Oletko miettinyt etupotkijuutta? Potkua tukemalla pääset etupotkijoiden omalle alueelle, jossa asiantuntijat vastaavat kysymyksiin. Lisäksi etupotkijana voit selata Potkua näkemättä yhtään mainosta. Tutustu ja mieti.
Vetäjän karisma ja auktoriteetti
Valvoja: Valvoja
- Eppu
- kylkeenpotkija
- Viestit tässä aiheessa: 6
- Viestit: 3295
- Lauteille: Joulukuu 2005
- Paikkakunta: Hattula
- Etulaji: Holismi
- Takalajit: Taekwondo, BJJ/SW
Vetäjän karisma ja auktoriteetti
Valmentajan liiallista voimankäyttöä koskevassa ketjussa nousi puheeksi tekniikoiden tehon näyttäminen ohjaajan/opettajan/valmentajan omalla tekemisellä, tavoitteena siten vakuuttaa ohjattavat valmentajan/vast. kyvystä opettaa. Eri ketjuja nopeasti otsikkotasolla kahlaamalla tämä vaikutti mielestäni sopivimmalta valmiilta aiheelta, jos tästä on enemmänkin mielipiteitä.
Onko kyseessä kamppailulajeihin liittyvä erityispiirre? Olen monesti miettinyt, että kuka kyseisen vaateen esittää ja millä perusteilla? Onko "epäilevän oppilaan" olemassaolo ilmiö, joka liittyy kamppailulajeissa usein läsnä olevaan mystiikkaan: "toimiiko tämä?" Vai onko kyse enemmän opettajan/vast. omasta tarpeesta?
Olen kamppailuharjoittelusta etäännyttyäni kiinnittänyt tähän enemmän huomiota. Erityisesti nykyisin fysiikkavalmennusta toteuttavana olen havahtunut useinkin pohtimaan, pitäisikö valmentajan todella osata itse tehdä jotain valmennettaviaan paremmin? Fysiikkapuolella kokemusteni ja havaintojeni perusteella vastaus on melko selkeä ei. Valmentajan fyysinen kyky ei rajoita valmennettavan tekemistä. Saman ilmiön voi havaita myös seuraamalla oikeastaan mitä tahansa kilpaurheilulajia, valmentajat eivät pysty niihin suorituksiin, joihin suojattinsa ovat kyenneet valmentamaan.
Ovatko kamppailulajit tästä poikkeus? Onko opettajan/vast. kyvykkyys ja auktoriteetti sidoksissa hänen omaan tekemisen tasoon? Jos, niin miten ja miksi asia on näin?
Onko kyseessä kamppailulajeihin liittyvä erityispiirre? Olen monesti miettinyt, että kuka kyseisen vaateen esittää ja millä perusteilla? Onko "epäilevän oppilaan" olemassaolo ilmiö, joka liittyy kamppailulajeissa usein läsnä olevaan mystiikkaan: "toimiiko tämä?" Vai onko kyse enemmän opettajan/vast. omasta tarpeesta?
Olen kamppailuharjoittelusta etäännyttyäni kiinnittänyt tähän enemmän huomiota. Erityisesti nykyisin fysiikkavalmennusta toteuttavana olen havahtunut useinkin pohtimaan, pitäisikö valmentajan todella osata itse tehdä jotain valmennettaviaan paremmin? Fysiikkapuolella kokemusteni ja havaintojeni perusteella vastaus on melko selkeä ei. Valmentajan fyysinen kyky ei rajoita valmennettavan tekemistä. Saman ilmiön voi havaita myös seuraamalla oikeastaan mitä tahansa kilpaurheilulajia, valmentajat eivät pysty niihin suorituksiin, joihin suojattinsa ovat kyenneet valmentamaan.
Ovatko kamppailulajit tästä poikkeus? Onko opettajan/vast. kyvykkyys ja auktoriteetti sidoksissa hänen omaan tekemisen tasoon? Jos, niin miten ja miksi asia on näin?
"10 physical skills are: cardiovascular/respiratory endurance, stamina, strength, flexibility, power, speed, coordination, agility, balance, and accuracy. You are as fit as you are competent in each of these 10 skills."
