Oletko miettinyt etupotkijuutta? Potkua tukemalla pääset etupotkijoiden omalle alueelle, jossa asiantuntijat vastaavat kysymyksiin. Lisäksi etupotkijana voit selata Potkua näkemättä yhtään mainosta. Tutustu ja mieti. :)

John Clements

Historialliset eurooppalaiset lajit eli HEMA, Buhurt, historiallinen ratsastus, elävöitystaistelu jne.

Valvoja: Valvoja

Vastaa
Ars Dimicatio
reiteenpotkija
Viestit tässä aiheessa: 2
Viestit: 400
Lauteille: Lokakuu 2020
Etulaji: HEMA
Sivulajit: Hyoho Niten Ichi Ryu, Voimankäyttö, Gekiken
Takalajit: Aikido, Hokutoryu Ju-Jutsu, Nyrkkeily

John Clements

#1

Viesti Ars Dimicatio »

Tästä miehestä voi olla montaa mieltä, erityisesti jos hänen melko tavalla omaa persoonaansa ja erinomaisuuttaan korostava tyyli ei iske, mutta siitä huolimatta John Clements on tehnyt pitkään uraa omassa lajissaan ja on HEMA:n syntyhistoriaan olennaisesti kuuluva hahmo. Törmäsin vastikään aivan tuoreeseen haastatteluun, jossa John Clements pääsi kertomaa itsestään, historiastaan ja harjoittelustaan omin sanoin. Linkataan se nyt tähän keskustelun aloittajaksi:

https://maytt.home.blog/2021/01/04/inte ... -and-hema/
Kuvake
Antti
etupotkija
Viestit tässä aiheessa: 2
Viestit: 2954
Lauteille: Tammikuu 2005
Paikkakunta: Helsinki
Etulaji: Liikuntafilologia
Yhteystiedot:

John Clements

#2

Viesti Antti »

Linkin takaa:
I did not originally think of my writing as “research” or “scholarship” at first. I had to be “educated” into the academic side.
Tuo ensimmäinen kyllä kuvastaa hyvin Clementsin varhaista tuotantoa eli kirjoja Renaissance Swordsmanship (1997) ja Medieval Swordsmanship (1998), mutta en ole varma, onko sittemmin tapahtunut mitään varsinaista muutosta. Myöhemmästä tuotannosta tulee mieleen Clementsin omat kontribuutiot kirjassaan Masters of Medieval and Renaissance Martial Arts (2008), joka tosin sisältää pari hyvääkin (Sydney Anglon) artikkelia, ja Brillin julkaisemaan kokoomateokseen eksynyt artikkelinsa (2016).
I was influenced at first though by Christoph Amberger, Matt Gallas, and later Dr. Sydney Anglo, into making sure anything that I discovered or interpreted included a properly cited reference or historical source.
Mainittu Chistoph Amberger arvosteli tuoreeltaan Clementsin edellä mainittua opusta aika ronskein sanankääntein:



Vaikka juttu on parinkymmenen vuoden takaa, se on edelleen ihan mielenkiintoinen ellei peräti ajankohtainen.
Antti Ijäs
Studia dimicatoria (blogi), Zotero-profiili (julkaisuja)
"Öyh, öyh, öyh, karjasi sika ja ryntäsi pimeässä Eenokin ylitse ovelle." (Tuulispää 28.9.1928.)
Kuvake
Antti
etupotkija
Viestit tässä aiheessa: 2
Viestit: 2954
Lauteille: Tammikuu 2005
Paikkakunta: Helsinki
Etulaji: Liikuntafilologia
Yhteystiedot:

John Clements

#3

Viesti Antti »

