Henkinen kasvu kamppailulajien avulla

[Andy]

Mitenkäs sitten sensei John Kreese? Varmaan tämä tämmöinenkin opetus aiheuttaa henkistä kasvua mutta onko se positiivinen vai negatiivinen asia?

[video][/video]

[Jopo]

Toinen teesi oli, että flow tila saavutetaan olemalla läsnä hetkessä. Ei siis ennakoida toisten suorituksia tai omien suoritusten lopputulosta tai jäädä märehtimään epäonnistunutta tekniikkaa. Suoritus tapahtuu nyt. Yksi apuväline tähän oli uloshengitys, joka auttaa pysymään hetkessä. (Hengitys tuntui olevan merkittävässä roolissa ja aika usein meditaatiossa kai keskitytään hengitykseen.)

Tämä ei vastaa yhtään käsitystäni kamppailu-urheilusta. Otteleminen kun kuitenkin vahvasti perustuu toisen jallittamiseen ja ottelunkulun viemiseen itselle edulliseen suuntaan. Flow tila seuraa kun on tarpeeksi paljon harjoiteltu vastaiskuja yleisempiin hyökkäyksiin. Käytännössä tämä tarkoittaa, että reagoidaan oikein liikkeeseen josta oletetaan -vieläpä oikein- seuraavan tietty hyökkäys. Kombinoiminen taas perustuu vahvasti tekniikoiden aiheuttaman vasteen odotukseen.

[HannuL]

Toinen teesi oli, että flow tila saavutetaan olemalla läsnä hetkessä. Ei siis ennakoida toisten suorituksia tai omien suoritusten lopputulosta tai jäädä märehtimään epäonnistunutta tekniikkaa. Suoritus tapahtuu nyt. Yksi apuväline tähän oli uloshengitys, joka auttaa pysymään hetkessä. (Hengitys tuntui olevan merkittävässä roolissa ja aika usein meditaatiossa kai keskitytään hengitykseen.)

Tämä ei vastaa yhtään käsitystäni kamppailu-urheilusta. Otteleminen kun kuitenkin vahvasti perustuu toisen jallittamiseen ja ottelunkulun viemiseen itselle edulliseen suuntaan. Flow tila seuraa kun on tarpeeksi paljon harjoiteltu vastaiskuja yleisempiin hyökkäyksiin. Käytännössä tämä tarkoittaa, että reagoidaan oikein liikkeeseen josta oletetaan -vieläpä oikein- seuraavan tietty hyökkäys. Kombinoiminen taas perustuu vahvasti tekniikoiden aiheuttaman vasteen odotukseen.

Jep, jallittamiseen perustuu, mutta ottelun aikana ei ole aikaa hirvittävästi miettiä seurauksia. Ne pitää olla jo harjoiteltuja kuvioita. Tietoinen kontrolli on hirvittävän hidas ja tarkkaavaisuuden kiinnittäminen yhteen asiaan kovin suppeaa. Aikaisemmin puhuttiin tyhjästä mielestä eli ettei ennakoi. (Tietysti kuvion on selvillä eli itsellä ilman aktiivista pohdiskelua.)

Toisaalta tähän ajatteluun on tullut myös vastakkaisia mielipiteitä eli drillaamalla valmiita vastauksia ottelijan suoritus muuttuu ennalta arvattavaksi, jolloin ei treenatakaan mitään tiettyä tekniikkaa vain rullaillaan ja annetaan asioiden tapahtua vaistonvaraisesti. (Itse ole niin vanha, että olen tottunut hinkkaamaan toistoja, mutta käsittääkseni molemmilla menetelmillä on tullut menestystä.)

Mutta hirvittävästi kummassakaan tavassa ei jää aikaa pohdiskeluun. Tilanteet muuttuvat kohtalaisen tiuhaan eli ajatukset pitäisi olla nykyhetkessä eikä tulevaisuudessa tai menneisyydessä.

[Aihki]

Moni kommentoija näkyy automaattisesti kirjoittaneen nuorista, joilla henkistä kasvua noin laajasti ymmärtäen tapahtuu. Kyllä vanhempanakin voi oppia uutta ja sopeuttaa käyttäytymistään, mutta harva oikeasti enää kasvaa.

Prosessit lienevät kovin erilaiset.

[Jorge]

Kyllä vanhempanakin voi oppia uutta ja sopeuttaa käyttäytymistään, mutta harva oikeasti enää kasvaa.

Ketjun aloitusviestiin liittyen: juuri tuota kasvuahan tämä coach King myy aikuisille ja on rakentanut bisneksensä tarinan kamppailulajien ympärille.

