Torjunnat ja vastaanotot eri lajeissa

[Lasse Candé]

Se oli jossain ryhmässä, missä tuollaista sitaattia esitettiin Motobun toteamaksi ja sinä sitten siihen että et usko Motobun sanoneen noin.

En oikein minäkään. Motobultahan kysyttiin karatekoiden kuuluisassa kokouksessa jotakin sen tyyppistä että onkos hän itseoppinut, johon hän muistaakseni pöytäkirjan/muistion tms. mukaan oli naurahtanut ja todennut tiedon virheelliseksi. Taisi vielä kertoa opettajansa.

[Ile]

”Itseoppinut on ainoa oppinut. Muut ovat opetettuja.”
-Erno Paasilinna

[Andy]

Kyllähän kaikkien pidemmän linjan kamppailijoiden osaaminen on kooste opettajan/-jien annista ja omasta tutkimustyöstä. Toki näiden suhde on eri ihmisillä erilainen.

[Lasse Candé]

Kuuluu ehkä johonkin laajempaan lajiopetusaiheeseen, mutta didaktiikassa erotetaan toisistaan käsitteet opettaminen, opetus ja oppiminen. Tässä mielessä Ilen lainaama on ehdottoman totta.

Koska opetus ja opettaminen kuulostaa varmaan joihinkin korviin samalta sanalta, erona jotakuinkin että opetus viittaa vuorovaikutustilanteeseen, kun taas opettaminen on se mitä opettaja tekee tilanteessa ja oppiminen se, mitä oppija tekee… toivottavasti.

Tässä asettelussa tosiaankin erotetaan ”opettamisen kohteena olo” oppimisesta. Ja tietenkin hyvä näin. Oppiminen sitten tapahtuu kuten Andy sanoo, harjoittelemalla ja muutoin opiskelemalla.

[TimoS]

Voithan nimetä torjunnat vaikka pöytälampuksi, mutta ei se muuta sitä, onko lajissa torjuntoja vai ei.

No joo, torjunnoista mekin tottakai puhutaan, mutta on tuossa minun kommentissa se taustalla, että torjunta on sanana vähän väärä. Lyöntikin voi olla torjunta ja torjunta voi olla muutakin kuin ”pelkkä” torjunta. Ei nyt kuitenkaan hyödytä asiasta sen enempää keskustella, se on kuitenkin vain sana. Itsehän olen alkanut käyttämään monesta tekniikasta, varsinkin jos sillä ei ole meillä nimeä, yleistermiä, joka voidaan kääntää ”kädet liikkuu näin”

[Andy]

Tietysti torjunnoilla voi olla muitakin funktioita. Se voi olla alustus hyökkäystekniikalle tai jopa vahingoittaa vastustajaa. On kuitenkin käytännöllistä kutsua torjunnoiksi sellaisia liikkeitä, joiden ensisijainen funktio on torjua vastustajan hyökkäys. Voisihan sitä yhtä hyvin sanoa, että karatessa ei ole lyöntejä, koska lyönnilläkin voi olla iskun antamisen lisäksi muita funktioita.

Tietysti voisi pelkästään kuvata kehon liikettä - "kädet liikkuvat näin" - mutta se ei ole kovin hyvä tapa lajin systematisoinnin saati opettamisen kannalta. Kamppailu kuitenkin sisältää tietyn määrän suunnilleen samanlaisena toistuvia liikkeitä, joilla on tietty tarkoitus. Näille on järkevää antaa nimiä, kuten torjunta, lyönti, väistö tai potku, koska se helpottaa asiasta puhumista ja sen hahmottamista.

[Kari Aittomäki]

Ongelmana tai hankaluutena tollasessa karkeahahmotuksessa on se, että kamppailutekninen liike muistuttaa toistaan.
Esim karaten jodanuke, se loppuasento on kovin samannäkönen kuin se maailmanyleisin passiivisuojaus.
Kun koetetaan suojautua mailaniskulta ja saadaan murtumia kyynärvarteen.

Kuitenkin itse jodanuke on kovin monipuolinen konnankoukku, mä itse eräänkerran kyllästyin erääseen puolihaastajaan joka luuli olevansa kovinkin källi, pyrkien viekkaasti irkkupusu-asemaan.
Käytin jodanuken liikesuuntaa pehmeästi ja ohjaavasti ja pälli pääty pakotettuun pääseisontaan nurkkaankäsin.
Mä puolitoivoin että se paskiainen ois murtanu niskansa (+100kg) mutta ihan hyvä ettei.

Torjunnoiksi kutsutuilla liikkeillä on useita muitakin käyttösovelluksia, se perustason hinkkaaminen ja ratauttaminen on vaan wax-on-wax-off'ia.
Niinku ihan peruspuuroo.

[Veepee]

Tietysti torjunnoilla voi olla muitakin funktioita. Se voi olla alustus hyökkäystekniikalle tai jopa vahingoittaa vastustajaa. On kuitenkin käytännöllistä kutsua torjunnoiksi sellaisia liikkeitä, joiden ensisijainen funktio on torjua vastustajan hyökkäys. Voisihan sitä yhtä hyvin sanoa, että karatessa ei ole lyöntejä, koska lyönnilläkin voi olla iskun antamisen lisäksi muita funktioita.

