Arvo Vartia arvosteli Suomen Urheilulehdessä jutussaan "Suomen Naisvoimisteluliiton juhlat Tampereella 2–4/VI 1911" naisvoimistelijoiden kävelyä seuraavin sanoin:
Pari numeroa myöhemmin Anni Collan kirjoitti Vartialle "Vähän vastinetta". Vastine alkaa valituksella siitä, että naisten voimistelua ei arvosteta ja jatkuu toteamalla mm.Käynti ei naisvoimistelijoillamme ole vielä saanut luonnollista, kaunista muotoaan. Aivan erilaisia käyntitapoja oli samankin seuran jäsenillä. Melkein yleisesti ottavat naisvoimistelijat askeleen laskemalla ensin lattiaan varpaat, — tapa, joka sotii käynnin lakeja vastaan. Varpaille kohoaminen (mikäli sellaisesta käynnissä voi puhua) on askelta ottaessa myöhäisempi aste, kuin se, jolloin kantapää koskettaa lattiata. Kantapään tulee koskettaa alustaa siis ennen varpaita. Päinvastaisessa menettelyssä, jolloin kantapää luksahtaa taaksepäin lattiaa vastaan, menettää käynti kokonaan luonnollisuutensa ja synnyttää lisäksi rumia sivuliikkeitä. Jos nimittäin otamme askeleen varpaillamme ja vasta myöhemmin laskemme myöhemmin laskemme kantapään lattiaan, voimme vaivoin ojentaa polvemme askeleen alussa. Tästä syystä kävelevätkin niin monet naisvoimistelijat, vieläpä heidän johtajansakin, voimistelunäytöksissä polvet koko ajan väärinä. Jalka menettää tämän kautta tarpeellisen vakavuutensa, polvet liikahtelevat usein joko ulos- tai sisäänpäin ja koko käynti muuttuu omituiseksi sipsuttamiseksi, varsinkin kun naisten käyttämä tahti on tavallista nopeampi. Mielestäni voisivat naisvoimistelija jo jättää pois tällaiset ”hovitavat.”
Vartia jatkoi kirjoittamalla "Vähän vastinetta – Vähään vastineeseen", josta kaksi otetta alla:Kaikkia lihaksia tulee osata käyttää — siksipä harjoitellaan säären etupuolen lihaksia esim. kantapäillä kulkiessa — mutta kaikkia lihaksia tulee myöskin osata lepuuttaa ja liike on kauniimpi ja käytännöllisempi kuta vähemmän lihaksia siinä käytetään. Niin käyntikin; jollei yhtään jännitä mitään säären lihasta, niin painovoima vie luonnollisesti jalkapohjan maahan ennen kantapäätä. — En usko, että jalkapohjan ensin maahan paneminen on syynä siihen, että naiset aivan yleensä kulkevat polvet koukussa, sillä tanskalaiset miesvoimistelijat kulkevat suorin polvin. Minusta tuntuu järkevämmälle otaksuma, jota muistaakseni t:ri Bess. Mensendieck on esittänyt, että pitkät hameet ovat syynä siihen, etteivät naiset yleensä huolehdi käynnistään, ja yhden arvoisan taiteilijattaremme olen kuullut esiintuovan muutamassa Venäjän naiskasvatuslaitoksessa vallalla olevan mielipiteen, että naiset kulkevat polvet koukussa koska he polvillaan ikäänkuin tahtovat voittaa hameen tekemää vastarintaa. — Käyttäkääpä pojat hameita parisen viikkoa, niin saamme nähdä!
A. C. myöntää, että luonnon ihminen panee kannan ensin maahan. Tämä onkin totta. Ei ole luullaksemme maapallomme missään kolkassa sellaista luonnon ihmistä, joka menettelisi toisin. Kuitenkaan ei A. C. pidä tällaista käyntiä luonnollisena. Todisteena päinvastaisen käynnin luonnollisuudesta painaa enimmän se ruotsalaisten voimisteluharrastajien esittämä ja A. C:n kannattama väite, että käynnissä säästyy voimia, jos ei käytä nilkan taivuttamisessa välttämättömiä säären etupuolen lihaksia ja antaa jalkaterän**) painovoiman vaikutuksesta painua ensin maahan. — Tämä todistelu tuntuu teoreettisesti haetulta ja tällainen käynti on, päinvastoin kuin A. C. väittää, rasittava ja epäkäytännöllinen.
Kirjoituksessaan "Vähäsen käynnistä" Vartian puolelle asettui itse Mauritz Mexmontan, joka tarttui...Todistuksena siitä, että tällainen nilkanojentamiskäynti ajanpitkään käy rasittavaksi, on se, että sotilaat, joita marssiharjoituksissa ja paraateissa pahoitetaan astumaan yhtaikaa koko jalkapohjalla maahan, pitempien marssien aikana säännöllisesti hylkäävät
paraatitemput ja alkavat kävellä luonnollisesti — "kantamarssia"
Lopuksi Anni Collan kirjoitti "Vieläkin vähän vastinetta", jossa kävi ilmi, että hän oli tarkoittanut muuta kuin kirjoitti:kynään tässä asiassa, joka jo nuoruudestani on mieltäni puoleensa kiinniittänyt ja joka nyt tunnettujen nimimerkkien A. C. ja A. A.V-a ajatustenvaihdon kautta Suomen Urheilulehdessä on saanut osakseen todellisen huomioni. Teen sen huolimatta siitä, että — sanottakoon se heti — A. A. V-a minun ymmärtääkseni on esittänyt varsinaisen oleellisen puolen asiassa aivan oikein. Minun kirjoitukseni rajoittuu sentähden vaan matemaattisesti todistamaan sitä, mitä A. A. V-a on tuonut esille muutamin yleispiirtein.
Ensimmäinen vastineeni on aiheuttanut kaksi mieltäkiinnittävää kirjoitusta Urheilulehdessä, joista molemmista selviää, että ihmisen luonnollinen käynti on kanta ensin maahan. Tämän minäkin olen myöntänyt U:lehden siv. 423. Tätä käyntiä tahtoisin kuitenkin sivistää ja muuttaa voimistelusalissa harjoitetuin nilkoin jännityksettä suoritetuksi koko jalkapohjalla astumiseksi. Myönnän käyttäneeni väärää kirjoitustapaa puhuessani jalkapohjan asettamisesta ennen kantapäätä; en ole tarkoittanut jalkaterää, vaan koko jalkapohjaa, siis jalkaterää ja kantapäätä yhtaikaa, ei kuitenkaan kantapäätä ensiksi.