[Aihki]

Tässä nyt noin omaan ikääni asiaa vertailin ja luulen, että aika pitkälle olen mikä olen jo. Uutta toki vielä opin, mutta luulen, että aika rajallisesti kasvan mihinkään. "Asenne" saattaa muuttua, mutta tuskin muu, jos sitä kutsuu kasvamiseksi niin sitten ...

[TeeVee]

Tapio Kosken väitöskirja "Liikunta elämäntapana ja henkisen kasvun välineenä" kertoo mielestäni aika hyvin, mitä tuo henkinen kasvu on ja mitä sillä tarkoitetaan. Jos aihe kiinnostaa, kannattaa lukea.

https://www.uta.fi/kirjasto/vaitokset/2000/200067.html" onclick="window.open(this.href);return false;

[Aihki]

Onko hiukan tarkempaa kohtaa, 230 sivua aika raskasta filosofian väitöskirjaa on näin lomalla vähän liikaa.

[TeeVee]

Onko hiukan tarkempaa kohtaa, 230 sivua aika raskasta filosofian väitöskirjaa on näin lomalla vähän liikaa.

Tarkempaa kohtaa? Tarkoitatko sivunumeroa?

Itselläni ei ole tuota kirjaa ja luin sen 2000-luvun alussa ammattikorkeakoulun filosofian kurssilla. Enää en muista siitä juurikaan.

Filosofian opettaja suositteli minua lukemaan tuo kirjan. Toinen vaihtoehto olisi ollut Timo Klemolan kirja, mutta opettajan mukaan Klemola kirjoittaa aika vaikeaselkoista tekstiä. Tapio Koski kirjoittaa ymmärrettävämmin. Ja Koski on Klemolan oppilas sekä filosofian laitoksella, että käsittääkseni myös karatessa.

Aikidoharrastuksesta oli kyllä hyötyä filosofian kurssilla. Sain kurssista täydet pisteet ja opettaja kehui vuolaasti minun esseetäni

[Lasse Candé]

Olen käsityksessä että tästä aiheesta on olemassa ketju tai muutama.

Kyllä mä näkisin, että kamppailulajeissa kasvaa terveempiä nuoria kuin vaikkapa jalkapallossa tai jääkiekossa... Tai sitten niihin vain hakeutuu valmiiksi sellaisia.

Minusta tässä on nyt kyse lähinnä siitä että nuorilla on sellainen ominaisuus että he pyrkivät käyttäytymään tavalla jolla saavat ympäristön hyväksyntää.

Kamppailulajeja yleisesti treenataan niin että huomattava osa treeniporukasta ja etenkin sen alfaurokset ovat aikuisia. Tällöin mukana oleva nuori pyrkii käyttäytymään mahdollisimman aikuismaisesti tehdäkseen hyvän vaikutuksen porukkaan.

Joukkuelajeissa taas treeniporukka koostuu samanikäisistä nuorista ja yleensä vain se yksi valmentaja on aikuinen. Tällöin mukana oleva nuori käyttäytyy eri tavalla kun pyrkii saamaan hyväksyntää oman peliporukan arvostetuimmilta jäseniltä.

Nähdäkseni tämä ei siis niinkään liity kamppailulajeihin vaan lähellä toimivien ihmisten olemukseen. Luullakseni myös vaikkapa purjelentokerhossa toimiva nuori voisi saada samantyyppisiä vaikutteita aikuisten purjelentäjien seurassa.

Jalkapallosta oppii toimimaan joukkueessa, kokien voittoja ja tappioita sekä hetkiä joissa kokee käännekohtia, tukemaan tilanteissa henkisesti, neuvomaan ja vastaanottamaan neuvoja. Fudaajien kanssa on yleensä ollut silleen helppoa muussakin elämässä että osaavat olla ihmisten kanssa.

Kamppailulajeista saa kenties jotain enemmän itsetutkiskeluun liittyvää. Eikä yhtään tosiaankaan haittaa jos ne vievät poluille joissa törmää itämaiseen filosofiaan ja uskontoihin tai vaikkapa länkkäreiden narratiiveihin. Oikeastaan mihin tahansa joka pistää funtsimaan. Funtsiminen aikaansaa sitä kuuluisaa henkistä kasvua.

