfin bagikin.. Silloin joskus kun sitä kaverin kanssa vähän illanvieton yhteydessä pelattiin, niin huomattiin melko pian että touhu on paljon joutuisamaa kun molemmat ottaa muutaman mieluisan mailan kantoon ja jättää bagin kokonaan pois. Nettiä kun ahkerasti tutkin niin löysin sopivan juoksuvyölaukun, johon mahtuu 4 kiekkoa. Ei häiritse mitenkään heittäessä ja sitä ei tarvi aina heiton jälkeen olla noutamassa ja laittamassa kantamisasentoon, ja voi vaikka juostakin.. Neljä kiekkoa on kyllä hieman liian vähän, edistymisen myötä tulee todennäköisesti vielä tarvetta useammalle kiekolle, siis kun oppii tekemään niillä erilaisia asioita.. Mutta aika hyvin sillä neljälläkin on toistaiseksi pärjännyt - kaks midaria (suoralentoinen ja kääntyvä/feidaava), väylädraiveri ja pituusdraiveri. Draivereistakin voisi olla kääntyvät ja suoralentoiset.. Puttereita en ole vielä oppinut käyttämään, sen lyhyen matkan minkä osaan suunnilleen putata, niin se lentää midarillakin melkolailla samalla tavalla. Ja periaatteessa kun osaa sekä rysty- että kämmenheiton, ei tarvi ihan niin paljoa kiekkoja, kun saa sen loppukäännöksen suunnan valittua heittotavalla. Toki on vielä paljon juttuja joita ei oikein pysty tekeen, mutta ihan kaikkia kikkoja ei tarvi että pääsee korille kohtuullisella tuloksella. Tilauksessa on kyllä tälläkin hetkellä hieman isompi vyölaukku, että josko sais esim. 6-8 kiekkoa mukaan ja lisäksi muutama muukin tasku, ettei tarvis pitää toista vyölaukkua alla muulle roinalle..

[flammee]

Homma jatkunut frisbeegolf päälajina edelleen. Varvas kyllä alkas jo oleen kunnossa, yhden kerran kävin suunnistamassa, ja ei se kipuillut. Suunnistus itessään meni pahasti pieleen, heti ykkösrastilla megapummi. Eikä kuntokaan riittänyt lähes 30 asteen helteessä, loppupuolella sattui kovempi menijä helpolla osuudella, niin pysyttelin perässä hetken, sitten tuli niin kökkö fiilis että laiton kävelyksi, hitaaksi sellaiseksi. Motivaatio ei ollut kummoinen, ja hieman tuntui ettei ajattelupuolikaan jaksanut toimia.

Nyt uusimpana juttuna alignmedin (anodyne) ryhtiä korjaava t-paita.. Tuntui kyllä alunperin vähän huuhaalta, mutta eipä kai se sitä välttämättä ole. Jotain tutkimusta on tehty, että on vaikutusta ja vastaavia tuotteita näytti olevan joillakin fyssareillakin myynnissä. Epäilemättä tehokkaampiakin konsteja olisi, mutta eipä mulla motivaatio näytä kovin pitkään riittävän sellasiin jotka on vain hyödyllistä, olematta erityisen mielekästä noin muuten.. Tää tuntus kevyesti vedättän hartioita vähän taaemmas ja on noin muutoin sellanen kompressiopaita, erityisesti vatsan kohdalta kiristää. Näkeepä sitten että vaikuttaako...

Frisbeegolfissa on kait tapahtunut kehitystä, vaikka välillä tuli takapakkiakin.. Kävin kaverin kanssa Oulussa pelaamassa - kuus 18 väylän rataa kahdessa päivässä. Ekana päivänä kiekot tarttui melkein jokaisessa rystydraivissa käteen ja meni ihan kurjasti. Tokana päivänä sitten heitot alkoivat sujua suorastaan mahtavasti eikä kiekot enää tarttuneet käteen, mikä siis aiheuttaa kiekon lentämisen 45 astetta oikealle. Youtubesta kun sitten alkuviikosta tutkiskelin, niin ilmeisesti tää aiheutuu rystyheiton vedon muodosta - pitää vetää täysin suoraa viivaa, jolloin kiekko on koko ajan menossa oikeaan suuntaan, kun taas jos heittoliikkeen tekee kaaren muodossa, eli kropan ympärin kiertäen, niin jossain vaiheessa kiekko pitää päästää lähteen tangentin suuntaan ja se on aika haastavaa..

