flammee

[tapsaattori]

Onpa paljon kilsoja! Tsemppiä treeniin. Mä teen kans päkiöillenousuja välillä, kuvittelen sen kasvattavan nuita kuivia keppejä joiden paikalla ihmisillä on yleensä pohkeet

[flammee]

Isompien kilsamäärien jälkeen tulikin vähän takapakkia, eka normiflunssa ja sitten reilun kuukauden kuluttua korona. Näkyy se silti treenimäärissä pari kolme viikkoa aina taudin jälkeen, vaikka melko pian takaisin lenkkipolulla oliskin, ja kun seuraa liikuntamääriä viikko ja kuukausitasolla, niin kyllä siinä notkahdusta näkyy.. Ja vatsakin alkoi v*ttuilla sen verran että nyt päätin viimein testata sen FODMAP-ruokavalion, se kun on jopa ihan tieteellisesti validi ruokavalio vatsaongelmaiselle. Sehän on siis suunniteltu sellaseksi eliminointidieetiksi, jota ei ole tarkoitus noudattaa kuin pari kuukautta ja sitten testata ruoka-aines kerrallaan että mikä aiheuttaa ongelmia silleen tosi tarkkaan ja hitaasti annoskokoa kasvattaen ja olikohan siinä tarkoitus jopa koittaa siedättää ja opettaa kroppaa tietyille ruuille... Mutta, aika vapaa ja vähän rajoituksia sisältävä ruokavalio fodmap kuitenkin on verrattuna vaikkapa ketodieettiin, carnivoresta ja kasvissyönnistä puhumattakaan. Että liekö se kuitenkin helpointa vetää ensin melko tiukkaa fodmap-linjaa, että oppii ne dieetin ruuat ja havaitsee vaikutuksia ja sitten vaan jotain joustavaa fodmapia, eli oireet pysyy enimmäkseen poissa häiritsemästä elämää ja ruuanlaittoa ei tarvi silleen säätää ja vaivata. Kuitenkaan itellä niin kauhean monipuolinen tuo ruokavalio ole, joten ei fodmap sinänsä vähennä monipuolisuutta, vaan pelkästään vähän muuttaa valikoimaa. Ja näin nykyaikana on jo fodmap-leipääkin.

Teoriahan melko hyvin vastaa kokemuksia, eli kun aina välillä vatsavaivo ja tulee enemmän ja lopettaa esim. leivän syönnin kokonaan, ja sitten kun pitkän ajan päästä taas kokeilee varovasti niin mitään oireita ei tule. Sitten jossain vaiheessa oireita sitten taas alkaa tulemaan, todennäköisesti koska syö liikaa sitä leipää tai lisäksi jotain muuta korkean fodmap-pitoisuuden ruokaa jolloin kumulatiivinen vaikutus ylittää jonkin kynnyksen ja oireet alkaa haittaamaan.

Leivässä on siis fruktaania eli iniliinia. Sitä on myös banaanissa, sekä ohrahiutaleissa, joista teen puuroa.. Lisäksi join vähän enemmän hedelmämehuja, joissa on paljon fruktoosia, joka sekin kuuluu fodmapeihin, joten veikkaisin että tässä tapauksessa se kynnys ylittyi näiden yhdistelmällä. Projektina oli saada kalorimäärää vähän korkeammaksi, koska painoni on niin lähellä alipainoa. Mutta ehkä mää mieluummin oon lähes alipainoinen kuin vatsavaivainen.

FODMAP is short for fermentable oligo-, di-, monosaccharides, and polyols. These are a collection of short-chain carbohydrates found in many common foods.

The FODMAP theory states that eating foods high in FODMAPs causes an increased level of liquid and gas in the small and large intestine. This causes symptoms such as abdominal pain, gas, and bloating. It also causes diarrhea and constipation.

Research indicates that there appears to be a cumulative effect of these foods on symptoms.1

In other words, eating more high-FODMAP foods at the same time will add up. This results in symptoms that you might not experience if you ate only one high-FODMAP food at a time.

In contrast, by following a low-FODMAP diet, it's believed that you will experience fewer of these symptoms.

[flammee]

TKD:ssa ja Taidossa en saanut käytyä kahden vuoden aikana kuin yhden kerran kummassakin ja taidosta loppui seuratoimintakin. Mutta nyt oon käynyt ja kahtena perättäisenä maanantaina wado ryussa, joten ehkä se kamppailutreenikin lähtisi tästä taas säännöllisesti käyskentelemään. Aamuneljän herääminen ja himotyömatkajuoksentelu on vaan hankalia asioita kamppailutreenin suhteen. Wadossa on kuitenkin hyvät treeniajat, maanantaina treenit loppuu jo kuudelta, keskiviikkona vähän vaikeammin alkaa vasta kuudelta ja sitten lauantainakin olis treenit päivällä.

Eihän wado ihan ykkösvaihtoehto ollut, mutta ei se silleen huonokaan vaihtoehto ole, erilainen vaan kuin mitä on enimmäkseen treenannut (oishan se ollut helpompi jatkaa sellasta jota jo vähän osaa, wadosta ei oo kuin oranssi ja sekin on suoritettu 90-luvulla, vähän reilu kymmenen vuotta sitten kävin vuoden harvakseen kans).. Keskittyy enemmän lähietäisyyteen ja siellä horjutteluun kuin tkd tai taido, ja tokihan taidossa väistettiin enempi. Se lyöminen tai potkaseminen riitti, tarvinnut tuuppia lisäksi..

