Henkinen kasvu kamppailulajien avulla

[Nommo]

Jeps. Luulenpa että täytyy ottaa harrastuksellisemmin, eli ei laatia mitään Mooseksen kivitauluja että silloin ja silloin niin ja noin. Luulin jossain vaiheessa että terveet ihmiset suorittavat suurinpiirtein uuden vyön joka vuosi. Olen tosin kuullut vihreävöisen sanovan ettei hän moista tykkää. Sinivöinen taas ollut sitä mieltä että ruskeaa ei lähde tavoittelemaan, kun ei kiinnosta heittää voltteja. Jokainen tekee kuten parhaaksi näkee.

Tuttuni joka on sotapoliisi eläkkeellä on alleviivannut että älä vertaa itseäsi muihin. Tietysti olen sitten kumminkin mennyt niin tekemään, ja joskus minua ärsyttää olla ainoa lajiani: aina välillä joukossa on pelkästään pitkän kampp.taustan omaavia tai ainakin lajissa tai parissa jo aiemmin käväisseitä, jonkun lajin harrastajien kumppaneita ja sukulaisia... Mahdollisuus siis treenata yhdessä omalla ajalla. Sitten kun tulee sellaisia kuin minä, eli ei mitään taustaa, innostus voi olla peruskurssin ajan kova, mutta hokkuspokkus katoaa koko ihminen kurssin loputtua. Kukaan vähemmän pro -taustainen ei jaksa niin kauaa kuin minä.

Itse olen sellainen että jos olen jostain asiasta kiinnostunut, en siitä hevillä irti päästä. Toisaalta jos jokin ei kiinnosta, saa kyllä todella hyvät perustelut olla miksi moiseen vaivautuisin.

[Lasse Candé]

Aiheeseen tämä liittyy siten että liian kova jumppa stressaavan elämäntilanteen aikana voi johtaa henkiseen romahtamiseen.

Nyt tuli omaan elämäntilanteeseeni tärkeä muistutus. Olen itse tehnyt paluuta treeneihin. Kun elämäntilanteeni on sellainen, että liikunta on ollut rauhallista lukuunottamatta melkeinpä hyllyllä, oli rankka gradusyksy, henkisesti raskaassa työssä (silloin kun se on sitä) on ollut paljon liikkeellä ja muuten itse haalinut liikaa kaikkia vastuita, ei kaikki elämäntavat ole olleet ihan terveellisiä jne, niin noinhan se on.

Pari kertaa kun on ollut parina peräkkäisenä päivänä vähänkin enemmän treeniä, niin on ollut vaikea nukkua ja käy sekä aivot että kroppa ylikierroksilla. Ehkä pahin oli kun oli kahtena peräkkäisenä päivänä pistarimättöä ja ennen tämän ryhmän löytämistä, hyvä jos olen edes nähnyt pistareita yli viiteen vuoteen. Niin ne molemmin puolin jaettavat tällit oikein ”paukkuu” vielä yölläkin kun pitäisi nukkua.

Rauhallinen karate on itselläni myös sillä tapaa paha, että se se vasta laittaa aivot liikkeelle.

Tässä joutuu tasapainotella kunnolla. Töissä ollut nyt kymmenisen viikkoa vähän oppitunteja, mikä on nostanut muiden asioiden osuutta. Jotenkin olen vissiin toinen jalka jo kesälomalla. Onneksi haettiin kajakit lauantaina ja käytiin jo testaamassa eilen. Pikkuhiljaa voi kakea lisätä. Mulla ollut omana salaisena suunnitelmana toteuttaa kolmen päivän kakeleiri kesällä yksin. Vetää läpi ainakin kaikki Wadon katat ja muut keskeiset tekniikat. Mutta en tiedä ehdinkö päästä siihen pisteeseen että ajatus on järkevä, koska minunkin pitää tosiaankin välttää liikoja kierroksia tässä tilanteessa.

Tämä muistutus tuli Jasselta kyllä täydelliseen saumaan.

Vaikka moni osaakin arvata ikäni melko oikein kaikkien näiden potkuvuosien jälkeen, niin olen 39 v. Sanon tämän jos se jotenkin konkretisoi tilannekuvaa...

