Shaolin kung-fu

[f-e]

mo, nyt kannattaa ekaks lukea mikan viesti shaolin kung fusta joka on se yleisin versio aiheesta. tässä topicissa tulee aika erilainen versio shaolinista, ei välttämättä edes oikea (minun mielestäni järkevin), mutta tunnettujen kungfu -tutkijoiden mielipiteitä asiasta.

elikkä seuraava teksti perustuu lähinnä tang haon ja stanley e. henningnin tutkimuksiin asioista. tang haohan oli pioneeri kiinalaisten kamppailujien tutkimuksessa ja henning oli ensimmäisiä amerikkalaisia joka oikeasti kyseenalaisti kiinalaisten lajien usein melko hurjan historian. pitää vielä mainita sen verran että koska en osaa kiinaa juuri ollenkaan niin tang haon jutut jotka olen lukenut ovat olleet englanniksi käännettyjä lainauksia.

mutta nyt shaolinin pariin.
se mitä historiallisesti pystytään todistamaan on että on ollut luostari nimeltä shaolin ja että bodhidharma on joskus asunut siellä. kaikki muu on kyseenalaista.
paljon tuosta shaolin -tarinasta on peräisin kahdesta kirjasta, travels of lao can(joskus 1904-1907 välillä) ja secrets of the shaolin temple boxing (1915). eli molemmat melko uusia teoksia ja aikaisempia viittauksia bodhidharma-shaolin -myyttiin ei löydy.
tang hao jopa kirjoitti kirjan a study of 'secrets of the shaolin temple boxing' jossa kumoaa melkein kaikki secrets of the shaolin temple boxing-kirjassa esiintyvät väitteet, mutta silti kirjaa pidetään pääasiallisena lähteenä shaolinin historiaan ja on poikinut useita siihen liittyvää kirjaa (ja tv-sarjaa ) . itsekkin ihmettelen että miten kirja jossa esim. irtaudutaan ruumiista hyökätäkseen chiin avulla vihollisen kimppuun pidetään luotettavana lähteenä. löytyy robert w.smithin kääntämänä jos hurjat jutut kiinnostaa.
tämähän ei tarkoita että shaolinissa ei olisi osattu tapella.
siihen aikaan, ja myös nykyäänkin tietyissä paikoissa, buddhalaiset temppelit omistivat paljon maata ja tottakai niillä oli jonkinlainen militia joka suojeli tätä. hallitus kutsui usein temppelimilitiaa keisarillisen armeijan avuksi ja tähän löytyy historiallisia viittauksia.
shaolinilla ja oikeastaan monella muullakin temppelillä oli soturimunkkeja jotka toimivat militiana. shaolinin roolia taistelulajien kehityksessä on kyseenalaistettu, todennäköisesti monet munkiksi ryhtyneet olivat jo oppineet taistelutaitonsa joko kotikylässään tai armeijassa, koska ottaen huomioon militian tarkoituksen temppelin puolustamisessa tai armeijan apuna, niin harjoittelu olisi pääasiassa koostunut ase- ja jalkaväkiharjoituksista (ryhmässä liikkumista jne.)
asetekniikkaan liittyen niin shaolin oli tunnettu kepinkäytöstään ja siihen löytyy historiallinen viittaus kenraali qi ji guangin kirjoituksista 1500-luvun puolivälistä.


kunhan nyt ekaks herään kunnolla niin yritän myös saada hiukan tekstiä kasaan että miksi kiinalaisissa lajeissa esiintyy niin paljon legendoja

[Mika]

F-e puhuu asiaa. Shaolinin temppeli jos mikä on varsinainen legendojen tyyssija - tai jos ei temppeli itsessään ole se tyyssija, se on ainakin niiden legendojen aihe. Antaa f-e:n jatkaa tästä.

Lisää temppelin historiasta. (Jos keskustelu nyt koskeekin kaikkea muuta kuin varsinaista Shaolin kung fua, olkoon näin, koska Shaolinin temppeli on kuitenkin legendaarinen ja ansaitsee historiansa purkamista.)

