Etsitkö kamppailuharrastusta? Aloita suoraan tästä uusi aihe valmiiden kysymysten kanssa ja odota, kun konkarit vastaavat sinulle.
✋:. Meistä on hienoa, kun selailet Potkun, Pohjoismaiden suurimman kamppailulajiyhteisön keskusteluja. Toivottavasti löydät mielenkiintoisia keskusteluja ja otat reippaasti osaa niihin. Samassa voisit sallia Ad Block -ohjelmasi näyttää mainoksia Potkun sivuilla, jotta voimme jatkossakin ylläpitää näitä keskusteluja. Voit myös liittyä etupotkijaksi, jolloin yksi etusi on mainokseton Potku. Kiitos kun ymmärrät. 🙇♂️
Säären ulkosyrjät on nyt vähän temppuilleet, kun oon lähes pelkästään vaan juossut. Pitkästä aikaa ajoin autolla pitemmän pätkän ja siinä kaasupolkimen pitely alkoi lähestyä kivun tunnetta loppumatkasta.. Joko se on isohkosta kokonaisrasituksesta tai siitä että paljasjalkakausi meni ja nyt kun joutuu pitään kenkiä jalassa niin iskutus on suurempaa, eli vähemmän pehmeä laskeutuminen, kun sellaselle ei ole tarvetta. Vois kokeilla ohuempia kenkiä.
Noin muuten liikuskelupuolelta viimeisin kuukausi on ihan toiminut, viikoittain 40-90 kilometriä juoksemista. Ei siinä sen lisäksi tarvi paljoa muuta tehdä kuin levähtää ja lihashuoltaa. Sitäkin siis aloin viimein taas tekemään, se olisi lenkin jälkeen niin helppo vaan lysähtää palarin kans ulos istuun ja jäähtyyn. Se että venyttelisi vasta parin tunnin päästä on melkoinen mahdottomuus, kun lenkin jumit ja on päällä niin ei siinä enää kunnon lämmittelyä saa aikaiseksi, eikä se venyttely tunnu erityisen hyvältä sellasen puolivillaisen lämmittelyn päällekkään. Eikä se edes pidä paikkaansa se väittämä että parin tunnin päästä kannattaisi vasta venytellä, noin muuten kuin erityisen kovien treenien suhteen. 95% lenkeistä ei ole kovia, joten tämä sääntö on pikemminkin poikkeus. Se voisi koskea esim. kisatilanteita tai iltarasteja.
Pitkästä aikaa kävin kuntonyrkkeilyssä, se oli ihan ok. Olivat saaneet treenin mittaa kohtuullisemman pituiseksi, niin siellä viitsii paremmin käydä, porukkaakin näytti olevan enempi. Aiemmin jumppasivat 2 tuntia, nyt on tunnin treeni ja puolikas lihashuoltoa.
Työpaikan vaihtoa tässä tuumaillut ja stressannut, vaakakupeissa on niin paljon erilaisia asioita että hankala juttu kaiken kaikkiaan. Tympeiden asioiden pähkäämisestä tulee fyysisesti pää kipeäksi, kuin kireä vanne puristaisi päätä. Yks hieroja sai sellasen puristavan vanteen kerran löysättyä pään sivusta hieromalla, ite kun nyt kokeilin niin tuli pään sivustat kipeiksi. Vähän helpotti tuolla kuntonyrkkeilyn hikijumpassa, tai kun pääsi kunnolla lyömään jotain.
Säären ulkosyrjät lakkas häiriköimästä.. Kokeilin niitä ohuempia kenkiä, vissiin hankasivat vähän kantapääpattia, että se tuli kipeäksi, mutta sen jälkeen ei oo sääret vaivanneet, että kaippa ne sitten korjas sen vaivan. Ja juoksu on kulkenut ihan jees, syyskuussa 286 kilometriä, 300 olis ollut tavoitteena, mutta viimesenä päivänä tuli vähän liikaa vettä, eikä se nyt ihan niin tärkeä tavoite ollut.
TKD:n liikesarjojen omien versioiden treenaaminen oli sitten tosiaan varsin toimiva juttu, nyt sitä settiä on takana kuus kuukautta ilman että on tullut mitään kummempia taukoja. Se on mielestäni melko hyvä saavutus että pystyy treenaan kamppailulajia ilman että on seuraa missä treenata, tai edes treenikaveria. Eikä nyt mennä siihen että onko se kamppailulajitreeniä vai vain jumppaa. Pääasiassa aamujumppana ja pikkusen lämmittävänä/vetreyttävänä, eli tyypillisesti sellanen alle 10 minuutin treenivälipala. Kyllä tässä on ihan kehitystäkin näkynyt, tasapaino on parempi pyörähtävissä potkuissa ja potkut parempia..
Lähinnä won-hyoon olen nämä kuus kuukautta keskittynyt. Mun versiossa 16 potkua, neljän alkuperäisen sijaan.. Tuli oikeastaan niin hyvä setti että sen vois lukita sellaiseksi. Alkuvaiheessa ajattelin että vaihtelee potkuja sen mukaan miten niissä kehittyy, mutta jos sitä siirtyskin vaan seuraavaan liikesarjaankin sitten kun tarvii saada uusia potkuja treenattavaksi. Nyt olenkin vajaan viikon verran kehitellyt Joon-guniin lisäpotkuja, tällä hetkellä saanut 8 ympättyä siten että ne tuntuu sopivan niihin kohtiin. Kaks erilaista hyppypotkuakin, molemmille puolille. Se tässä tietysti on että jos joskus sattuu itf-tkd -seuraa kohdalle, niin voihan se olla että ne alkuperäiset liikesarjat tuntuu sitten vähän tylsiltä ja turhilta seteiltä omiin versioihin verrattuna..