Oman tekemisen suhteen on tiettyjä juttuja, joilla työpäivän jälkeen voi vaikuttaa siihen että kuin väsynyt on. Työmatkajuoksun voi ottaa treenipäivänä vähän lyhyemmällä kaavalla(esim. tänään aamulla vähän reilu kolme kilsaa ja iltapäivällä vähän alle neljä kilsaa), vaikuttaisi siltä että viimeisellä tauolla kannattaa syödä proteiinipainotteisesti - ainakin oma empiirinen kokemus on osoittanut että jos vetää hiilaria niin melko varmasti simahtaa täydellisesti kotiin saavuttua. Nukkuminen on myös avainasemassa, mutta siihenkin on pari juttua jotka auttaa. Pyrin syömään hyvissä ajoin ennen nukkumaanmenoa ja viimeisellä aterialla puuroa maitoon tehtynä (mikrossa aika vaivatonta, niin ei kulu aikaa siihen että vihtii alkaa tekemään). Väitetysti siinä on kait tryptofaania joka väsyttää, ainakin itellä toimii.

Lisäksi tämä fodmap-ruokavalio on ollut oikein hyvä. Joskin se edellisessä postauksessa mainitsemani vatsan ääntely taisi johtua lähinnä liiallisesta kahvin juonnista.

Toki nytten on töissä tämä alkuvuoden hiljaisempi kausi, että saapa nähdä että jaksaako enää sitten liikahtaa treeneihin kun alkaa iltavuorot pyöriä... Silloin maanantaikin on aamuvuorossa vähän hankala, kun siinä kohtaa viimestään pitää kääntää rytmitys pois iltapainotteisuudesta.. Lauantait on toki silloinkin mahdollisia..

[flammee]

Jo kolmas kerta wadoa, eli enemmän kamppailua kuin kahtena aikaisempana vuonna yhteensä.. Salin liukas lattia kyllä syö kaiken osaamisen ja liikkuminen on hankalaa. Hikisemmillä jaloilla olisi paremmin pitoa, mutta ilmeisesti myös oikeanlaisella asennolla ja liikkumistavalla saa vähän pitoa, vähän sellanen idea että liikkelle lähtiessä lähtee alaviistoon eikä niinkään ponnista kroppaa yläviistoon, mutta aika vaikeata on.. Erityisesti vasen jalka takajalkana tuppaa menemään liian taakse ja siellä se sitten sutii ja liukuu..


Juoksuteknisesti taas keksin yhden uuden jipon koenponnisteltavaksi - aktiivinen ponnistus nilkalla. Chirunningilla kun lähdin paljasjalkatekniikkaa aikoinaan hakemaan, niin siinä perusperiaatteena oli pitää nilkka mahdollisimman rentona askelkontaktissa, eli sen osalta päinvastaista settiä. Tään nykyisen kantapäävaivan kauttahan mää näiden vaikutusta paljolti arvioin, oikea jalka on tuntunut tällä tekniikalla mentäessä enimmäkseen hyvältä, vasen meinaa kipuilla. Ja aktiiviponnistuksella tuntus pääsevän lujempaa. Lihasjännitys kuitenkin periaatteessa suojaa akillesjännettä. Pikajuoksijoilla on tähän liittyen myös tekninen jippo - dorsiflexio, eli nostavat jalkaterää ja varpaita ylöspäin ennen askelkontaktia, jolloin nilkka on melkolailla ääriasennossa ja akilleksessa on esivenytys päällä. Tällöin askelkontaktissa pohjelihas aktivoituu erityisen tehokkaasti ja askeleesta tulee voimakkaampi. Itse en kyllä dorsiflexiolla mene, vaan askelkontaktissa painan vähän vastaan päkiällä. Asian testailu on vähän kesken, nytten kun on sysipaskat polkujuoksukelit, niin on tullut juoksenneltua tiellä ja se on ihan eri tavalla rasittavaa, niin vaikutusten arviointi on vähän hankalampi. Kilometrivauhtikin on minuutin kovempi kuin poluilla.

[Lasse Candé]

Välillä kyllä loistohomma tuo facebookin toiminto, mikä laittaa viestejä foorumilta jakoon sinne. Huomasin sen kautta tuon uusimman viestisi ja että käyt Wadossa, joten piti tulla vilkaisemaan.

Hyvä valinta kyllä.

Tuo maininta läheltä horjuttamisesta, yhdistettynä arvaukseen siitä että kaupunki on Oulu, viittaa Wadoryu Renmeihin (/ Wadoryu Academy / Suomen Wado-Ryu Karateliitto).

Hyvää settiä teillä sen suhteen! Meillä Wadokaissa nuo ovat vähemmällä huomiolla, vaikka pysähdystilan kuzushi (tasapainon pilaaminen) on läsnä kolmessa kihon kumitessa (2, 4 ja 8) ja kahdessa muussa on alasvienti, joissa horjutus (5 ja 10).

Wadokaissa tehdään varmaankin isommalla painotuksella lyönti-potkukaratea, vaikka molemmissa on tietenkin sama historiallinen pohja.

Mutta kiva kuulla, että löysit taas Wadon pariin. Ehkäpä palataan aiheeseen jossakin muodossa, täällä tai tatameilla.