[obmijoy]

Jos käy noista kolmen lajin peruskursseja läpi niin luulisi perus asiat jäävät mieleen ja luulisi että huomaa omaa kykeneväisyyttä kun treenaa aina uudella peruskurssilla

Tämä tähän rautalangasta koska ylläolevasta sepustuksesta ei saanut varmaan mitään selvää

21syksy judo PerusKurssi, keltaiseen vyöhön
22kevät BJJ PK, judoa jatkaen 2XVKK
22syksy HJJ PK keltaiseen, bjj jatkaen 2XVKK
23kevät HJJ oranssiin jatkaen samalla bjj tai judon 2-1xvkk

Tuolla tavalla ainakin pysyisin tutulla alueella tosin sairaus vaikuttaa varmasti suuresti harjoittelu tiheyteen.

[Lasse Candé]

Hesarilta tuli hyvä koontiartikkeli joidenkin eri liikuntamuotojen vaikutuksesta pääkoppaan. Ei pelkästään ällin tms. kehittymisen kautta vaan myös esimerkiksi että vauvat auttoivat aikuisia nostamaan pudonneita esineitä oikeanlaisen tanssin jälkeen enemmän kuin ilman sitä.

Tämä ei käsittele kamppailulajeja ollenkaan, mutta on todennäköistä että jotkut tai kaikki näistä hyödyistä löytyy komponentteina eri painotuksin eri kamppailulajeista. Siksi valitsin tämän ketjun.

Laitan tiivistelmänomaisen lainauksen alusta, mutta tuo kannataa ehdottomasti lukea, koska sieltä löytyy arveluja vaikutusmekanismeista biologiaan ja psykologiaan sekä näiden rajapintaan liittyen. Lisäksi vaikutukset tulevat monipuolisemmin ja yksityiskohtaisemmin esiin. Varsinkin tutkimusten tulokset ovat mielenkiintoisia.


https://www.hs.fi/tiede/art-2000008063865.html

Eri tavat liikkua vaikuttavat eri tavoin ajatuksiin, tunteisiin ja itsetuntoon – lihaksikas kokee muita enemmän mahdollisuuksia, kävely tukee ideointia
Liikkuminen on hyväksi mielelle, tutkimukset kertovat. Tanssi näyttää tukevan ihmisen hyvinvointia taaperoiässä. Keski-iässä voimaharjoittelu näyttäisi vahvistavan muistia.

KÄVELY tukee ideointia ja oppimista, tanssi lisää sosiaalista kiintymystä. Keholla on tiedostamaton vaisto lihasten ja luiden terveydentilasta ja se selittää myös parempaa itsetuntoa.

Aivojen, mielen ja liikunnan kytkös on syvällisempää kuin on osattu ajatella. Uudet tutkimukset kertovat, että tavallamme liikkua on syvällisiä vaikutuksia siihen, miten mieli operoi.

Riippuen liikunnan muodoista voimme kasvattaa luovuutta, resilienssiä eli psykologista vastustuskykyä, sosiaalisia taitoja, mielialaa ja itsetuntoa. Näin kirjoittaa tietokirjailija Caroline Williams uutuusteoksessaan Move! The New Science of Body over Mind.

Tätä ketjua silmällä pitäen, nuo erilaiset vaikutukset erilaisilla perustavanlaatuisilla liikuntamuodoilla voikin olla melko valaisevaa. Itse kun uskon että kamppailulajien pääasiallinen lähde ketjussa mainitulle henkiselle kasvulle on liikunnassa ja vuorovaikutuksessa. Tämän päälle sitten mahdollisesti vielä jokin muu komponentti, riippuen miten harrastaa.

Sen tuota lukiessa vain huomaa, että ei ole kovin mielekästä yleistää tässä otsikossa lajeja, vaan erotella niitä. Mielestäni sekään ei riitä, vaan pitää erotella vielä enemmän mennen yksittäisiin treenimetodeihin. Hikijumppa jossa lihaskuntoa ja pistareita (karate) ei vaikuta vointiin samalla tavalla kuin paikkoja avaavat hitaammat harjoitteet ja seisoskelut (karate). Molemmanlaisista treeneistä toki lähtee hyvällä mielellä, mutta eri tavalla hyvällä mielellä. Tuo artikkeli yksilöi erilaisia vaikutuksia pääkoppaan.

