Lajien synty, elinikä, jakautumiset ja kuolema

[Kai Kastemato]

Lueskelin tuossa varsin mielenkiintoisen defendo-ketjun. Siihen en halua sipsejäni dipata, mutta jäin pohtimaan, että miksi jotkut lajit selviävät useita sukupolvia ja jotkut unohtuvat perustajansa voimien loppuessa. Myös karaten historiaa ja sen varsin kryptisiä opettajalinjakiistoja googlatessa tuo sama ajatus hiipii mieleen.
Lajin tilalle voi halutessaan laittaa minkä tahansa brändäyskäsitteen, jos tuo tökkii.

Toinen asia sitten on se, onko ollenkaan tärkeää, että laji säilyy, ja mitkä osat lajista täytyy säilyttää jotta voidaan puhua samasta lajista?

Jotenkin tuntuu, että aika helposti tulee käsitettyä "laji" sellaisena muuttumattomana juttuna, joka odotti ensimmäistä ihmistä ja jää odottamaan viimeisen jälkeen, erästä tuomaria lainatakseni. Puhtaiden kilpalajien kohdalla tämä on kai hiukan helpompaa, kun on paperille kuvattu että tätä kilpaillaan sitten näin, mutta onko koko lajin käsite tarpeellinen pelkästään markkinointimielessä?

[Lasse Candé]

Karaten osalta se jokin sen suosiota käsittelevä ketju varmaan koskettaa osaa tuosta pohdinnasta.

Vastaus silti alun kysymykseen on varmaankin riittävän pitkässä laadukkaassa työssä, joka tekee sen, että laji selviää ilman yhtä ihmistä.

Yksi sellainen tekijä on jos on vähintään puoli kovien tekijöiden sukupolvea olemassa. Mielellään enemmän. Jeesaa jos pääopettaja saa homman polkaistua käyntiin riittävän nuorena, jolloin on vuosikymmeniä aikaa pitää eri sukupolvet remmissä ja rakentaa lajihierarkia. On myös tärkeää antaa valtaa.

Äkkiseltään silti alustus näyttää käsittelevän eri asiaa kuin otsikko. Oliko tässä tarkoitus käsitellä lajien syntyä ja tällöin mitä siitä? Vaiko lajien selviämistä kovaakin kovemmilla lajien markkinoilla?

[saarikko]

Lueskelin tuossa varsin mielenkiintoisen defendo-ketjun. Siihen en halua sipsejäni dipata, mutta jäin pohtimaan, että miksi jotkut lajit selviävät useita sukupolvia ja jotkut unohtuvat perustajansa voimien loppuessa. Myös karaten historiaa ja sen varsin kryptisiä opettajalinjakiistoja googlatessa tuo sama ajatus hiipii mieleen.
Lajin tilalle voi halutessaan laittaa minkä tahansa brändäyskäsitteen, jos tuo tökkii.

Toinen asia sitten on se, onko ollenkaan tärkeää, että laji säilyy, ja mitkä osat lajista täytyy säilyttää jotta voidaan puhua samasta lajista?

Jotenkin tuntuu, että aika helposti tulee käsitettyä "laji" sellaisena muuttumattomana juttuna, joka odotti ensimmäistä ihmistä ja jää odottamaan viimeisen jälkeen, erästä tuomaria lainatakseni. Puhtaiden kilpalajien kohdalla tämä on kai hiukan helpompaa, kun on paperille kuvattu että tätä kilpaillaan sitten näin, mutta onko koko lajin käsite tarpeellinen pelkästään markkinointimielessä?

Viestiäsi lukiessa tuli samanlaisia asioita mieleeni: mikä teki kristinuskon eläväksi pohjolassa vaikka oli valhalla ja muut; kommunismin kannatus 7 % alussa Venäjällä; kansallissosialismi ja populismi nykyään, onhan noita.

Sosiaalinen tilaus väestössä ja riittävä (yksikin riittää) tosiuskovaisten joukko?

Eikö tuo asian sellaisena toistaminen ole modernismin ajan ajatus ja nykyään ei niin tavoiteltavaa. Monta tekijää, monta tavoitetta eikä välttämättä kukaan perustajan tavoitteilla.

[Andy]

Lajien syntyhän nyt ei ole kummoinenkaan juttu. Joku tyyppi päättää irtautua aiemmasta opetuslinjastaan ja antaa opettamalleen jutulle nimen - ja uusi laji on syntynyt. Kaikeksi onneksi suurin osa näistä kuolee kitumalla alle kymmenen vuoden kuluessa. Parempi kysymys on tosiaan tuo, että miten laji voi menestyä.

