Elokuvien ja TV-sarjojen vaikuttavimmat hetket

[Kari Aittomäki]

Jep, anteeksi täytyy pyytää.
Huono esilletuonti tuo sanaan ja termiin ripustauminen.

[kojiro]

En tiiä onko ollu jo jossain esillä mutta laitetaan kevennykseks tähän ketjuun:

[kojiro]

mielestäni Djangosta alkaa selvä alamäki jossa alkaa Tarantino-instituutiona oleminen painaa liikaa. Se on vielä hyvä, mutta alamäki kiihdyttää jo. Sitten Hateful 8 on omalla tavallaan hyvä, mutta vauhti alkaa jo alamäessä olla aika kova ja viimeinen on - ei nyt passka - mutta aivan hemmetinmoinen pettymys.

Hateful 8 ei ollut ehkä ihan odotusten tasoa, vaikka oli siinä paljon hyviä juttujakin, Once upon a time in Hollywoodista tykkäsin kyllä.

Djangossa mulle avautu kunnolla DiCaprion todellinen suuruus. On varmaan ollu jo tääkin klippi, mutta ainahan ne samat jutut kerrotaan joka saunaillassa uudelleen.

[Kari Aittomäki]

En voi uskoa etten ole nostanut tätä ketjuun.
Tää on aivan jumalattoman ruhjovaa kerrontaa aivan kaikin puolin. Viinaa, väkevää kuin kiehuva metalli.



Näin irrallisena, leikattuna tuo ei suurelta näytä, tuhruinen kopiokin.
Mutta leffassa itsessään tää haudastanousu on järkyttävä.
Mä yhä, vuosikymmeniä ja satoja katselukertoja vanhempana jaksan yhä pidättää hengitystä ja elää mukana, niin fantastista tuo on.

Jumalauta, yhä vaan, siis nytkin oli pakko aukasta ikkuna ja täyttää keuhkot raikkaalla yöilmalla.
Tuo kohta kun miehet särpii puhdasta meri-ilmaa kuin raivokkaan janoinen lähdevettä..
Missä leffassa on mitään edes lähelle pääsevää? No, ehkä Di Caprio raa'an biisoninmaksan kanssa.

Ja miten voidaan jännitettä ladata syvyysmittarin viisariin noin.. vahvasti.

Not yet, kameraden. Not yet!
Huhhuh.

[kojiro]

Das Bootissa on kyllä kaikki kohdillaan. Aivan uskomattoman hieno leffa.

Vanha Tuntematon on täynnä hienoja ja vaikuttavia hetkiä. Toi Lammion hymy kohdassa 2:23:24 muutti kyllä suhtautumisen koko hahmoon, teki siitä jotenkin ihmisen. Lammion ja Rokan edellisestä kohtaamisesta, mikä tähän tilantseeseen johti, on jossain kuvailtu että Rokka vie Lammiota 6-0, mutta ei se mielestäni kyllä niin mene. Lammio ei häviä mitään, vaikkei saakaan itse Rokkaa kuriin. Ei nyt löytyny sopivaa lyhyttä klippiä niin tuossa koko leffa (pitäisi alkaa suunnileen niiltä kohdin, jätin vähän pientä pohjustusvaraa).

[Kari Aittomäki]

Hyvä nosto ja nerokas kohtaus.
Kun Rokka mekastaa ja on äijää mutta onnistuu vaan olemaan tyhmä. Vaikkakin toimintakykyinen.

Tuossa kohtauksessa Tauno Palo on muuten tajuttoman järeä ja hehkuu sellasta tähtilämpöä että herranjestas.
Etenkin kun vertaa sen uuenversion Matti Ristiseen. Sääliks käypi kun saappaat jää niin vajaaks.

[kojiro]

Ben-Hur muistetaan varmaan parhaiten hevosvaljakkokohtauksesta, itelle siitä on jäänyt sen jälkeen tää kohtaus parhaiten mieleen. Ei tuu mieleen muuta leffaa missä Jesse tuotais näin vahvasti esiin, olis ollu ehkä vielä parempi jos roomalainen ei olis kääntynyt uudestaan katsomaan. Penskana jo säväytti, ei tarvii ees naamaa näyttää.

[Kari Aittomäki]

Upea nosto, kiitos.
Olin aivan unohtanut.
Tuohan toistuu leffassa, asetelma on vaan toisinpäin.

Hienoa tarinankerrontaa.

Jostain syystä tuli tämä mieleen:

[Timpa]

70-luvulla yksi lemppareistani oli lännensarja "Veljekset":



Sieltä jäi parhaiten mieleen tämä kohtaus, jossa kiinalaisäijä potkii "Morgania" väärinkäsityksen seurauksena (kohdasta 2:33) Muistin tosin potkuja olleen tuplasti enemmän:

[Kari Aittomäki]

Juk, mä muistan ton sarjan hyvin ja olihan se sellanen hieno juttu. Muistan jopa tuon hojoilun, kun tossa ei ollu paljo poimittavaa.
Siihenaikaan nääs kun väijyttiin tappelukikkoja telkkarista koska anti oli kovin vähäistä, kirjojakaan ei vielä ollu saatavilla eikä lehtiä.