Itse uskon että kaikki tai melkein kaikki mainitut positiiviset vaikutukset tuntuvat henkilössä käytännössä ennen kaikkea hyvänä fiiliksenä, mutta nyt siis tarkoitan, että pohdinta kannattaa ulottaa sitä syvempiin asioihin.

[flammee]

Mielenkiintoinen artikkeli. Mutta siis, kata ja liikesarjaharjoitteluhan ON rumaa tanssia, joten lienee siis melkeenpä tieteellinen tosiasia, että sitä henkistä kasvua tapahtuu juurikin liikesarjaharjoittelun avulla. Vaikka musiikkia ei olekkaan, niin kuten tokassa kappaleessa sanotaan, niin dopamiina vapautuu kun ollaan oikeassa, eli tehdään se liikesarjan seuraava liike oikein. Porukalla yhtä aikaa tehtynä parempi, yksinkin hyvä.

Mitä enemmän vauvat pomppivat musiikin mukana, sitä enemmän he tutkitusti hymyilevät. Näin ollen tanssi näyttää tukevan ihmisen hyvinvointia jo taaperoiästä lähtien.

Aivomme ennakoivat jatkuvasti, mitä tapahtuu seuraavaksi. Säännöllinen rytmi tuottaa tyydytystä, koska sen avulla on helppo ennustaa tulevaa. Aina kun olemme oikeassa, aivoissa vapautuu dopamiini-hormonia, joka tarjoaa palkitsevuuden tunteen.

Kun seuraamme rytmiä kehossamme, dopamiinia erittyy uudestaan. Se voi luoda illuusion siitä, että oma liikkeemme tuottaa musiikin rytmiä, valaisee musiikkipsykologi Edith Van Dyck Gentin yliopistosta Williamsin teoksessa.

Jopa tanssiminen yksin vaikuttaa tutkimusten mukaan tekevän ihmisistä onnellisempia. Seuraavalle onnen tasolle päästään, kun läsnä on muita tanssijoita. Silloin tanssimisen ilo sekoittuu sosiaaliseen sitoutumiseen.

Neljäntoista kuukauden ikäisten lasten parissa tehdyssä tutkimuksessa ilmeni, että he auttoivat todennäköisemmin vieraita aikuisia poimimaan pudotettuja esineitä silloin, kun he olivat tanssineet aikuisten kanssa samassa tahdissa. Tätä avuliaisuutta ei havaittu ilman tanssimista tai kun tanssi ei ollut synkronoitua.

LIIKUNNAN aikana aivot vastaanottavat proprioseptiivista aistitietoa, joka kertoo milloin ja miten lihakset supistuvat tai venyvät. Kun liikkeemme tahdistuvat muiden kanssa, proprioseptiivinen tietoisuus sekoittuu aistimukseen muiden liikkeistä – silloin itsen ja muiden raja hämärtyy väliaikaisesti.

Tuloksena on läheisyyden tila, halu jakaa asioita muiden kanssa ja auttaa toisia. Ilmiötä selittää aivojen peilisolujen toiminta. Niiden avulla sananmukaisesti peilaamme toisten liikkeitä.

”Olemme samalla puolella”, kun liikumme synkronisesti ja näistä syistä musiikki ja tanssi ovat ryhmäyttämisessä tehokkaita, Huotilainen valaisee Smart Moves -luennon videolla.

TANSSILLA vaikuttaa olevan vahva yhteys kehon limbiseen järjestelmään, joka vastaa muun muassa tunteista ja muistoista, sanoo tanssin neurotieteestä Helsingin yliopistossa väitellyt Hanna Poikonen.

”Tanssissa yhdistyy nerokkaalla tavalla monta asiaa - musiikki, liikkuminen, kosketus, yhteistyö ja luovuus. Ne eivät ole ainoastaan hyväksi hyvinvoinnille, vaan ne ovat perustavanlaatuisia elementtejä ihmisyydelle”, Poikonen toteaa.

[Mika]

Tuo oli tosi hyvä artikkeli!

[Lasse Candé]

Flammee kirjoittaa hyvin, paitsi sanoessaan kataa rumaksi tanssiksi, iik. Mielestäni kumpikaan sanoista ei ole tosi. Ymmärrän toki että aikoinaan käytettiin tuollaisia ilmaisuja painottaakseen bunkain merkitystä ja sitä että sanoja itse tekee muutakin kuin soolomuotoa. En viittaa flammeeseen, vaan potkun alkuaikojen puheenvuoroihin, joissa tuo näkyi.