Lassella oli ihan hyvä pointti, että on eduksi jos lajin päämies on perustamisaikaan suhteellisen nuori niin että hänellä on jäljellä toiminnallista elinaikaa levittää lajiaan. Useimmat suurguruthan rajoittavat matkustelua vanhemmiten, koska se on hyvin rasittavaa, vaikkakin hyvin tärkeää lajin levittämiseksi. Jollain Masaaki Hatsumilla on varmaan ihan tolkuton määrä hotelliöitä alla, enkä ihmettele, ettei hän enää lähes yhdeksänkymppisenä jaksa moista. Mutta onpa tulostakin tullut ja nykyinenkin aktiivisuus on kunnioitettavaa.

On myös hyvä, jos lajin perustaja saa aiemmasta kamppailutoiminnastaan mukaansa mahdollisimman kyvykkään avustajajoukon. Hänellä on lisäksi oltava johtajuuden molempia lajeja: managementia ja leadershipia. Managementia siihen että lajiorganisaatiosta saadaan toimiva kokonaisuus ja leadershipia siihen että nämä alijohtajat saadaan motivoitua toimimaan lajin parissa ilman että he perustavat omia opetushaarojaan.

[Kai Kastemato]

Äkkiseltään silti alustus näyttää käsittelevän eri asiaa kuin otsikko. Oliko tässä tarkoitus käsitellä lajien syntyä ja tällöin mitä siitä? Vaiko lajien selviämistä kovaakin kovemmilla lajien markkinoilla?

No nyt täytyy tunnustaa, että otsikko oli ensin lajien selviämistä, mutta en voinut vastustaa tilaisuutta kirjoittaa kilpailevaa teosta Darwinille. Joskin voi olla, että jälkipolvet eivät ajattele tätä ketjua, kun lajien synnystä puhutaan.

Mutta siis, voidaan spekuloida niin lajien synnyllä, kestolla, jakautumisella kuin kuolemallakin, otsikosta huolimatta tai sen takia.

Ainakin Suomessa näyttää olevan paljon esimerkkejä siitä, että varsin pätevä kampittelija kiertää maailmaa hakemassa osaamista ja kokemuksia eri lajeista, mutta ei jostain syystä halua ottaa mitään niistä sellaisenaan itselleen, vaan kehittää oman hybridinsä syystä tai toisesta. Hänen jälkeensä homma näyttää useammin hajoavan kuin jatkuvan.

Olisiko niin, että jos lajin perustaja saa lajin jotenkin "valmiiksi" ennen luopumistaan, niin jatkajilla on tavallaan vähemmän tilaa ja tarvetta uuden systeemin kehittämiselle? Jos lajilla on nin vahva brändi ja siinä on tarpeeksi sisältöä, niin sen opettamisella on toisaalta mahdollista tehdä rahaa ja hivellä egoa ja toisaalta siinä ei ole kovinkaan ilmeisiä aukkoja?

[Andy]

Suhteellisen vähissähän ovat sellaiset lajit, jotka ovat selvinneet kokonaan jakautumatta perustajansa kuolemasta.

Nähdäkseni tämä edellyttää sitä, että perustajalla on selkeä seuraaja, joka on jo perustajan elinaikana lajin tunnustettu kakkosmies. Lisäksi tämän seuraajan olisi hyvä oikeasti olla se jengin kovin jätkä. Muuten muut pitkän linjan oppilaat alkavat ajatella, että tämä seuraaja on jotenkin erehdyttänyt perustajan jättämään tyylin hänelle, eikä MINULLE, koska minä kuitenkin osaan hommat paremmin.

Tulee mieleen, että yllättävän monessa lajissa nykyisen päämiehen keerrotaan olevan 34. soke suoraan alenevassa polvessa ilman minkäänlaisia hajaantumisia, kiistanalaisuuksia tai muita häsellyksiä. Ja heti kun tämä päämies kuolee, laji jakautuu useisiin eri haaroihin...

[AriJ]

Tulee mieleen, että yllättävän monessa lajissa nykyisen päämiehen keerrotaan olevan 34. soke suoraan alenevassa polvessa ilman minkäänlaisia hajaantumisia, kiistanalaisuuksia tai muita häsellyksiä. Ja heti kun tämä päämies kuolee, laji jakautuu useisiin eri haaroihin...

