Dillman, ääni- ja etätyrmäykset

[Jussi Häkkinen]

Dillman on siis todennäköisesti kysynyt suoraan asian perään ja saanut joltakulta opettajalta joko akuounktiokartan tai sitten ihan "näihin tekee kipiää" -kartan.

Muistaakseni Hohan Sokenilta


Sent from my iPhone using Tapatalk Pro

Näin minäkin muistelen ja periaatteessa Sokeniin stemmaisi, mutta koska Dillmanin tarinassa on aukkoja aika tavalla, tämäkään ei ole varma millään lailla. Toki Soken taisi jaella noita aika avokätisesti.

[Kari Aittomäki]

Jotenkin aiheeseen - tai ainakin hermopisteisiin - liittyen. 1900-luvun alussa jujutsule ominaisimmat tekniikat miellettiin juurikin jonkin sortin hermotärskyiksi. Esimerkiksi vuonna suomessa 1908 vapaapainisäännöissä kiellettiin nivelten vääntämisen, kuristamisen ja sorkkimisen lisäksi "dshiu-dshitsun käyttö." Varsinkin Irvin Hanckokin JJ-kirjat jotka julkaistiin 1903-1905 (ja käännettiin useille kielille) painottavat erilaisia nipistyksiä ja sysäyksiä herkkiin kohtiin. Viimeisessä kirjassa "Kano jiu-jitsu (jiu-do)" 1905 oli myös anatominen kartta johon oli merkitty ihmisen herkkiä kohtia. Tämä sama kartta kopioitiin sitten vaikka kuinka moneen jj-kirjaan ja löytyy myös ruotsalaisen Viking Cronholmin JJ-kirjasta 1908. Joka ilmestyi suomeksi 1910.

Minun ensikontaktit tähän asiaan tulee peräti kuuskytluvulta.
Silloin nää mun suvun levottomat puhu hermotärskäyksitä ja näyttivätkin eri puristuksia ja otteita, nivelten repimisiä sekä ihan tälliäisiä.
Jopa jiujitsu ja karate eroteltiin eri lajeiksi, joista jiujitsu tosiaan liitettiin vahvasti ota-kiinni-mistä-saat-painiin.
Eli sitä tietotaitoa levisi kyllä kun sitä karkkia riitti ihan tänne asti.

Muistiinmerkittynä tuskin.

Mites tuosta Kojo-ryusta, sen mitä olen lukenut ja kuvia nähnyt niin oppilaiksi ei kai oteta muita kuin suvun edustajia mutta kamaepuolen hahmotusta on näytetty ja eismerkkejä takniikasta annettu, jopa kenttäkäytön kokemuksia.

Eli kuinkahan paljon sitä reissaamista kiinanmaalle on ollutkaan?
Siis ikäänkuin epävirallisesti, koska olen käsittänyt että okinawalaiset suhtautuivat ja -tuvat kiinanpuoleen pehmeämmin kuin japanilaisiin?
Samankaltaisesti kuin Ahvenanmaa kumartaa Ruotsiin ja pyllistää Suomeen.

[Ile]

Joo, ainakin mulla on käsitys, että Åkinavan kulttuuriset vaikutteet (siis ennen moderneja valtioita) on tulleet enemmän Kiinan suunnasta vaikka genetiikka on enemmän japanilaista/saaristolaista. Täällä oletettavasti joku tietää yksityiskohtaisemmin.

Erittäin hyvä ja informatiivinen ketju!

[Jussi Häkkinen]

Joo, ainakin mulla on käsitys, että Åkinavan kulttuuriset vaikutteet (siis ennen moderneja valtioita) on tulleet enemmän Kiinan suunnasta vaikka genetiikka on enemmän japanilaista/saaristolaista. Täällä oletettavasti joku tietää yksityiskohtaisemmin.

Erittäin hyvä ja informatiivinen ketju!

Niin no. Vaikka yhteyttä on ollutkin, on muistettava että Okinawa oli selkeästi japanilainen paikka jo ainakin 200v ennen karaten ja todennäköisesti myös paikalliskamppailulajien syntyä. Joitakin samuraioppia saaneita oli ja suvuilla on Okinawalla mm. perintömiekkoja ja muuta samuraitavaraa.

Karatehistorian kannalta Okinawa on siis ollut nimenomaisesti japanilainen muutamilla kiinakontakteilla - pääosin kauppasuhteet - maustettuna. On myös muistettava se, etteivät kamppailulajit ole missään kulttuurissa sitä valtavirtakulttuuria - edes niitä harjoittavissa yhteiskuntaluokissa ne eivät ole olleet kovin keskeisiä sitten feodaaliajan. Karate on jotakuinkin synnystään asti ollut harrastus, liikuntamuoto ja mahdollisesti viranomaistaito.