Toinen ote linkin takaa:
Well, to begin with, we’re certainly not going to call it “HEMA,” but Marē — because that is what it specifically is. As Dr. Anglo showed, we have but one source work that is arguably “Medieval,” and everything else falls into the historical period that is arguably the Renaissance era. Controversial as the view may sound to some, in terms of its conception, description, expression, and conduct, the study sources for our craft directly lie within that epoch, that geographic region, and that social and military environment. I have done considerable writing on this matter and when someone asks me what my “martial art style” is, I don’t say “historical European martial arts” and I don’t abbreviate it as “HEMA” — a vague, generalized, temporally nondescript acronym that actually describes very little in reference to Medieval and Renaissance combat arts. In one sense, I don’t believe we should even have to qualify our martial art at all with any historical descriptor other than the term “martial art” itself — the Artes of Mars. After all, Asian martial arts don’t have to do anything like this, because their styles use their own proper national names. But, since there is no one single term that was used across the European continent to describe in all languages what are pan-European self-defense methods that varied and evolved over more than a 350 year period, we need an actual name today. Hence, the choice to use the neologism Marē (pronounced as “mar-ee”) to refer to the documented combatives and European fighting systems of approximately 1350-1650. I don’t care if it catches on or not with the public. But our fighting manuals are not ancient Greek or Roman or Celtic or Byzantine or Viking and we are not pursuing Baroque and later methods, just those of the Renaissance. So, we call it what it is.
Sydney Anglon teoksen nimi tosiaan on Martial Arts of Renaissance Europe, mitä hän pyytää anteeksi, koska käsittelee asioita 1300-luvun alusta 1700-luvun alkuun. Yleensä kun puhutaan aikakausista Euroopassa, antiikkia (vanhaa aikaa) seuraavaa keskiaikaa seuraa uusi aika. Tämän sumearajaisen jaon avulla löytää yleensä kirjan tai tapahtuman, joka käsittelee sitä, mitä hakee. Eri taidesuuntausten ja muiden ilmiöiden aikakausista voi tarpeen mukaan puhua muilla rajauksilla, ja totta kai tuota aikarajausta n. 1350–1650 voi kutsua "renessanssiksi", mutta se sisältää sitten jo vähän arvolatautuneen ajatuksen siitä, että kyse on erityisestä, italialaisten aikaansaamasta siirtymästä keskiajasta uuteen, parempaan aikaan. (Italialaisen "renessanssin" erityisaseman kyseenalaistamiseksi on puhuttu myös 1100-luvun renessanssista, 900-luvun ottoniaanisesta renessanssista, sitä edeltäneestä karolingisesta renessanssista ja vielä visi- ja ostrogoottilaisista renessansseistakin.) Uudemmassa tutkimuksessa on tapana puhua "myöhäiskeskiajan ja varhaisen uuden ajan" kamppailukirjoista. Tässä on se etu, ettei lyödä lukkoon mitään sellaista ajatusta, että ne liittyvät jotenkin kiinteästi johonkin tiettyyn taide- tai muuhun historialliseen ilmiöön (kuten Clements yllä sanoo sitoen renessanssin aikaan, paikkaan ja sosiaaliseen ja sotilaalliseen ympäristöön).

"Historical European martial arts" on tietysti epätarkka, jos haluaa puhua erityisesti renessanssista. "Marē" onkin näemmä muodostettu sanoista "martial arts of Renaissance Europe". (Oletan makronin markeeraavan juuri sitä, että sitä ei ole tarkoitus ääntää kuten sanaa "mare".) Ymmärrän kyllä tarpeen kehitellä omalle jutulle joku nimi, jolla erottuu muista, kysehän on kuitenkin nykyaikaisesta kamppailulajista. Tuo "Artes of Mars" juttu pohjautunee siihen, että Clements luulee Englannin ilmaisun "martial arts" olevan peräisin latinan ilmaisusta "artes martiales".
Antti Ijäs
Studia dimicatoria (blogi), Zotero-profiili (julkaisuja)
"Öyh, öyh, öyh, karjasi sika ja ryntäsi pimeässä Eenokin ylitse ovelle." (Tuulispää 28.9.1928.)
Kuvake
Jussi Ekholm
etupotkija
Viestit tässä aiheessa: 1
Viestit: 590
Lauteille: Maaliskuu 2008
Paikkakunta: Tampere
Etulaji: Japanilaisten miekkojen tutkiminen
Sivulajit: Miekkojen keräily

John Clements

#4

Viesti Jussi Ekholm »