Puuh, oon melkeen kuukauden miettinyt taas vaihteeksi jos palaisi Ouluun, kun tympii tämä tämmöinen maajusseilu. Siinä oli kimmokkeena tietynlainen voimakas ärsyyntymiskohtaus käytökseen, jonka koin törkeämpänä kuin ikinä aikuisiälläni. Ensin olin ihan varma, sitten iski epäilys ja sitten piti alkaa tosissaan pähkäämään. Siitä seurasi ihan hirveä fyysinen päänsärky. On se vaikea kysymys. Sinänsä maajusseilussa on mulla melko helppo työkuvio, mutta siinä on vähän sellanen bulvaaniedustuksen fiilis, että en mää ite ja silleen oikeasti tätä ole tekemässä ja itelleni ansainnut, vaan se on jonkun muun aikaansaannosta. Ja niinhän se onkin - ei mua sinällään kiinnostanut yrittäjyys, niin sovittiin että en hoida byrokratiaa tai yrityksen taktista puolta.. Sinänsä molempien osapuolten etu, että ei siinä sinänsä, mutta sellanen aidompi ylpeys omista aikaansaannoksista siitä jää vaan puuttumaan. Sellanen mulla oli aiemmin. Sitä kun on vanhemmiltaan saanut kaikenlaista lahjana, niin on syntynyt sellanen tarve todistaa itelle että pärjäisi itse ja täysin omin avuin, että tässäkin kuviossa nakertaa se että kun se ei ole ite rakennettu ja omilla näytöillä ansaittu juttu. Arvelin tänne muuttaessani että se tarve tuli jo täytettyä, mutta kyllä se tarve vissiin siitä sitten hiljalleen palasi... Eikä mua kiinnosta tienata rahaa jollain bisnesp@skalla, vaan yksinkertaisesti työnteolla ja palkalla se on motivoivinta, ei se oikein innosta että tulee hyvä sato tai tekee hyvän diilin, jolla sitten tienaa. Mieluummin tienaa vähän vähempi, kuin että pitää rahan kanssa pelata, säätää ja stressata.
Toinen juttu sitten että kun on työpäivästä 90% yksin ja se vähä seura ei ole oikein aallonpituudella / samalla tasolla, kulkee työmatkat juosten ja on sitten illat yksin kotonaan, niin siinä sitten erakoituu aika huolella, vaikka kuin koittaisi hakea sosiaalista meininkiä harrastuksista. Eikä se sosialisointi harrastuksissa vaan toimi, kun on nykysin niin pirusteen sosiaalisesti rajoittunut, veikkaisin että juurikin tuo erakkoilu on vielä vähän pahentanut tilannetta, vaikken nyt ikinä kovin rajoittamaton ollutkaan. Sinänsä juoksu on suunnistuksen lisäksi kiinnostavinta mitä paikkakunnalla voi harrastaa, eikä se lajina huono ole. Mutta ei se erakkoilua vähennä, vaan päinvastoin, että voi kunnolla treenata juoksua, niin ei sitä voi kauheasti muuta harrastaakkaan enää sen lisäksi. Ja tästä erakkoilusta sitten seuraa aina välillä kunnon v*tutus. Normaalilla ihmisellä se sosiaalinen kanssakäyminen vaan toimii yksinkertaisesti siten että menee sekaan ja alkaa puhua. Ite kun olen kokeillut tätä monenmonta kertaa erilaisissa porukoissa niin tilannehan näyttäytyy itelle siten ettei vaan keksi mitään sanottavaa. Fiilis on just niinkuin tällanen.
Ärsyttää. Eikä alkoholikaan auta juuri yhtään. Ja aiemmin Oulussa asuessa vedin treenejäkin, vaikkei ihan sama asia ole, niin se on kuitenkin jollain tapaa kuvaavaa kuinka alas sitä on tässä sosiaalisen olemisen kontekstissa vajonnut. Tilanteeseen ei tule todennäköisesti tapahtumaan mitään muutosta täälläpäin. Oulussa sen sijaan se olisi mahdollista, havaitsin sen suuntaista muutosta jo silloin aiemminkin.
Työ sinänsä olisi Oulussa pikkusen v*ttumainen osittain, vuorotyö ja liukuhihnaa, joitakin työtehtäviä, joissa on kädetkin vähän kovilla.. Sinänsä olen vähän oppinut paremmin nukkumisen rytmiä, että saattas toimia paremmin kuin aiemmin, eikä olis ihan niin väsynyttä. Ja liukuhihnalla ei olla yksin, että sinänsä siinä hommassa se juokseminen on ihan toimiva laji, eikä sinällään välttämättä tarvis edes käydä treenaamassa sellaisia lajeja, joista ei ole oikeasti niin kiinnostunut, vain että saisi pikkusen kokea jonkinmoista sosiaalisuutta, että pysyisi pää kasassa. Joo, ehkä voi tekstistäkin päätellä että nyt on vähän sellanen fiilis että pitäs mennä takas.
Treenit - olen juossut, ja kävin kuntonyrkkeilemässä pari kertaa.
vuorotyössä on haasteensa mutta niin on erakoitumisessakin. Sosiaalinen kanssakäyminen on yksi psykologinen perustarve ihmiselle, osa tätä meidän lajikäyttäytymistä mitä ei voi oikein pois sulkea. Mä oon hyvinkin sisäänpäinkääntynyt ja nautin yksinolosta. Mutta muitakin ihmisiä ajoittain tarvitsee.
