Käveleminen ja jalkamarssi

#46

Mietin yleisellä tasolla sitä, että miksi esimerkiksi ampumisen tekniikkaan kiinnitetään aivan eri tavalla huomiota kuin kävelyn tekniikkaan. Vai pitäisikö ajatella, että kaikki liikuntakoulutuksessa tuotettavat ominaisuudet lopulta heijastuvat tuohon liikkumistavoista luonnollisimpaan?

Joka tapauksessa entisaikoina suljetussa järjestyksessä suoritettavat taisteluliikkeet ovat ilmeisesti vaatineet erityistä silmää yksityiskohdille. Liikkeellelähtö kuvaillaan eräässä lähteessä (1875) niin, että komennon valmistavalla osalla siirretään paino hieman eteenpäin ja oikealle jalalle samalla nostaen vasemman jalan kantapäätä koukistamalla hieman vasenta polvea. Suoritusosalla polvi ja nilkka oikaistaan, oikaistua jalkaa nostetaan askeleelle määritellyn pituuden (80 cm) vaatima määrä ja lasketaan se maahan tuoden paino sille. Tällöin oikea kantapää nousee, sitten koukistetaan oikea polvi ja tuodaan jalka nilkka oikaistuna vasemman ohi varpaiden maahan koskematta, oikaistaan polvesta eteenpäin jne. Ensimmäisellä askeleella varpaat ovat ennen "oikaisuvaihetta" maassa, myöhemmillä askeleilla eivät, joten polvi on tultuaan eteen välttämättä ylempänä kuin "lähtöaskeleessa". Teksti on periaatteessa luettavissa niin, että varsinaisilla askeleilla ei tehdä oikaisua seuraavaa koko jalan nostoa. (On tietysti selvää, että jokaisen mittasuhteet eivät voi olla sellaiset, että askeleesta tulee välttämättä 80 cm pitkä.)

Kiinnostavinta on kuitenin se, mikä tekniikassa vaikuttaa menevän jotenkin vastoin luonnollista kävelyä. Miksi nilkka oikaistaan, jotta kantaiskun sijaan tapahtuu "jalkapohjaisku"? Miksi jalkapöytä on tärkeä kääntää ulospäin? Viimeksi mainitun osalta viitataan tasapainoon ja mainitaan, että sisäänpäin kääntäminen näyttäisi hirveältä. Sekin mainitaan, että keho liikkuu hieman sivusuunnassa painon siirtyessä jalalta toiselle. Ehkä on ajateltu, että ulkokierto auttaa jotenkin tämän liikkeen hallinnassa.

#47

Antti kirjoitti: ↑touko 20, 2022, 18.02

Kiinnostavinta on kuitenin se, mikä tekniikassa vaikuttaa menevän jotenkin vastoin luonnollista kävelyä.

Luonnollisella kävelyllä tarkoittanet nykyaikaisen urheilukenkävalmistajan käsitystä siitä, miten ihmisen kannattaa kävellä kantapäästä pehmustetulla kengällä?

#48

Joo, ei mitään kantapään pehmusteiden mahdollistamaa puskemista maahan, ihan vaan sitä, että kantapää osuu ensimmäisenä maahan heilahduksen päätteeksi, mikä käsittääkseni on kuitenkin ihan esihistoriallinen juttu.

Tässä näkyvät aika hyvin nuo eri vaiheet:

Käsittääkseni ”goose step” viittaa juuri tuohon koko jalkapohjalla astumiseen, vaikka hanhen käyttämä osa vastaa varpaita.

#49

Minä olen ollut siinä käsityksessä, että nykyihmisen jalka ei ole kehittynyt askeltamaan niin, että kantapää osuu ensin maahan kävellessä.

Tässä joku animaatio, jonka totuudenmukaisuudesta en kuitenkaan tiedä.

Kari Aittomäki · #50

Eikös tota päkiäkävelyä ole kutsuttu intiaanikävelyksi jo ties kuinka kauan?
Mokkasiineilla on muuten kiva kulkea maastossa, jotenki hyvin sujuvaa.