Sana "Sôke" kun mainittu, niin laitetaan Japanilasit päähän

https://www.japan-talk.com/jt/new/how-J ... ople-think

Tuolta tähän liittyen voisi osua toi "9. Honne & Tatemae" ja voisi ajatella että tuollaisista erkaantumisista puhuminen ei ole sitä positiivista, vaan koitetaan välttää negatiivista esiintuontia. Erkaneminen voidaan mun mielestä laskea tällaiseksi, asiassa on aina niitä puolia.

Jos taas ajatellaan tuota "suoraan alenevassa polvessa" niin sehän pitänee paikkansa jos on lupa-asiat kunnossa (Menkyo Kaiden). Olen kuullut opetuslinjoista joissa annettiin "kaikenoppineen paperit" useammalle, mutta vain yksi jatkoi siinä linjassa uutena päämiehenä (Sôke). Muut saattoivat sitten perustaa oman haaran / version.

Ja nyt jos tuodaan ihan kotiovelle, niin meillähän (Bujinkan Dojo) ollaan ison muutoksen kynnyksellä, kun aiemmin kaikkia koulukuntiamme johtanut Hatsumi Masaaki Sôke on... enemmän tai vähemmän jo eläkkeellä, ja siirtänyt koulukunnat seuraaville päämiehille. Mutta, samalla, useat / kaikki näistä uusista päämiehistä omaavat "kaikenoppineen paperit" joko kaikista, tai joistakin muistakin näistä Bujinkan Dojon kokonaisuuden muodostaneista "osakoulukunnista".

[Andy]

Lajilla pitää tietysti olla jonkinlaista tilausta, että sillä on mahdollisuus kasvaa elinkelpoiseksi. "Elinkelpoisella" tarkoitan nyt sitä, että se ei ole pelkästään pääopettajan omasta aktiivisuudesta kiinni vaan lajitoiminta pyörii ilman häntäkin.

Esimerkiksi hermopistelajeilla oli 1990-luvulla paikkansa rajatietobuumin yhteydessä, kun kaiken maailman Rauni-Leena Luukkaset ja Juhan af Grannit pyörivät telkkarissa. Nykyisin olisi aivan mahdoton saada uutta hermopistelajia kasvamaan niin että siihen saisi muutamaakaan aktiivista seuraa Suomeen.

Hanmoodolle oli oma aikansa ennen internetiä ja UFC:ta. Kun kaikkea ei ollut vielä nähty Youtubesta ja nuoriso ei ollut siinä käsityksessä, että "hojohojot saavat häkissä turpaan", hyvin organisoitu näytöstoiminta veti harrastajia salille. Ja lisäksi lajin tarjoaminen paikoissa, joissa ei ollut kilpailua oli toinen ratkaiseva etu.

Defendon ekologisen lokeron muodosti tyytymättömyys Krav Magan tilanteeseen sekä teknisellä että organisatorisella tasolla. Kun tarjottiin parempi kotimainen vaihtoehto, levisi Defendo nopeasti ensin Krav Magan aiempien harrastajien piirissä ja sen jälkeen orgaanisesti laajemmallekin.

Myös muita tehokkaasti levinneitä lajeja tarkastellessa voi löytää syyt siihen, miksi niillä on ollut mahdollisuus kasvaa. Luonnollisestikaan pelkkä hyvä tilaisuus ei riitä vaan tarvitaan myös paljon työtä ja oikeita ratkaisuja lajijohdossa.

[PetriP]

Judon säilyminen suhteellisen jakautumattona liittyy varmasti kilpailutoimintaan. Ja Andyn mainitsemaan riittävään nuoruuteen perustamis hetkellä. Kano kerkesi johtamaan lajia niin kauan, että oli riittävän kypsä organisaation jatkamaan.

Toki spinoffeja on Sambo on erkaanutunut Judosta alunperin puhtaasti poliittisista syistä ja on varsin elinkelpoinen. BJJ ei ehkä ole erkaantunut judosta vaan mieluummin syntynyt osin Judon vaikuttamana. Kun kosketuspiste on muutama ihminen niin koko Judo tuskin siirtyi. Esimerkiksi englannissa on joitain pieniä judoliittoja, mutta pieniä ja merkityksettömiä. Turussa tais olla joku Kosen Judo nimellä myytävä laji, jos ei ole vielä kuollut niin kuolee kunhan perustaja lopettaa,

Viimeistään Olympia status sementoi Judon tilanteen yhdeksi lajiksi.

[Lasse Candé]

Ja Andyn mainitsemaan riittävään nuoruuteen perustamis hetkellä.

Kröhöm...