[flammee]

Sairastin taas vaihteeksi pääsiäisenä, mutta ei se täysin hukkaan mennyt - löysin ratkaisun ~1½ häirinneisiin iho-ongelmiin, paikoin kuivuu ja paikoin kutiavaa ihottumaa. Suolasaippua. Tai noh, olen myös saunonut ahkerasti, koska kattelin sellasen videon jossa kerrottiin että sauna vaikuttaa hieman samaan tapaan kuin treeni. Mutta hiessähän on sitä suolaa, että hieman sama vaikutus kuin sillä suolasaippuallakin. Ja siis se suola on hyväksi iholle, tukee ihon luontaista tapaa kosteutua tai jotain... Oon mää muitakin tällasia vähän höpöltä kuulostavia kokeillut - kookosöljyä, aloe vera -voidetta, oliiviöljysaippuaa ja jotain "sensistive" -tekstillä varustettuja suihkusaippuoita, varsin vähäinen vaikutus, kookosöljy joskus hillitsee kutinaa, mutta liikaa käytettynä tais haitata ihottumaa ja pitäs kait ihon toimia siten että sitä ei erikseen tarvis olla rasvaamassa.


Saunomalla siis kunto paranee enempi kuin ilman saunomista, treenillä toki paremmin, mutta toisaalta sitten myös sauna+treeni on tehokkaampaa kuin pelkkä treeni. Joten pohdiskelin että liekö sillä että tulee kuuma ja hikoilee, olisi itsenäinen vaikutus sen treenisuorituksen lisäksikin - juostessahan on varsinkin talvella niin helppo vähentää vaatetta ja pitää hikoilu vähäisenä, vaikka intensiteetti olisikin melko kova. On sillä hikoilulla ainakin sellainen vaikutus, että kropassa aktivoituu antidiureettiset mekanismit, eli ei kuseta lenkillä (aika tyypillistä talvella juostessa).. Saunassa (eli kropan lämmetessä) erittyy myös noradrenaliinia, joka parantaa kropan suorituskykyä mm. tehostamalla glukoosin tuotantoa ja rasvan hyödyntämistä, sekä saa lihakset paremmin vastaanottamaan energiaa, eli noin periaatteessa voisi jaksaa hieman paremmin. Ja jos vielä vähän korkealentoisemmalle tasolle mennään, niin hikirauhasissa on kantasoluja, eli noin teoriassa voisi olla että hikoilu jotenkin saisi ne liikkeelle ja paranisi vaivoista paremmin. Noh, ihan sellaista vaikutusmekanismia ei kyllä vielä tunneta, vaikka hikirauhasten kantasoluilla onkin haavoja parannettu

[flammee]

Noh, kun pääsiäisenä sairastin niin jäi sitten karatetreenit väliin, sen sijaan juoksentelin, kun sitä ei nuhat häiritse, pikemminkin vaan saa keuhkoista ylimääräiset räät pois nopeammin.. En sitten olekkaan saanut aikaiseksi käydä karatessa sen jälkeen, eli se perinteinen tauko ja paluun vaikeus...

Mutta se juoksentelu on kyllä ihan maistunut ja toiminut, joskin nivustaive kipeytyi jokunen viikko sitten, eikä ole vielä mennyt ohi. Pitäs vissiin venytellä tai jotain. Kesälomalla kun olen, niin olin kalajoella vähän vajaan viikon ja olihan siellä hyvä juosta - polut on tasasempia, eikä tarvi juuri tiellä juosta.. On kaks semmosta hyvää polkujuoksupaikkaa jotka voi pitkällä lenkillä juosta vaikka molemmat ja sitten vielä hiekkasärkin alue siinä välissä, jossa on ihan jees juosta ihan vaan rannalla. Juoksentelin 9-21 kilsan lenkkejä joka päivä paitsi yhtenä päivänä jolloin kävin suunnistamassa. Vähän tökki, mutta kun alue oli niin tuttu niin ei oikeastaan tarvinnut kompassia juuri käyttää. B-radan kolmas...

Maanantaina (Oulussa) hölkkäsin maratonin (43,5 km), kun tuli sellanen hetken mielijohde että niin vois tehdä. Normisti juoksen yhden pitkän kierroksen, mutta tämmösellä liian pitkällä lenkillä on oikeastaan henkisesti helpompaa kun menee suhteellisen pienellä alueella monta kierrosta, eikä täällä oikein olekkaan semmosta yhtenäistä polkua että pystyisi juokseen kovin pitkää polkulenkkiä siten että pysyisi suhteellisen lähellä kotoa.. Kun jakaa matkan pieniin pätkiin, että kun tavoitteena on mennä jokin pikkupätkä niin sen jaksaa kyllä ja tarvittaessa voi keskeyttää, mutta jos menee jonnekin kauas ja tietää että nyt on pakko mennä monta kymmentä kilsaa, niin ahistaa ihan eri tavalla.