Oman hyvinvoinnin kannalta tekisin niinku itelle on paras riippumatta kaikesta tårta på tårta mitä päätöksestä voi seurata muiden taholta. Emmä tiedä halusitko tänne mitään palautteita mutta kirjotinpa nyt kuitenkin.
Kyllä mulle palautetta saa antaa aina, muuten hankkisin blogin, josta poistaisin mahdollisuuden kommentoida.
Olen huomannut että sellanen sosiaalisuustarpeen minimiratkaisu on käydä kerran viikossa jossain treeneissä - siellä ei tarvi välttämättä edes puhua kenellekkään juuri muuta kuin sen mitä treenin suhteen tarvii, riittää kun vaan on vähän porukan seassa. Mutta silti tarvis kyllä treenien olla hyvät ja lajin mielenkiintoinen, paikallinen kuntonyrkkeily on vähän siinä ja siinä. Olen myös kokeillut ja huomannut että pelkkä nettikeskustelu ei riitä sosiaalisuustarpeen tyydyttämiseen.
Noh, tilanne etenikin kyllä jo - tulevana viikonloppuna muutto. Tiedä vaikka alkaisin kirjoittelemaan kamppailulajeistakin taas.
Ekaa viikkoa jo aika pitkällä, hyvin on näköjään tekniset yksityiskohdat unohtuneet 7½ vuodessa.. Eikä kroppakaan ihan heti ollut tällissä, vaan selkä kipeytyi aika huolella ja tää oli sen sortin selkäkipua joka aiheuttaa näköjään vatsavaivoja. Ekat kolme päivää pieretti ihan p*rkeleesti, sitten pääsin jyvälle että mikä sen todennäköisesti tekee - alaselkä pääsee pyöristymään. Tästä on mulla vähän pitemmältikin kokemusta, että vaikka netistä ei edes tarkoitushakuisella haulla löydy kunnollista vahvistusta, niin kyllä mä silti tähän teoriaan uskon. Testasin toki sen yhen joogaliikkeen, missä jäädään kuperkeikan puoliväliin, eli niskaseisonnasta lasketaan polvet korvien viereen - meni ihan kevyesti ja polville sai vielä reilusti painoakin eikä kiristänyt yhtään alaselästä, ihan aina se ei näin ole. Alaselkä tykkää ilmeisesti pyöristyä koska olen aina tykännyt istua silleen selkä pyöreänä takapuolen yläosan/selän alaosan päällä löhöten, että ne alaselän lihakset on hyvin venytetyt.
Viittais posterior pelvic tilttiin, aiemmin olen ajatellut että mulla on anterior pelvic tilt, eipä sitten vissiin, ilmankos sen suuntaiset treenit ei mitään ole auttaneetkaan. Pari muutakin oiretta viittaa tähän, että kaippa se selityksenä kelpaa joten tään videon ohjeistuksilla mennään. Takareisiä, pakaroita ja vatsaa pitää venyttää, vahvistaa alaselkälihaksia ja lonkankoukistajia, duunissa panostetaan siihen että alaselkä ei pyöristy.
Toki korjasin myös ruokavalion gluteenittomaksi, mutta olen mää aika pitkään syönyt normiruokavaliolla, että ei sen pitäs olla se ydinjuttu, vaikka sekin kyllä helpottaa oireita. Tänään olikin sitten vatsa melkolailla oireeton.
Treenipuolta en ole vielä oulussa kerennyt kunnolla avaamaan muuten kuin työmatkajuoksun suhteen, iltavuoroa kun on ollut. Ja on kyllä lähes epäreilua kuinka hyvät puitteet Oulussa on polkujuoksemiselle. Kämpän vieressä on ulkoilualue, jossa on paljon polkuja ja maastoläskipyöräilijät vieläpä tallaavat ne hyviksi talvella, lisäksi on hyvin paljon pienempiä alueita jotka nekin ovat polkuja täynnä. Kalajoella työmatkan suhteen ei ollut oikein hääppöisiä vaihtoehtoja, jos halus polkuja, niin niitä oli saatavana yht. ~1 km vitosen matkalla. Täällä tietä pitkin ei tarvi mennä kuin sen kilsan verran yhteensä, loppu polkuja. Minimimatka on kolme kilsaa ja sitä sitten pystyy skaalaan pitemmäksi kun kiertelee polkureittejä. Eli toimii.
Vuosi 2018 oli treenipuolen suhteen kohtuullinen - ei hyvä, ei huono. Sitä toivoisi pääsevän yli 2500 kilsaan puhdasta juoksua. Koiran lenkitys nyt periaatteessa oli juoksua enimmäkseen, mutta kesällä aika hidasta sellaista ja alunperin gps:n auto-stoppi ei ollut käytössä niin mukana on kaikki pysähdyksetkin, niin en halunnut sillä sotkea juoksemisen keskinopeusdataa. Pitkät lenkit jäi aika vähälle tänä vuonna - vain kahdeksan yli 15 kilsan lenkkiä, varmaankin koska muutin pois hyvän metsäpolkupitkisreitin ääreltä. Vauhdikasta juoksua on ollut enempi, kun muuton seurauksena on ollut paljon tiejuoksua. Nyt Ouluun muuton seurauksena on sitten taas paljon metsäpolkujuoksua, mutta työmatka on toisaalta lyhempi ja kun työpaikalla ei ole oikein asiallista mahdollisuutta käydä suihkussa, niin toimivin kaava on juosta töihin mahdollisimman hitaasti ja lyhyesti, niin ettei tule hiki. Töiden jälkeen on sitten tullut pääasiassa juostua reippaamasti, ei jotenkin ole ollut fiilistä pitkiin hölkkiin, töiden jälkeen ei ainakaan vielä oikein jaksa pitkää lenkkiä. Toisaalta sitten myöskään talvijuoksu ei ole niin innostavaa, vaikka metsässä tallatut polut onkin, niin ei se silti vaan ole sama asia kuin kesäpolkujuoksu.