No se oli sitä aikaa, sarjoja seurattiin.

Mun oma suosikki (vuosia myöhemmin) oli tää:



Auf wiedersehen, pet.
Brittiduunareista ulkomailla, sellasta karheanlämmintä tarintaa.
Tossa tuo Oz eli Jimmy Nail tosin hoipparoi Tyneside'lla, Newcastlen joenvarrella.
Mä olen viettänyt aikaa tuola ja hyvää se oli, tosin niitten puheesta ei saa oikeen mitään tolkkua.

En kyllä enään menis, senverta herkästi siellä joutu tilanteisiin.
Mutta edelleen lempisarjani on.

[kojiro]

Kurt Russelin länkkäristä tuli mieleen tää Magnum-jakso (sori klipin laadusta, ei löytynyt parempaa):

[kojiro]

Kattelin Spielbergin West Side Storyn trailerin ja luin arvostelun. Voihan se ihan katsottava olla mutta tuskin vetää vertoja 60-luvun leffalle. Siinähän oli Jetsin johtaja Riffinä Russ Tamblyn, joka näyttelee myös Twin Peaksissa psykiatria. Vanhan leffan Tony eli se Romeo-hahmo oli Richard Beymer, joka on myös Twin Peaksin Benjamin Horne. Takaisin Russ Tamblyniin joka oli ainakin nuorempana aikamonen tekijä:

[Timpa]

Tuollaisen aamujumpanhan minä teen joka aamu. No ehkä nyt jokunen muuvi jää tekemättä.

Ulkonäön muutokset ovat hämmästyttäviä ikääntyessä. Facebookista olen katsellut vanhojen luokkakavereitten nykykuvia ja hämmästellyt muutoksia. Ja jotkut silloiaet nuoret typykätkin näyttävät mummoilta. Uskomatonta.

[Kari Aittomäki]

Tämä oli taas pakko katella ja voi jeetina kuinka se tarinta on Tyyliä täynnänsä!
Etenkin tää:



Tuo ammattilaisten kunnioituksentäyteinen kohtaaminen, sen aseen silkka eleganssi, pukeutumiset, auto ja jumalauta miten röökiä voikaan poltella noin viileäntyylikkäästi!

Aseen tähtäinten kohdistaminen on aivan silkkaa magiaa ja vesimeloni..
Jota palloa lie käytelty leffoissa metaforana miltei yhtä paljon kuin Kummisetien appelsiinia.

Ei noita tollasia enään tehdä.

[Kari Aittomäki]

Pakko kai se on vielä alleviivata..
Tässä on herrojen ensitapaaminen.



Sakaali on silkka kunnioittava asiakas, ei kovanaamaile, ei aseta rajoja. Vain kysyy että onnistuisko tämmönen.
Vaikka varmasti tietää että antamansa speksit ovat toteutettavissa. Mutta ei ole ensimmäistä kertaa mestarikäsityöläisen huoneissa.
Aseseppä on omantunnonarvoinen mutta tietää myös että vastapäätä istuu kovanluokan ammattilainen.

Kohtaus vertautuu tavattomalla hienostuneisuudellaan poliisimetodien karkeuteen, joissa mies kidnapataan vieraasta maasta, kuljetetaan Ranskaan hengiltä kidutettavaksi jne..
Silti värisyttää noitten ammattilaisten tiukankepeä sävy, hehän kuitenkin puhuvat siitä kuinka räjäyttää joltakulta anonyymiltä Tärkeältä räjähtävällä luodilla pää!
- Otatteko lisää camparia?

Ja kuinkahan lopultakaan anonyymiltä, huomatkaa aikakausilehti pöydällä JFK-kuvineen.
Ne jotka ei tiedä, Kennedy ammuttiin hengiltä hiukan tämän tarinan tapahtumien jälkeen.
Kirjassa mainitaan tosipohjaisesti että ranskalaiset henkilösuojaajat olivat jo aiemmin varoittaneet jenkkejä näitten turvatoimien kepeydestä.

Tuo leffa on aivan fantastisia detaljeja täynnänsä..
Ranskalaisleffoja mukaillen, onhan tapahtumakenttä pääosin Pariisi.

Elokuva on kuuluisa myös äänimaailmansa suhteen, leffassa ei ole taustamusiikkia. Kuultava musiikki on ikäänkuin liveä, paikanpäällä tapahtuvaa viheltelyä, soittokuntameteliä, torisoitantaa, semmosia.
Paitsi yksi kohtaus.

Kun Sakaali kävelee yksinäistä mukulakivikatua valmista asettaan noutamaan, piano tapailee muutaman nuotin.
Se on kuin partaveitsi korvan alla, kylmä ja lupaava.
Kohtaukseen liittyy vielä norkoilevan kissan ilmeisen spontaani käytös, joka vie kerronnan miltei magian puolelle.

On se vaan niin hienoo.
Se remake on mätä banaani.