Sparraaminen eri lajeissa

[Jorge]

Sekä tuosta että Buakawin ja Superbonin tekemisestä huomaa kyllä myös sen eron, mikä on jäähdyttelijän ja primessaan olevan huippu-urheilijan välillä.

Näyttäisi jopa siltä, että Buakaw hieman löysäilisi tuossa; "poimii" toisinaan potkuja alhaalta yhdellä kädellä ja suojailee hieman laiskasti, kun ei ole tosi kyseessä?

[Andy]

Ei Buakawilla olisi kuitenkaan enää jakoa Superbonin tai muiden kärkiukkojen kanssa.

[Jorge]

No joo, Buakaw on 38 v ja ymmärtääkseni otellut viimeksi 2019. Luulisin, että noiden sparrauksien tavoitteenakaan ei enää ole valmistaa häntä ottelukuntoon, vaan antaa sparrikaverille kokenut vastustaja.

[kenttiensankari]

Nojoo..
Miten on, teettekö te treeneissä noin hidastempoista sparria?

Juu, kuubalaiseet ja näkemäni perusteella jopa venalaisten juniorinykkeilijät sparraa ylihitaasti, mutta onko tuosta lie harrastelijoille hyötyä?

Melkein sanoisin, että harrastelijoille siitä olisi eniten hyötyä. Menee helposti sähläämiseksi kun nopeutetaan. Hyvä on tosin myös huomioida, että thaikuissa matsaavat aika useasti, joten kovaa sparria ei niin tarvitse kuin vaikka Suomessa.

Niin, tuo kenttiensankarin (mitähän seki tarkottaa).

Jalkapallovalmentajani minulle antama lempinimi n. 20 vuoden takaa.

[kenttiensankari]

Ei Buakawilla olisi kuitenkaan enää jakoa Superbonin tai muiden kärkiukkojen kanssa.

Ei, mutta jäähdyttelijä antaa vähän väärän kuvan kavereiden nykykunnossa. Gloryottelija Larsen hävisi Buakawille pari vuotta sitten ja siitä pari vuotta taaksepäin niin jäähdyttelijä Buakaw voitti Andrei Kulebinin. Saenchai ottelee myös aika usein ja voitokkaasti. Toki kovimpia nimiä ei ole listalla, mutta esim. Ognjen Topic hävisi Saenchaille vielä 4 vuotta sitten.

[Andy]

There is levels in this shit. Ihan maailman kärkeä aikanaan olleet ottelijat tosiaan kykenevät voittamaan näitä maailman TOP20-30 jamppoja vielä prime-aikansa jälkeenkin. Ykkösrivi on kuitenkin vielä eri tasolla.

[Andy]

Entinen Gloryn ja nykyinen Bellatorin mestari Gabriel Varga kertoo sparrikokemuksistaan Thaimaasta. Pointtina se, että yleinen käsitys siitä, että Thaimaassa sparrataan vain kevyesti ei ole koko totuus.



Varga on siis todella kova ottelija ja on voittanut mm. legendaarisen Lerdsila Chumpairtourin, joten ei kannata ihmetellä kun hän kertoo pyörittäneensä näitä paikallistason kykyjä helposti.

[P.Laton]

Mutta jotta voisi olla hyvä itsepuolustuksessa niin kyllä sen sparrinkin pitäisi silloin sujua, vaikkei nyt mitään maailmanmestareita tarvitse kyykyttää.

On pakko kysyä, että mitä tarkoitat sparrilla tässä? Siis, jos tarkoitat laajemmin, esim. noita skenaarioharjoituksia, missä treenataan käytännössä itsepuolustustilanteita, niin olen samaa mieltä, että ne auttavat. Sen väitteen suhteen, että vaikka nyrkkeilysparrin tai MT sparrin jne. pitää onnistua, jotta olisi hyvä itsepuolustuksessa, olen kyllä vahvasti eri mieltä. Ainakin, jos ajatus on se, että itsepuolustus tilanteessa tehtäisiin mitään, mikä edes muistuttaa sparraamista, on mielestäni kovin kaukana oman kokemukseni todellisuudesta. Sparri, missä opitaan väistämään ja lyömään takaisin niin, että vastustaja pysyy nätisti siinä lyönti etäisyyden rajalla, luo mielestäni todella fataaleja toiminta malleja itsepuolustustilanteisiin.