Muistelen törmänneeni netissä juttuihin Clementsistä ekaa kertaa tuossa vuosituhannen alussa kun aloittelin itse miekkojen keräilyä. Tiedän, että hän jakaa tosi paljon ihmisten mielipiteitä. Muistelen nuorempana itse ajatelleeni että tuntuu hiukan ärsyttävältä persoonalta. Hän on kuitenkin varmaan hyvinkin pätevä kamppailupuolella, ainakin näin olen käsittänyt. Pikkuhiljaa varsinkin tuo historiallisen eurooppalaisen kamppailun puoli on vaipunut omalla kohdallani unholaan, mutta silloin tällöin miekkojen keräilyn puolellakin Clements mainitaan joskus jossain yhteydessä. Taitaa olla että ARMA, ei ole enää niin iso ja ainutlaatuinen juttu jenkeissä, mitä se oli silloin pari kymmentä vuotta sitten (mihin tämä aika oikein kuluu...). Historiallinen eurooppalainen miekkailu on tainnut tehdä aika isoa nousua verrattuna esimerkiksi ehkäpä japanilaisten lajien lievään hiipumiseen?
Jussi Ekholm
Ars Dimicatio
reiteenpotkija
Viestit tässä aiheessa: 2
Viestit: 400
Lauteille: Lokakuu 2020
Etulaji: HEMA
Sivulajit: Hyoho Niten Ichi Ryu, Voimankäyttö, Gekiken
Takalajit: Aikido, Hokutoryu Ju-Jutsu, Nyrkkeily

John Clements

#5

Viesti Ars Dimicatio »

Tiedän sen, että rapakon länsipuolella John Clementsillä oli aikanaan suuri merkitys historiallisen eurooppalaisen kamppailun nousussa ja kehittymisessä. Kuitenkin jossain vaiheessa kun muut seurat ja harrastajat alkoivat yhä enemmän jakaa ajatuksia ja lainata ideoita toisiltaan John Clementsin porukka eristäytyi. Kuten hän tuossa haastattelussakin sanoo, hänen tapansa on pitää omat harjoittelumetodinsa salassa ja jakaa ne vain omassa pienessä piirissä. Tämä on johtanut siihen, että ARMA:n (tai MARE:n tms.) porukka on jäänyt vähemmistöön ja kukaan muu ei enää oikein tiedä mitä ne siellä touhuavat. Asiaa ei myöskään auttanut John Clementsin itseään korostava tyyli ja rehentely. Kuuleman mukaan kaveri muun muassa haastoi yhden puolalaisen seuran väittäen voittavansa kenet tahansa heistä matsissa, mutta sitten sitä odotettua matsia ei koskaan saatu järjestettyä koska John Clements ei osallistu mihinkään lajitapahtumiin, kilpailuihin, eikä oikeastaan yleensäkään sparraa muiden kuin omien oppilaidensa kanssa. Tiedä häntä.
Kuvake
Joeli T.
polveenpotkija
Viestit tässä aiheessa: 1
Viestit: 169
Lauteille: Tammikuu 2010
Paikkakunta: Helsinki

John Clements

#6

Viesti Joeli T. »

Meni toiste päin - Clements kyseenalaisti puolan ARMAn touhuja siinä vaiheessa kun olivat eroamassa JC:n kirkosta, jolloin nimenomaan Krzysztof heitti Johnille tuo haasteen että jos ikinä tulee Eurooppaan, hän on vastassa ja ottaa matsin. Tai tämän tarinan hän kertoi minulle kun olimme samalla kesäleirillä opettamassa. Ei ole sen jälkeen Clementsiä tällä mantereella näkynyt. Krzysztofkin puuhaa kai nykyään vähemmän Liechtenaueria ja enemmän Buhurttia - mutta ei sekään taitaisi tehdä lopputuloksesta yhtään kauniimpaa jälkeä, heillähän on pituuseroakin melkein 30 senttiä.

Sinäänsähän ARMA on ollut tärkeänä ponnahduslautana - mitä olisi yhdysvaltain HEMA ilman Maureria, Chidesteriä, Norwoodia ja Pynenbergiä? Olisi siellä Hatcherin tyypit lännessä, Mele pohjoisessa ja Tobler idässä, mutta aika monella nykyseuralla alma mater on ollut ARMA. JC on koittanut nostaa omaa arvoaan tuon suuren eksoduksenkin jälkeen hakemalla ARMAN UNESCOn maailman kamppailulajiliittoon jäseneksi ja on joitain kertoja esiintynyt televisiossa asiantuntijana. Siinä ARMAn pirstaloitumisen aikoihin hänellä kai oli jotain henkilökohtaisia juttuja myös jossa meinasi mennä sali alta. Mun mielestä ihan hyvä että jatkaa hommiaan, vaikka siinä vähän joutuisi nöyrtymään matkan varrella. Tuolleen yhden miehen versio USAn 1960-luvun karetebuumista, mutta 2000-luvun hemakontekstissa - historiallista kamppailua lienee tuo tässäkin valossa.
Vastaa

Lauteilla

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei potkulaisia ja 0 kurkkijaa