sinappi kirjoitti: ↑touko 17, 2023, 13.01
Avengers-pätkän kohtaus toimi paremmin ilman Black Sabbathia. Parhaiten olisi toiminut ilman mitään musiikkia.
► Näytä
Siinähän siis violetti avaruusmuukalainen on pitkän elokuvasarjan päätteeksi onnistunut keräämään ympäri universumia levällään olleet taikajalokivet voidakseen ympäristöfasistisista syistä sormia napsauttamalla tuhota puolet älykkäästä elämästä kaikkialta. Rautamies saa kivet, mutta joutuu niitä käyttääkseen uhraamaan itsensä, koska ihminen ei voi niiden voimaa kestää.

Marvel-elokuvathan parhaimmillaan onnistuvat siinä, että joskus unohtaa, miten absurdeja ja infantiileja asioita kankaalla näkyy, ja kykenee tunnetasolla uppoutumaan tilanteeseen.
Eräänlainen supersankarihan tuo Sanjuro Tsubaki on myös. Yli-inhimillisin suorituksiin kykenee. Kurosawa on mestari, ja tuotakin lopputaistelu on tullut videolta kelailtua poikana monta kertaa, mutta kun mustavalkoisella tekoverellä ja kuoleva joutsen -performanssilla ei mitään shokkivaikutusta nykykuluttajaan ole, itse listaisin Yojimbon lopputaistelun vaikuttavammaksi.
Niin, sankarihahmotuksen perussäännöt tulevat luonnollisesti wanhakreikan tarinakerronnasta, jossa upeita puolesta-taistelijoita kutsuttiin nimellä heeros.
"Heerokset olivat joko sotataidoillaan tai muilla uroteoilla ansainneet ihmisten kunnioituksen, ja he saattoivat olla jo syntyjään osaksi jumalaista alkuperää."
wikipedia
Sanjuro on kaikkea muuta kuin heeros, hän on kutisevine nahkoineen ja partakarvoineen hyvin inhimillinen, menneisyyttään katuva miekkaanhukkuja joka kokee auttaa vähävoimaisempia.
Itte pidän tuosta kaksintaistelusta jännitteineen enemmän kuin Yojimbon sinänsä erittäin vaikuttavasta soolohyökkäyksestä roistojen kimppuun.
Joka tosiaan esitti kuolemaapelkäämättömän miehen ytimen niinku kerrassaan..
Kun luotiaseroisto yrittää saada pelkoreaktiota ulos ja Sanjuro hymyilee ja hyökkää.. oujee.
Mutta tuo kaksintaistelu.. se tiukkuus, varmuus, herkkyys.. ja sitte ku rävähtää ja veri lentää, kun Sanjuron kontrolli pysyy mutta huohotus kertoo että tiukka paikka oli. Ja kuinka hän kokee surua ja itseinhoa tämän uuden tapon takia.
Juu, mestarikertoja on Kurosawa.
En laita sitä Yojimbon kuningaskohtausta, laitan oikeen heeros-esimerkin.
Tuonnempana.