#51

Minun silmääni oudolta tuossa animaatiossa näyttää ainakin se, että takajalan kantapää nousee ennen etujalan osumista maahan. Kengät jalassa otettavaa askelta kuvaavassa 1:26 alkavassa kohdassa näyttää siltä, kuin takajalka lähtisi heilahdukseen nousemalla ensin taaksepäin. Iskusta erotetaan tuossa "almost flat" ja "heel first", mutta varmaan "almost flat" tarkoittaa myös sitä, että varpaat ovat ylempänä kuin kantapää eikä toisin päin, jolloin varpaat ja päkiä osuisivat maahan ensimmäisenä. Oleellisinta on varmaan kantaiskun laatu ja se, kuinka koukussa nilkka on? Katselin joskus videoita apinoista, jotka näyttäisivät myös astuvan kantapää edellä kävellessään kahdella jalalla.

Eikös intiaanikävely ole eräänlaista hiipimistä, johon liittyy korostetusti se, että paino siirretään etujalalle hyvin varovasti?

#52

Ylellä on ollut nelisen vuotta sitten juttu, jonka keskeinen sisältö on se, että suomalainen tahtimarssi on nopeaa ja että se on saanut vaikutteita Preussista.

https://yle.fi/uutiset/3-9308552

[Puolustusvoimien ylikapellimestari] Koskinen puhuu paraatimarssista, mutta myös arkinen tahtimarssi ilman musiikkia on hänen arvion mukaan nopeampaa kuin monissa muissa maissa. Se on lisäksi paraatimarssiakin nopeampaa, hän pohtii.

Koskinen avaa, että tahtimarssissa puhe on metronomilukemista – esimerkiksi Iso-Britanniassa ja monessa Keski-Euroopan maassa askelmäärä minuutissa on noin sata, kun Suomessa luku on 116–120 askeleen seutuvilla. Ero on silminnähtävä.

Periaatteessa kai briteilläkin slow time on n. 60 askelta minuutissa ja quick time n. 120 askelta minuutissa, kuten oheisessa pätkässä:

Kuningattaren synttäriparaatissa muistan kyllä nähneeni muutakin. Briteillähän vaihtelua piisaa muutenkin yksityiskohdissa (esimerkki).

Suomesta sanottakoon, että vanhan väen aikaan ohjesäännön mukaan käyntinopeus tavallista vauhtia oli noin 120 askelta minuutissa, kiiruhtaen (vihollisen tuhoisan kivääritulen piirissä) noin 130 askelta minuutissa, rynnätessä mahdollisimman suuri. Jääkärien tuomassa saksalaisessa (preussilaisessa) opissa vauhti oli 114 askelta minuutissa, rynnäkössä 120 askelta minuutissa.

Sittemmin asialla ei ole enää taisteluteknistä merkitystä. Ohessa tiivistelmä kehityksestä:

Jalkaväen harjoitusohjesääntö 1925: 114–122 askelta minuutissa

Jalkaväen ohjesääntö 1932: 116 askelta minuutissa

Sulkeisjärjestysohjesääntö 1960: 112-116 askelta minuutissa

Sulkeisjärjestysohjesääntö 1980: 114–120 askelta minuutissa

Sulkeisjärjestysopas 2016: 114-120 askelta minuutissa

Selvästi asiaa on kuitenkin tarkasti harkittu eri aikojen ohjesääntötoimikunnissa.

#53

Muistin vielä oikein tuon sulkon määrittämän tahdin. Minun aikanani siis käytössä kasarin opas.

#54

Avautuivatkohan saapumiserien III/60 ja III/80 herrat alikersantit ja korpraalit paljonkin alokkailleen siitä, miten "meillä oli paljon tiukempi marssitahti" ja "teillä on paljon helpompaa".