Treenipäiväkirja
Erik Sandström
Mestaritehdas Oy
Instagram/Facebook
Treenipäiväkirja
Erik Sandström
Mestaritehdas Oy
Instagram/Facebook
-
- etupotkija
- Viestit tässä aiheessa: 13
- Viestit: 20822
- Lauteille: Joulukuu 2007
Vetäjän karisma ja auktoriteetti
Uskoisin että ilmiö on vahvempi kamppailulajeissa ja varsinkin perinnepuolella, missä on opettaja eikä valmentaja.
Vetäjän kyvykkyys onkin siihen pisteeseen tärkeää, että demoista tulee hyviä. Lisäksi opettaja toimii mallina. Olen itse kokenut mestareiden tekemisen katsomisen opettavaiseksi ja että oppiessani imitoin. Lisäksi olen havaitsevinani että siellä missä on vähemmän kyvykäs vetäjä, oppilaatkaan eivät kehity yhtä hyviksi kuin siellä missä on osaava vetäjä. Lisäksi koen ettei lajissani oikein voi osata opettaa sellaista mitä ei itse osaa, noin nyrkkisääntönä.
Tämä kaikki sanottuna, kyllä minä ainakin vierastan myös muissa yhteyksissä opettajia tms jotka eivät osaa. En silti ole varma haittaako tämä oppimista sen enempää kuin niiden asioiden osalta mitkä menevät tästä syystä oppimisessa vinoon väärän opetuksen takia. Ehkä muu opetus ei kaikin osin vertaudukaan fyysisiin juttuihin.
Vetäjän kyvykkyys onkin siihen pisteeseen tärkeää, että demoista tulee hyviä. Lisäksi opettaja toimii mallina. Olen itse kokenut mestareiden tekemisen katsomisen opettavaiseksi ja että oppiessani imitoin. Lisäksi olen havaitsevinani että siellä missä on vähemmän kyvykäs vetäjä, oppilaatkaan eivät kehity yhtä hyviksi kuin siellä missä on osaava vetäjä. Lisäksi koen ettei lajissani oikein voi osata opettaa sellaista mitä ei itse osaa, noin nyrkkisääntönä.
Tämä kaikki sanottuna, kyllä minä ainakin vierastan myös muissa yhteyksissä opettajia tms jotka eivät osaa. En silti ole varma haittaako tämä oppimista sen enempää kuin niiden asioiden osalta mitkä menevät tästä syystä oppimisessa vinoon väärän opetuksen takia. Ehkä muu opetus ei kaikin osin vertaudukaan fyysisiin juttuihin.
- Eppu
- kylkeenpotkija
- Viestit tässä aiheessa: 6
- Viestit: 3295
- Lauteille: Joulukuu 2005
- Paikkakunta: Hattula
- Etulaji: Holismi
- Takalajit: Taekwondo, BJJ/SW
Vetäjän karisma ja auktoriteetti
Onko kyse siis motivaatio- ja uskottavuustekijästä (karisma), eikä niinkään opettajan kyvystä oikeasti opettaa asioita? Tämähän näkyy mielestäni valtavan monilla elämänalueilla muutenkin, että tietyllä kentällä olevat todelliset huiput eivät osaa opettaa tekemäänsä lainkaan. Jos kyseessä on uskottavuustekijä, jättääkö tällaiseen perustuva kulttuuri aukon sellaiselle, että joku taitava opettaja jää tulematta opettajaksi?
Toinen iso erotteleva ilmaus tässä onkin osaaminen. Osata jotakin, osata opettaa jotakin ja kyetä tekemään jotakin ovat eri asioita. Olisi mielenkiintoista saada joskus keskustella vaikkapa jonkun voimistelu- tai taitoluisteluvalmentajan kanssa, että miten opetus käytännössä toteutetaan. Esimerkiksi telinevoimistelussa urheilijat saavuttavat hyvin nuorella iällä vaiheen, jossa valmentaja kykenee opettamaan heille liikkeitä, joihin valmentajat itse eivät kykene.