Re: kipukohtatällit: kaikissa kamppailulajeissa toki on käyty "tää tekee kipiää" tai "tästä särkyy helposti" -juttuja. Ketjussa kannattaakin muistaa myös tämä puoli.

Ns. hermopistekamppailu, jossa selkeästi on jonkinlaisia esoteerisia tai esim. itämaisen lääkintäperinteen ja akupunktion kaltaisia tai etätyrmaysten tyyppisiä uskomustekniikoita sitten onkin hieman nuorempaa juttua ja sen nousu Yhdysvalloissa alkoi ~60-luvun tienoilla. Dillman, Montaigue et al olivat tämän suhteen voimakkaita (laji sisäisiä) popularisoijia. Ninja- ja karatebuumin (populaarikulttuurissa ) aikana esoteerisemmat jutut ottivat tulta ja "salaisen tiedon" kaivaminen nousi jopa jonkinlaiseen keskiöön lajeissa hetkeksi. Kunnes Graziet aloittivat maanpinnalle palauttamisen.

Oikeastaan buumin haittana on se, että se myrkytti lähteitä aika tavalla (sama juttu kuin karatehistorian tutkimisen suhteen) ja nykyisin on hemmetin vaikea löytää varmasti historiallista juurta. Kiinassa myös tapahtui sellainen pikkujuttu kuin kulttuurivallankumous, joka ei varsinaisesti parantanut perinnekulttuurin tutkittavuutta ja vahvistettavuutta.

Joskus tullut todettua, että itämaisissa kamppailulajeissa "traditional" on 20+v, "historical" 50+v ja "ancient" n. 100+v vanhaa.

[Mika Väyrynen]

Omasta mielestäni tuollaiset ääni-ja etätyrmäykset on ihan hevonkukkua. Niilo Ylivainion tyyliin toimivat varmaan "tosiuskovaisilla" mutta ei muuta. Dillmanin National Geographic-dokkari kertoo totuuden ihan sellaisenaan. Ei toimi, oli kieli missä hyvänsä.

Ylipäätään koko hermopistetouhu sellaisenaan on, minun mielestäni siis, omana lajinaan aika mitäänsanomatonta jos tavoitteena on itsepuolustus tai kamppailu. Hermopistehommia näytetään jalat vierekkäin seisovaan reagoimattomaan "vastustajaan" (joka ei vastusta). Se, toimiiko ko. homma aktiiviseen ja liikkuvaan vastustajaan onkin sitten oma asiansa. Väisteleminen nyt vaan on ihmiselle aika luontainen asia. Lumipallo tulee kohti - väistö tai sen yrittäminen on automaattista. Kävin joskus yhden Dillmanin suomalaisen oppilaan leirillä ja vaikka siinä jengiä potkähteli (jalat suoranan paikallaan seisokelevia) niin en ihan vakuuttunut. Show-meininkiä ei puutu, viihdyttävää katseltavaa. Itse en antanut poskipäähän vedellä, miksi olisi pitänyt? Koko olemukseni taistelee sitä vastaan että antaisin jonkun löydä tai napautella minua passiivisena seisoskellen - tässähän treenataan nimenomaan jottei sellaisia pusuja nassuun liikaa tulisi.

Nuo Jussinkin mainitsemat kipupisteet tms on ihan käyttökelpoista kamaa. Niihin ei tosin kovin syvää tietämystä tarvita. Olen itse käyttänyt erilaisia juttuja tehostamassa tekemistä ja auttelemassa jos homma ei menen kuin Strömsössä. Jos kaveri ei liikahda niin sitten reiden sisäpuolelta hiukan läskiä rutistellen homma tehostuu. Sama kainaloiden alta jne. Kun lattialla pyristelee eikä tahdo pysyä siinä, on ihan kiva painella/nipistellä jne sieltä täältä. Omasta mielestäni keep its simple on ihan hyvä sääntö.

Jossakin Uechi ryun katassa on kohta jossa ilmiselvästi puristetaan kädet nyrkkiin ja rutistellaan kaveria kainaloiden alta samalla kun käännytään sivuttain. Asiaa. Hokama käyttelee ns hermopistehommia tehostajina ja vääntelee mieluusti sormia. Väittävät että kun edesmenneeltä Shukokain Kimura senseiltä kysyttiin hermopisteistä, vastaus oli jotain tyyliin: kun isken niin koko jätkä on yksi hermopiste. Se herra löi kovaa. Aamen.