Andyn pointti yhteisöistä on osuva. Se että kamppailulajeissa on hyvät raamit henkiselle kasvulle yhteisön rakenteen takia, tarkoittaa sitten että henkinen kasvu on tosiasia. Ei ole esim niin että se jää tapahtumatta sen takia että syy siihen on "väärä" tai jotain. On varsin hyvä oppia miten yhteisöt joissa on eri ikäisiä ja eri taustat omaavia toimivat. Kamppailulajiseurat ja yhteisöt eivät tuossa suhteessa eroa kovin paljoa esim työpaikoista. Jos sosiaalinen pelisilmä tuossa suhteessa saa treeniä ja sitten osaa olla paremmin, niin nämä taidot on sitten tosiasiallisesti saatu lajeista. Itse koen saaneeni paljon rooleista nuorempana oppilaana, vanhempana oppilaana, opettajana ja varsin monenlaisen opettajan kanssa tekemisissä olevana. Eri yhteisöissä sitä myös pakottaa itsensä käyttäytymään samaan aikaan esimerkillisesti mutta myös siten että kanssaan on helppo olla. Niin mestareiden, vanhempien, kokeeneempien kuin vertaisten ja vaikkapa nuorempien kanssa. Lajikuvioissa nämä taitotasot tulevat esiin ja tosiaankin ajaudutaan eri ikäisten kanssa tekemisiin. Se että jossain muussakin yhteydessä vastaava voisi toimia, ei tietenkään tarkoita sitä että se ei tästä syystä toimi lajeissamme.

Vuosi sitten eräs tunnettu kamppailulajivalmentaja tuomittiin valmennettavansa pahoinpitelystä, mistä uutisoitiin (mutta täälläkään kukaan ei rohjennut sanoa hänen nimeään, koska kamppailijat ovat joskus myös vähän kakkahousuja ja pelkureita). Johtuiko tämä kamppailulajeista vai tapahtuiko se siitä huolimatta?

Jos sinä tiedät kuka tämä oli, niin voisitko kertoa?
Ellei joku tietävä tahdo omalla nimimerkillään kertoa kuka tämä oli, niin viitsittekö lähettää Mikalle yksärillä nimen, niin hän sitten kertoo puolestanne.

Jos minä tietäisin, koska olen jostain kuullut, saattaisin kertoa tai jättää kertomatta vähän riippuen tilanteesta. Luultavammin jättäisin kertomatta, koska suhtaudun mitävitttua.fi-tyyppiseen meininkiin vähän varauksella, enkä noin äkkiseltään osaa ottaa kantaa tekisikö tämä julkaiseminen potkussa mitään hyvää esim uhrille tai oikeastaan millekään muullekaan. Kyllä siinä saattaisi siis tällainen varovaisuus tai kakkahousuisuus viedä itsellänikin voiton. Siitä en tosin ole varma olisiko tämä kakkahousuisuus henkisen kasvun tulos vai ainoastaan esimerkki sen puutteesta, noin liittääkseni aiheeseen. Uskoakseni moni pitäisi sitä ensimmäisenä, mutta niinhän se mitävitttua.fi:kin jakaa mielipiteitä tuossa suhteessa.

[AriJ]

Itse olen kyllä tässä 30+ kamppisaikani varrella nähnyt kaikenlaisia versioita opettajsita, kuka on kasvattanut mitäkin henkistä arvoa.

Mutta yksi fakta lienee, että saleille jää semmoisia treenaajia jotka ovat enimmäkseen samaa mieltä opettajiston kanssa, joiden elämänarvot natsaavat riittävän hyvin. Noin niinku pidemmän päälle.

[Aihki]

Tarkempaa kohtaa? Tarkoitatko sivunumeroa?

Lukukin riittäisi. En kyllä ole ihan varma tuon tekstin ymmärtämisestä, voi olla, että zenini ei riitä.

[Huppu]

Kyllä mä ainakin olen alkanut ottamaan paremmin muita huomioon ja oppinut kuuntelemaan paremmin muita. Lisäksi olen alkanut hyväksymään enemmän erillaisuutta. Tämmösiä asioita mä ajattelen henkisellä kasvulla, jota koen kokeneeni. Jossain toisessa ketjussa sanoinkin, että nää lajit ei kenestäkää tee henkistä olentoa, vaan jalostaa luonnetta. Toisista tulee vaa enemmän kusipäitä.

Ei mitalleilla tai saavutuksilla loppujenlopuks oo mitää merkitystä. Sil on välii, et sä heräät joka aamu reenaamaan, kun muute vaa nukkuisit. Sä kuulut yhteisöön jossa tykkäät olla ja josta saat hyvää mieltä/ jaat sitä. Sittenku sä teet sitä paljon mitä tykkäät tehä, niin lopulta siitä jotain kiitostakin saa. Vaikkeikaan se oo se juttu.

[halmehe]

Eiks kirjoitukset potkussa anna riittävää vastausta otsikkoon?

[Paanari]

Eiks kirjoitukset potkussa anna riittävää vastausta otsikkoon?

Joopa joo,
Poikkeehan torpalle taas joskus kun elimistö antaa myöten. Samat naamat täällä aina mölisee ja muksii toisiaan. Kannarin parkkihalli rules ok.
Jaska