Toinen iso erotteleva ilmaus tässä onkin osaaminen. Osata jotakin, osata opettaa jotakin ja kyetä tekemään jotakin ovat eri asioita. Olisi mielenkiintoista saada joskus keskustella vaikkapa jonkun voimistelu- tai taitoluisteluvalmentajan kanssa, että miten opetus käytännössä toteutetaan. Esimerkiksi telinevoimistelussa urheilijat saavuttavat hyvin nuorella iällä vaiheen, jossa valmentaja kykenee opettamaan heille liikkeitä, joihin valmentajat itse eivät kykene.
"10 physical skills are: cardiovascular/respiratory endurance, stamina, strength, flexibility, power, speed, coordination, agility, balance, and accuracy. You are as fit as you are competent in each of these 10 skills."
Treenipäiväkirja
Erik Sandström
Mestaritehdas Oy
Instagram/Facebook
Treenipäiväkirja
Erik Sandström
Mestaritehdas Oy
Instagram/Facebook
-
- etupotkija
- Viestit tässä aiheessa: 13
- Viestit: 20822
- Lauteille: Joulukuu 2007
Vetäjän karisma ja auktoriteetti
Muussa kuin malliin perustuvassa oppimisessa varmaankin kyse pelkästään motivaatiosta joka kumpuaa koetusta uskottavuudesta. Tämä erottelu olisi pitänyt hokata tehdä jo viime viestissäni, mutta siis vetäjän kyvykkyydellä on mallifunktion takia muutakin merkitystä kuin motivaatioasiat.
Vetäjän karisma ja auktoriteetti
Mallista oppimisesta tulee mieleen myös... mikä se nyt olisi... hiljainen oppiminen? Sitä oppii matkimaan mallia vaikka malli ei jotain asiaa edes opettaisi, mutta tekee sen aina omassa suorituksessaan.
Josta tullaan pointtiin, että jos opettaa jotain mallin kautta mitä ei osaa, niin väärinhän siinä saattaa päätyä myös oppimaan se toinen osapuoli
Nimim. "liian nuorena ja kokemattomana malliksi päätynyt"
Josta tullaan pointtiin, että jos opettaa jotain mallin kautta mitä ei osaa, niin väärinhän siinä saattaa päätyä myös oppimaan se toinen osapuoli
Nimim. "liian nuorena ja kokemattomana malliksi päätynyt"
______________________
-
- etupotkija
- Viestit tässä aiheessa: 13
- Viestit: 20822
- Lauteille: Joulukuu 2007
Vetäjän karisma ja auktoriteetti
Juuri tuo tapahtuu.
Japsilajeissa melko yleisesti ja ainakin joissain kinukkilajeissa on yleinen ajatus, että mestarin tekniikka pitää päästä tuntemaan, jotta sen voi oppia.
Olen samoilla linjoilla ainakin niiden tekniikoiden osalta, joissa on hieman pidempi kontaktiaika ja välitetään periaatteita siitä miten jokin asia saadaan toimimaan. Se toimivuus pitää tuntea tai vähintään se jeesaa rutkasti.
Oma karatetyylini on silleen rikas, että ilman kontaktia ns mestaritasoiseen tulee raja vastaan. Alkeistasolla taas on tietenkin tärkeämpää että mättää paljon. Olen nähnyt monen korjanneen riittävien kilometrien jälkeen melko vaivattomasti väärästä suoritustavasta oikeaan, että silleen en pidä väärin oppimista yhtä isona ongelmana kuin monet muut. Mutta tämä on jo enemmän otsikkoon ”Myytti väärien toistojen haitallisuudesta” tms.
Ja ollaan ehkä muutenkin vähän aiheen reunamilla. Toki huomio paremmasta opetuksesta vs motivaatiojutuista liittyy aiheeseen.
Japsilajeissa melko yleisesti ja ainakin joissain kinukkilajeissa on yleinen ajatus, että mestarin tekniikka pitää päästä tuntemaan, jotta sen voi oppia.