Kämmenheitossa ei ole vielä tapahtunut kummempaa edistymistä, tällä hetkellä sillä pystyy heittään, mutta suunnilleen yhtä kauas pääsee rystyheitolla hieman hitaammalla kiekolla. Kämmenheitossa kiekko kyllä tekee S-mutkan ihan siististi, eikä feidaa rajusti lopussa, mutta ei vaan lennä pitkälle.

[flammee]

No joo, pistetään kuukausiyhteenveto taas pitkästä aikaa, kun tiettyjä himotreenamisen piirteitä on taas vaihteeksi nähtävillä.. Oon joskus juossut 50h kuukaudessa, mutta treenien yhteistuntimäärä on kyllä ennätys. Helteessä en ole nyt viittinyt juosta, kun tulee niin herkästi hiertymiä ikäviin paikkoihin ja kun oli kuukausi taukoa niin se nyt helteessä ei tuntunut kovin hääppöiseltäkään. Ja kaippa se friba sitten on ainakin tällä hetkellä kiinnostavampaakin, erittäin syvällinen ja tekninen laji. Mailagolffiin ei ikinä päässyt samalla tavalla sisälle, mutta veikkaisin että se ei ole lajina ihan yhtä tekninen ja moniulotteinen. Tai en ole kuullut että pallolla olisi samalla tavalla mahdollista vaikuttaa lentoratoihin lyöntitaidoilla tai välinevalinnoilla. Jossain määrin tietysti joo, mutta tuskin yhtä monipuolisesti.. Ja frisbeepuolella vähemmän kokenutkin pääsee käsiksi näihin juttuihin sopivilla kiekkovalinnoilla, jotka eivät paljoa maksa ja valikoima on valtava yksittäisellä valmistajallakin, kun on eri muovilaadut ja painot vielä kiekkojen yksilöllisten ominaisuuksien päällekin - muutaman kympin paketilla voi pelata, itellä on tainnut upota jotain 500€ ja kiekkoja tulee nettikaupasta kateltua aika monta kertaa viikossa, tosin just tällä hetkellä ei kyllä ole tarvetta..


Heinäkuu 2018
26 x Frisbeegolf 125,3 km 22.39 min/km 47 h 20 min
5 x Juoksu 50,82 km 6.20 min/km 5 h 22 min 32 s
2 x Suunnistus 10,8 km 27.32 min/km 4 h 57 min 23 s
33x YHTEENSÄ 186,92 km 18.30 min/km 57 h 39 min 55 s

[flammee]

Budjettikuriprojekti etenee - viime kuussa sain säästettyä n. 150€ keskimääräisestä ruokabudjetista melko pienellä vaivalla, ihan vaan kattelemalla että mikä maksaa paljon ja valitsemalla kilohinnaltaan halvempaa. Tietty kuitenkin pyrkien edes jonkinmoisen kotimaisuusasteen ruuassa säilyttään. Esim. maustetun rahkan vaihtaminen proteiinirahkaan, maistuu aika kököltä, mutta puolet halvempaa. Ja juustoissa on vähän turha ostaa kalliimpaa, maistuu toki paremmalta, mutta perusjuustotkin on ihan ok. Nyt testin alla tässä kuussa josko perunaa ja puuroa pystys syömään, ainakaan toistaiseksi ei ole tullut vatsaoireita, aiemmin niitä on ollut..Eipä kai peruna merkittävästi halvempaa ole kuin riisi, mutta olen huomannut että sitä ei tee mieli syödä kovin paljoa ja sitä kautta sitten tulee syötyä kalliimpia ruokia.

Huuhaatestinä myös ilman silmälaseja oleminen. Ovat aika kuluneet, ja toisaalta lähinäkö on parantunut(eli laseilla ei näe lukea pientä tekstiä, ilman laseja varsin hyvin, tai ainakin läheltä), niin ovat siis myös väärää voimakkuutta. Näköhän kärsii kun kattelee paljon jotain töllä tai tietokoneen näyttöä, niin josko se paranis kun on paljon ulkona ja kattelee kauemmas? Eipä varmaankaan, mutta kyllä kyllä siinä pieni sellanen vaikutus on että kun vähän aikaa on ilman laseja, niin näkee vähän ajan päästä hieman paremmin, kuin silloin jos on käyttänyt laseja aika vasta..Lisäksi naama kärähti siitä kohtaa mistä lasit ovat normaalisti suojanneet auringolta.. Jos sitä huomenna jo sais aikaiseksi näön tarkastuksessa käymisen että vois alkaa uusia laseja puuhaamaan. Tympäsee kyllä jos joutuu monitehoiset hankkiin.