Tilanteessa, jossa henkilöä ruvetaan lyömään kadulla, yleensä ryysyistä/omasta kädestäsi kiinni pitäen, ei väistellä ja lyödä takaisin komboja. Ensisijaisesti malli pitäisi minun mielestäni olla joko painaa pää niin lähelle hyökkääjää, että lyöminen ei onnistu ja irtautua tilanteesta, jonka jälkeen jalat alle, tai armoton hyökkäys päälle, missä pidetään pää ja niskat asennossa missä ne kestävät _ehkä_ sen läpitulevan lyönnin ja ensisijaisesti pyritään keskittymään omaan lyömiseen ja kaatamaan hyökkääjä samalla maahan.

Toinen vaihtoehto, mitä itse suosisin, on pyrkiä lyömään armotta takaisin saman tien, pää piilossa parhaan mukaan, olettan, että sieltä tulee ehkä läpi mutta lyömistä on jatkettava kunnes toinen on maassa, tai vaihtoehtoisesti lyödä samanaikaisesti horjuttaen, niin, että toista ei tarvitse välttämättä lyönnillä tiputtaa, vaan niin, että on pari vaikka huonompaakin perillä ja kaveri taklattuna/kampattuna maassa. Sinne voi lyödä, jos toinen koittaa nousta ylös tai lähteä painimaan.

Jos ajatus on, että itsepuolustuksessa/katutappelussa tilanne menee niin, että voit väistää tulevat lyönnit ja vetää sujuvasti oman takaisin, niin se on kovin siloteltu, hieman fantasy based ajatus ko. tilanteesta.

Olen vahvasti sitä mieltä, että pystyottelu sparraaminen opettaa jopa haitallisia malleja tappeluun. Jos hyökkäyksen alkaessa lähdet väistämään ja ajattelet, että toinen pysyy siinä lyönti etäisyydellä lyödäksesi takaisin, olen aika nopeasti kasan alimmainen.

Minkä takia luulet, että nyrkkeilijät, yleensä ollessaan altavastaajana, pyrkivät sitomaan? Tämä kysymys on retorinen, eli osa argumenttia, joten en oleta suoraa vastausta siihen.

[P.Laton]

Tietysti, jos tarkoitat sparria missä pyritään toimimaan itsepuolustustilanteeseen järkevällä tavalla, aloittamaan aina välittömästi lyömään takaisin tai pyrkiä iholle ja kaatamaan kaveri tonttiin, niin totta. Niitä tilanteita on fiksua treenata. Että sitten reagoi asiaan kuuluvasti. Tuli vain ensimmäisenä mieleen, että ajatuksesi olisi, että KB/MT tyylinen sparri olisi mielestäsi välttämätöntä tai edes hyödyllistä osata jotta osaisi puolustaa itseään. Ajatus on mielestäni sellaisenaan vähintäänkin outo. Miksi käyttää aikaa treenaten sellaisin toimintamallein, mitkä eivät enää toimi, kun on mahdollista tehdä mitä vaan. Ottaa hiuksista kiinni, repiä vaatteista, kaataa maahan, lyödä muitakin lyöntejä kuin niitä, mitä käytetään nyrkkeilyssä jne jne jne.