Tietty katalla on se samankaltaisuus tanssin kanssa, että siinä on koreografia. Siis mikäli tanssi on kuten macarena tai vaikkapa vanhojen tanssien kuviot. Mutta ei koreografia vielä tee tanssia.

Silti pääsee tästä ihan pointtiinkin ja flammee on täysin oikeassa tuosta oikeassa olemisen fiiliksestä. Meinasin tulla lisäämään viime lukukerran jälkeen että tuo fiilis voimistuu ryhmässä. Mutta hemmetti, flammee oli jo sanonut senkin.

Tuossa on samaa kuin sulkeisissa. Aluksi se oli hankalaa, mutta sitten kun homma alkoi sujua itseltä ja muilta siinä ympärillä, sitä oli tyytyväinen paitsi omaan oikeassa oloon, myös jonkinlaiseen ryhmähenkeen ja sen ryhmän osana toimimiseen. Myös huudot muodossa ja marssilaulut (vrt kiai) ovat kivoja. Yksi opettajani sanoo että Wadossa ei juurikaan huudeta ja toinen sanoi ettei perustaja huutanut (kiai) koskaan. Mutta että Japanissa lapsille opetetaan huutamista, koska ne tykkää siitä ihan hemmetisti ja saavat spirittiä positiivisessa mielessä.

Mutta niin tai näin, muodossa tekeminen aikaansaa varmaankin sitten noita paritanssihyötyjä sekä ”oikeassa olemisen” tarjoamia hyötyjä. Arvaan että lisäksi kehittyy vielä jokin ryhmäkäyttäytymisen alue aivoissa tai vähintään aktivoituu.

[flammee]

Jaaa, olikohan tämä "ruma tanssi" käsitteenä sitten ajalta ennen potku.nettiä, vai vaan ajalta ennen Lassea kun se noin kauhistutti...

Noh, onhan katassa koreografian lisäksi vielä rytmikin. ITF-TKD:ssa se on aika monotoninen ja helppo, Taidossa on enemmän vaihtelua, samoin WKF:n kilpakatoissa. Onko sitten olemassa jotan musiikitonta tanssia, ehkäpä jossain modernin taiteellisen ilmaisun puolella? Itselleni musiikin yhteys liikkeisiin on aina ollut hieman mysteeri, en oikeastaan edes tiedä että onko sillä mitään varsinaista yhteyttä, vai onko sitä vaan määritelty että tietynlaiselle tanssijumpalle tietynlainen taustamusiikki, silleen että soitannassa/laulannassa on suhteessa tekemiseen hieman samanlainen intensiteetti ja rytmi.

[Lasse Candé]

Ei se kauhistuttanut.

Mutta jossain määrin halusin korostaa eroa siinä samankaltaisuuden ohella. Ja kauneushommakin liittyy aiheeseen siten, että katoja tehdessä ja katsoessa melko varmasti hyvinkin suuri osa saa esteettisiä kiksejä. Asia minkä uskon tuovan näitä artikkelissa mainittuja hyötyjä.

Mielestäni tuolla monotonisella suoritustavalla voikin suuremmissa määrin pitää poomsea/kataa tanssina. Itse asiassa muistin tässä tätä ketjua pohtiessani että yhdellä uskovaisesten Take-esittelyleirillä (ennen ja/tai jälkeen treenien rukoiltiin kristitysti) he esittivät jonkin poomsen musiikin kera. Tällöin liikkeet tulevat valmiiksi biitin mukaan ja tällainen rytmi taitaa todentotta olla yleisempää takessa myös ilman musiikkia. Kakessa ehkä enemmänkin yritetään ehtiä ennen jotakin oletettua biittiä ja varioida. Mutta tämä on jo sivuraidetta... vai onko?

[Puni]

ITF-TKD:ssa se on aika monotoninen ja helppo...

Äitis on, missään liikesarjassa ole niin veemäisiä rytmivaihdoksia kun, sanotaan nyt esimerkin vuoksi, Moon-Moossa.

Toki jos on mallia höyryjuna niin kaikki rytmit on kiskoja
(kuten esim minä olen).

[AlexMachine]

Sori Puni oli pakko.

Palaan ketjun aiheeseen kun pöytäkoneen ääressä alkuviikosta.