Olen samoilla linjoilla ainakin niiden tekniikoiden osalta, joissa on hieman pidempi kontaktiaika ja välitetään periaatteita siitä miten jokin asia saadaan toimimaan. Se toimivuus pitää tuntea tai vähintään se jeesaa rutkasti.
Oma karatetyylini on silleen rikas, että ilman kontaktia ns mestaritasoiseen tulee raja vastaan. Alkeistasolla taas on tietenkin tärkeämpää että mättää paljon. Olen nähnyt monen korjanneen riittävien kilometrien jälkeen melko vaivattomasti väärästä suoritustavasta oikeaan, että silleen en pidä väärin oppimista yhtä isona ongelmana kuin monet muut. Mutta tämä on jo enemmän otsikkoon ”Myytti väärien toistojen haitallisuudesta” tms.
Ja ollaan ehkä muutenkin vähän aiheen reunamilla. Toki huomio paremmasta opetuksesta vs motivaatiojutuista liittyy aiheeseen.
-
- kylkeenpotkija
- Viestit tässä aiheessa: 2
- Viestit: 2461
- Lauteille: Heinäkuu 2016
- Etulaji: keppijumppa
- Takalajit: bjj, vapaapaini, lukkopaini
Vetäjän karisma ja auktoriteetti
Joo mallioppiminen on tätä ja se on hyvä huomioida opetuksessa ja olla myös suunnitelmallinen osa opetusmenetelmiä. Meinaan että se ei riitä että on reipas ja esimerkillinen vaan siinä tekniikannäyttöosiossa, pitää olla kauttaaltaan esikuvana.
Vaikkapa nyt treeniasun siisteydessä, käytöstavoissa, hygienissa muutamia mainitakseni. Nämä tavallaan perusasiat ei ole nykyaikana kovin selviä monille aloittaville.
Vaikkapa nyt treeniasun siisteydessä, käytöstavoissa, hygienissa muutamia mainitakseni. Nämä tavallaan perusasiat ei ole nykyaikana kovin selviä monille aloittaville.
Vetäjän karisma ja auktoriteetti
Jotta aiheeseen, niin oikealla auktoriteetilla ja karismalla nämäkin kulmat saadaan ehkä pois haittaamasta, ja jos se kuitenkin lutviutuu vuosien perästä kuntoon, niin....Lasse Candé kirjoitti: ↑marras 7, 2020, 16.09 Ja ollaan ehkä muutenkin vähän aiheen reunamilla. Toki huomio paremmasta opetuksesta vs motivaatiojutuista liittyy aiheeseen.
PS. ja ei, mulla ei silloin alkuvuosina ollut auktoriteettia eikä karismaa lähinnä vaan tyhmää rohkeutta puskea menemään....
______________________
-
- etupotkija
- Viestit tässä aiheessa: 13
- Viestit: 20822
- Lauteille: Joulukuu 2007
Vetäjän karisma ja auktoriteetti
Samaa mieltä tuosta että mallioppimisen on hyvä olla ihan mietitty osa opetusta.
Yritän itse opettajana selvitä mahdollisimman vähällä puhumisella, jotta sillä mitä sanon on enemmän painoarvoa. Tämä tarkoittaa käytännössä että on turha höpötellä asioita minkä kaikki näkevät tai tietävät muutenkin tapahtuvan ja että pitää saada ensin kokeilla kokonaisuutta, ennen kuin mennään liikaa detaljeihin.
Oppimiskokemuksesta pitää tehdä mahdollisimman kokonaisvaltainen ja tekemisestä kumpuava.
Otsikkoon tämän saa kytkettyä sillä tavalla, että uskon tällaisen lähestymisen tukevan auktoriteetin kehittymistä, koska jengi tykkää ihan mielettömästi kehittymisestä ja arvostavat sitä joka jeesaa tämän tapahtumista. Auktoriteetti tulee vahvasta luotosta siihen, että on oikeassa paikassa, jos oppiminen kiinnostaa.
