Elokuvien ja TV-sarjojen vaikuttavimmat hetket

[sinappi]

Mitä kaksintaisteluihin valkokankaalla tulee, Appaloosa-elokuvan loppukohtaus on jäänyt mieleen yhtenä parhaista. Olen saattanut laittaa aiemminkin, mutta menköön uudelleen:



Pelkistetty ja realistinen. Ei turhaa musiikkia. Lähikuva vedosta ja nopea leikkaus laajakulmaan, jossa näkee kaiken ruudulla tapahtuvan. Kaksintaistelu ei lähde kotelosta vedosta, mikä rikkoo länkkärikliseitä. Ampumaetäisyys järkevä. Antagonistin voittavan apulaisseriffi Hitchin sotilastausta näkyy asennosta. Itse toiminta kestää vain sekunnin. Erittäin hyvä.

[Kari Aittomäki]

Totta, tuo kohtaus ja koko leffa on vaikuttavaa työtä juurikin sommitelmallisesti.
Tuo Mortensenin hahmon silhuetti on järkevä kaksintaistelun kannalta ja bonuksena erittäin esteettinen. Muistuttaa jostakin klassikosta jota en nyt saa päähäni, Kapteeni Alatristessä oli tuonsuuntaisia esitteillepanoja.

Mitä kohtaamisiin tulee, tämä on minusta mestarikerrontaa:



Nythän tuo on jo hitsautunut kaikkineen, mutta ilmestyessään tuo oli niinku niin jännitteinen esilletuonti että herranjestas.
Kun ei ollut vielä selvää kekä on kukakin ja kun se Robertpatrickin T1000 oli ikäänkuin inhimillisempi..
Kaikki ne liikkumisen yksityiskohdat, hidastukset, tallautuvat ruusut, esiintulevat aseet, paniikki ja etenkin se kolmen minuutin kohdalla tapahtuva korttiennäyttö. Kuka on suojelija ja kuka on Kuolema.

Kun koko karuselli kulminoituu tähän:



Tuo on..

[flammee]

Avengers-pätkän kohtaus toimi paremmin ilman Black Sabbathia. Parhaiten olisi toiminut ilman mitään musiikkia.

No juu, kokonaisuudessaan tuo black sabbath ei tuohon pitempään pätkään tietenkään sovellu, muuta kuin ehkä ensimmäisen puolen minuutin mitalta. Tää black sabbathin kappale on ollut pätkittäin mukana parissa ekassa ironmanissa, trailereissa ja lopputeksteissä, joten siltäkin osin se on melko pitkälti ironmanin tunnusmusiikki. Ja kyllä se mulla nostattaa kylmät väreet. Mielestäni musiikki tekee paljon tunnelmaa kun se on sellanen omaleimainen kappale, jolla on oma merkityksensä tarinassa, esimerkiksi vaikkapa battlestar galacticassa käytetty All along the watchtower -kappale, jonka sävelmää käytetään monessa yhteydessä ilman laulua ja se on myös siten osa tarinaa että osa hahmoista kuulee sitä ja sitä soitetaan pianollakin, niin kyllä se sitten tekee tapahtumasta astetta eeppisemmän kun laulukin on viimein mukana.




Ja esim. animesarjan Deathnote musiikin käyttö on jäänyt hyvin mieleen. Siinä päähenkilöillä on omat tunnusmusiikkinsa ja niitä soitetaan pätkissä sopivissa paikoissa kun hahmo on tekemässä "omaa juttuaan". Esim. tossa kohdasta 2:55, alkaen soi L-theme. Muissa paikoin sitä soitetaan paljon lyhempinä pätkinä ja kyllä se silleen toimii, mutta vaatii toistoa pitemmällä aikajaksolla, ei todennäköisesti tunnu miltään jos vaan kattelee tuon yhden pätkän.

[tapsaattori]

Tää on kova!

[Kari Aittomäki]

Vähä niinku barbimaaliman pahat pojat niinku tappelustais.

Koska on joulu niin palasin klassikoihin.
Tämä on voimajoogaa kuuskytluvulta.

Lets go.

► Näytä

We want Angel.

► Näytä

End

► Näytä

Tarina sopeutumattomuudesta, muutoskyvyttömyydestä, jäykkäniskaisesta miehuudesta joka kuitenkaan ei ole muotisanan määritelmällä niinku toksista. Vaan koodi.
Kun äärimmäinen hinta ollaan valmiita maksamaan.
Ja kaveria ei jätetä.
Historiallinen kohtaus kaikkineen, upeaa tarinain vyörytystä ja teknisen kerronnan kautta.. äänimaailma on fantastinen.
Orgastista.

Maskuliininen viidentoistaminuutin paratiisi, paras kuolema.
Noin ku pääsis.

[tapsaattori]

True Blood ei ollit varsinaisesti mikään suosikkisarjani mutta tämä kohtaus jäi varsinkin mieleen. Edesmennyt Nelsan Ellis palkittiinkin esiintymisistääm tässä sarjassa.
Ryan Kwanten ja Anna Paquin olivat myös mainioita.

[AlexMachine]

Tässä pätkässä on lähes kaikki kohdillaan. Jännitys, kuvaus ja leikkaus, dialogi ja loistavaa näyttelyä.
Menee kylmät väreet aina muutamassa kohdassa.
Tässä mennään heti syvään päätyyn kun perseraiskauksen uhrilta kysytään ”you okay?” Ja vastaus on
” Nah, man. I'm pretty fucking far from OK.”
Sitten Marsellus näyttää kuka määrää edelleen.

Butch:
So we cool?