Juoksemisen kokonaismäärää haittasi suurelta osin vuotta kantapäässä oleva patti, joka tuppasi ärtymään. Vasta loppukesästä tajusin ettei se kovin merkittävästi juoksemisesta ärtynyt, vaan frisbeegolfista, ilmeisesti kun heittovaiheessa jalkaterä pyörähtää niin kenkä sitten aiheuttaa sivuttaissuunnassa painetta siihen pattiin. Saattoi se talviliukkaillakin ärtyä siitä lipsumisesta, kesällä sitten paljon vähemmän. Nyt loppuvuodesta kun hommasin kengät joissa on parempi pito niin se vähäkin ärtyminen minimalisoitui, pikkusen siihen välillä voi vieläkin tuntua, mutta välipäiviä ei tarvi sen takia pitää ja nykyään se on lähinnä esteettinen haitta jota ei muuten pahemmin noteeraa. Kaippa se siitä jossain vaiheessa katoaa.
Suunnistukset jäi taaskin aika vähälle, osittain sen patin takia, osittain sitten kun ei enää vihtinytkään sähköpyörällä ajaa pitkiä matkoja, jotka sen Kalajoen sisäisen muuton takia olivat vielä vähän pitempiä kerralla. Vaikka se aluksi tuntui hyvältä pyörältä, niin nytten on taas alkanut tuntuun ettei sillä pitkää matkaa vihti mennä, suora ohjaustanko on taas alkanut tuntumaan ikävältä käsille, ja penkkikin jotenkin huono, vaikkei ajamisesta sentään silti muuten kipeäksi tule, kuten aikaisemmilla sähköpyörillä. Ehkäpä se pitää hankkia joku helkama oiva -tyyppinen pyörä ja siirtää ne sähköistykset sellaseen ja kokeilla, josko sitten vihtisi pitempääkin matkaa ajaa.
Jonkin kuukauden ajan venyttelin aina juostuani töistä kotiin, mutta tais loppua melko pian kun muutin Ouluun, venyttelyn sijaan oli tarpeellisempaa makoilla piikkimaton päällä vartti. Eikä sitä sitten enää ole fiilistä venytellä, nyt ei enää ole tarvinnut piikkimattoa, mutta venyttelyn rutiini on kyllä unohtunut.
Vuoden 2019 treenit
289 x Juoksu
1757,78 km @ 5.46 min/km, 169 h 10 min 21 s
79 x Frisbeegolf
304,9 km @ 26.56 min/km, 139 h 15 min
66 x koiran lenkitys
249,47 km @ 7.27 min/km, 31 h 1 min 38 s
9 x Suunnistus
38,7 km @ 11.46 min/km, 7 h 35 min 36 s
15 x Venyttely
3 h 50 min
3 x Jumppa
3 h
2 x Nyrkkeily
3 h
2 x Kamppailulaji
1 h 35 min
----- yhteensä -----
465 treeniä
2350,85 km @ 8.47 min/km, 358 h 27 min 35 s
Työpaikkamuutos on ihan toiminut. Siinä on ne vuorotyöhaasteensa, mutta paremmin siinä touhussa on silleen hengessä mukana kuin siinä maatilajutussa, jossa ne erinäiset haasteet lähinnä aiheutti ärtymystä, se motivaatio että minkä takia sitä juttua tekee ja niitä vastoinkäymisiä sietää, se kerkesi kadota jo aikalailla kokonaan. Ja ihan tykkään tiimityöskentely-ympäristöstä, kun maatilalla sitä opetteli tekeen monet hommat yksin, ettei vaan joutuisi olemaan missään tekemisessä tietyn ihmisen kanssa. Vähän liian pieni yksikkö sellaiseen. Tässä ympäristössä taasen duunarit on lähempänä omaa "aallonpituutta" vähän kauempana sellasesta elämäntapayrittäjyydestä, niin duunimotivaatio on korkeampi. Ja tykkään auttaa muita ihmisiä, tässä ympäristössä se toimii paremmin. Eikä mitään vastaavaa epäasiallista käyttäytymistä itseäni kohtaan ole näkynyt eikä kuulunut. Maatilaympäristö on ikäänkuin sellanen musta aukko johon se oma panos ikäänkuin katoaa riippumatta siitä että minkä verran ahertaa. Kun ympärillä on elämäntapayrittäjää ja sellasta porukkaa joita ei yhtään haittaa jos menee ylitöiksi, niin sitä on sitten yrityksen laiskin tyyppi jos pitää omista oikeuksistaan kiinni, tai sitten tekee jatkuvasti helvetisti ylitöitä ja on silti porukan laiskin tyyppi. Ja sitä sitten jollain tapaa tuodaan koko ajan esille että ite tekee vähemmän kuin muut, niin kyllä se mua nakersi. Isossa yrityksessä kun ei tarvi olla se porukan laiskin tyyppi niin on paremmin motivaatiota duunissa. Enkä mää nyt ihan laiskin ja joustamattomin tyyppi ole silleen normaalissa työelämässä, kun nyt kuitenkin tein sen viis vuotta kuuspäiväistä työpäivää, siinä sitten kun olisi pitänyt alkaa ilman lomia seitsenpäiväiseen vuodeksi ja vähän pitempää päivääkin, niin sitten ei mulle käynyt enää. Vaan jospa tää aihepiiri alkas jo oleen käsitelty eikä siitä sen enempää...