Yritän itse opettajana selvitä mahdollisimman vähällä puhumisella, jotta sillä mitä sanon on enemmän painoarvoa. Tämä tarkoittaa käytännössä että on turha höpötellä asioita minkä kaikki näkevät tai tietävät muutenkin tapahtuvan ja että pitää saada ensin kokeilla kokonaisuutta, ennen kuin mennään liikaa detaljeihin.
Oppimiskokemuksesta pitää tehdä mahdollisimman kokonaisvaltainen ja tekemisestä kumpuava.
Otsikkoon tämän saa kytkettyä sillä tavalla, että uskon tällaisen lähestymisen tukevan auktoriteetin kehittymistä, koska jengi tykkää ihan mielettömästi kehittymisestä ja arvostavat sitä joka jeesaa tämän tapahtumista. Auktoriteetti tulee vahvasta luotosta siihen, että on oikeassa paikassa, jos oppiminen kiinnostaa.
- Andy
- etupotkija
- Viestit tässä aiheessa: 5
- Viestit: 18918
- Lauteille: Tammikuu 2005
- Paikkakunta: Oulu
- Etulaji: Potkunyrkkeily
- Takalajit: Karate, ju-jutsu
- Yhteystiedot:
Vetäjän karisma ja auktoriteetti
Tämä nyt on vähän hankalaa, kun keskustelu on jostain syystä jaettu kahteen eri säikeeseen.
Feeling is believing. Minusta on erittäin tärkeää, että oppilas pääsee itse alusta lähtien näkemään että ne opetettavat asiat todella toimivat. Joku kiertopotku on niin vaikea fyysinen suorite, että aloittelija ei yleensä saa sitä toimimaan ollenkaan, eikä ohjaajan antamia korjauskehotuksia välttämättä pystytä edes toteuttamaan niin että nähtäisiin edistys omassa suorittamisessa.
Jos oppilas ei pääse näkemään sitä toimivaa suoritusta, usko tekniikan toimintaan on vain puheen varassa, että kyllä tämä toimii kun treenaat vaan riittävästi. En minä ainakaan haluaisi harjoitella sellaista tekniikkaa, jota kukaan ei käytännössä pysty demoamaan tehokkaasti. Mitäs jos 10 vuoden treenin jälkeen huomaan, että ei se toimi vieläkään?
Se että valmentaja itse demoaa asiaa, ei ole mitenkään välttämätöntä. Joskus se ei ole mahdollistakaan, jos valmentaja on kovin iäkäs tai on muita fyysisiä rajoitteita. Kyllä sen demon voi hoitaa taitava oppilaskin, mutta jonkun se on tehtävä jossain vaiheessa.
Opetusteknisesti on usein helpompaa, jos valmentaja kykenee fyysisesti riittävän laadukkaisiin demonstraatioihin. Tällöin hän ei ole riippuvainen toisen henkilön paikallaolosta ja lisäksi voidaan tehdä aina juuri sitä tarkoitettua asiaa ilman että demon tekijä jotenkin ymmärtäisi väärin tai hänelle pitäisi selittää pitkään mitä halutaan näytettävän.
Psykologista aspektia ei myöskään pidä väheksyä. Hyvin moniin ihmisiin jonkun näyttävän asian suorittaminen tekee vaikutuksen ja saa nämä uskomaan että "tuo tietää mistä puhuu" vaikka suorituksella ei edes olisi välitöntä yhteyttä siihen mitä sanallisesti esitetään. On tietysti hyvä, jos ei sitten muuten puhu läpiä päähänsä.
Feeling is believing. Minusta on erittäin tärkeää, että oppilas pääsee itse alusta lähtien näkemään että ne opetettavat asiat todella toimivat. Joku kiertopotku on niin vaikea fyysinen suorite, että aloittelija ei yleensä saa sitä toimimaan ollenkaan, eikä ohjaajan antamia korjauskehotuksia välttämättä pystytä edes toteuttamaan niin että nähtäisiin edistys omassa suorittamisessa.
Jos oppilas ei pääse näkemään sitä toimivaa suoritusta, usko tekniikan toimintaan on vain puheen varassa, että kyllä tämä toimii kun treenaat vaan riittävästi. En minä ainakaan haluaisi harjoitella sellaista tekniikkaa, jota kukaan ei käytännössä pysty demoamaan tehokkaasti. Mitäs jos 10 vuoden treenin jälkeen huomaan, että ei se toimi vieläkään?