[flammee]

Sain uudet lasit jotka eivät oikein vakuuta.. Puoli yksikköä heikompi kiikarointiteho molempiin linsseihin - kauas näkee nyt selkeästi vähän heikommin, mutta lähelle selkeästi paremmin. Kehyksiä oli saatavilla yllättävän heikolla valikoimalla kivijalkaliikkeestä, normaalia ohuempi nenänvarsi sille kohtaa mihin ne lasit istuu heikensi valikoimaa aika tavalla..

Juoksupuolella hieman uusia harjoitteluperiaatteita - lisäsin sellasen peruslenkin vauhtia, n. minuutilla kilometriä kohden.. Olen aiemmin ilmeisesti ymmärtänyt Arthur Lydiardin systeemin ihan väärin, ns. long slow distance -harjoitteen kautta, jossa juostaan pitkästi ja hitaasti. Kyse on sydänpotilaille suunnattu juttu.. Lydiardin systeemeissä kyllä juostaan pitkästi, 100 mailia / viikko, mutta se juostaan silleen oikeasti juoksemalla. Jos kympin ennätys on vaikka 45 min, jossa keskinopeus on siis 4:30 min/km, niin kaikki lenkit peruskuntokaudella pitäisi juosta vähän hitaammin. Systeemissä on hieman hämäävät tehotasot - 1/4, 1/2, 3/4 ja 7/8 tehot.. 1/4 teho olisi suunnilleen kait 4:50 min/km, eli ei se vastaa tuntemuspuolella lähimainkaan sitä koko rasitusskaalaa.. Lydiardin mukaan alhaisemmillakin tehoilla tulee kyllä kehitystä, mutta silloin se kehitys on tosi hidasta, eli jos haluaa kehittyä nopeasti niin silloin pitää juosta oikeasti. Ei kuitenkaan liian lujaa, eli tuolla teholla pitää nyt ainakin se kymppi jaksaa, eli ei saa mennä anaerobisen puolelle. Oma ennätykseni on kympillä hieman alle 44 minuuttia, tosin se oli vuonna 2012, joten 45 minuuttia lienee melko turvallinen arvio. Pyrin siis juokseen tiellä nopeuksilla 4:40-5:00/km ja poluilla 5-5:30/km.. Ihan tarkkoja laskelmia en ole tehnyt, kun alkuperäistekstissä käsiteltiin puolet lujempaa juoksevia, joten nuo ovat vaan raakoja muunnoksia mun skaalaan.. Kokeillaan vähän aikaa ja katotaan sitten tarkemmin kun viitsitään.. Pari lenkkiä takana ja kyllähän noista ihan eri tavalla tulee sellanen fiilis että on tullut reippailtua. Jaksaa kyllä tavoitevauhdilla, tosin vaikea arvioida että pääsisikö merkittävästi lujempaa jos sellaiseen pyrkisi.. Tosi vähän olen juossut millään maksimivauhdeilla missään vertailukelpoisissa maastoissa useamman kilsan matkaa, niin hankala arvoida että millä vauhdilla jaksaisi minkäkin verran.

Hitaillakin hölkillä on toki Lydiardin systeemissä paikkansa, niillä palautellaan, pelkkä lepo kun on huonompaa palautumista. Arvelisin että frisbeegolfilla saa tämän rastin hoidettua ja toisaalta voi treenata ainakin alkuvaiheessa ihan vaan vähän löysemmin. 100 mailin tavoitteeseen ei tosin kuulu edes pyrkiä, se on tarkoitettu hyville juoksijoille, tarkempi tavoitemäärä on 10-12 tuntia viikossa.

