Meinasin itkeä onnesta, kun Daniel heitti Johnnylle takaisin sanansa ekasta leffasta kunnian hetkellä. Koska en keksinyt parempaa reaktiota, niin nauroin niin, että silmät kostuivat hieman. Sitten nauroin itselleni, että jahas, ettäkö niin, että tuo kosketti?
Luultavasti loppukeväästähän tulee leffa, mikä niputtaa Miyagi-leffojen ja Cobra Kain universumin yhteen kinukkiuniversumin kanssa, eli leffan Karate Kid (2010).
Kävin katsomassa sen ainoastaan kolme kertaa leffassa.

Joka kerta pidin tuolistani kiinni, etten nouse seisomaan, kun tuli lopun kurkipotkuvariantti. En väitä miksikään suureksi laaduksi, mutta kun kolahtaa, kolahtaa. Ja Will Smith sanoi hyvin, joskus 2010 hujakoilla, että Karate Kid on vähän niinkuin sadut, että siitä voi tehdä erilaisia representaatioita ja itse tarina on ajaton klassikko. Itse siis pidin 2010 leffasta paljon ja siinä on se ytimeltään sama tarina. Kuten on myös räppileffassa 8mile.
Pitäisiköhän käydä katsomassa tämä Karate Kid: Legends ainakin neljä kertaa?
https://en.m.wikipedia.org/wiki/Karate_Kid:_Legends
Niin tai näin, Cobra Kai oli ihan älytön sen vanhan leffamaailman henkiin herättäjä. Tuntui oikeasti, että maailma on sama, mutta ollaan vain 40 vuotta myöhemmässä kohdassa sitä. Kun pienenä melkein uskoi Karate Kidin maailmaan, niin nyt vanhanakin melkein uskoi tähän Cobra Kain maailmaan.