Liikkeelle lähdin kymmeneltä aamupäivästä, ilman aamupalaa, kahvin olin juonut. Otin mukaan n. litran verran urheilujuomaa ja neljä geeliä, niillä jaksoi varsin hyvin, mitään isompaa uupumista ei tullut. Jossain kolmenkympin jälkeen tuntui hetken aikaa nälkä. Keli oli sen verran viileä ja olin pukeutunut kevyesti, niin tiesin ettei kannata juoda kovin pian, jossain 15 kilsan kohdilla eka geeli ja juomaa, kympin päästä lisää ja viimesellä kympillä kaks geeliä. High5:n geelit osoittautuivat varsin toimiviksi, eivät tahmaa käsiä ollenkaan, eikä tullut mitään ylimääräisiä tuntemuksia vatsaankaan.

Kotona pohkeissa tuntui hetken aikaa vähän vaikealta. Sitten kantapäät tuli helvetin kipeiksi, samana iltana ei kärsinyt enää juuri kävellä vaan konttaamalla meni liikkuminen kämpän sisällä. Täähän siis rajoittaa nilkan liikkuvuutta, eli sitä että jalkapöytää pystyisi nostamaan ylöspäin, eli se kävely ei onnistu koska nilkka ei taivu(tai kai se taipuisi mutta käy vähän liian kipeätä) niin että voisi viedä jalkaa painopisteen taakse. Aamulla oli kans vielä tosi kipeänä ja kävely oli aika tuskallista, mutta kyllä se siitä sitten alkoi helpottaan ja päivällä pystyi jo käymään kaupassa ongelmitta. Nivustaive oli hetken pahempi, mutta palautui melko nopeasti sellaselle perustasolle, että on vaan vähän kipeänä. Eli vaikka tulee helvetin kipeäksi, niin palautuu kuitenkin suhteellisen nopeasti. Joskus kun ekan kerran hölkkäsin maratonin niin ensin oli pohkeet niin kipeinä ettei pystynyt ihan hetkeen oleen kuin suihkun alla sikiöasennossa ja sitten tuli polvi kipeäksi ja pysyi 2 viikkoa kipeänä, nyt pääsi siihen verrattuna tosi vähällä.

Aktiivipalautumiseen putkirullailin pohjetta. Piikkimattorulla tuntui niinkuin olisi jotain auttanut. Samoin sellanen liike jossa kantapäitä painetaan ulospäin nilkka ojennettuna. Sain kerran fyssarilta tällasen jumppaliikkeen jossa noustaan päkiöille ja painetaan kantapäitä yhteen ja siinä kantapäiden välissä on pallo ja on se footbicin liikekin. Liittyy kait siihen että jalkaterissä on sitä virheasentoa, eli ovat vähän ulkosyrjille kiertyneet, en nyt muista oikeata termiä... Pitää kokeilla tätä liikettä seuraavan pitkän lenkin jälkeen.

[flammee]

Sain viimein aikaiseksi käydä karatessakin taas. Edellisenä päivänä keksein että kun täytän 44v., niin siihen sopisi 44 kertaa juosta kuntoportaat ylös. Ja tietty alas. Kun se maraton tai siis melkeen 44 kilsaa tuli jo ihan vasta tehtyä, niin sitäkään ei viitsinyt. Paikan päällä olevan esitteen perusteella näyttäs että nyppylä olisi 38 metriä korkea, mutta ei tunnu uskottavalta joten sanotaan nyt veikkauksena että tuli jokseenkin kilometri pystysuuntaan nousua. Ja laskua. Aikaa meni 1h50min ja matkaa tuli 11½ kilsaa, mutta koska gps ei oikein osaa tällasta ympyrän kiertoa, niin tasan kymppi vois olla lähempänä totuutta...

En ole ikinä näitä kuntoportaita harrastanut, muuten kuin ohimennen yhden toiston, niin en oikein tiennyt että riittäisikö motivaatiota, joten menin juosten paikalle, että tulee ainakin lenkki jos motivaatio loppuu parin toiston kuluttua. Puolet määrästä menikin yllättävänkin helposti, toki se jo alkoi jossain tuntua. Ne on vähän sellaset hankalat portaat, että suht pitkä ja melko matala askelma, että parhaiten siihen askeleet passaa kun astuu jokaisen askeleen ja menee sellasta hölkkä tahtia, melko nopealla askeltiheydellä. Ja koska niitä toistoja oli tarkoitus tehdä niin paljon, niin säästelin voimia ja hölkkäsin joka nousun, kummemmin kiirehtimättä ilman yhtäkään pysähdystä kesken nousujen. Yläpäässä vähän kävelyä että hengitys tasaantuu ja portaiden vierestä hölkäten alas, tässä vauhti kiihtyikin helposti aika paljon, sen verran jyrkkä se mäki kuitenkin on. Viimeisellä viidellä toistolla alko rasitus jo haittaamaan menoa ja yläosassa portaita tuntui raskaalta. Mutta meni silti suhteellisen helposti. Paluumatkalla jalka ei oikein noussut eikä juoksu kulkenut, joten piti kävellä viimeiset pari kilsaa, matkaa vähän alle kuus kilsaa.

Mulla oli juomaliivissä yks isohko juomapullo etuviilekkeessä, se ehkä teki juomaliivistä jokseenkin toispuoleisesti painottuneen ja seuraavana päivänä olikin sitten vastakkaisen puolen alaselkä läheltä kylkeä tosi kipeänä. Ja reidet toki menivät ihan tukkoon seuraavana päivänä. Myös kantapäät oli erittäin kipeät. Eli seuraavana päivänä kun ei yhtään tehnyt mieli mennä lenkille, niin menin sinne karateen.