Edellisessä postauksessa oli noita ryhtijuttuja, kuten tavallista, niin en mää ole niitä kummemmin viittinyt jumpata. Kävin kaverin kanssa matsaan taidoa ja laitoin kameran taustalle räpsiin kuvia, niin niistä sitten havaitsin että ryhtipuolella se pahin juttu taitaa olla eteenpäin työntynyt pää. Eniveis, se mitä olen viittinyt tehdä on tää japanilainen pyyhetemppu ja 100-up. Niillä molemmilla on jonkinlainen potentiaalinen yhteys posterior pelvic tiltin korjaamiseen. Pyyhettä pidetään selän alla, kuten noissa posterior pelvic tiltin korjaamiseen tähtäävissä jumppavideoissakin, 100-up vahvistaa lonkankoukistajia. Sitä teen pääasiassa lämmittelynä ennen lenkkiä. Kerrostalossa kun asun niin teen minor -versiota, ja sitäkin tyynyt päällä, aamuviideltä viitti alkaa tömisteleen.
Ah, uniongelmat selätetty. Vuoden alusta on ollut pelkkää aamuvuoroa ja kehnohkosti toiminut nukkuminen (3-4h/yö) arkipäivisin aamuvuorossa muuttui vielä huonompaan suuntaan, n. 2h/yö. Vika oli ruokapuolella, sinne uuteen työpaikkaan joutuu tuoda omat eväät, siinä se homma meni pieleen. Työmatkajuoksussa en halunnut reppua käyttää, niin menin sitten aika minimaalisilla eväillä että juoksuvyöhön mahtuu, enkä muutenkaan oikein jaksanut tai vihtinyt säätää mitään järkeviä eväitä. Aamulla tyhjällä vatsalla töihin ja töiden jälkeen kotiin juoksemisen jälkeen ei ruoka maistu heti ja siinä sitten simahti 2-4 tunniksi (unta sai tällasilla päikkäreillä ehkä ½-1 tuntia, loppu sellasta unetonta makoilua, josta ei kuitenkaan jaksanut nousta ylös). Niinpä sitä sitten vasta illalla söi kunnolla ja sitten olisikin pitänyt syödä tosin paljon. Ja aiemmin olen siis kokenut että iltapalalle ei hiilarisafkat oikein sovellu, niin sellanen proteiinimättö salaatilla sitten.. No nyt näköjään hiilaritkin toimii iltapalalla, ei herää yöllä hirveään nälkään, kuten joskus aiemmin oli tyypillistä.
Duunievääksi hokasin valmisriisit kaupasta, niissä on kaks annosta yhdessä pussissa niin sillä jaksaa paremmmin kuin tavallisilla eineksillä, joissa ei oikein energia riitä. Ehkä vähän tuntuu tyhmältä ostaa kaupasta valmista riisiä, mutta on se myös maustettu paljon paremmaksi kuin mitä ite osaa, säästää sen tekemisen vaivan ja pakkaus on kätevä, eli saa siinä vyössä kuljetettua, pieni rasia salaattia lisäksi. Ei ole kunnollista suihkua duunissa, niin sinne juostessa pyrkis oleen hikoilematta, onnistuu paremmin ilman sitä reppua, ja muutenkin juostessa vyö on kätevämpi, kun siihan saa lämmönsäätelyvaatetukset laitettua ilman että tarvii edes pahemmin vauhtia hiljentää.
Nukkumiset rupes toimiin heti kun alkoi syömään enemmän hiilaria ja juoksuunkin tuli virtaa lisää. Eli hiilarimäärän ehkä tuplasin, ja proteiinista yli puolet pois. n. 5h / yö sitä nukkumista tuli tällä viikolla, että enää ei edes väkisten simahtanut töitten jälkeen.. Vielähän tuota unen määrää vois vähän kasvattaa, kun vaan osais/vihtis mennä aikasemmin nukkuun.
Ihan ei ole ongelmattomasti mennyt vaikka nukkuun on pystynytkin. Käsistä lähtee öisin monesti tunto/puutuu ja niitä sitten joutuu hetken ravisteleen. Pari kertaa jalkakin kramppas nukkuessa, siihen muistin että suolakurkku auttaa ja niinhän se teki. Vaihdoin sitten myös pansuolan merisuolaan ja aloin annosteleen sitäkin vähän reilummin, kevyen pintasuolauksen sijaan. Ainakaan kramppeja ei ole enää ollut, vatsa rupesi toimimaan ja nesteytyspuolikin toimii paremmin, eli kun juo janoon, niin ei viiden minuutin päästä heti ole nesteet tulossa läpi ja sitten ole uudestaan jano. Vähäsuolaisuus juoksemisen ja kylmässä työskentelyn kanssa ei nähtävästi oikein toimi. Dr. google kertoi vähän samaa. Luulin jo tuon suolajutun testanneeni, mutta ilmeisesti se sitten oli huonosti testattu tai jotain.