[flammee]

Tjaah, lasit eivät olleetkaan syypäänä silmien häiriintymiseen, vaan silmien kuivuminen.. Tuossa helteillä rupesi pahiten haittaamaan, mutta kuittasin sen vaan hetkellisen ääriolosuhteen sivuvaikutukseksi, joka menee yhtä pian kuin helteetkin. Erityisesti pyörällä ajaessa oli paha, kun tuolla sähköpyörällä perusvauhti on vähän yli kolmeakymppiä, niin se jo tuntuukin silmissä. Ja kun kokeilin sen muutaman päivän ilman silmälaseja, niin silloin pyörällä ajaminen oli aika hirveän tuntuista hommaa silmille. Näöntarkastuksessa sitten huomas että piti koko ajan räpytellä silmiä, ja jokaisen räpäytyksen jälkeen näki pari sekuntia tarkasti. Arvelin sen johtuvan vaan siitä näöntarkastuksen testilinsseistä.. Järki toimii mutta hitaasti, eilen hokasin että kuivathan ne on. Helppo lääke sinänsä, tyrniöljykapselit toimii.

Eilen oli raskaahkoja metsähommia, frisbeegolfradan talkoita. Tais nyt saada varmistuksen siihen että kyllä se ryhdinkorjauspaita toimii, kun ei tullut oikeen minkäänlaisia vääriä ja tympeitä kipuja. Selässä tuntuu nyt ainoastaan lapojen välissä, eikä sielläkään paljoa eikä niin tympeällä tavalla kuin selkävaivat tällaisten jälkeen monesti tuntuu. Siinä oli aika paljon sellasta maksimivoimasta nostelua ja kantamista, että uskoisin että se olisi jossain tuntunut ilman ryhdinkorjauspaitaa.. Myös tehdessä tuntui homma asentoteknisesti hyvältä.

[flammee]

Vatsatauti jälkiseuraamuksineen alkas viimein olla ohi, kauan siinä meni, melkeen kolme viikkoa.. Ensin melko perinteistä settiä eli kuumetta, selkä- ja vatsakipuja, ripulia ja paastoa viis päivää, sitten ruokahalun palautumisessa kesti saman verran, sitten kummallisia ja melko voimakkaita vatsakipuja.. Ensin se tuntu alavatsassa, ja lääkärillä kävin tutkituttamassa, eikä sieltä mitään löytynyt ja veriarvotkin melko ok, maksa vähän koholla, joten kuukausi tipatonta ja sitten katotaan se lukema uusiksi. Seuraavaksi tuli toisenlainen, äkillinen ja varsin kova vatsakipu.. Hoksasin sitten että sellasen aikana ei pysty röyhtäileen ja kun kivun tunne on ylävatsassa niin kyse lienee sinne jumittuneesta ilmasta. Närästyslääkkeet auttoivatkin siihen vaivaan jossain määrin, mutta eihän niitä ennaltaehkäisevästi viitsisi popsia, niin sinänsä sitä tämän sortin kovaa vatsakipua on tullut koettua useammankin kerran. Vähän nettitutkiskelua ja selvisi että liikunta on yksi toimivimmista keinoista siihen että pystyisi röyhtäileen. Olin ollut treenitauolla ton vatsan takia, niin se oivallus sitten ratkaisikin sen ja suorilta lenkille eilen, 30 kilsaa vähän yli kolmeen tuntiin. Vatsa pisti vielä sen verran vastaan, että nopeammassa vauhdissa tuntui sellasta kiristystä, niinkuin ois ollut jonkin sortin lihasrasitus se juokseminen.

Seuraavana aamuna tuntui myös lihasrasitusta pakaran sivuilla, oisko jopa siinä gluteus mediuksessa, jonka aktivointia oon juostessa tavoitellut viitisen vuotta. Jumppasin sitä sillon aluksi aika ahkerasti, sitten se jumppaus rupesi aiheuttamaan koko kankun valtaavia jomottavia päälle jääviä kiputiloja, jolloin jumppaus jäi pois. Nyt kun taas kokeillut niitä aktivointiliikkeitä, niin on ollut helpompi saada tuntumaan oikeassa paikassa. Silloin aiemmin jumpatessa sai säätää asentoa millilleen oikeaksi että tunsi sen lihasrasituksen/aktivaation oikeassa paikassa. Veikkaisin että syynä tähän on se jalkojen pitäminen enemmän koukussa juostessa, joka on noissa jumppaliikkeissäkin se tekijä jolla sen keskimmäisen pakaralihaksen sai helpoiten aktivoitua.