Jos argumenttisi ei ole, että "jotta pystyisi puolustamaan itseään, olisi hyvä sparrata tilanteita, mitä itseään puolustamassa tulee vastaan, ja niiden tulisi sujua" vaan "Jotta pystyy puolustamaan itseään, tulisi pystyottelu sparrin sujua" niin onko mielestäsi ko. sparrissa jotain, mitä ei oppisi esim. skenaario harjoituksissa, mitä olen nähnyt tehtävän itsepuolustuslajeissa ja etkö näe pystyottelu tyylisessä sparrissa mitään, millä olisi negatiivinen vaikutus itsepuolustustilanteesta selviämiseen?

[Hemmukka]

Se on todella suuri etu mikäli kykenee ottamaan kovaa sparria kilpailijoiden kanssa, varsinkin raskaampien kanssa.
Tietää että satavarmasti ei tule kadulla kovempia vastaan.
Tarkoittaa myös että on kunnossa, henkiselle puolelle iso etu.
Jos sparrissa tulee 100-0 kyytiä niin vaikea uskoa että pärjäisi tosi tilanteessa samoille.
Ymmärrän toki eron sparrissa ja tositilanteessa, mutta tämän pystyy siinä vaiheessa suht helposti korjaamaan kun on taustat kunnossa.

[Kari Aittomäki]

Sparraaminen on ai-van eri peli kuin oikea, kiihkeä mylläkkä.
Sensijaan oikea painematsi antaa välineitä hengenmenotilanteeseen, lähinnä fyysisten reaktioiden adaptaationa.

Jos kykee kohtaamaan kovantason sporttipelaajia, kroppa ja olema on viritetty sellaiseen iskuun että koviin tilanteisiin tarkoitettu työkalupakki on helpohko täyttää.
Mutta niinkuin kaikessa, tulee olla valmius tietää se että ei tiedä.

Ja aina pitää olla vähintään suunnitelma bee.. ja sitte se takapedaali, valmius hyökätä tappaakseen.
Joka muuten vaistotaan jotenkin atavistisella tasolla, reaktiot ovat kohdallani olleet tyydyttäviä.

[Hemmukka]

Tässä päästään siihen miten tärkeää on fyysisyys ja ryminä tositilanteissa.
Kuvitellaan joku huippukuntoinen jenkkifutari vs normaali kamppailija.
Voimalla ja massalla on iso osa.
Vaikkapa voimamiehet Hall ja Thor, jotka ottavat syksyllä boxing matsin.
Joku 75kg kamppailija oli tausta mikä hyvänsä niin hankalaa olis vaikkapa baari ympäristössä.
Jossei satu olemaan huippu bjj kaveri, pystyjätkät olis helposti jyrätty.

[Ile]

onko mielestäsi ko. sparrissa jotain, mitä ei oppisi esim. skenaario harjoituksissa, mitä olen nähnyt tehtävän itsepuolustuslajeissa ja etkö näe pystyottelu tyylisessä sparrissa mitään, millä olisi negatiivinen vaikutus itsepuolustustilanteesta selviämiseen?

Tämä on nyt vähän sivukommentti, mutta itse olen kokenut niin, että vaikka sparri ei tietenkään ole läheskään optimoitua äkillisiin itsepuolustustilanteisiin, niin se on se treenitapa jolla saadaan suhteellisen turvallisesti valtava määrä toistoja kamppailullisissa perusliikkeissä, kehitetään taitoa lukea toisen liikettä jne.. Ja siinä on kuitenkin pieni paine koko ajan päällä. Jos ei skarppaa niin sattuu. Ave on myös tästä hyvin puhunut, kuinka kevyempikin sparri kehittää kamppailusilmää.

Skenaarioharjoitteissa puolestaan on käytännössä vaikeampi saada valtavaa toistomäärää yksittäisiin perusliikkeisiin ja sen arvo ei olekaan tekniikan vaan taktiikan (ja asenteen yms.) tasolla.