[Ars Dimicatio]

Kipupisteet tai miksi niitä kukin kutsuukin eivät tosiaan ole mitään salattua kiinalaista tiedettä, vaan ilmeisesti hyvin laajalti kamppailussa käytössä olevaa ja ollutta tietoutta, jota ehkä joskus on pyritty salaamaan ja johon on mahdollisesti yhdistetty erilaisia taikauskomuksia. Yhtenä esimerkkinä länsimaisista lähteistä 1300 ja 1400-lukujen vaihteessa ritari ja palkkasoturi Fiore de'i Liberi kirjoittaa painimisten taidosta jokseenkin näin:

"Jos vastustajallasi ei ole haarniskaa, lyö häntä kaikkein herkimpiin ja vaarallisimpiin paikkoihin, esimerkiksi silmiin, nenään, kurkkuun tai kylkiin."

Näiden melko ilmiselvältä kuulostavien kohteiden lisäksi myöhemmin painiosiossa opetetaan silmien kaivamisen lisäksi myös aiheuttamaan kipua painamalla peukalolla korvan alta tai leuan taipeen alta.

Toisesta 1400-luvun saksankielisestä manuaalista löysin myös "murhaiskun", joka opetettiin tekemään niin, että lyödään kaveria nyrkin pohjalla sydämen kohdalle. Legendan mukaan tällä iskulla saisi pysäytettyä miehen sydämen jopa haarniskassa. Minä kyllä epäilen, että joku vanhempi ja tukevasti rasvaisella ja suolaisella ruokittu ritari on joskus saanut sydänkohtauksen turnajaisissa ja siitä se legenda on lähtenyt kasvamaan ;)

[Kari Aittomäki]

No minut on totaalipudotettu - ei tietenkään ilman kontaktia - sen verran oudoilla tekniikoilla että en tarvitse sen parempaa todistetta. Toimii.

Olen myös käytellyt tällejä itte semihyvällä menestyksellä, ja hermopistetutkimukset palautti mua takaisin pistekaraten herkkään tarkkuuteen.
Eräs todella kovan tason streettari ja karateka on kehittänyt hermopuolen kokemistaan ammatin itselleen.

Asian esilletuontiin kohdistuvaan kritiikkiin voi vain todeta että luulisi aikuisen treenaajan osaavan erottaa pihvin sieltä kattauksen ja kastikkeen alta.

Mitä karaten syntytarpeisiin tulee, eiköhän se lie aikalailla samankaltainen eurooppalaisen jujutsun kanssa?'
Akuutti tarve puolustautumiseen ehkä loi tarpeen treenata mukiloinnin kädentaitoa.
Olen funtsaillut että kobudon työkaluaseet olisivat roistojen kannossa luontevan näkösiä pelejä.
Josta johtuisi se karaten lähellä operoiva tekotapa ja päättäväiset sisääntulot.
Kobudon karatemaisuus treeneissä olisi siis nimeenomaan treeniesilletuonnin kehittämää ja siksi samankaltaista.

[Mika Väyrynen]

Joo Kari. Kaikenlaista on tullut koettua itse kunkin. Hoitomemetelmiä on tullut koettua, kuten akupunktiota joka on jeesannut monta kertaa. Kiinassa käytyäni usko vaan vahvistui. Siellä on tehty avoleikkauksia, kuulemma, akupunktion ollessa puudutus. Eli hermopisteet tai miksi niitä kutsutaankaan tuossa yhteydessä, ovat todellisia ja taatusti käyttökelpoisia myös negatiiviseen vaikutukseen. Niitä kiertoja ja yhdistelmiä tuli opeteltua jonkin verran ja saanut itsekin toisen unten maille yhdistelmillä muutaman kerran. Hupaisaa että kerran itseni kun kokeilin kaikenlaista. S5 toimii ihan soolonakin

Mutta mulle ne on se kastike, ei pihvi. Jokainen rakentaa oman pakettinsa ja Harasoo just niin. Etänä, vaikka korona-aikaan etänä monta asiaa tuli tehtyä, ei sentään tyrmättyä Ei kukaan muukaan, jos niin todisteita kehiin.

Uskonasiat on uskonasioita. Tämä on yksi sellainen. Mysteereitä on maailmassa paljon, mutta tunnustaudun skeptikoksi. Kaipa sitä saa lähes mitä vaan toimimaan kun tarpeeksi asiaan vihkiytyy. Ammatiksi asti.