Juuri ennen vatsatautia satuin vilkaseen puntariin niin se näytti reilut 74 kiloa ja tuon lenkin jälkeen 66 kiloa (ennen lenkkiä 67), että kyllähän aika vaikuttava tauti oli, 10% vähemmän painoa. Nuo lukemat tosin lienee maksimi- ja minimipainoja, keskiarvopainon pudotus lienee jotain 3-4 kiloa, joka kyllä sekin on aika merkittävä pudotus..

Ravitsemus, eli kokkauspuolella keksein alkaa tekemään keittoja.. Kiitettävän helppoa, voi tehdä isoja satseja kerralla ja laittaa sekaan reilusti kasviksia ja tällä setillä saa hoidettua myös nesteytyksen, kun ei sitä normisti vaan saa aikaiseksi juoda tarpeeksi, hetken voi skarpata mutta se sitten aina jää pois melko pian. Ja kyllä sen on huomannut että päivän mittaan on jonkin asteinen jano aika monestikin.. Hierojan mukaan puutteellisesta nesteytyksestä sitten seuraa helpommin lihajsumituksia.

Treenien suhteen on ollut nyt heikompi meininki, ennen tautia tein jonkin verran niitä reippaampia lenkkejä, taudin ja jälkiseurausten aikana pääosin vain viikonloppuisin kevyempää liikuntaa. Frisbeegolfiakaan ei ole tullut pelattua kolmeen viikkoon, sain kyllä heittotekniikkaan hyviä vinkkejä, mutta nyt ois vähän sellanen tympeä vaihe että pitäisi harjoitella uusiksi sitä tekniikkaa, niin se asettaa hieman kynnystä siihen että viitsisi lähteä. Ja kelitkin ovat olleet tympeämpiä, kylmin sormin on huonompi heitellä ja tulee pimeä aikaisemmin.

[flammee]

Oho, sain pidettyä tipattoman lokakuun, eikä ollut edes hankalaa. Kun siis oli se juttu että maksa-arvot olivat koholla ja piti kuukausi pitää taukoa alkoholista. Mielestäni en juo kovin paljoa, mutta kieltämättä kyllä sellasta pientä tissuttelua tuli harrastettua liian usein. Kait siksi että se tuntui niin harmittomalta, ja myös jokseenkin rentouttavalta, varmaan siinä on sellanen psykologinenkin efekti.

Nyt on ollut luvun alla tällanen elämäntapamuutoskirja kuin "mini habits - smaller habits, bigger results".. Siinä on varsin mielenkiintoinen konsepti. Otetaan tavoitteeksi tehdä jokin naurettavan pieni asia, jolloin pää ei pistä käyntiin sellaista viivytystaistelua että saa homman aloitettua kun sen tekeminen on niin mitätön juttu. Ja kun sitä toistetaan tarpeeksi, niin siitä tulee tapa. Tähän ei ole mitään kiinteätä aikaa, vaan saattaa mennä vuosikin, keskimääräinen lukema taisi olla ehkä jotain 150 päivää.. Naurettavan pieni teko ei sinällään ole kovin vaikuttava, mutta teorian mukaan kun on saanut aloitettua tekemään, niin sitä sitten hyvin herkästi tekee vähän enemmän kuin minimivaatimuksen. Ja sen minimivaatimuksen saa sitten tehtyä kiireisenäkin päivänä, eikä näin ollen tule säröä putkeen joka monesti sitten lopettaa koko projektin.

Otin kaksi tavoitetta - yksi punnerrus ja yksi siivousteko (yksi roska roskiin tai tavara paikoilleen tai yhden pienehkön pöytäalan puhdistus tms.) päivässä. Ja kyllähän se teoria toimii, tulee siivottua ja punnerrettua pikkuisen enempi kuin minimivaatimuksen verran ja on tosi helppo aloittaa.

