Karaten muuttuminen

[AriJ]

Traditionaalista karatea kehuu olevansa myös Suomen JKA.

Tämä lienee sitä "miltä kantilta asiaa katsoo". Karatesta kai on viime vuosikymmenen loppupuolellakin syntynyt lukuisia eri variantteja, joten siinä valossa JKA (jos Shotokaniin itsensä vetää, vai vetääkö) lienee perinteistä japanilaista Karatea. Ei kuitenkaan perinteistä okinawalaista Karatea, ehkä.....

Jotenkin luulisin että kaikille Karaten opettajille on tuttua tuo Funakoshi-sensein työ Karaten modernisoinnissa viime vuosisadan alkupuolella, joten siitähän alkaa (mielestäni) uusi perinne 8)

[TimoS]

Traditionaalista karatea kehuu olevansa myös Suomen JKA.

Miksi se ei mielestäsi sitten ole traditionaalista ?

[JL_]

Niin, varmasti liitolle positiivinen. Se vain kaivaa maata perinteisemmin suuntautuneiden porukoiden jalkojen alta mm. lajista luomansa julkisen kuvan takia.

"Liitto" on sen jäsenseurat. Kilpailutoiminnan avulla laji kuin laji saa enemmän julkisuutta ja sen myötä helpommin uusia harrastajia. Laajemmalla harrastajamäärällä koko lajin kehittyminen ja säilyminen on varmasti todennäköisempää. Myös perinteinen karate hyötyy tästä.

Koulutuspuolella liitto tarjoaa lähinnä yleistä urheiluohjaaja/valmentajakoulutusta ja vastaavia harjoittelujuttujakin. Saman tietopuolen saa aika pienellä vaivalla hankittua muuallakin, perinteisen karaten opettamiseen (tai harjoitteluun) ei näistä ole sen kummempaa etua.

Tuo mainittu koulutus pätee myös sovellettavaksi perinteisen karaten opettamiseen. Ei välttämättä kaikilta harjoitteiltaan, mutta opettamisen perusteet, harjoittelijoiden iän tms ominaisuuksien huomioiminen opetuksen suunnittelussa, fyysisen harjoittelun perusteiden ymmärtäminen jne ovat täysin hyödynnettävissä myös perinteisessä karatessa.

Liiton suuntautuminen perinteisen karaten suuntaan (Mika mainitsi tästä) on jotain, mistä en hirvittävästi odota - lähinnä sen takia, että tietotaitoa ei Suomessa ole juuri liiton käyttöön saatavilla. En kuitenkaan kiellä homman huumoriarvoa, pimeässä haparoimisen seuraaminen on aina hauskaa.

Vai niin. Oma mielenkiintoni on (ottelu)kilpakaratessa mutta silti kunnioitan myös muiden, muihin karaten osa-alueisiin perehtyneiden tekemää työtä lajin parissa. Mikäli ihan oikeasti koet olevasi kykeneväinen vaikuttamaan karatessa positiivisella tavalla ja lajin kannalta merkittävämmin kuin foorumilla niin 17.12 on Karateliiton vuosikokous Helsingin Pasilassa SUL:in talossa. Olet varmasti tervetullut sinne esittämään omia ajatuksiasi perinteisen karaten huomioimiseksi vaikket liiton jäsen vielä olisikaan.

PS. Lupaan tarjota kahvit

[Jussi Häkkinen]

Jotenkin luulisin että kaikille Karaten opettajille on tuttua tuo Funakoshi-sensein työ Karaten modernisoinnissa viime vuosisadan alkupuolella, joten siitähän alkaa (mielestäni) uusi perinne 8)

Funakoshi itse opetti okinawalaista Shorin-ryu -karatea liikuntakasvatuspainotteisesti. Shotokan (ja myös Shotokai) nykyisellään syntyi vasta hänen jälkeensä.

Japanilaista karatea voidaan kyllä tosiaan pitää uutena, aivan omana perinteenään. Yhtymäpintaa vanhaan ei juuri ole (ellei karkeaa ulkoista samankaltaisuutta lasketa) ja muutenkin japaniversiota voitanee pitää ihan omana lajinaan. Siinä lajissa JKA Shotokan ja Egamin Shotokai jne. ovat varmasti perinteisiä - sangen tuoreita tulokkaita tosin.

[kala]

Traditionaalista karatea kehuu olevansa myös Suomen JKA.

Miksi se ei mielestäsi sitten ole traditionaalista ?

Ääh, nyt tämä vaatisi traditionaalisen karaten määrittämisen, jotta mielipiteelläni olisi mitään väliä.

Jospa seuraavasti johtaen:
Kata on karaten sielu. Kata on merkittävin osa karaten perinnettä. Jos kataa muutetaan, ei voida puhua perinteestä.

Jos ollaan tähän asti samaa mieltä, loppu meneekin helpommin.

