Pistimet ja pistintaistelu

[Ars Dimicatio]

Tarkoitin siis ihan tuollaista eksplisiittistä oppia, että "vihollinen ei ole ihminen", jota on ilmeisesti opetettu yleisesti (?) sekä ensimmäisen maailmansodan Saksassa että toisen maailmansodan Suomessa, muttei esimerkiksi kylmän sodan jälkeisessä Suomessa. Asiayhteys tuntuisi olevan lähinnä mahdollisesti rauhanaikaisenkin siveysoppitunnin sisältö eikä sota-aikainen, jonkin tietyn vihollisen toiseuttamiseen ja dehumanisointiin pyrkivä propaganda.

Ymmärrän, tosin kaikesta mitä olen ensimmäisen ja toisen maailmansodan osalta Saksan armeijasta lukenut, niin vihollisen dehumanisointiin pyrkivä propaganda oli sen verran koko yhteiskunnan läpitunkeva ilmiö, että sen erottaminen muodollisesta sotilaskoulutuksesta lienee vähintäänkin haasteellista. Vähän kuin ikiaikainen pensasneuvostoliittolainen Suomessa.

[Andy]

Vihollisen dehumanisaatio keksittiin viimeistään faaraoiden aikaan.

[Antti]

Vielä selvennyksenä lainaus videolta:

I remembered then that we were told that the good soldier kills without thinking of his adversary as a human being. The very moment he sees in him a fellow man he is not a good soldier anymore.

...ja Tuntemattomasta sotilaasta:

– Minkälaista se on ihmistä ammuta?
- Mie en tiiä. Mie en oo ampunt ko vihollissii.
- Eivätkös ne sitten ole ihmisiä? kysyi Hauhia hymyillen. Rokan huolettoman leikillinen vastaus tunntui hänestä hauskalta.
- Eihä ne. Tai enhä mie tiijä. Viisaat hyö sillee haastaat jot viholline ei oo ihmine. Mitä siihe asjaa muute tulloo, ni älä ala riitelemmää omantunttois kera. Tai tie sellaset hommat ainakii sit jälestpäi. Hää voip järjestää sen synnin vällei omil niskoillee.

Molemmissa ollaan ihan eri tasolla kuin siinä, että henkilöitä olisi vain indoktrinoitu pitämään ranskalaisia/venäläisiä ali-ihmisinä tai brutaaleina petoina. Puhutaan "sotilaista" ja "vihollisesta" yleisesti eikä saksalaisista ja ranskalaisista/venäläisistä erityisesti. Voisin kuvitella, että taustalla on jokin sellainen ajatusmalli, jonka puitteissa on mahdollista ajatella, että murhamies tappaa ihmisiä, sotilas ei.

[Antti]

Royal Armouries julkaisi jokin aika sitten videon otsikolla "The experimental gun with two bayonets, the Sterling Model S11 with firearm expert Jonathan Ferguson". Klikkihoukutuksena kysymys "Why does this gun have two bayonets?"



Jos ei jaksa katsoa itse videota, niin kyse ei ole siitä, että aseeseen olisi ollut tarkoitus kiinnittää kaksi pistintä, vaan siitä, että siinä on kaksi erilaista pistinistukkaa. Ohessa lainaus katalogista (PR.9193):

The type is designed to accept either the No.5 Sterling (L2A3) SMG bayonet or the L1A3 SLR (L1A1) rifle bayonet, on one of two different mounts. Both may be fitted simultaneously, to no practical advantage. Note that the L1A3 bayonet fitted to this weapon is an extremely tight fit and requires removal of the left handguard for removal.

[JariR]

Piti lukea pariin kertaan että sain @Antti ja @Ars Dimicatio:n juonesta kiinni. Jos oikein ymmärsin niin tuo vihollisen dehumanisionti olisi menetelmänä jotain muuta kuin se mitä esim. yllä Tuntemattomassa kuvattiin tai 90- luvun Suomen Puolustusvoimissa opetettiin.