Konsepti sinällään on tuttu juoksemisesta - kun on suunnitellut jonkin tosi pitkän lenkin (esim. siltä pohjilta että teki sellaisen edellisenä viikonloppunakin, ja se oli ihan jees), niin huomaa että liikkeelle lähtemisen sijaan tuleekin viivyteltyä kaikin mahdollisin tavoin. Sitten hoksaa kuvion ja antaa itselle luvan juosta vain esim. vitosen lenkin, niin heti pääsee liikkeelle ja tästä lenkistä on sitten helpompi kasvattaa pitempi lenkki - kuten edellisviikonloppunakin. Sitä kun on juossut pitkän lenkin niin luonnollisesti innoissaan suunnittelee samanmoista, ja siinä sitten on helppo unohtaa se lähtökynnys. Pitäisi kai aina lähtä vitoselle, mutta ottaa 30+ kilsan tarpeet aina mukaan (pari desiä vettä, jokunen glukoosi- ja suolatabletti, ehkä yksi energiapatukka).

Punnerrusprojekteja mulla on ollut aiemminkin, niin tää tuntu ihan luonnolliselta valinnalta, ehkä jossain vaiheessa voi muuttaa niin että tekee muutakin kuin punnerruksia. Aiemmat punnerrusprojektit ovat tainneet loppua yleensä sellaseen että progressio on tehnyt suorituksesta rankan jolloin kynnys on kasvanut liian kovaksi ja sitten se jonain päivänä ei vaan nappaa. Juuri kahta eri totutun tavan harjoitetta enempää näitä ei vissiin kannata olla kerralla, koska suurena määränä tällaiset eivät enää olisi naurettavan helppo juttu. Juoksemista en vielä halunnut ottaa mukaan, vaikka pienessä motivaatiokuopassa olenkin, koska tässä on tätä työmatkajuoksukuviota ja sen sellaista, niin en tiedä minkälaista juoksutottumusta sitä ylipäätäänsä kannattaisi lähtä hakemaan.. Juoksemisen suhteen naurettavan helppona tavoitteena voisi olla esimerkiksi juoksuvarusteiden kokoaminen tai niiden päälle pukeminen. Siis ilman että on pakko mennä lenkille. Kirjassa kotikuntoilulle on sellaisia tavoitteita kuin että laitetaan jumppamatto lattialle ja katotaan youtube-treenivideo, ilman että siihen kuuluisi treenaamistavoitetta. En ole kokeillut, mutta niin kirjoittaja väittää että kun on kaikki treeniä varten valmiina, niin se treeni tulee tehtyä.

[flammee]

Edellämainituilla mini habitseilla on menty, mutta ei kyllä ole kyllä kauheasti viitsinyt ylimääräistä punnertaa...

Muistin taas pitkästä aikaa miten sinne lenkille saa aikaiseksi lähteä kun ei nappaa ja on pimeää, märkää ja kylmää. Tekee liikesarjoja, tkd:ssa on parhaat siihen tarkoitukseen. Ei nekään kyllä ihan mahdottomiin laiskotuksiin tehoa, mutta on ne silti aika hyviä, voi tehdä niin löysästi että ei ole kynnystä aloittaa ja saa niillä aina sen verran karkoitettua laiskotuksen fiilistä ja lämmitettyä kroppaa että on helpompi lähteä ulos. Juostessa kun joutuu pukeutuun kevyesti, niin se ulosmeneminen ja lenkin alkuvaihe on oikeastaan aika tympeä kokemus monesti..

Liikesarjailu onkin tullut tarpeeseen, sillä marraskuussa on marrasputki - joka päivä vähintään yksi 25 minuutin lenkki. Ontrail.netin (kestävyyslajipainotteinen harjoituspäiväkirjasome) kautta olen siinä mukana ja kun kerran voi pikkuisen kilpailla niin onhan siinä sellasta kannustavaa haastetta.. Tällä hetkellä 34 lenkkiä ja 247 km takana.. Lisävastusta tosin toi se että isohko vasikka tallas pikkuvarpaan hajalle viime perjantaina, mutta pienellä kikkailulla senkin kanssa pärjäs, nyt ei enää ole kovin kipeä. Eli juoksusandaaleilla juoksin viitisen päivää, ei tunnu varpaaseen kun mikään ei paina siihen ja lisäksi teippasin sitä toiseen varpaaseen kuten silloin kun se oli murtuneena. Yhden kerran olen onnistunut marrasputkesta selviämään vuonna 2012.. Sen jälkeen onkin sitten ollut aina jotain juoksuvaivaa. Tää vuosi on mennyt melko hyvin, plantaarifaskiitti on pysynyt kurissa ja mitään mystisiä vaivoja ei ole tullut. Hierojallekkaan ei ole enää varsinaista tarvetta, mutta kai se kannattaa käydä jonkinmoisin väliajoin. Tai sellanen vaiva on että oikea nilkka on melko jäykkä, mutta se ei varsinaisesti ole vielä kehittynyt haitalliseksi. Jossain määrin siihen tuntuu purevan aikidosta tuttu lämmittelyjuttu, jossa kädellä pyöritetään jalkaterää.