Se että valmentaja itse demoaa asiaa, ei ole mitenkään välttämätöntä. Joskus se ei ole mahdollistakaan, jos valmentaja on kovin iäkäs tai on muita fyysisiä rajoitteita. Kyllä sen demon voi hoitaa taitava oppilaskin, mutta jonkun se on tehtävä jossain vaiheessa.
Opetusteknisesti on usein helpompaa, jos valmentaja kykenee fyysisesti riittävän laadukkaisiin demonstraatioihin. Tällöin hän ei ole riippuvainen toisen henkilön paikallaolosta ja lisäksi voidaan tehdä aina juuri sitä tarkoitettua asiaa ilman että demon tekijä jotenkin ymmärtäisi väärin tai hänelle pitäisi selittää pitkään mitä halutaan näytettävän.
Psykologista aspektia ei myöskään pidä väheksyä. Hyvin moniin ihmisiin jonkun näyttävän asian suorittaminen tekee vaikutuksen ja saa nämä uskomaan että "tuo tietää mistä puhuu" vaikka suorituksella ei edes olisi välitöntä yhteyttä siihen mitä sanallisesti esitetään. On tietysti hyvä, jos ei sitten muuten puhu läpiä päähänsä.
Antti Sariola
www.instagram.com/fight_coach_andy/
www.facebook.com/anttisariolakbt/
You can play Football, you can play Rugby, but you can't play K1! - Sensei Will Vanders
www.instagram.com/fight_coach_andy/
www.facebook.com/anttisariolakbt/
You can play Football, you can play Rugby, but you can't play K1! - Sensei Will Vanders
-
- reiteenpotkija
- Viestit tässä aiheessa: 1
- Viestit: 410
- Lauteille: Heinäkuu 2019
- Sivulajit: Nyrkkeily, rbsd, muay thai
- Takalajit: Taekwondo, shootfighting
Vetäjän karisma ja auktoriteetti
Katsoin juuri youtubesta erään jenkkiläisen entisen venkulan ja nykyisen elämäntapa valmentaja videon.
Kertoi että pätee jokapaikassa mutta linnassa etenkin: saattaa olla lihaksikas iso tyyppi jolla energiatasot alhaalla, sen näkee. Ihan yleisesti.
Kun taas pienempi kaveri jolla energia korkealla, senkin huomaa.
Sanoi että seurasi aina tätä uusista tyypeistä, koska se kertoo eniten.
Johtuu hänen mukaansa vääristä ruokavalioista ja valinnoista, kuten urheilu. Mutta lisäksi asenteesta.
Täähän menee ihan sama joillakin seminaareilla missä jotkut ohjaajat yleensä hyvinkin energisiä ja karismaattisia, vaikka fyysinen koko olisi vaatimaton.
Kun taas jotkut hyvinkin taitavat saattavat olla flegmaattisia, niin sanoma ei aina mene samalla tavalla perille?
Voi olla että puhun ihan omia.
Kertoi että pätee jokapaikassa mutta linnassa etenkin: saattaa olla lihaksikas iso tyyppi jolla energiatasot alhaalla, sen näkee. Ihan yleisesti.
Kun taas pienempi kaveri jolla energia korkealla, senkin huomaa.
Sanoi että seurasi aina tätä uusista tyypeistä, koska se kertoo eniten.
Johtuu hänen mukaansa vääristä ruokavalioista ja valinnoista, kuten urheilu. Mutta lisäksi asenteesta.
Täähän menee ihan sama joillakin seminaareilla missä jotkut ohjaajat yleensä hyvinkin energisiä ja karismaattisia, vaikka fyysinen koko olisi vaatimaton.
Kun taas jotkut hyvinkin taitavat saattavat olla flegmaattisia, niin sanoma ei aina mene samalla tavalla perille?
Voi olla että puhun ihan omia.
Lauteilla
Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei potkulaisia ja 43 kurkkijaa