En väitä, että se taktiikan taso olisi "helppo" mutta sen oppiminen perustuu kuitenkin enemmän tietoon, päätöksiin ja asennoitumiseen kuin toistoihin. Tämä on valtavan kärjistävä esimerkki, mutta periaatteessa kerran turpaansa saanut henkilö voi melkein siltä istumalta tehdä jopa onnistuneesti joitakin päätöksiä siitä, miten toimii seuraavassa uhkatilanteessa eri tavoin.

Jos kykee kohtaamaan kovantason sporttipelaajia, kroppa ja olema on viritetty sellaiseen iskuun että koviin tilanteisiin tarkoitettu työkalupakki on helpohko täyttää.

Hyvin sanottu. Varsinkin suomalaisessa Krava Magassa on näkynyt mielestäni todella selvästi se, miten toimiva kombo se on, jos henkilöllä on vankka kehäkamppailuhistoria ja siihen sitten Krav Magassa lisätään tietoinen ennakointi sekä eväät siihen, mitä siinä väkivaltatilanteen ensimmäisen sekunnin aikana tapahtuu. Toiminta skenaarioharjoitteissa on yleensä nopeasti eri tasolla kuin niillä, joilla ei sellaista taustaa ole.

[Kari Aittomäki]

Otetaan nyt länkiä kaulaan sikälilin että sparri on hyvä työkalu sellaiselle, joka oikeasti opettelee tilanteeseen jossa joku katsoo intensiteetillä ja tulee kohti aikeenaan täräyttää. Kun se on niinku pelottava kokema.
Kun mulle ja munkaltasille se terästäytyvä katseen lukitus vastustajaan on niin luontainen osa olemisen soundia, ei jaksa aina muistaa että se ei etenkän nykyän ole ikäänkuin luonnollista. Josta johtuu mieleen tottuneen myllyttäjän tilan skannaus, joka olisi meheva aihio juttelulle koska mulla se tahtoo, tahtoi olla kovin.. ilmeisen näkyvää.
Mutta ei tässä ketjussa.

Minähän olen vuosia huudellut siitä kuinka painematsi eli sporttikamppailu on loistava työkalu kehittymiseen. Onhan se toki itseisarvokin, mutta takavuosien reissuiltani panin merkille että harvat olivat ne kv huiput jotka koettivat saada kisamenestyksellä salejaan täyteen.
Toki heitäkin oli riittämiin, mutta valtavan suuri osa semifinaalitason tekijöistä olivat karaisemassa olemaansa parasta mahdollista koetinkiveä vastaan.
Nämä veikot olivat kovin monesti ammattitappelijoita, erilaisia turvasällejä ja portsareita ja muita vastaavia.
Jotka tarvitsivat sitä treeniä ja tekniikkavarmuutta tositilanteita varten.
Hollanti, Englanti, Ranska, Spanja..

Sieltä minä sen asenteeni olen kopsannut ja valintoja senmukaan tehnyt.

F Royers kertoi että etenkin potkunyrkkeilystä värväys krimihommiin oli aktiivista ja vuorovaikutus vahvaa.
Sporttijätkät jatkoivat treeniään mutta katumausteella, tarttumineen tonttiin repimisineen kaikkineen, juuri sitä lääkettä mitä PLaton kuvaelee.
Tämä osasto oli vahva, nykyajasta en tietenkään mitään osaa sanoa.
Ne oli pelottavia veikkoja, jopa kovien ammattilaisten keskessä. Olivat toki enimmin kunnolla koska "tarvitsivat treeniään."

Ja siirtyivät he joukolla vapaaotteluun, koska se oli juuri sitä mihin tarvetta oli. Kunnes sille kävi kuten punkille, karkiksi meni.
Mutta vielä tässä maistuu Teh Street.



Tuo peto ei ole ensikertaa ruhjomassa kohdettaan ojanpohjaan.

[MikaM]

Silti, aika lailla täsmämitoitettu vahingoittaminen. Tuloksena otteluvoitto eikä lasaretti, mihin olisi helposti kyennyt.