Eppu · #55

Veikkaanpa muuten, että tuoreimmassa sulko-päivityksessä kadenssi pysyi ennallaan, koska useasti asiaan ei edes kiinnitetä huomiota. Musiikkiin marssiessa ei tarvitse laskea, ja ilman musiikkia varsinkaan. Omien havaintojeni mukaan tämä johtaa muuten siihen, että mitä vähemmän tahtimarssinut jengi, sitä tiheämpi on tahti, monesti hirveää tamppaamista yli tuon 120:n. Tahdin pitämisen osalta tämä on ymmärrettävää, vähän kuten sydän: mitä matalampi syke, sitä isompi sykevälivaihtelu yleensä.

#56

120 askelta minutissa on siitä hyvä, että metronomiksi riittää rannekello. Ohimarsseissa korvakuulolta marssittaessa tulee se ongelma, että äänennopeuden ollessa mitä on tulee tahdista aaltomainen, mikä näyttää rumalta. Nykyinen SULKOPAS on siis tässä vähän epäonnistunut: "Mikäli harjoituksessa tai paraatissa on soittokunta, ottaa jokainen sotilas tahdin soittokunnasta. Tällöin marssijoiden vasen jalka osuu maahan kun bassorumpu lyö." (SULKOPAS 2016, 2.9) Tätä ongelmaa ei ole esim. vartioparaateissa, joissa soittokunta marssii mukana. Liikkeellelähdössä on sitten oma ongelmansa, kun soittokunta ottaa aivan erilaisen lähtöaskeleen kuin vartio-osasto.

(Siinäkin olisi oma ongelmansa, jos oikeasti astuttaisiin vasemmalla, kun bassorumpu lyö: pum, pum, pumpumpum.)

Eikös tamppaaminen ole sitä, että nostetaan polvia ja isketään maahan koko jalalla enemmän portaiden nousun kuin kävelyn tapaan? Omien kokemusteni perusteella tätä esiintyy silloin, kun motivaatio riittää tahdin ylläpitämiseen, mutta kävely ei suju niin hyvin, että tempoa osattaisiin säätää ihan vain kävelemällä eri nopeudella. Esimerkki löytyy muistaakseni Kaksi tornia -elokuvan kahdesta kohdasta, kun haltiat saapuvat Helmin syvänteeseen ja kun itäläiset marssivat Mordoriin. Tömps tömps, ylös alas.

Eppu · #57

Tuo paraatihomma on aivan totta, iäisyyshaaste, varsinkin kun sulkeistouhut eivät ole ainakaan Suomessa ajankäytön keskiössä. Lisäksi monille on vaikeaa edes tietää mikä on bassorumpu, ja jos soittokunnassa on jazz-fillejä harrastavia rumpaleita, niin tapahtuu aina hassuja juttuja.

SULKO on parissakin mielessä ongelmallinen normi. 1980 versiosta unohtui muutamia paraatijuttuja, muun muassa lipun toiminta. Tämä paikattiin lisäämällä lippuhommat yleiseen palvelusohjesääntöön. SULKO-uudistuksessa tämä asia joko unohdettiin, tai sitten ei haluttu lisätä niitä, jottei olisi ristissä voimassaolevan YLPALVO:n kanssa... Nojoo.

Kerran pääsin lipunkantajaksi vartionvaihtoon. Silloin olin tyytyväinen siihen, että osaan kävellä, opin miltä tuuli tuntuu käsissä ja kiitin edelläni mennyttä hevosta siitä, että kyseinen yksilö kakki kaiken yhdellä kertaa eteeni, eikä papanoinut koko ajan.

Silloin kun minä tein noita hommia, poisopetutin jengiä tamppaamisesta marssituttamalla selvästi alle ohjesääntökadenssin. Marssiminen kun pitäisi tosiaan tehdä kävelyaskelin.