Oma näkemykseni soppaan: vihollisen dehumanisointia on tehty kaikkialla missä on sodittu, ehkä jopa ennen järjestäynyttä väkivaltakäyttäytymistä. Yksinkertainen syy tälle on se, että meidän Homo Sapiensien on kovin vaikeaa surmata - tai edes vahingoittaa - lajitovereitamme noinniinku normijärjellä varustetussa tilassa.

On erilaisia tapoja harjoittaa vihollisen dehumanisointia; Yksi tapa on tuo mainittu 1900- luvun fasismin aikoina käytetty "viheliäisiä ali-ihmisiä ja syöpäläisen kaltaisia petoja"- tyyppinen kerronta, jota tuolloin harjoittivat kaikki osapuolet. Nykypäivänä tuon puolen välineet on käytössä ehkä selvimmin jossain Pohjois-Korean kansalaisiinsa kohdistamassa propagandassa.

Niinikään tämä suomalaisen eleetön ja niukka "En oo ihmistä ampunut. Vain vihollista." on tyyppiesimerkki dehumanisoinnin mekanismista. Mitä sitä riehumaan; tehtiin tehtävä ja palattiin kotiin viljelemään kotitilkkua. Toimi todistetusti melko hyvin viime sotien aikaan taistelukentän toimintakyvyn ylläpitäjänä; ehkä jonkin verran myös siinä toisessa tarkoituksessaan eli sodanjälkeisten traumojen hillitsemiskeinona. Mutta ei kai sieltä monikaan ihan ehjänä tullut takaisin kotiin...

Se, että Suomessa 90- luvun varusmiehille on - vallitsevassa syvässä rauhan tilassa - indokrtrinaatioksi tarjottu lähinnä rauhanajan versiota tuosta tuntemattoman sotilaan "niukan kohkaamattomasta"- tavasta lienee tuskin mikään sattuma.

"Vaikutusta kohteeseen", "estä vihollisen liike", "suluta" ja "tuhoa". Jos ei haluta valmistaa varusmiessukupolvea tappohommiin - tikittäviksi aikapommeiksi kadulle pyörimään niin noinhan se puolustuskyky kannattaa juuri pohjustaa. Luodaan koulutuksella rakenteet ja mallit, joihin sitten jos mämmi iskee tuulettimeen, voikin "puhaltaa sitä menemisen henkeä" johon ei varmastikaan kuulu empaattinen suhtautuminen maahantunkeutujaa ja heidän pyrkimyksiään kohtaan. Saa myös "suluttaminen" ja "tuhoaminen" todennäköisesti eri sisältöä, kun on oikea uhka päällä.

Anyway; erilaisia lähestymistapoja löytyy myös idän suunnasta. Esimoderneissa japanilaisissa sotilastraditioissa on monissakin hyvin kokonaisvaltaisia ehdollistamispiirteitä jotka itse ainakin luokittelen tuohon samaan "vihollisen dehumanisointi"- luokkaan.

"Mitä? En ole ikinä ihmistä tappanut? Eikun palautin vaan sen harmoniaan luonnonvoimien/vallitsevan järjestyksen/keisarin tahdon kanssa. Se vain toimi niin mielettömällä tavalla että se valitettavasti kuoli prosessissa." (edellä siis hyvin raaka yksinkertaistus yhdestä hyvin toimivaksi osoittautuneesta mallista. Hyvin erilaisiakin löytyy.)

Mites tämä muuten se tähän aiheeseen liittyy? Noh; eihän täysjärkistä ihmistä nyt oikein saa tökkimään pistintä toiseen, jos se näkee sen toisen kaltaisenaan kokonaisena ihmisenä ja persoonana. Menee helposti venkoiluksi.

[Antti]

Jos oikein ymmärsin niin tuo vihollisen dehumanisionti olisi menetelmänä jotain muuta kuin se mitä esim. yllä Tuntemattomassa kuvattiin tai 90- luvun Suomen Puolustusvoimissa opetettiin.

