Sirretään nyt kuitenkin tämä keskustelu Bujinkan-ketjusta tänne, niin ei mene siellä offtopiciksi.
Liittyen terään tarttumiseen ja alla olevaan kuvaan:
DeusVult kirjoitti: ↑syys 13, 2018, 20.50
Siinä käykin sitten juuri noin, että kun vastustajan terästä noin vain tarttuu kiinni, vastustaja lyö kilvellä näpeille ja tempaisee miekkansa vapaaksi. Voi olla hanskassa ikävä viilto tuon jälkeen, jos ei peräti kädessä.
I.33 onkin nimenomaan ainoa manuska joka mulla näin äkkiseltään tulee mieleen, jossa selvästi näkyy hanskat.
Näkisin, että Lecküchnerin Münchenin-käsikirjoituksessa hahmoilla on myös hansikkaat, ja siinähän
tartutaan melkoisen paljon terään. Fiore-kuvien hahmot ovat ehkä kaksiselitteisiä, mutta kuvituksethan ovat ylipäänsä funktioltaan kaavamaisia, eikä miekkailijan ole myöskään tarkoitus käyttää kruunua tai kultaista sukkanauhaa. Nykyään kirjoissa on tapana jättää suojavarusteet valokuvista pois, vaikka niiden käyttöä tekstissä edellytetäänkin.
Kari Aittomäki kirjoitti: ↑syys 13, 2018, 21.53
Tuli tossa mieleeni että onko nuo piirustelut sitte kuitenkaan manuaaleja?
Eli ovatko piirrokset ja lähdeteos samanikäisiä?
Koska onpas aika upeeta jos tollasia astalokoppeja on oikeen treenattukin ikäänkuin osana curriculumia..
Hädissäänhän sitä toki saattaa tarrata vaikka hehkuvaaan hiilihankoon mutta.. no, mun järkeen nuo ei oikeen nappaa.
Siis olisivatko nuo enemmänkin ikäänkuin tapahtuneen tapahtuman kuvauksia, ikäänkuin "on se hurja"-taltiointeja?
Tämä on tärkeä huomio. Tähän liittyen tuota yllä olevaa I.33:n sivua on seurannut sittemmin kadonneella lehdellä kuvattu jatkotekniikka, jossa vastustajan (huppupää) miekanisku torjutaan vasemmassa kädessä edelleen olevalla kilvellä ja miekalla, ja sitten riistetään oikealla kädellä hänen kilpensä. Tämä tekniikka löytyy myös Andre Legnicalaisen lyhyestä miekka ja kupura -tekstistä (kuudes kappale), Paulus Kalilta (
kuvat täällä), cgm 3712:sta (
kuva) ja tietysti Paulus Hector Mairilta. En usko, että tästä olisi pääteltävä, että miekkailijat ovat rutiininomaisesti repineet kilpiä toistensa käsistä, vaan ennemmin kyseessä lienee jonkinasteinen miekkailukirjallinen klisee, joka voi tietysti perustua siihen, että joku hurjapää on näin joskus tehnyt. I.33 voi olla jopa ensimmäinen kirjallinen esimerkki tästä tempusta, ja koska kyseinen sivu on kadonnut, on hauska spekuloida ajatuksella, että se olisi päätynyt kiertoon ja olisi noiden muiden kuvien suoranainen lähde.
Muuan kirjastonhoitaja on kirjannut I.33:n vanhoihin kansiin sellaisen huomion, että sen perustumisen aiempiin malleihin osoittaa se, että ukot ovat samannäköisiä kuin
tällä sivulla vasemmassa yläkulmassa taistelevat hahmot. Tämä on ehkä hieman liioittelua, mutta muuten I.33 tuskin on ensimmäinen lajinsa edustaja.
DeusVult kirjoitti: ↑syys 14, 2018, 07.40
Näkisin, että vastustajan aseeseen kannattaa tarttua vain, jos ase on jo immobilisoitu jonkinlaisessa painitilanteessa (niinkuin ilmeisesti siinä Fioren kuvassa tapahtuu), tai tarttumisella voidaan tehdä tilaa omalle hyökkäykselle joka seuraa tarttumista välittömästi.
Fioren kuvan tilannetta välittömästi edeltävä tilanne näkyy alla olevassa kuvassa oikealla alhaalla, eli vastustajan miekka ei vaikuta erityisen immobilisoidulta ennnen tarttumista.
Mutta lyömiseen voi käyttää myös miekan väistiä, jotka saattoivat olla kärjestä terävät. Mikä vaikutus noilla on haarniskoitua vastajaa vastaan jäänee arvailun varaan - itse pitäisin todennäköisenä että tuollaisten iskujen tarkoituksena on pehmittää ja lamauttaa vastajaa, koska varsin usein alkuperäislähteissä taistelu nimenomaan lopetetaan sillä että toinen kammetaan maihin, sidotaan kädet ja työnnetään se tikari leuan alle tms.