Pari yötä on tullut nukuttua ihan surkeasti, kun tuo alaselkä on ollut niin kipeänä ettei kärsi maata sängyllä hyvässä nukkuma-asennossa. Tänään viimein hoksasin antaa selälle runtua piikkipallolla ja aika pian se sitten tulikin sen verran kuntoon että pystyy sängyssä makaamaan normaalisti.

[flammee]

Tjah, taisin keksiä selityksen vatsavaivoille, joita on ollut jo pari kuukautta. Lievää kipua ja ei-nälkä-kurinaa, mitkä nyt häiritsee vaan silloin kun on kotona paikallaan. Eikä niitä oikein muulloin havaitsekkaan / niitä ei muulloin ole. Kalajoella kun lomailin viikon niin eipä ollut silloinkaan. Eikä työpäivän aikanakaan ole häirinnyt. Ruokavaliota epäilin ja olen koittanut poissulkea monenlaista, mutta onpa niitä vatsavaivoja vaan silti taas ollut. Tänä aamuna juolahti mieleen että oisko vika istuma-asennossa. Pienessä kämpässä mulla täällä Oulussa ei ole ruokapöytää, saati tuoleja, pari nojatuolia vaan. Ja seisomapöytä. Aikaisemmin seisoskelinkin aika paljon eikä se mitenkään rasittanut, mutta viime aikoina on tullut siirryttyä nojatuoleihin enemmän.

Pikagoogletuksen mukaan siis ruokailu-asennolla ja ruokailun jälkeisellä asennolla on vaikutusta ruuan sulatukseen. Hyvässä ryhdissä parempi ja pieni liikunta jopa parantaa ruuan sulatusta. Töissä syödään normipöydässä ja sitten mennään töihin ja ollaan pystyssä. Kalajoellakin tuli syötyä ruokapöydässä ja aika paljon samaisen ruokapöydän ääressä tuli lueskeltua - jäi löhöilyt vähemmälle. Ja join tosi paljon kahvia, joten ei se kyllä siitäkään siis johdu. Kun tulee kotia niin lenkin päälle on pikkaisen uupunut, niin sitä ihan mielellään käy vähän lepäämään ja kun nuo jalatkin vaivaa niin kyllähän niitä lepuuttaisi, vaikka lepuutuksen jälkeen kun nousee ylös niin aijai.


Tulin kokeilleeksi juosta vaihteeksi vaimennetuilla kengillä, koska tunturisuunnistukseen olisi tarkoitus osallistua. Voi olla että siellä ei skinnersit käy järjestäjille ja on ne vähän huonot suunnistuksen kannalta muutenkin. Juostessa toki hieno fiilis, mutta jos varpaat tökkää kantoon tms. niin ne menee rikki. Eli pitää koko ajan vahtia mihin astuu ja suunnistus kärsii aika paljon siitä että ei kattele pitkälle eteen tai tarkkaile ympäristön maastokohteita. Ja toisaalta ne eivät ole kovin hyvät ylämäessä, lähtevät herkästi pois jalasta.. Altra superiorit on ne mun vaimennetut kengät, ei niissäkään korotettua kantaa sentään ole, vaan tasapaksu pohja, pari senttiä paksu sellanen vaan. Ihan hyvät siis, mutta alustaa ei tunne, niin silleen tylsempi fiilis. Oleskellessa tuntuu ärsyttävän kantapäitä enemmän kuin skinnersit ja tuntuvat vähän pieniltä, isovarvas ottaa kiinni, niin sillä en ole niitä testannutkaan, mutta juostessa sitten eivät haittaa kantapäitä tai isovarvasta yhtään, eikä kantapäät tule niin kipeiksi juoksun jälkeenkään.. Eli kyllä niitä ainakin suunnistaessa varmaan käyttää jatkossakin, periaatteessa pitäisi varmaan käyttää muutenkin juostessa, mutta eihän se varsinaisesti tee mieli.. Skinnerseillä on se semmonen paljasjalkajuoksun fiilis, että keskitytään polkuun tiivisti ja jokainen askel pitää astua tarkasti, mikä tapahtuu silleen automaagisen intuitiivisesti ja askeltiheys nousee teknisimmissä paikoissa yli 200 askeleeseen minuutissa ja vauhtikin kiihtyy ihan itestään varsin kovaksi. Se on hieno fiilis. Paksut kengät jalassa voi juosta polulla huolettomasti niinkuin tiellä...

[flammee]

Tunturissakin tuli suunnistettua. 1:25000 mittakaava vähän hämäs, kun oulurasteilla se on yleensä 1:10000 ja monesti myös 1:7500. Esim. erästä pitkää siirtymää, joka mentiin yksinomaan kompassisuunnalla ja joka ei ihan onnistunut, kun jälkikäteen spekuloitiin, niin hoksattiin että sehän on 1n kartalla mitaltaan kartan nurkasta vastapäiseen, eli ei sitä oikeastaan voi mennä kompassisuunnalla tarkasti. Lapin luonto oli Saariselällä sangen miellyttävää ja pohjanmaan tasankoihin tottuneelle jopa eeppistä, joskin suunnistuksen säännöillä kun mentiin niin kännykät piti pitää sammutettuina niin somekuvat jäi ottamatta.