Käsien puutuminen taisi kuitenkin olla ainakin osittain eri juttu, vaikka sekään ei enää niin voimakkaasti ilmene, huomasin että pahemmin puutuvan käden ranteen liikkuvuus on huomattavasti kehnompi, että tuliskohan venyttelemällä kuntoon. Verenkierrostahan siinä on kyse, töissä tämä ilmeni siten että kädet on palelleet enempi, nolla-asteista kalaa kun pitää käsitellä ohuilla hanskoilla. Ääreisten kylmäaltistuskin sulkee verenkiertoa, että en tiedä onko ihan tervettä touhua. Käden lämmittimillä olen koittanut kikkailla, mutta niitä on vähän vaikea laittaa mihinkään toimivasti - ranteeseen jos laittaa jollain rannekkeella (leikkasin vanhoista sukista varren), niin helposti menee niin kireäksi että veri kiertää vielä huonommin (ei edes varsinaisesti tunnu kireältä) jolloin lämmike ei auta. Ylipäätäänsä ranne tuntuu olevan sellainen että pienikin puristus häiritsee verenkiertoa.. Toimivin juttu on ollut laittaa ne lämmittimet vyötaskuun ja selkää vasten, jolloin vartalon lämmetessä veri kiertää myös ääreisiin paremmin.
Pitäsköhän se kuitenkin alkaa taas karppaan. Enempi hiilarin vetäminen ei vaan pelitä, ruuansulatuspuoli alkaa tietyn rajan jälkeen takkuamaan, vähillä hiilareilla ja runsaammilla rasvoilla helpompaa.. Törmäsin tällaseen mielenkiintoiseen konseptiin kuin targeted ketogenetic diet... Siinä ollaa ketoosissa, mutta syödään tarvittaessa eli ennen/aikana kovaa treeniä hiilareita (~20g), jolloin pystytään meneen kovemmillakin tehoilla. Eli saadaan ketoosin hyödyt, ilman suorituskykyhaittaa. Näin tekee mm. Zach Bitter, 100 mailin maailmanennätysultrajuoksija.
Perinteisessä ketoruokavaliossahan teoria on että pitää tosi tiukasti rajoittaa hiilarin saantia ja aluksi meneekin muutama viikko ennen kuin ketoosi alkaa ja heti kun vetää hiilareita liikaa niin ketoosi katoaa ja pitää taas pari viikkoa rajata hiilareita tiukasti että pääsisi takaisin ketoosiin. Ilmeisesti tämä ei päde reenaavilla niin tiukasti, vaan se on enemmän sellanen liukuva juttu, että se ei ole niin mustavalkoista vaan voi pomppia lyhyellä aikajänteellä ketoilun ja hiilarin käytön välillä. Oisko sitten että sohvaperuna kun vetää hiilaria, niin varastot riittää tosi pitkään ja siksi siinä kestää niin helvetin kauan että pääsee takaisin rasvojen hyödyntämiseen, kun aktiivitreenaaja vetää hiilarivarastot tyhjiksi parissa tunnissa ja sitten mennään taas ketoneilla..
Jee, ruokavaliokikkailu on tuottanut tulosta. Vuoden vaihteessa aloin karppaan, tällä hetkellä carnivore(ish), eli melkeen pelkästään eläintuotteita. Voimakas iltapäiväväsymys on poissa, nyt pystys jopa harrastaan muutakin kuin työmatkajuoksemista, aiemmin ollut mahdotonta koska taju on lähtenyt töiden jälkeen. Sinällään olen testannut monia asioita vähän päällekkäin, eli en tarkalleen ole varma että mikä elementti on tuon iltapäiväväsymyksen poistanut. Alkoi meininki piristyyn jo karppaamallakin, mutta siihen ruokavalioon yhdistin myös pitemmät ateriavälit, joten sekin saattoi olla se ratkaiseva tekijä. Siinä siis elimistö kerkiää paremmin mennä rasvanpolttotilaan, jolloin kroppa saa koko ajan energiaa, eikä nuupahda. Jos taasen syö tiheään hiilaria, niin jokainen ateria aiheuttaa kropassa insuliinin erittymistä ja silloin kun on insuliinia niin se kertoo kropalle että rasvaa ei polteta. Insuliinilla menee n. 4h että se poistuu. Eli kun syö tiheään, niin kroppa ei saa energiaa ja toisaalta taasen jos hiilarit tulee käytettyä niin tulee nuupahdus. Ja myös aterian jälkeen väsyttää.
Carnivoressa on mielenkiintoinen teoria joten sitä oli tietyllä tapaa loogista kokeilla tälleen karpatessa, helpohko siirtymä. Arvelisin että on aika vaaratonta kokeilla tällaisia asioita lyhyitä aikoja. Sinällään olen jossain määrin skeptinen sen suhteen. Oli sillä kuitenkin positiivinen vaikutus - kutina katosi. Näyttäisi siltä että saattaisin olla yliherkkä ns. nightshade-viksille, joissa on solaniinia. Tällaisia ovat ainakin peruna, tomaatti, paprika ja munakoiso. Innostuin tossa karpatessa paprikasta ja kutina pahenikin aikalailla.
Ehkä jossain vaiheessa pitäisi kokeilla myös hiilaripitoisempaa syömistä niillä pitemmillä ateriaväleillä.
