Hasselhuffa on yllättävän vaikuttava myös, vaikka milloinhan se sokerilimppu on viimeks ajellu bussilla.
Mun omissa Tärkeissämusiikkipätkissä on tämä biisi laatikossa hyvin tärkeät.
Tämä versio on osaavasti soitettu, sällit hallitsee pelinsä. Mutta eivät sitä riemastusta.
Mutta on Gogolin bordelli kyllä reipasta älyllisyyttä tihkuva retkue.
Tuo on teksteineen esilletuonteineen videokielineen niin julman riemukas tarina notta ristus.
Mä pääsin näkemään Mano Negran yheksänkytluvulla ja vielä Pariisissa, sen lähiövierailuni aikana. Kun oli mellakoita ja muuta hauskaa sekaannusta.
Niinku katucapoeiraa ja esiparkouria.
Enpä ole ikinä nähnyt minkään bändin niin kurottavan kohti yleisöään kuin. Ja tää Malavida räjäytti katon, KAIKKI karjuivat mukana.
Josta meiningistä saa maistia Manu Chaon tässä liveversioissa, Manuhan oli Mano Negran keulamies.
Mulle oli valtava löytö noilta reissuilta tajuta että pitkin Eurooppaa ja tottakai maailmaa tehdään todella kekseliästä ja hienoa musiikkia.
Sitä vaan ei ollu niin saatavilla koska radioakanavat soittolistoineen.
Luulisin että samaa äimästystä Sam Jaffa esiintuo noilla dokkareillaan.
Hänellä kun on oikeana muusikkona aikahyvät ottimet datankäsittelyyn jep.