Parisuunnistushan se oli, niin piti mennä melko reilusti omaa vauhtia hitaammin, mutta toisaalta omalla vauhdilla olisikin mennyt jalat aika rikki, nyt pystyi tokanakin päivänä meneen ihan ongelmitta. Lisäksi yksin olisi ehkä hieman enemmän tullut panikoitua kun rastivälit on niin pitkät että siinä kerkiää moneen otteeseen epäillä että on mennyt ohi jo, yksin mennessä ei ehkä pää kestäs samalla tapaa. Välillä tuli kyllä aika kylmä kun piti mennä vaan hitaasti, ja suunnistusvaatteet on kovin vilpoiset kun vähänkään kylmästi tuulee ja tuulihan siellä. Sinänsä keli oli varsin hyvä, kun vertaa siihen mitä ennen viikonloppua luki ennusteessa - koko viikonloppu rankkasadetta. Lauantai-iltana, eli ekan osuuden jälkeen satoikin koko illan, mutta suunnistusten aikana ei pahemmin satanut.

Noin muuten, karatessa ei ole tullut käytyä kuukauteen, maanantait on monesti vähän raskaita päiviä. Mutta juoksu on kyllä kulkenut varsin mainiosti, silleen kun vähän niinkuin roikottaa päätä alaspäin, niin saa hyvän etunojan jolla kulkee lujaa tosi kevyesti. Toisaalta kun on tullut mentyä paljon lujaa, niin pitkät lenkit on jäänyt vähemmälle.

[flammee]

Jaahas, se on jo toinenkin kuukausi ilman karatea. Taekwon-doahan sitä mieli tekis... Wado on kyllä kaikin puolin sisällöllisesti järkevä ja syvällinen laji, mutta kun take on syvemmällä sielussa (tai jotain sinne päin), potkut inspaa - ja siis ne muutkin potkut kuin vain peruspotkut.. Liikeasrajapuolella tkd:n settejä on tullut tehtyä todella paljon silleen kotihöntsänä, vaikka lajin harjoittelu jossain seurassa on ollut tauolla reilut 15 vuotta, niin silti niitä liikesarjoja on vaan tullut tehtyä itekseen. Ja siinä otellaan kunnolla suojien kanssa ja kisasäännöillä, niin se on silleen mielekkäämpi peli.

Työelämän kanssa tietty hankalaa, wadon kanssa etuna on että voi mennä treeneihin ennen viittä, niin pääsee melko pian töiden jälkeen liikkeelle ennen kuin väsähtää, mutta jos koittas ottaa rauhassa nokoset ja lähtä sitten liikkeelle..

Noin muutoin töissä onkin ollut tosi työlästä. Kalan hinta halpeni ja korona on loppu niin se oli paluu kaksivuorotyöhön, eli joka toinen viikko iltavuoroa eli treenimahdollisuudet ovat olleet sitenkin heikommat. Ja maanantaina on sitten aina eka päivä sitä aamuvuoroa.. Lisäksi ylitöitä ja viikonlopputöitä on ollut varsin paljon, tuplavuorojakin olisi saanut tehdä, mutta olen tyytynyt 12-15 tuntisiin päiviin silloin kun ei ole ollut omia menoja. Alkaahan se rasittaan työmatkajuoksupuolella - harvemmin enää on tullut yli kymmentä kilsaa päivässä... Painokin pudonnut, normaalistihan sitä aina viikolla paino laskee vähän ja viikonloppuna tulee takasin, niin että pysyy suunnilleen ennallaan, mutta nyt on alimmillaan ollut jo alle 63 kiloa (pituus 182 cm). Onhan se vielä normaalipainon puolella, mutta alipaino on jo aika lähellä.

Suunnistaan on silleen helpompi lähteä, kun suunnistuskaveri tulee kotoa autolla hakeen, toisaalta nythän se alkaa taas suunnistuskausi olleen loppumassa..

Jalkavaivat sinänsä menneet parempaan suuntaan, käytin pitkään sellasia akillesjännesuojia, mutta nyt kun kuluivat puhki ja en tullut uusia hankkineeksi, niin ehkäpä se onkin parempi ilman niitä, niin ei tule ylimääräistä puristusta sille alueelle.

[flammee]

Kävin tänään itf taekwon-dossa. Heti pääsi matsaan kehässä, jee. Kunnon suojien kanssa matsaaminen on vaan hyvä peli kun ei tarvi jännittää että sattuuko pahasti. Pystyy tekeen kunnolla.

Karatessa tuli vähän taukoa ja vaikka se on silleen perushyvää treeniä ja lajissa on ideaa ja pointtia, niin kun taukoa tulee niin pitäs olla jokin sellanen varsinainen vetovoimatekijä, eikä wadossa nyt vaan oikein ole muuta kuin sellasta perushyvää. Ei ollut matsausta pahemmin, näissä yksissä tkd-treeneissä enemmän kuin tänä vuonna wadossa. Ja tkd:ssa on sitä korealaista potkintaakin...