Ha, nyt mä sen (luultavasti) tajusin. Että mihin se käsien pysyminen lämpimänä / verenkierto tms. perustuu, miten sitä treenataan ja että mikä sen heikomman verenkierron aiheuttaa. Joskus aiemmin kädet on toimineet tään suhteen varsin hyvin, joten jossain kohtaa kattelin että onko se vähän turhaa ottaa hanskoja mukaan lenkille, jos kädet kuitenkin kilsan kohdalla ovat niin lämpimät että niitä ei sitten koko loppumatkasta tarvi, että kärvistelee sen alun kylmyyden yli ja sitten ok. Ja talvella puolestaan käyttänyt liian ohuita hanskoja, eli melkeen aina juostessa tassut jäässä alkumatkasta, joskus koko matkankin. Tämän kärvistelyn harjoitusvaikutus vaan ilmeisesti onkin se että kädet eivät niin herkästi lähde sitten muutenkaan lämpenemään.
Tämä teoria on ainakin linjassa metsästysreaktiossa (kun sormet kylmenee tarpeeksi, niin niissä olevat verisuonet laajenee ja päästää veren kiertämään) olevan kommervenkin kanssa.
https://en.wikipedia.org/wiki/Hunting_reaction kirjoitti:
An experiment has shown cold acclimation minimizes the hunting reaction (reduced mean temperature of the digits and a prolonged time of cold exposure prior to initial vasodilation), thus putting the hand at a greater risk of cold injury when it is exposed to cold.
Se kylmäaltistus, jolla kehitetään ääreisverenkiertoa paremmaksi on ilmeisesti sellanen että siinä on kädet lämpiminä ennen kylmäaltistusta, eikä kylmäaltistusta viedä liian pitkälle. Ei siis opetella sietämään sitä kylmän tunnetta. Pidetään riittävän lämpimät hanskat käsissä ulkoreippaillessa niin kauan että on mukavamman tuntoista olla ilman hanskoja. Jouluna poljeskelin vajaassa viikkossa kehnolla pyörällä reilut sata kilsaa pakkasessa, siinähän tunnetusti lämpenee kädet niin että pakkasessakin on mukavampi olla ilman hanskoja, eli kylmäaltistus on just hyvä, reilut 10 astetta pakkasta ja ilmavirtaa, iho kyllä aistii sen kylmyyden mutta tassu ei kylmene, koska veri kiertää ja kroppa tuottaa lämpöä yli tarpeen. Tammikuun ajan sitten kädet pysyi tosi hyvin lämpiminä, kunnes kävin lenkillä jossa jäähdytin kädet hieman liikaa ja sitten ne ei enää pysyneetkään lämpiminä. Youtubessa on joitakin videoita joissa raynaudia on hoidettu dippaamalla käsiä vuorotellen jääveteen ja kuumaan veteen. Mulla tuo ei toiminut - virhe oli mitä luultavimmin se että hain tehokkaampaa vaikutusta pitämällä käsiä jäävedessä aivan liian pitkään, kylmäkivusta piittaamatta.
Ilmeisesti tällainen verenkiertoon perustuva vaikutus ja sen harjoittelu ei siis vaadi mitään pitkiä aikoja, vaan se on korkeintaan parin viikon homma, millä saavutetaan suuri vaikutus suuntaan tai toiseen.
------------------
Juoksupuolella homma on ollut vähän sellasta paikallaan tallaamista, tarkoituksena on ollut lisätä viikkokilometrejä nykyisestä 40-60 kilsan haarukasta 60-80 kilsaan, mutta niin ei ole käynyt, ei ole ollut fiilistä juosta pitempiä lenkkejä, ei sitä väkisinkään viitsi alkaa vääntämään. Varmaankin voisi kokeilla taasen hieman korkeampihiilarista ruokavaliota, jos kerran sillä ei olekkaan mitään kummempaa tekemistä käsien verenkierron kanssa. Varsinkin kun vatsa on toiminut varsin hyvin, vaikka aloin syömään kohtuullisesti leipää ja pastaakin. Ostin sellasia vähän vahvempia maitohappobakteereja ja söin ne ja toisaalta aloin vetään päivittäin isohkon vihersmoothien. Koska rehuja pitää syödä ja on ollut fiilistä että nesteytyksessä olisi parantamisen varaa.
Kesäreenailut meni ihan mukavasti siihen saakka että iski tauti, ja räkätauti tuntui aina vaan jatkuvan ja jatkuvan, kunnes viimein siivosin kämpän, sitten loppui saman tien.
Jalkavaivoihin pari uutta potentiaalista helpoketta. Ostin sellasen shiatsuhierontavimpaimen, tarkoitettu lähinnä niskalle ja selälle, mutta kyllä se pohkeetkin vatkaa, yllättävän voimakkaasti jopa. Ongelmahan putkirullissa on että niiden käyttö on vähän työlästä, tolla saa vatkattua jalkoja kun istuu ja keskittyy johonkin muuhun.
Säärilihasten treenaaminen. Juoksu ja etenkin paljasjalkajuoksu kuormittaa pohjelihaksia, joten kun nilkan takaosa on reilusti etupuolta kireämpi, niin nilkan liikkuvuus saattaa heiketä jalkaterän dorsifleksion (=jalkaterän nostaminen ylöpäin) suhteen. Toki tää oli myös fyssarin jumppaohjeissa, mutta eipä motivaatio riittänyt kun oli niin paljon erilaisia liikkeitä..
Juostessa kun pyörii kaikenlaista mielessä, niin tulin pohdiskelleeksi että josko kireä vyö vaikuttaisin juoksumekaniikkaan jollain tapaa. Googlelta kun kysyi, niin sellaista matskua löytyi, että on se ainakin mahdollista. Siitä on aika kauan kun on juossut silleen ilman että mukana olisi mitään muuta kuin avain ja vyö nyt on minimalistisin tapa kantaa kaikki se muu tavaraa mukana. Mutta jotta siinä pysyisi esim. vesipullo paikoillaan, niin sen pitää olla varsin kireä. Noin muutenkin pidän normivyötä ehkä hieman kireällä, siihen on jotenkin tottunut.
