Voi olla kuitenkin hyvä pohtia mitä "testaamisen" kautta verifiointi konkreettisesti tässä tapauksessa todentaisi? - Koska testaaminen on aina sidottu kontekstiin. Oma - mahdollisesti väärä - käsitykseni on, että Yi Quan ei ole filosofiselta perimältään niinkään "kamppailu-" vaan selviytymislaji. Ne ovat kaksi eri asiaa. Vertauksellisesti practical ammuntakaan ei simuloi sotatilannetta, vaikkakin toki paremmin kuin vaikkapa siluettiammunta (poikkeuksena tarkka-ampujan tehtävä, eli konsteksti oleellisesti rajaa ja määrittää testaamisen ja sen mahdollisten toteuttamisen tapojen tarkoituksenmukaisuutta).
Selkokielellä:
Matsaaminen ei mielestäni sovellu Yi Quanin kaltaisen lajin testaamiseen. - Marssiminen väärissä väreissä fu*c you asenteella ja sitä kuvastavalla proaktiivisella kielenkäytöllä toisia värejä kantavan pärräkerhon omassa, todistajiilta suljetussa, klubissa tapahtuvaan illanviettoon kenties paremmin.
Mutta tämä nyt on vain tällainen ei-lajia treenaavan sivustakatsojan ääneen lausuttu ajatelma. Eli kuten sanoit, hajanaisia ovat näkemykset. Ja kenties hyvä niin - se antaa jokaiselle mahdollisuuden toteuttaa itseä omaksi näkemällään tavalla. Jos jotakin kamppailulajien historia on opettanut, niin sen, että hajautuminen ja haarautuminen on vakio ja yhteneväisyys ja laaja-alainen yksimielisyys korkeintaan yhden opettajauran kestävä poikkeusilmiö. Paitsi tietenkin Japaniassa. Koska kulttuuri.
Hyviä pohdintoja Jonkid

Out.