Hankalat työajat on edelleen voimassa ja nyt on vielä vähän hankalampaa kun on ollut joka toinen viikko iltavuoroa ja se saattas jatkua pitempäänkin. Luulin että launantaina puoliltapäivin olis hyvä aika treenata viikonloppuna, mutta näyttäs että sitä mieluummin ottaa lauantaina lepoa ja vähän duunarikaljaa ja sunnuntai on se parempi päivä treenata päiväsaikaan. Ehkä viikollakin pystyy treenaan siihen normaaliin parhaimpaan treeniaikaan kuuden ja ysin välillä, kun ensin ottaa rauhassa nokoset, eikä pyri siihen että suht heti töitten jälkeen pitäs päästä.. Koska oikein kun on huonosti nukkunut ja väsyttää töiden jälkeen niin otan 3-5 tunnin päikkärit, olen pari tuntia valveilla ja nukun yöunet eikä siinä ole mitään ongelmaa. Aiemmin kantapäät oli niin tårta på tårta että nokosten jälkeen ei kärsinyt juuri kävellä mutta tää kantapääongelma on mennyt hiljalleen parempaan suuntaan, kantapääpatit on edelleen ihan samanlaiset, mutta kipuja on paljon vähemmän.

[flammee]

Toisissa matsitreeneissä tulikin sitten sen verran osumaa että tarvinnee pitää ainakin viikko taukoa - eli siihen asti että alkaa pääseen sängystä ylös ilman että tekee kipeää (sivupotkua kylkiluihin). En mä nyt kyllä muuta touhuilua rajoittele pahemmin tämän takia, sattuu jos sattuu.

Ilmeisesti myöskään oma kontrollini ei ole niin hyvä kuin olen luullut tai hanskoissa on pehmustus kulunut pois, oonhan mää niillä säkkiäkin lyönyt. Tai sitten olen vaan oppinut lyömään, kuntonyrkkeilyssä tuli keskityttyä siihen että lyönnissä ei liikkuisi pelkkä käsi, vaan olisi kropan kierron paino mukana, mun mielestä mää sen jollain tasoilla opinkin. Pitää nyt ainakin uudet hanskat hankkia...

Havahduin että on tullut syötyä aika vähän proteiinia (~60g/päivä, eli suositusten mukaan vielä), joten lähdin testaamaan vaikuttasko mitenkään jos pyrkis sataan grammaan päivässä, eli palautusko paremmin, korjautusko vaivat, oisko pirteämpi, muuttusko kehonkoostumus jollain tapaa tms.. Olen lueskellut että se 0,8g/painokilo/päivä on lähinnä minimi että pysyy terveenä, mutta ei välttämättä riitä jos tekee ja liikkuu enempi.

Nämä mun kantapääkivuthan on pahimmillaan silloin kun lihas ei ole palautunut, eli vaikka on jotain oikeata kremppaa, niin liitännäisten lihasten palautumisstatuksella on vaikutusta siihen että vaivaako vaiva vai ei. En nyt viikossa suuremmin ole havainnut muuta kuin että aamulla uni maistuu paljon pitempään, joka nyt ei kyllä välttämättä proteiinin lisäämisestä johdu. Jos nyt kuukauden ensi alkuun testailisi.

On myös toinenkin vaiva, päkiään sattuu jos juoksee ohutpohjasilla sukkakengillä (skinnerseillä).. Enpä tiedä mistä tullut, ei tunnu tkd-treeneissä haittaavan ollenkaan. Skinnerseilläkin on tullut juostua jo 1½ vuotta ongelmitta että luulis tottuneen. Vähän aikaa juoksentelin vaimennetuilla kengillä, mutta ei niillä juoksentelussa vaan ole samaa fiilistä kuin ohutpohjasilla kengillä joilla on tarkka tuntuma alustaan. Lujempaa näyttää pystyvän juokseen, kun ei tarvi varoa juuria ja kiviä ja muutenkin tuntuu kulkevan, mutta ei se silti vaan tunnu yhtä hyvältä. Fivefingereillä näyttäs pystyvän juosta ainakin lyhyttä matkaa, eikä ainakaan niin usein tule päkiä kipeäksi. Se myös turpoaa ja punoittaa jalan päältä, mutta näyttäs paranevan päivässä. En kait mää nyt mitään juoksutaukoa ala pitämään....

[flammee]

Toisissa matsitreeneissä tulikin sitten sen verran osumaa että tarvinnee pitää ainakin viikko taukoa - eli siihen asti että alkaa pääseen sängystä ylös ilman että tekee kipeää (sivupotkua kylkiluihin).

Tuli sitä taukoa vähän enemmänkin näköjään.. 1½ kuukautta tuntui kyljessä jotain, niin en viittinyt mennä enempää osumaa ottamaan ja sitten tulikin töitä ja muita juttuja viikonloppuisin... Yhtenä sunnuntaina oisin voinut käydä, mutten jotenkin saanut aikaiseksi. Ja juoksentelun vuositavoitekilometrimäärä alkoi painaan päälle, niin sitä sitten. Ja kun seuran mahdollisesta joulutauosta ei ole tietoa, enkä ole jaksanut kysellä niin katotaan sitten ensi vuonna josko vielä kävis matsailemassa vai siirtyskö kuitenkin taas karaten pariin kun siellä on enemmän treenejä sopivaan aikaan...

Juoksentelussa tavoitteena oli siis saada 3000 kilsaa vuodessa ja kun se on jokusen vuoden ollut tavoitteena, niin pitäähän se nyt tehdä kun on niin lähellä ja kun viime vuonna jäi puuttuun vain 90 kilsaa... Määrä tulee täyteen viimeistään perjantaina vaikka hölkkäisi vain lyhimpiä reittejä töihin. Ei nyt kyllä kovin paljoa jääkkään vuodesta aikaa jälelle. Ilman lokakuun päkiävaivoja ois mennyt helposti ja nyt joulukuussa vähän haittas että satoi niin paljon lunta eikä ole saanut askellusta toimiin lumessa, joskus aiemmin on kulkenut aika paljon kevyemmin, nyt on ollut vähän sellasta melkeenpä tympeätä touhua - raskasta ja hidasta puurtamista.