Mua ei ole koskaan haitannut suomen kielen sana "torjunta", koska se on niin paljon abstraktimpi ja monisyisempi kuin paheksuttu englannin sana "(to) block". Sitä semanttista vääntöä ei tarvitse mielestäni ollenkaan yrittää tunkea suomenkieliseen karatekeskusteluun.

Edit: Ja @Lasse Candé, osittain tähän liittyen mä sen yhden kirjankin tilasin. Tänään saan sen viimeinkin hyppysiini.

[Andy]

Tietenkin samoja liikeperiaatteita voidaan käyttää ja käytetäänkin useammissa eri tilanteissa.

Hokutoryussa on, tai ainakin aiemmin oli, peruskurssilla harjoiteltava kuristuksesta vapautuminen, joka on lähes sama liike kuin takasuora tai yliolanlyönti. Idea käsittääkseni oli nimenomaan se, että treenaaja saa jo peruskurssilla harjoitusta takasuoran kehonkäyttöön.

Olisi kuitenkin järjetöntä väittää, että Hokutoryussa ei ole lyöntejä, koska lyönnin mekaniikkaa voidaan käyttää myös kuristuksesta vapautumiseen.

Suomen sana torjunta sisältää englannin käsitteet block ja parry, ei vain toista niistä.

[Lasse J]

Eiköhän tässä torjuntajutussa ole (taas kerran) kyse yksinkertaisesta englannin kielen käännöksestä. Japanilainen sensei on selittänyt oppilaalle, että kun toinen hyökkää niin ”blokkaa” se. Ja meillä se on käännetty torjunnaksi.

Kaima, miten tuo sanan uke ovat ruotsalaiset ”kollegat” omalle kielelleen kääntäneet?

[Lasse Candé]

Sanaa ”blockering” käytetään täysin samoissa tilanteissa kuin englannin sanaa ”block” ja suomen sanaa ”torjunta”.

Sana ”parry” on tosiaankin vivahteikkaampi ja kuvaavampi, mutta tällä taas ei ole omasta mielestäni mitään väliä. Sen voi ottaa verbiksi aivan samoin kuin muutkin torjuntaa tarkemmin kuvaavat sanat.

Wadossa jotkut ovat korostaneet että ei ole ”blocks”:eja, varmaan osin sanallisesti vastaavan Karate-keskustelun takia. Ero silti siinä, että siinä missä kakekeskustelusaa on ehdotuksena että kyseessä onkin lukot, hermopistetällit, väännöt ja milloin mikäkin, Wadossa tätä jauhavat sanovat että ne eivät ole blockseja vaan nagasua, inasua ja norua. Ja se visio torjunnasta on tällöin varmaankin karatelle tyypillisessä raajan lyömisessä tai omien raajojen asettamisessa hyökkäyksen tielle. Sitten halutaan sanoa, että Wadossa ei lyödä kovaa kovaa vastaan vaan tehdään näitä juttuja mitä teemme.

Minun mielestäni suurin väärinkäsitys keskustelussa (oli sitten kyseessä vanhan karaten sisältö tai Wado), on että koko keskustelua ei pitäisi käydä. En usko kenenkään viisaatuneen keskustelusta, mutta tyhmentymistä lienee tapahtunut. Se, kun jo Funakoshi ja Mabuni avasivat karaten sisältävän muutakin kuin lyöntipotkua, ehkä piti esitellä laajalle karateyleisölle uudestaan parikymmentä vuotta sitten. Mutta eikö sitä voi esitellä ihan sellaisenaan, ilman että selittää torjunnat muuksi? Ja Wadossa taas jokainen torjunta pitää silti oppia kontekstissaan, jolloin yksinkertainen ratkaisu on opetella ja opettaa ihan sitä tavaraa.

En ole koskaan nähnyt kenellekään tulevan mitään selitysvaikeuksia, kun on ihan käyttänyt sanoja ”torjunta”, ”blockering” ja ”block”. Pelkkää selityksen helppoutta.

[Antti]

Sana ”parry” on tosiaankin vivahteikkaampi ja kuvaavampi, mutta tällä taas ei ole omasta mielestäni mitään väliä. Sen voi ottaa verbiksi aivan samoin kuin muutkin torjuntaa tarkemmin kuvaavat sanat.

"Parry" tulee miekkailusta, suomeksi se on ollut "puolustus", "torjunta" ja "väistö", joista viimeksi mainittu on vakiintunut. Olen olettanut, että kamppailulajeissa sanaa käytettäisiin siksi, että Bruce Lee teki niin miekkailutaustastaan johtuen. (Tai siksi, että sitä on miekkailun vaikutuksesta käytetty myös nyrkkeilyssä.) Sinänsä se ei viittaa mihinkään tiettyyn tapaan suorittaa vastustajan hyökkäykseen kohdistuva puolustusliike, lyönnit väistetään laittamalla terä niiden eteen, piston väistetään ohjaamalla ne sivuun.

Kuva liittyy, "THE FOUR CORNER BLOCK PARRIES", mutta kuitenkin "incomplete block". (Jeet Kune Do: Bruce Lee's Commentaries on the Martial Way, toim. John Little.)