Tarkoitukseni oli erottaa toisistaan se, että vihollinen dehumanisoidaan sellaisin menetelmin, joista indoktrinaation kohde ei ole tietoinen, ja se, että erikseen kerrotaan, ettei pidä ajatella vihollista ihmisenä. Jälkimmäinen siis on yksilöllinen opinkappale, jota on ilmeisesti opetettu sekä ensimmäisen maailmansodan aikaan Saksassa ("we were told that...") että toisen maailmansodan aikaan Suomessa ("Viisaat hyö sillee haastaat..."). Tämän huomion kannalta kiinnostavaa ei ole se, että on olemassa kaikenlaista dehumanisointia, vaikka tietysti loogisesti se, että opetetaan dehumanisoimaan tappamisen helpottamiseksi on osa dehumanisoinnin kokonaisuutta laajasti ymmärrettynä. Se ei kuitenkaan välttämättä edes edellytä ulkoryhmän ihmisyyden vähentämistä, jota voisi vielä erikseen nimittää "infrahumanisaatioksi".

Nykyinen oppi on, että vaikka aseiden ja tappavan voiman käyttö saattavat aiheuttaa pohdintaa ja moraalista stressiä, on voiman käytölle kuitenkin perusteet (voimankäyttöä ohjaavat sodan oikeussäännöt), ja moraalista stressiä voi hallita. Väkivallan käyttö on hyväksyttyä sotilaalle, jonka tehtävään ja asemaan liittyy velvollisuus käyttää jopa tappavaa voimaa suojellakseen muita ja pitääkseen yllä laillista yhteiskuntajärjestystä alueella, jota puolustetaan. Moraalista stressiä voi vähentää ja hallita muun muassa valmistautumalla siihen, että ristiriidoilta omien ja yhteisön arvojen (mitä sotilaalta odotetaan) välillä ei poikkeusoloissa voi välttyä.

Pistintaisteluun tämä tosiaan liittyy. Sihvo (1918) korostaa juuri tuota psykologista puolta tarjoamalla kaikenlaisia malliajatuksia, joilla estoja on ilmeisesti tarkoitus vähentää ("iskuni tulee sattua!", "aina valmiina! antaa tulla!")

[Jasse]

Venäläisten pistinsparria + käsikähmänäytös ja aseistariistuntatekniikkaa jota voisi jujutsuksikin kutsua.

[Kari Aittomäki]

Reipasta meininkiä.
Tuo on selkeästi näytöstekniikkaa juu, vertautuu aikalailla näkemääni tesetti-samboon joka oli hyvin tyypillisesti sellasta tarinankaari-treenaamista.
Mulle ei ole aivan selvää onko parempi treenauttaa sotilaita rähjäävästi a la nykyrealitysysteemit vaiko traditionaalisemmin eli selkeästi.
Ne muutamat kerrat joista mulla on kokemaa aivan käsikähmästä värittyvät vuosikymmenten treenaamisen aiheuttamaan analyysiin ja tekniikkahahmottamiseen.
Vaikka siellä taustalla onkin näitä oppitunteja, niinkuin tää eräs muinainen duunari-esikuvani, järeä, talvisodasta asti toimintaa saanut karski vanha karhu. Oli viimeisiä vuosiaan työelämässä ja sain kuiin sainkin juttelukontaktia, kaskun olin riski ja ripeä, työtäpelkäämätön duunari-nuorukainen.

Pääsin juottamaan häntä laivoista hankkimillani konjakkipulloilla ja veteraani kertoi tst-tilanteesta jossa saivat lähimylläkässä vanjan kanssa kömpelöt kevirinsä solmuun. Ja molemmat pudotti aseen käsistään yhtäaikaa ja siirtyivät he käsikähmään.
Venäläinen yritti kuristaa.. aika rankkaa koska edes minä en olisi uskaltanut niilläaikein käydä kyseistä karhua kukistamaan.
Valkotukkainen veteraani kertoi kuinka puristi vainomiehen karhuotteella rinnasta ulos ja lopetti tilanteen puukolla - vain haavoittaen!