#58

Hmm, olisin käsittänyt niin, että SulkO 1980 ja YlPalVo 1980 tekevät tuossa vielä ihan tietoisen työnjaon: YlPalvO kattaa vanhan sisäpalvelus- ja varuskuntaohjesäännön (vartioparaati) sekä jalkaväen ohjesäännön sotilaallisten tilaisuuksien osalta (paraatikatselmus, hautajaiset yms.), kun taas SulkO (kuten sitä edeltävä vuoden 1960 laitos) kattaa jalkaväen ohjesäännön muodollisen osan muilta osin. Vanhastaanhan vartioparaati oli kiinteä osa vartiotoimintaa, ja paraati katselmuksineen oli osa jalkaväen ohjesääntöä jäänteenä siitä, että siinä periaatteessa todetaan joukon koulutustaso. 1950-luvun taitteen jälkeen on ollut erillisiä koulutushaarakohtaisia sulkeisjärjestyksen (ja ampumatoiminnan ym.) ohjesääntöjä sekä vuonna 1953 käyttöön otettu erillinen juhlamenojen sulkeisjärjestysohjesääntö (ilman vartioparaatia mutta sisältäen miekka- ja lippuotteet).

Mutta kävelemisen osaltahan voisi olla ihan kansanterveydellisestikin perusteltua satsata sen opettamiseen ainakin laadullisesti, jos ei nyt sentään ajankäyttöä lisäämällä.

(On muuten sinänsä harmillista, että pyrkimys terveeseen kehoon nähdään niin helposti joko hirveänä militarismina tai sitten ylisuorittajien trendipelleilynä.)

Eppu · #59

Tiedät todennäköisesti minua enemmän ohjesääntöjen historiasta. Itse olen nähnyt tilanteen siitä näkökulmasta, että aloitin palvelusurani 2008, jolloin sulkeisjärjestyksen mukaisesti toimitaan vain tietyissä tilanteissa, joista painoarvoisesti eniten juuri liittyen katselmuksiin ja paraateihin. Tästä näkökulmasta samoihin tilanteisiin pitää toimia kahden eri kirjan mukaan. Mikään oikea ongelmahan tämä ei ole.

Kävelemisen ja kansanterveyden näkökulmasta suurin osa nykykoulutuksesta mennee sotilaan käsikirjan merkeissä, kuinka liikutaan omaa tehtävää suorittaessa ja miten fyysistä toimintakykyä ylläpidetään. Liittyy osittain yleisesti sotilaskoulutukseen, mutta on jännä miten ennen tuntui olevan liikaa aikaa ja joutokäyntiä, ja nykyään oleellisiinkin tuntuu olevan liian vähän.

Kari Aittomäki · #60

Mutta eikös se sulkeisharjoittelu ole paljon muutakin kuin siirtymistä?
Jo historiallinen konteksti keihäsmetsä-hahmotuksella luo sellaisen ikuisen sotilas-jatkumon asenteeseen, tietoisuuden muutoksen.
Yhdessä liikkuminen hioo minäkuvaa sotilaammaksi, osaksi joukkoa.

Tästä saa yhtymäkohdan karaten äksiisimuotoon, jonka voi helposti nähdä muuttavan treenaajan yleisolemusta hyvinkin lyhyellä aikavälillä.
Hiton hyvä työkalu myös solttuhommiin, olen nähnyt mm kiinalaisten treenauttavan sotilaitaan hojo-äksiisillä.
Myös on olemassa kuvia naapurin laskuvarjojoukkoja, jopa Spetnazin aloittamassa päiväänsä karatejumpalla.

Muodollinen marssiminen ja sulkeiset muovaavat sällejä, sen kai jokainen muistaa sieltä harmaista.
Mä muistan kun ihmettelin jätkien löysäläisyyttä, mulle se muodossa touhaaminen oli arkea ja siis varmaa ja jykevää. Kiai.
Heh, monessa epärivirallisessa värväystilanteessa on ollu sälleille yllätys kun tatuointien esittelyn sijaan katsastetaan halukkaan kyky ja reaktionopeus sulkeisharjoituksessa.

Potku.net

Potku.net