Kamppailut jäi siis tänäkin vuonna aika vähiin, yhteensä 20 tuntia / 14 treenikertaa, mutta on siinäkin 20 tuntia enemmän kuin viime vuonna. Ehkäpä en tavoittele ensi vuonna ainakaan suurempia juoksumääriä, niin kerkiää käymään..

Semmonen varsinainen kamppailuinspis on kyllä vähän hukassa, juoksun suhteen helpompaa kun tulee tehtyä työmatkanakin sen kymmenen kertaa viikossa, niin se fiilis ei unohdu. Ja jos ei nappaa, niin katselee muutaman kerran fellkour squadin videoita, juokseminen tuntuu parhaimmillaan juuri siltä mitä videolla näkyy, vaikkei maisemat niin hienot olisikaan tai vaikka juoksisi vain oulun mäettömissä maastoissa. Saa fiiliksen päälle jo kotona.

[flammee]

Kantapäät oli joulun jälkeen melkeen kuukauden vähän normaalia kipeämpänä ja melko huonot kelitkin, niin oon mennyt aika minimisuorituksella juoksentelun suhteen. Joko sataa vähän väliä lunta tai sitten liukasta. Sain viimein aikaiseksi käydä tkd:n säkkivuorolla, mutta ei kyllä irronnut yhtään, kantapäissä tuntui ikävältä etukiertopotkutkin ja se kun merkistä piti tehdä bandae säkkiin ja kun ei malttas olla tekemättä takakiertopotkua, mutta kun kantapäät on impaktin siedon suhteen melkolailla samalla tasolla kuin kivekset, niin sitä niinkuin hiljalleen oppii kantapään kautta että ei sitä ole mukava tehdä säkkiin. Voihan sen nilkan vääntää suoraksi, niin että se herkkä kantapään takaosa ei osu, mutta ei se tunnu hyvältä nilkassa. Ja oli siellä nähtävästi tammikuussa tullut mukaan vähän liian paljon nuorempaa porukkaa, että jos tkd:ta vielä joskus niin eiköhän se ole se akatemian dieselit...

Keksein sitten että vois kokeilla aikidoa taas vaihteeksi, kun siellä on se tatamikin niin onhan se paljon helpompi kantapäille, kovalla lattialla sellanen rento lämmittelypompiskelukin tuntuu vähän ikävältä, varsinkin siinä lämmittelyvaiheessa. Oonhan mää tietysti aikidon jo pariin kertaan lopettanut, mutta sillon olikin erilaiset treenikuviot, ehjät jalat ja pysty treenaan aktiivisesti kamppailulajeja... Lisäksi aikido on halvempaa kuin muut lajit, koska pystyy maksaan epassilla, jolle ei ole oikein ollut käyttöä. Tekninen, yksityiskohtainen ja mielenkiintoinen laji ja tarvii silleen koko ajan keskittyä täysillä, ei nyt kovin vahvasti ole muistissa se vajaan vuoden treeni mitä sitä teki ensin tkd:n ja sitten taidon sivulajina. Ukemi sujui paremmalta puolelta melko hyvin, muuten on ollut kyllä aika haastavaa, silleen positiivisella tavalla silti.


Juoksupuolelta osui vastaan youtubessa tällanen konsepti kuin hyperarch fascia training (tai eihän se varsinaisesti juoksuun liity, mutta ei sillä nyt muuten olisi mulle merkitystä). Ilmeisesti jossain määrin taichi-pohjainen konsepti, jossa haetaan pakaralihaspainotteisuuteen voimantuottoa reisillä tekemisen sijaan. Lähtee liikkeelle varpaiden koukistelusta jolla pitäisi saada pakaralihas aktivoitumaan ja nilkka vahvaksi/"lukkoon" - noin lyhyesti ja yksinkertaistaen ilmaistuna. Ihan pikasesti tulosta ei tule, vaan varpaan koukistusharjoituksia yms. pitäs tehdä monta viikkoa... UFC:n naisten maailmanmestari (tjsp.) on treenannut tätä vissiin melko aktiivisesti. Harjoitteet ovat helppoja ja konseptissa on jossain määrin ideaa, joten voihan tätä testailla ainakin siihen asti että touhuun kyllästyy. Ja voikai sitä käyttää melko suoraan juostessakin ja siinä on silleen paljasjalkajuoksun kannalta ideaakin että käytetään varpaita aktiivisesti. Vähän kyllä joitakin juttuja tästä epäilen.
https://www.youtube.com/@HyperarchFasciaTraining

Hyperarchiin päädyin oikeastaan kun huomasin myös että mulla on vissiin sellanen mortonin varvas (eri kuin neurooma, eri mortonikin), joskaan ei kovin selkeä. Sillä on vaikutusta tasapainoon ja jalkaterän vakauteen. Sinänsä melko oireeton rakenne sellaisenaan, eikä mitenkään harvinainen, joissakin väestöissä se on 90%:lla jossain muualla harvinaisempi.