Esittäisin että selkeä, jutsumainen treeni mahdollistaa paremmin tuollaisen inhimillisen taistelijan toimintamallin.
Mutta se on vaan ikänsä jauhaneen tapauksen hahmottamiskurottamista.

Teki kovin mieli analyseerata tuota Rokan suuhun kirjoitettua dehumanisointia, verrata sitä siihen taustalla kulkevaan kylmän tappajan tarinaan.
Mutta sille, niille on oma ketjunsa.

[Antti]

Kiinnostava video! Videolla näkyy ensin kaksoissiirto, joka päättyy ilmeisesti (päästä) ohi menevään pistoon (0:23-0:26). Sitten tarjotaan omaa asetta lyötäväksi, mikä vältetään siirrolla, jota seuraa välittömästi pisto päähän (0:26–0:29). Sama taistelija yrittää lyöntiä aseeseen uudestaan mutta varovaisemmin, minkä johdosta sillä ei ole toivottavaa vaikutusta, sillä vastustaja torjuu sitä seuraavan piston ja osuu omalla pistollaan päähän (0:35-0:39). Heti perään nähdään vielä yksinkertainen pisto päähän (0:39-0:40). Sitten taas lyönti aseeseen ja pisto, joka torjutaan, mutta torjuntaa ei seuraa pisto (0:41-0:43). Kohdassa 0:54–0:59 en saa selvää, mitä tapahtuu. Sen jälkeen on nähdään vielä kaksi kertaa pistimen siirto lyöntiä vastaan ja pisto päähän (0:59-1:03).

Pitkät pistot näkyy tehtävän päästämällä vasen käsi irti aseesta saksalaiseen tyyliin. Taisteluasennossa oikea käsi on nivusten tasalla. Jännä, että kaikki osumat tulevat päähän.

(Musiikki on Semjon Tšernetskin Paraatimarssi, jos jotakuta vaivasi.)

[Ars Dimicatio]

Tarkoitukseni oli erottaa toisistaan se, että vihollinen dehumanisoidaan sellaisin menetelmin, joista indoktrinaation kohde ei ole tietoinen, ja se, että erikseen kerrotaan, ettei pidä ajatella vihollista ihmisenä. Jälkimmäinen siis on yksilöllinen opinkappale, jota on ilmeisesti opetettu sekä ensimmäisen maailmansodan aikaan Saksassa ("we were told that...") että toisen maailmansodan aikaan Suomessa ("Viisaat hyö sillee haastaat..."). Tämän huomion kannalta kiinnostavaa ei ole se, että on olemassa kaikenlaista dehumanisointia, vaikka tietysti loogisesti se, että opetetaan dehumanisoimaan tappamisen helpottamiseksi on osa dehumanisoinnin kokonaisuutta laajasti ymmärrettynä. Se ei kuitenkaan välttämättä edes edellytä ulkoryhmän ihmisyyden vähentämistä, jota voisi vielä erikseen nimittää "infrahumanisaatioksi".

Nykyinen oppi on, että vaikka aseiden ja tappavan voiman käyttö saattavat aiheuttaa pohdintaa ja moraalista stressiä, on voiman käytölle kuitenkin perusteet (voimankäyttöä ohjaavat sodan oikeussäännöt), ja moraalista stressiä voi hallita. Väkivallan käyttö on hyväksyttyä sotilaalle, jonka tehtävään ja asemaan liittyy velvollisuus käyttää jopa tappavaa voimaa suojellakseen muita ja pitääkseen yllä laillista yhteiskuntajärjestystä alueella, jota puolustetaan. Moraalista stressiä voi vähentää ja hallita muun muassa valmistautumalla siihen, että ristiriidoilta omien ja yhteisön arvojen (mitä sotilaalta odotetaan) välillä ei poikkeusoloissa voi välttyä.