JKA on muuttanut katoja 60- ja 70-luvuilla. Opettajat ja tuomarit joutuivat vuosittain opettelemaan tehdyt muutokset, jotta he voisivat opettaa ja tuomita kisakataa. En tiedä, mikä on tilanne nykyään.

Koska katoja muutettiin, perinne hylättiin, ja täten ei voida puhua perinteisestä karatesta.
Q.E.D.


Muutenkin shotokan on aina nojannut uudistumiseen ja muutokseen, joten siinä mielessä perinteisyys ei päde tyylisuuntaan kovin hyvin. Tietenkin jos ajatellaan, että muutos on osa shotokanin perinnettä, asiaa pitää lähestyä toisin.

[Jussi Häkkinen]

Jospa seuraavasti johtaen:
Kata on karaten sielu. Kata on merkittävin osa karaten perinnettä. Jos kataa muutetaan, ei voida puhua perinteestä.

Sweet amen! Muuttaisin hieman, ajatuksen pysyessä samana: "Jos kataa periaatetasolla muutetaan, ei voida puhua perinteestä."

Menisikö myös kalalle tämä muutos/korjaus?

[kala]

Menisikö myös kalalle tämä muutos/korjaus?

Taidan jättää sanamuodon viimeistelyn viisaampien haltuun.

[kattikukkula]

Jospa seuraavasti johtaen:
Kata on karaten sielu. Kata on merkittävin osa karaten perinnettä. Jos kataa muutetaan, ei voida puhua perinteestä.

Sweet amen! Muuttaisin hieman, ajatuksen pysyessä samana: "Jos kataa periaatetasolla muutetaan, ei voida puhua perinteestä."

Menisikö myös kalalle tämä muutos/korjaus?

Heitänpä tähän (hyvinkin ajankohtaisen) ajatus(leikin) pohdittavaksi.

- Tyylisuunnassa X (anteeksi viehtymykseni näihin kirjaimiin, siviiliammatin haittoja, koettakaa kestää) on katoja, joiden bunkait ovat hukkuneet. Kataharjoitus on ehkä vain muodon harjoittelua ja kenties muutaman aika eksoottisen sovelluksen harjoittelua. Mielikuvatreeniä, jos näin voisi sanoa.

- Tilanne tiedostetaan, ja ryhdytään kehittämään, ihan omien ajatusten pohjalta, sovelluksia katan liikkeisiin. Reverese engineering, jos tätä joku insinööri sattuu lukemaan.

- Sitten tilanne aukeaa myös siten, että tyylin katojen "oikeat" bunkait löytyvät esim. tyylin sukupuuta taaksepäin käymällä ja löytämällä sieltä tyyli, jossa suurella todennäköisyydellä bunkait ovat "alkuperäisiä". Niinkuin nyt mikään tässä maailmassa on oikeaa tai alkuperäistä.

- Seuraa hämmennyksen hetki: Itse kehitetyt bunkait ovatkin (lähes) yks yhteen alkuperäisten bunkaiden kanssa.

Kysymyksiä: Mitä nyt pitää sanoa siitä, että mistä bunkait on opittu ja kuka ne on opettanut? Onko tyyli "aito ja alkuperäinen" vaiko nykyajan tuotos? Pitääkö opetuksessa ryhtyä sanomaan, että "tämä bunkai on satoja (sata) vuotta vanha, vaikka vielä viime viikolla se oli oman tutkimuksen viimeinen sana ja tietyssä mielessä uusinta uutta"?

Em. tilanne ei ole ihan hatusta vedetty.

mika

[Jussi Häkkinen]

- Seuraa hämmennyksen hetki: Itse kehitetyt bunkait ovatkin (lähes) yks yhteen alkuperäisten bunkaiden kanssa.

Tässä tapauksessa käänteistutkimuksen tekijä on ollut hyvin pätevä ja tuntenut todnäk. aika hyvin liikeperiaateajatuksen. Myös katamuoto on ollut todella hyvin säilynyt (ts. periaatetason muutoksia ei olla tehty).

Lopputulos menee pätevyyden ja jumalallisen väliintulon yhteispiikkiin.

Kysymyksiä: Mitä nyt pitää sanoa siitä, että mistä bunkait on opittu ja kuka ne on opettanut? Onko tyyli "aito ja alkuperäinen" vaiko nykyajan tuotos? Pitääkö opetuksessa ryhtyä sanomaan, että "tämä bunkai on satoja (sata) vuotta vanha, vaikka vielä viime viikolla se oli oman tutkimuksen viimeinen sana ja tietyssä mielessä uusinta uutta"?

Sanoisin, että tyyli on moderni mutta bunkai yhteneväinen vanhan kanssa. Kertoisin myös suoraan, että bunkai löytyi alkujaan itse tutkimalla ja myöhemmin tuli todetuksi olevan sama kuin vanhoissa samasta juuresta tulevissa tyyleissä.