Tossa pari linkkiä joiden mukaan kireästä vyöstä on haittaa. Minähän en siis väitä että näistä mikään vaikuttaisi mitenkään, vaan kuuluu luokkaan epätodennäköiset jutut, joissa ehkä 5% mahdollisuudella on jotain perää, eli kannattaa testata. Kun on kolme vuotta ollut sama vaiva, niin kaikki helpot testataan.
Tämän mukaan jos käyttää vyötä, joka on 10% vyötärönympärystä pienempi, niin siitä seuraa anterior pelvic tilttiä, eli lantio kippaa eteenpäin enemmän. Lantion asento on juoksun kannalta oleellinen asia. Tossa tutkittiin istumasta seisomaan nousua.
Näistä muista vaikutuksista en nyt hääppöisiä lähteitä löytänyt, mutta väitetään että kireä vyö voi aiheuttaa vatsavaivoja, kun kaasu ja massa ei etene suolistossa yhtä hyvin, vatsapaineen takia närästystä, selkäkipua, hermoratojen joutumista puristuksiin, vastustuskyvyn heikkenemistä lymfakierron heikkenemisen takia.
Juoksemisen suhteen pitää kai siirtyä käyttään liivireppua, siinä on vähän sellasta overkill-fiilistä tokikin.. Eihän lyhyellä lenkillä mitään juomaa tarvitsisi, eikä oikeastaan mitään muutakaan, mutta paljasjalkajuoksua kun harrastaa, niin hankala sitäkään on 100% matkasta harrastaa, varsinkin kun polkujuoksee ainakin osan matkasta, eli jotkut tossut tarvii matkaan. Lisäksi jos on vähänkään viileä tai sateen uhkaa, niin yleensä mukana on kevyt pakkautuva takki. Ja kännykkä, jos vaikka. Ja sitä juotavaa, koska lenkistä voi tulla, ja monesti tuleekin pitkä lenkki (vain jos on jokin aikataulu, matkan pituus on ennalta tiedossa, muuten mennään niin pitkään kuin mieli tekee), jolloin se isompi jano tulee jossain parin kympin kohdalla ja muutenkin on hyvä juoda jo aiemmin, ettei tarvi nesteytyspuolta sitten työstää loppuiltaa lenkin jälkeen.
No niin! Viimeiset pari kuukautta on pystynyt hölkkäileen varsin täysipainoisesti, tälle kuulle koossa 400 kilsaa ja pari päivää vielä jälelläkin. Eli keinot jalkavaivojen voittamiseen taisivat löytyä. Koska testaan monenlaisia asioita päällekkäin, niin ihan sataprosenttista varmuutta ei tietenkään ole että mikä on se toimivin juttu.
-Pohje+plantaari+varvasvenytys revstretch -remmillä
-Pohkeiden ja soleusten jumppaaminen yhdenjalan pohjenousuilla, paljon toistoja
-Juoksutekniikkamuutokset.
Juoksuteknisesti havaitsin että kun hieman väännättää jalkaterää auki nilkasta niin askeltiheys nousee. Ei se jalkaterä oikeasti mene mihinkään akuankka-askellukseen, vaan osoittaa melko suoraan eteenpäin. Pointti tässä on se että jalkaterän eversio (eli jalkaterä ei kierry siten että sisäsyrjälle tulisi painoa) on puutteellinen ja kiertämällä jalkaterää ulospäin, tulee myös eversiota. Kehno selitys mutta en nyt vihti.
Lisäksi olen muuttanut askelta siten että varpaille tulee enemmän painoa, eli siinä ennen kuin jalka nousee maasta, niin tunnen kuinka varpaat ovat ylöstaivutettuina ja siinä on vähän painoakin. Olen niin usein murtanut/loukannut varpaita, että olen tainnut omaksua juoksutyylin jossa varpaita ei rasiteta, koska sillä tavalla pystyy juokseen vaikka varpaat olisikin ihan sökönä.
Pohkeita keksi alkaa jumppaan töissä, semmosissa seisoskeluhommissa. Soleuksilla, eli polvikoukussa, jaksaa hieman vähemmän ja on hieman tympeämpi suorittaa, 60 toistoa on aika hyvä maksimi. Jalka suorassa 80 toistoa. Tyypillisesti teen laskevalla sarjalla, eli seuraavalla sarjalla aina 10 toistoa vähempi tms., vihtii paremmin tehdä kun vähän helpottuu. Olen tehnyt yhteensä tuhat toistoakin, mutta nyt viime aikoina paljon vähemmän, ettei juostessa ole jalat jumissa. Töissä näppärä tehdä, koska samalla työpisteellä ollaan 2½ tuntia kerrallaan ja kyllä kunnon setissä tunti menee. Ei ole ihan niin yksitoikkoista puurtaa sitä työpistettäkään, ja kunnon pohkeen pumppailu lämmittää kädetkin.
Tilasin tommosen revstretch-remmin, kun tuli video vastaan että sillä saa näppärän venytyksen, jossa on varpaat ylöstaivutettuna, eli kohdistuu myös plantaarikseen, eli jalkapohjaan. Vähän semmonen tuntuma mulla on että tää on se vaikuttavin juttu.
Vähän helpotti tuolla kuntonyrkkeilyn hikijumpassa, tai kun pääsi kunnolla lyömään jotain.