Frisbeegolf-kausi on jatkunut edelleen, nyt tosin tulee pimeää aikaisemmin joten pelkästään päiväsaikaan voi pelata. Lokakuussa hukkasin rystyheittotekniikan, jonka nyt pari päivää sitten löysin uudestaan. Vikana oli se että kädet lähti liikkeelle liian aikaisin, jolloin alakropan voimantuotto jäi pois. Vähän niinkuin jousella ampuessa ei vapauttaisi jännettä vaan lähtisi työntämään nuolta, tjsp.. Rystyheitto on kyllä muutenkin vähän niin hankala että olen keskittynyt enemmän kämmenheittoon, siinäkin tapahtui kehitystä, sain mukaan sellasen ranneliikkeen jolla kait saa enemmän kierrettä kiekkoon, jolloin se lentää hieman pitemmälle. Tosin toteutusta pitää harjoitella vielä, onnistuu ehkä 50% heitoista.

[flammee]

Sain viimein aikaiseksi testata kunnolla lisäenergian käyttöä juostessa pitkää lenkkiä. Normaalisti simahdan pitkällä lenkillä 25-30 kilsan / vajaan kolmen tunnin paikkeilla, kun mukana on minimievästys, eli jokunen siripiri ja pari desiä vettä. Nyt oli mukana kaks clif baria, yks geeli ja viis siripiriä, kaikki meni suht tasaisin väliajoin ja juoksin 36 kilsaa neljässä tunnissa, eikä oikeastaan tullut minkäänlaista simahdusta, pitemmästikin olisi päässyt, mutta takapuoleen alkoi kehittyä hiertymää ja ei vaan vihtinyt. Vauhti oli aika hidas, koska polkujuoksua, paikoin raskasta ja hankalaa maastoa ja pimeäkin kerkes tulla, eikä otsalampulla näe kaikkia maaston muotoja kunnolla.

Ei edes tullut juuri mitään lihassärkyjä, pohkeet, jotka viikko sitten lyhemmän pitkiksen jälkeen olivat ihan tönköt, oli nyt ihan ok. Kantapään takaosat oli aamulla kipeät ja polvi myös lievästi, se on oikutellut viime viikon pitkistelyistä.. Ois pitänyt kyllä testata aikasemmin. Jotenkin sitä ei oo mieltänyt että siitä olisi noin merkittävästi hyötyä ja toisaalta siinähän tulee lenkille hintaa jos kovin suurta määrää lisäenergiaa pitää vetää..

Jos vaikka jo ens viikonloppuna koittas tavoitella jotain ultramatkaa vielä isommilla eväillä + urheilujuomalla.

[flammee]

Jaaa, eipä niitä lisäenergialla evästettyjä pitkiä lenkkejä ole sitten vaan jaksanutvihtinyt tehdä. Juoksuteknisesti hieman yllättäen pakaralihasten aktivaatio on alkanut jollain tasolla toimiin, sen siis tuntee juostessa. Mark Cucuzellan "run for your life" -kirjaa olen hiljalleen tavannut ja siinä oli sellanen helppo harjoite - vastuskuminauha johonkin kiinni ja sitten hölkätään paikoillaan vastuskumi vyölle kiinnitettynä selän takana venytyksessä, eli kun on tällanen veto päällä niin perslihakset aktivoituu. Ja ilmeisesti se sitten jopa siirtyi juoksuun.

Mahdollisesti on auttanut myös se että olen panostanut nilkkojen ja varpaiden liikkuvuuteen. Jalkaterän ja varpaiden pitää taittua ylöspäin riittävästi että sillä jalalla voi ponnistaa tehokkaasti silloin kun se on painopisteen takana. En nyt sinänsä tämän takia aloittanut nilkan ja varpaiden jumppausta, oikea nilkka oli vaan niin jäykkä ja naksuva että sille piti alkaa tekemään jotain. Lisäksi kyykyn ala-asennossa tuntuu kipua nilkan etupuolella. Tähän viimeisimpään tuntuu parhaiten auttavan jalkaterän pyöritys kädellä, siis se juttu mitä aikidossa tehdään.