Suoruus olisi näissä aika hyvä juttu.

[AriJ]

- Tilanne tiedostetaan, ja ryhdytään kehittämään, ihan omien ajatusten pohjalta, sovelluksia katan liikkeisiin. Reverese engineering, jos tätä joku insinööri sattuu lukemaan.

Itselleni herää kysymys että miksi näin pitäisi toimia? Miksi ei mennä kysymään niiltä jotka tietävät? Vai arvellaanko että kukaan ei tiedä...?

[fatman]

- Tilanne tiedostetaan, ja ryhdytään kehittämään, ihan omien ajatusten pohjalta, sovelluksia katan liikkeisiin. Reverese engineering, jos tätä joku insinööri sattuu lukemaan.

Itselleni herää kysymys että miksi näin pitäisi toimia? Miksi ei mennä kysymään niiltä jotka tietävät? Vai arvellaanko että kukaan ei tiedä...?

Muutamia (mahdollisia) syitä kysymättömyyteen.
Ei haluta (politiikka), ei ymmärretä (tyhmyys), ei kehdata (kypsymättömyys/ylpeys).

[kenttiensankari]

Itselleni herää kysymys että miksi näin pitäisi toimia? Miksi ei mennä kysymään niiltä jotka tietävät? Vai arvellaanko että kukaan ei tiedä...?

Eiköhän se ole se ego joka estää. Kärsii tyylisuunnan uskottavuus jos joutuu kyselemään vinkkejä toisen tyylisuunnan edustajilta. Tosin se uskottavuus kyllä kärsii muutenkin. Suuri ja viisas sensei voi keksiä jotain todella upeaa ja oppilaat arvostaa, sitten jos taas suuri ja viisas käy kysäisemässä joltain toiselta, niin herää kysymys että miksi me tämän tyypin luona treenataan kun se joutuu kyselemään tuolta toiselta opettajalta.

EDIT: Lisää juttua kun irtoaa

Tässä toki tulee ottaa huomioon opettajan asema, tokihan jokainen käy jostain hakemassa lisäoppia. Itseäni ei tosin haittaisi vaikka opettajani kävisikin hakemassa treenivinkkejä toisen tyylisuunnan edustajilta. Oikeastaan meillä on ollut shorinjiryu treeneissä Sensei Jalamon leiriltä opittuja juttuja.

[kattikukkula]

- Tilanne tiedostetaan, ja ryhdytään kehittämään, ihan omien ajatusten pohjalta, sovelluksia katan liikkeisiin. Reverese engineering, jos tätä joku insinööri sattuu lukemaan.

Itselleni herää kysymys että miksi näin pitäisi toimia? Miksi ei mennä kysymään niiltä jotka tietävät? Vai arvellaanko että kukaan ei tiedä...?

Muutamia (mahdollisia) syitä kysymättömyyteen.
Ei haluta (politiikka), ei ymmärretä (tyhmyys), ei kehdata (kypsymättömyys/ylpeys).

Niin, tai sitten silloin kun omat kehitelmät aloitettiin, ei ollut pääsyä ns. tiedon lähteille, ei tietoa edes niiden olemassaolosta. (Ja myöhemmin, vastassa oli vielä se periokinaw... anteeksi, perijapanilainen vaikenemisen muuri: "Perheen ulkopuolisille ei näytetä!".)

Mutta, kiitos vastauksista. Nekin valaisivat. Mielenkiintoinen ajatusleikki, eikö vaan ollutkin?

mika

[fatman]

Kärjistin ja karrikoin tarkoituksella. Usein ne syyt kyllä linkittyvät noihin mainitsemiini.
Itse en näe tuota sovellusten uudelleen keksimistä minkäänlaisena mörkönä, jos jalat edes suunnilleen pysyvät maan pinnalla. Kuitenkin se oma pohtiminen on aina hyväksi, vaikka myöhemmin huomaisikin menneensä metsään. Siitäkin voi ottaa opiksi.
Muilta lajeilta tai tyyleiltä lainaaminen ei myöskään ole ollenkaan kauheaa. Kunhan se lainattu tavara ei riitele sen oman lajin kokonaisuuden ja periaatteiden kanssa. Kuitenkin nuo kampailutekniikat ovat varsin universaaleja.

[Jussi Häkkinen]

Oikeastaan meillä on ollut shorinjiryu treeneissä Sensei Jalamon leiriltä opittuja juttuja.

Tamotsu-sensei "arvostaa" tällaista muuten hyvin paljon. Suosittelen varovaisuutta, etenkin kun Suomen Renshinkan-sakki on viime aikoina harjoittanut tuota sillanpolttoa aika reippaasti.

Miksette muuten liittyisi Jalamon tyyliin? Saisitte kokonaispaketin suoraan häneltä, eikä tarvitsisi lainata.