Damo (Bodhidharma), the legendary Indian monk, came to Shaolin in 517, who was the creator of Chinese Zen. There are many legendary stories about him. One of the well-known stories says he was meditating in a cave for nine years. The cave is now called Damo Cave. Many people believe he wrote the famous 'Yijinjing,' the base of Shaolin martial arts or Gongfu. But there is no record about the book before and during the Tang Dynasty (618-907) so experts think Damo has little to do with Shaolin Gongfu. Zongheng, a Taoist priest of Tiantai Mountain, wrote 'Yijinjing' in 1624, but to add mystery to it, he made up a story saying 'Yijinjing' was originally written by Damo.

Shaolin does have a long tradition of Chinese martial arts, as the saying goes 'All martial arts (gongfu) are from Shaolin.' This is partly because Shaolin was located in a strategic area so they had to protect the temple themselves from wars or any invading, and partly because of the support of most emperors from different dynasties, which came after the 13 Shaolin monks once saved Li Shimin, the emperor of the Tang Dynasty (618-907). Since then Shaolin was allowed to have soldier-monks. During the Ming Dynasty (1368-1644), Shaolin housed over 1,000 soldier-monks at its peak and they were often used by the government to combat rebellions and Japanese bandits. But martial arts were forbidden during the Qing Dynasty (1644-1911). Even with the protection of soldier-monks, Shaolin was severely damaged by fire a few times. The largest fire set by the army of Shi Yousan in 1928 destroyed most of the buildings of Shaolin Temple.

Although there have been several periods of governmental repression of Buddhism in which monasteries lost any official legal status (most recently after 1949), Chinese monasteries, like their Western counterparts, traditionally offered sanctuary from the reach of the authorities. Those who took advantage of this were not always violent criminals (though many were) but often those who found themselves on the losing side of a power struggle, including soldiers and others with experience of combat. The tumultuous nature of Chinese history guaranteed that such men would be in frequent need of sanctuary. Whether for redemption or for refuge, Chinese generals and officers would often retire to the monastic life. Historical records state that, at the Shaolin monastery as at others, the monks accepted these men into their order. One such soldier-turned-monk may have been Huike, second Patriarch of Chan Buddhism. It is currently believed that Shàolín wǔshù, with its focus on religion and philosophical thought, developed from an interplay between the military personnel who were housed at the temple and the Buddhist monks.

--

Legend attributes to Bodhidharma the creation of Shàolín wǔshù and sometimes even the Chinese martial arts as a whole. However, many individual Chinese martial arts, such as Shuāijiāo, predate Shàolínquán by centuries. The Extensive Records of the Taiping Era record that, prior to Bodhidharma's arrival in China, monks practiced wrestling for recreation. Shaolin monastery records name two disciples of Batuo—Hui Guang and Seng Chou—who were expert in the martial arts years before the arrival of Bodhidharma. Like Huike, these two may have been retired generals.

[KungFuMiäs]

Ainakin osasyy miksi shaolinia pidetään "kaiken alkuna" on se että niin monet mestarit 1800-1900 luvulla sanoivat että heidän tyylinsä tuli shaolinista koska se myi paremmin, taas tätä markkinointia...

[M. Vilenius]

Minähän en kiinalaisista lajeista mitään muuta tiedä, kuin että oppii lentämään, mutta onko tällainen artikkeli teille tuttu: Stanley E. Henning, The Chinese Martial Arts in Historical Perspective, Military Affairs, vol. 45, no. 4, (Dec. 1981), pp. 173-179?

Kashima-Shinryûn shihanke-linjan (Kashima Shinden Jikishin Kage ryû) neljäs päämies, Ogasawara Genshinsai Nagaharu joutui pakenemaan Tokugawa hallintoa useaksi vuodeksi Kiinaan, Pekingiin 1590-luvulla ja hänen sanotaan harjoitelleen siellä Changyung Mosun nimisen henkilön johdolla kiinalaista aseetonta taistelua ja keihästä ja opettaneen kiinalaisille omaa koulukuntaansa.

Onko teillä "kiinalaisilla" mitään tarkempaa tietoa kyseisestä (tai kenestäkään) Changyungista? Kiinnostaisi kovasti!