[flammee]

Bongasin vuokramarkkinoilta kiinnostavan näköisen kämpän ja muutin sinne sitten saman tien. Rivitalon pääty-yksiö siis, eli melkolailla samanlainen kuin missä Oulussa asuin. Lenkkimaastot vähän kärsii, enää ei pääse kotiovelta suoraan metsäpolulle. Mutta toisaalta saan työmatkajuoksentelusta realistisemman kuvion, kun se työmatka muuttui 12,5:stä 4,1 kilsaan. Siinä missä 12,5 kilsaakin on melko helppo, niin se kuitenkin on sellanen matka että jos tulee liian vähän vaatetta, niin siinä kerkiää tulla oikeasti kylmä. Plus muut ongelmalliset sisäsyntyiset tekijät, jotka kerkiävät pitemmällä matkalla mahdollisesti eskaloitua... Lyhempi matka ei vaadi juurikaan valmisteluita ja sen jaksaa aina takaisinkin, eikä edes päivän aikana muuttuvat keliolosuhteetkaan voi haitata kovin merkittävästi. Lisäksi asuminen porukoiden mökillä, niin siinä oli vähän sellainen että se aina vähän häiritsi takaraivossa, vaikka siinä olikin taustalla selkeät sopimukset. Tarkoituksena on myös siirtyä yrittäjästä takaisin duunariksi. Hieman samoista syistä kuin asumiskysymyksessä. Että voi paremmin tuntea itsensä oman elämänsä herraksi.

Tjaah, ja vuosi 2018 päättyi kanssa. Se meni juoksun kannalta ihan hyvin. Plantaarifaskiitti loppui juoksutekniikkamuutoksella ja muita mystisiä vammoja ei ilmaantunut. Varvas ja rystynen tosin murtui ja oli paha vatsatauti, mutta nämä on suht selkeitä eikä siis ollut mitään mystisiä vaivoja.. Ja aloitin frisbeegolfin. 2017 oli plantaarifaskiitin lisäksi myös selkävaivoja. Ja v*tutti ihan perkeleesti.

Treenitilastoissa vuosi näytti siis tältä.
199 x Juoksu 2057,56 km 6.05 min/km 209 h 0 min 20 s
85 x Frisbeegolf 451,8 km 20.52 min/km 159 h 10 min 27 s
8 x Suunnistus 34 km 16.49 min/km 9 h 31 min 53 s
4 x Pyöräily 87,9 km 17,6 km/h 5 h
2 x Telinevoimistelu 4 h
3 x Hieronta 4 h
2 x Jumppa 4,5 km 32.13 min/km 2 h 25 min
1 x Venyttely 1 h 30 min
1 x Kuntosali 30 min
302 x YHTEENSÄ 2635,76 km 8.43 min/km 391 h 7 min 40 s

Sähköpyöräilyä en merkkaa treeniksi(merkatut pyöräilyt siis ilman sähköavustusta), koska sen merkkaaminen olisi työlästä, eikä se kiinnosta treenimielessä. Sitä tuli kait jotain 6500 kilsaa ja 260 tuntia. Kaippa silläkin jotain vaikutusta on, tosin veikkaisin että myös negatiivista, koska asento on epäluonnollinen ja sitä tulee liikaa. Tänä vuonna tavoitteena onkin juosta enemmän kuin pyöräillä. Juoksun suhteen 2018 olikin muuten toiseksi kovin juoksuvuosi, kertoo kait lähinnä sen että miten vaivaista menoa se on ollut vuoden 2013 loppupuoliskosta 2018 tammikuuhun saakka. Juoksemisenhan siis aloitin kunnolla vuonna 2010 ja 2012 oli kovin vuosi, 3290 kilometriä. Suunnistaminen jäi tänä vuonna vähemmälle, paljolti varvasmurtuman takia. Oli siinä hieman motivaatio-ongelmiakin, kun frisbeegolf valtasi treeniaikaa, kun se soveltui siihen helteeseen parhaiten.