Ymmärrän ja huomaan, että pyskologisesti tässä on erotettavissa useita eri tekniikoita, joiden kaikkien yhteisenä tarkoituksena on helpottaa hengenoton psykologista hintaa:

• * "ulkoinen vihollisen dehumanisointi" jossa ulkoinen auktoriteetti vakuuttaa taistelijan siitä, että vihollinen ei ole ihminen ja sen tappaminen on sallittua.
  * "sisäinen vihollisen dehumanisointi" jossa taistelija vakuuttaa itsensä siitä, että vihollinen ei ole ihminen ja sen tappaminen on sallittua.
  * "itsensä dehumanisointi" jossa taistelija vakuuttaa itsensä siitä, että ei ole ihminen ja siten ihmisten tappaminen on sallittua.
  * "vetoaminen ylempään auktoriteettiin" jossa taistelija opetetaan vetoaamaan ylempään (uskonnolliseen, moraaliseen tai ideologiseen) auktoriteettiin, joka antaa oikeutuksen vihollisen tappamiselle ja siten tekee siitä sallittua.

Luettelo ei ole tyhjentävä ja useita tekniikoita voidaan käytettää ristiin. Jos ymmärsin oikein, niin @Antti oli kiinnostunut nimenomaan viittauksista sellaiseen tekniikkaan, jossa taistelija itse vakuuttaa ettei ole "tappamassa" ajattelemalla vihollista pelkästään elottomanan, tunteettomana subjektina ("tuhottavana kohteena").

[Antti]

Pistinvideo Venäjältä 1900-luvulta:



Videolla näkyy ranskalaisperäistä quatre faces -harjoittelua, josta taisi olla puhetta jossain toisessa ketjussa savaten ja katan yhteydessä. Sotilaat tekevät pistintaisteluasennosta piston, iskun kiväärinperällä, väistön ylöspäin ja käännöksen vasempaan.

Pistintaisteluasennossa kahva on kupeella. Pistossa kivääri liukuu vasenta kättä pitkin. Piston ja iskun kiväärinperällä kanssa otetaan syöksyaskel, joka alkaa ennen aseen liikettä. Pisto tehdään eteenpäin mutta isku kiväärin perällä taaksepäin eli astumatta oikealla jalalla vasemman ohi eteenpäin. Väistössä ylöspäin liipasinkaari on ylöspäin ja piippu osottaa melkein eteenpäin.

Kamppailuteknisiä perusteita juuri tuolle liikeyhdistelmälle en keksi, voi olla, että tässä on ajateltu sitä, mikä näyttää voimisteluna hyvältä.

[Jasse]

Antti opetti tänään minulle ulkosalla pistintaistelua Saksalaisten opusten pohjalta. Asentoa, liikkumista ja pitkää pistoa. Oli hyvä jumppa, ja sain paljon ajatuksia liittyen omaan (potku)nyrkkeily treeniin. Aseen kanssa moni asia selkeytyy. Ennenkaikkea mietin että kuinka paljon pistintaistelu ja eurooppalainen miekkailu on vaikuttanut moneen moderniin liikuntramuotoon ympäri maailmaa - aina sauva-voimistelusta, joogaan ja karateen.

[Antti]

Oli hyvä jumppa

Kemppaisen mukaan pistintaistelu on omiaan "saamaan vanhatkin miehet tässä mieltäkiinnittävässä muodossa voimistelemaan". Otetaan ensi kerralla pohjat vanhan ajan kiväärivoimistelulla.

[Mika]

Video unohtui!

[Jasse]

Video unohtui!

Jos Antille sopii niin kuvataan seuraavissa treeneistä video. Pistän sen sitten ninjasse-vlogiini, jonka näillä näppäimillä laukaisen

”Lounge” tarkoittaa siis suomeksi niin laukaisua, pistoa kuin askelkyykkyäkin.