Alkuperäisbiisit ja niiden hyvät coverit

[Kari Aittomäki]

Olipas nautittavia versioita tutuista, Killeri on kyllä rokkidemoni vailla vertaa.
Hasselhuffa on yllättävän vaikuttava myös, vaikka milloinhan se sokerilimppu on viimeks ajellu bussilla.

Mun omissa Tärkeissämusiikkipätkissä on tämä biisi laatikossa hyvin tärkeät.

Tämä versio on osaavasti soitettu, sällit hallitsee pelinsä. Mutta eivät sitä riemastusta.

► Näytä

Tässä taas riemastellaan jo hiukan itsetarkoituksellisestikin.
Mutta on Gogolin bordelli kyllä reipasta älyllisyyttä tihkuva retkue.

► Näytä

Kuriositeettina zombiräimeversio. äkrptl

► Näytä

Taittuupa tuo osaavilla salsaksikin. Tarrrttuvasti.

► Näytä

Mutta tässä siis se alkuperäinen ja ylittämätön.



Tuo on teksteineen esilletuonteineen videokielineen niin julman riemukas tarina notta ristus.
Mä pääsin näkemään Mano Negran yheksänkytluvulla ja vielä Pariisissa, sen lähiövierailuni aikana. Kun oli mellakoita ja muuta hauskaa sekaannusta.
Niinku katucapoeiraa ja esiparkouria.
Enpä ole ikinä nähnyt minkään bändin niin kurottavan kohti yleisöään kuin. Ja tää Malavida räjäytti katon, KAIKKI karjuivat mukana.

Josta meiningistä saa maistia Manu Chaon tässä liveversioissa, Manuhan oli Mano Negran keulamies.

► Näytä

Tuo viimeinenhän taitaa olla samasta konsertista josta on postattu jo useinkin se umpihyvä Tijuana-kutsu.

Mulle oli valtava löytö noilta reissuilta tajuta että pitkin Eurooppaa ja tottakai maailmaa tehdään todella kekseliästä ja hienoa musiikkia.
Sitä vaan ei ollu niin saatavilla koska radioakanavat soittolistoineen.
Luulisin että samaa äimästystä Sam Jaffa esiintuo noilla dokkareillaan.
Hänellä kun on oikeana muusikkona aikahyvät ottimet datankäsittelyyn jep.

[TimoS]

Tämä kappale tuli vastaan ihan muualla, mutta jotenkin tykästyin ja olen nyt kuunnellut muutaman eri version. Kyseessä on siis 1800 luvulta alunperin oleva merimieslaulu Wellerman, jota on ilmeisesti laulettu valaanpyyntialuksilla. Originaalia ei, sattuneesta syystä, ole saatavilla, joten on vain uusia versioita, joista tässä muutamia

Nathan Evans (paras versio mielestäni)

► Näytä

The Longest Johns

► Näytä

Alestormin piraattimetalliversio

► Näytä

Leo Morachiollin metalliversio

► Näytä

A capella versio

► Näytä

[TimoS]

Sitten Roxetten hitti Listen to your heart

Alkuperäinen lienee tuttu (lähes) kaikille, mutta koska kertaus on opintojen äiti, tässä vielä muistin virkistykseksi

► Näytä

Amerikkalaisen Through Firen rokimpi versio

► Näytä

Norjalais-brasilainen versio eli Leo Moracchiolli yhteistyössä Violet Orlandin kanssa tekemä

► Näytä

Belgialaisen discohumppa-bändin Yhdysvaltain listoillakin koreillut versio

► Näytä

[kojiro]

Kotimainen Titanic-coveri:

► Näytä

Alkuperäistä tuskin tarvii mutta tässä se nyt on:

► Näytä

[Kari Aittomäki]

Heh, mä olen kuullut ton wellermanin livenä jossain pubissa joskus, ei ollut briteissä vaan taisipa olla kaakkoisessa euroopassa.
Hyvältä kuulosti silloin ja hyvältä kuulostaa yhä.

Procol Harum oli yksi niitä hippi/proge-juttujen määrittäjiä, taitavia ja näkemyksellisiä muusikkoja joilla oli kyky virkata kasaan kuolemattomuuksia.
Niinku vaikka tää For my lady:



Mutta eipä Neumannin versio oikeestaan yhtään häviä, jotenkin tuo sällin ohuensäröisen herkkä ääni sopii hienosti tuohon merenkeinuntaan.