Marsellus:
Yeah, we cool. Two things. Don't tell nobody about this. This sh*t is between me, you, and Mr. Soon-to-be-living-the-rest-of-his-short-ass-life-in-agonizing-pain-rapist here. It ain't nobody else's business. Two: you leave town tonight, right now. And when you're gone, you stay gone, or you be gone. You lost all your L.A. privileges. Deal?

Butch:
Deal.

[Lasse Candé]

En ole koskaan hokannut tätä Sotilasjäbä Ryanista:

Triviana voidaan mainita, että elokuvassa on brutaali yksityiskohta, joka on mennyt monilta ohi. Omaha Beachin maihinnousun jälkimainingeissa kaksi saksalaisten joukkojen sotilasta antautuu liittoutuneille. Antautuneet anovat armoa, mutta heitä ymmärtämättömät liittoutuneet teloittavat heidät siihen paikkaan.

Kohtauksesta tekee entistä brutaalimman se, että antautuneet eivät itse asiassa ole edes saksalaisia. He puhuvat tsekkiä, jota liittoutuneet eivät edes tajunneet. Sotilaat todennäköisesti oli pakotettu palvelukseen, sillä Saksa valloitti Tšekkoslovakian vuonna 1939.

https://www.episodi.fi/uutiset/viela-he ... nelta-ohi/



Tuosta lainatusta, kova juttu haastaa katsoja niin, ettei tätä mahdollisesti pahasti huti mennyttä teloitusmoka-asiaa edes avata leffassa, koska pidetään tyyppien näkökulmasta kiinni. Se jää sitten vaikkapa Episodin kerrottavaksi.



Ja sivukommenttina, Episodi tuottaa jälleen hyvää settiä, lähinnä tonkimalla muita lähteitä ja laittaen hieman elokuvaa arvostavien omaa juttua sekaan. Eli juuri, mitä mekin täällä teemme, joskin me enemmän kaivellaan syviä henkilökohtaisia tuntoja. Nautin niin noista heidän teksteistään, kun arvioivat vielä näitä vanhoja leffoja, ja aina kääntäen kaiken tekeleitä kunnioittavaksi. Siis oli kyseessä varsinainen mestariteos tai jokin lähinnä surkea kulttiklassikko.



Tuo leffa on minulle jossain Taistelutovereiden ja Full Metal Jacketin välimaastossa ja koska pidän noista kahdesta enemmän, en ole katsonut kuin vain pari kertaa.

Silti minulle on kovia maihinnousukohtaus, vaikka siinä eivät vielä osanneetkaan tätä taistelusettiä yhtä hyvin kuin Taistelutovereissa.



Mutta sitten se toinen, ja tässä tullaan tämän ketjun aiheeseen:

On yksi kovimmista ja rankimmista kohtauksiata koko maailmassa, kun kahden sotilaan taistelu päätyy siihen, että veitsi työntyy hitaasti toiseen ja toinen ryöstää toiselta hengen. He ymmärtävät mitä on pelissä ja että se olisi ollut jompikumpi. Ja että tilanne on valitettava. Kohtaavat toisensa siinä, kuoleman hetkellä. Kohtaus haastaa katsojan, koska katsoja näkee samaan aikaan rumimmista rumiimman ja kauneimmista kauneimman myötätunnon. Nyt kun maailmassa tapahtuu niin paljon pahaa, tulen tästä kohtauksesta hyvin surulliseksi.

Hirveää hommaa tuo sota, mutta ilmeisesti jotain, mihin ihmiskunta aina vain päätyy uudestaan.

[AlexMachine]

John Turturro nostaa jokaisen leffan tasoa jossa on. Tässä hän avaa The Big Lebowski leffan roolia, The Jesus. Coenin veljekset Ohjasivat tämän mestariteoksen.



tässä sitten clippi leffasta:



Turturro varastaa koko leffan tietyllä tapaa. Ihan hillitön veto.

[Kari Aittomäki]

Turturro on älyttömän hyvä juu.
Millers crossingissa mies vie miltei koko leffan.
- Look in your heart!

Tomin vastaus on kyllä niin mahtava ajoitus että peijakas.
Millers Crossing on mun lempileffoja ja Coen-suosikkini.



Siinä on tyyliä ja tarinaa ja kaikkee upeutta mitä toivoa voi.

Saving Ryanin taistelukieli mullisti sotaleffat kyllä lopullisesti juu.
Mutta mun mieleeni on eniten se hyökkäyksen jälkitila-kohtaus, kun sillanpääasema on varmistettu ja jättiarmeija jauhautuu eteenpäin. Kolmatta päivää D-päivästä ja komentopaikka ja taustaväki on jo sijoittunut, huolto pelaa, ajoneuvot jyräjää ja joukkoja siirrellään.

Pintatasolla on yksinkertainen tehtävänanto, vaan taustalla näytetään perustyön ankaraa kitkaa.
Ja tehokkuutta.



Hanks on fantastinen, vaan tämän kohtauksen vie kirkkaasti Dennis Farinan majuri.
Siinä on lämpöä ja jaettua velvollisuudentuntoa ja luottamuksella kehumista, hienoa johtamista.
Farina oli melkoinen tapaus.

jeejee.

[AlexMachine]

Yksi parhaita leffojen aloituksia mielestäni. Hitto, tämä jo itsessään kertoo tarinaa ja pohjaa leffalle. Edit: olisi hienoa päästä 70-luvun Nykiin. Vierailla Studio 54 discossa jne.

[Jorge]

Edit: olisi hienoa päästä 70-luvun Nykiin. Vierailla Arudio 54 discossa jne.

Tähän tapaan?