Kuuntelua ei varsinaisesti vaikeuta se että Neumannilla on meriveikkostaustaa ja on hän henkilönä varsin miellyttävä tapaus.

Alatalo on muuten aina ollut sellainen aika pullantuoksuinen tapaus.
Jännä gimmick opiskelija-rok-taide-älykkö-veikkoselle.

[TimoS]

Hieno kappale, kumpikin, mutta tuo on Moody Bluesin, ei suinkaan Procol Harumin kappale

[Kari Aittomäki]

Äk.
Mää on niin onnellinen, nykyään.

[Jorge]

On juuri tuo nimenomainen sekaannus Procol Harumin ja Moody Bluesin kohdalla sattunut itsellekin, tosin ei juuri tuon biisin kohdalla. Saman aikakauden englantilaisia bändejä ja ammensivat aikalailla samoista lähteistäkin tyylillisesti.

Aivan huippua musiikkia ja molemmat myös Rock and Roll Hall of Famessa, vaikka jotenkin nykyään painuneet "unholaan"; eivät toki ko. aikakauden musiikin harrastajilta.

Satuin joskus yli 10 v sitten Santa Fen terassille Helsingissä, jossa Pepe Willberg heitti keikkaa ja esitti erittäin komeita covereita myös Moody Bluesilta - tykkäsin kovasti; parempia olivat kuin Pepen omat biisit, IMHO.

[AlexMachine]

Mad World. Tämä on alkuperäisesti Tears for fearsin tekemä. Hyvä sekin.

► Näytä

Mutta täytyy myöntää että pidän Gary Julesin versiosta enemmän. Ehkä koska Donnie Darko.

► Näytä

[Doug]

Beatlesia on coveroitu ehkä eniten. Tässä pari omaa suosikkiani:

Norwegian Wood. Hieno biisi jo originaalina, mutta Frank Marino & Mahogany Rush vetää ihan uudelle tasolle. Löytyy Tales of the Unexpected -albumilta vuodelta 1979, jossa myös varsin mainio versio All Along the Watchtowerista.

► Näytä

Ja perään hurja The Tubesin versiointi I Saw Her Standing There:stä. Live-albumilta What Do You Want from Live, 1978. Muutenkin kova plätty.

► Näytä

Molemmat tekevät oikeutta originaalille, mutta tuovat biiseihin selkeästi jotain lisää. Usein coverit tuppaavat olemaan vain sinne päin vedettyjä vesityksiä alkuperäisistä.

[Timpa]

Silloin kun olin yläasteella ja amiksessa, poliiseilla oli maine että pamputtavat syyttä armottomasti nuorisoa. Yhden amistapauksen tiedänkin, joka väitettiin "kaapatun" poliisiautoon pamputusta varten.
Tuon ajan maineesta ketjun otsikon Eppujen biisikin syntyi. Tähän sopii kuva punkbändi Ratsian paidasta vuodelta 1980. Tosin en tiedä onko tuo aito bändipaita vai Mainospaita 69:n bisnesmielessä tehty.

[Rahanpesijä]

Ja juu, en pohjusta mitenkään. Kevennys vain, varmaan rikkoo sääntöjä. Anna sakkoa saatana, kuten joku kiekkovaikuttaja taannoin totesi...

[Timpa]

Heti täytyy kommentoida etteikö tuo ollutkaan Eppujen biisi?
No joka tapauksessa Eput julkaisivat oman versionsa silloin, kun keskustelu poliisin pamputuksesta kävi kuumana. Poliiseilla oli tuolloin monia lempinimiä; Pashalakit, Gestapo, Kourit, Siat, ja mitä kaikkia hittoja niitä nyt olikaan.

[Rahanpesijä]

Varmaan Timpa nyt trollaat minua 6-0. Mutta siltä varalta, että näin ei olisi...tuo brittibändi coveroi Eppuja.

[Timpa]

En lähtenyt tarkistamaan julkaisujen vuosilukuja, joten en tiennyt kuka koveroi ketä. Enkä myöskään ole koskaan katsonut kyseisen biisin tekijätietoja. Joten tämä oli minulle uutta tietoa.