[Mika]

Mikko, tuosta henkilöstä on kyselty aiemminkin, mutta eivät sielläkään tienneet asiasta. Harmi...

[f-e]

Minähän en kiinalaisista lajeista mitään muuta tiedä, kuin että oppii lentämään, mutta onko tällainen artikkeli teille tuttu: Stanley E. Henning, The Chinese Martial Arts in Historical Perspective, Military Affairs, vol. 45, no. 4, (Dec. 1981), pp. 173-179?

on. sisältää paljon asiaa. voin lähettää jos haluat, vaik kyl se varmaankin löytyy jostain netistäkin.

[M. Vilenius]

on. sisältää paljon asiaa. voin lähettää jos haluat, vaik kyl se varmaankin löytyy jostain netistäkin.

Joo JSTORista itse tuo otin ja taisin joskus lukeakin.. eli löytyy jo. Kiitoksia kuitenkin!

[f-e]

Shaolinin temppeli jos mikä on varsinainen legendojen tyyssija - tai jos ei temppeli itsessään ole se tyyssija, se on ainakin niiden legendojen aihe.

joo, se määrittely että mikä on shaolin kung fua on tosi vaikeaa. välillä alkuperä on itse temppelissä, jokin lähellä oleva temppeli tai sit vaan siellä toiminut munkki. itse veikkaisin viimeistä vaihtoehtoa. sithän on vielä se 'kaikki muu paitsi wudang' määritelmä ja KFM:n viesti joka myös erittäin totta. on usein tapahtunut että lajinsa perustajaksi keksitään joku tunnettu henkilö (esim. bodhidharma) ja sitten vielä vähän hurjia juttuja päälle perustajasta ni johan löytyy treenajia
henningiä lainatakseni:

Historically, the fighting name of Shaolin Monastery can be traced to several recorded incidents during its long history (first built around 496 AD), which won its residents the appellation "Shaolin Monk Soldiers”. Two of these incidents are particularly worth mentioning here. First, in 621 AD, the monks are said to have assisted Tang Emperor Taizong in quelling a rebellion by Wang Shichong, for which the monastery was rewarded. What fighting techniques they used are not recorded, but it is safe to say that they probably used a variety of weapons as opposed to boxing. In the other incident, during the Ming Jiaquing period (1522-1566 AD), the monks were summoned by the provincial military governor to assist in defending against pirates in the Songliang area near Shanghai. A monk called Yue Kong reportedly responded to the call and led some thirty of his followers into battle armed with iron staves. After reportedly dispatching a large number of the enemy, they themselves were all killed on the field of battle. Ming period literature contains other scattered references to the martial arts practice of some of the Shaolin monks, which included staff, sword, whip, halberd, and boxing. One piece even describes a monk demonstrating monkey-style fighting technique (monkey boxing was one of the known styles recorded by Qi Jiguang). So, while some of the monks apparently did practice boxing, they appear to have practised the known styles of the day. In any case, through the end of the Ming period there is no record of a unique Shaolin style of boxing.

[DaNjA]

nuissa kung-fujen alunsaannit ovat hyvin mystisiä omasta mielestäni ainakin...yritin löytää tsm alkuperän, mutta tarinoita ja legentoja on enemmän kuin muutama, joten mitä uskoa kun kukaan ei tarkkaa alkuperää tiedä?

[f-e]

on. sisältää paljon asiaa. voin lähettää jos haluat, vaik kyl se varmaankin löytyy jostain netistäkin.

Joo JSTORista itse tuo otin ja taisin joskus lukeakin.. eli löytyy jo. Kiitoksia kuitenkin!

aa, luulin et toi liitty jotenkin siihen sun tokaan kysmykseen
noin vanhat luvut ovat melko hankalia kun on kyseessä kiinalaiset lajit, ellei henkilö nyt ollut todella tunnettu.
toisin kuten japanilaisissa tyyleissä, joissa ymmärtääkseni lajien historiat ovat melko hyvin kirjattu, niin kiinalaisista löytyy todella vähän faktaa.
suurin osan keisarillisen ajan kamppailulajiharjoittelijoista oli luku- ja kirjoitustaidottomia. lajihistoria siirtyi eteenpäin suullisesti ja vasta noin 100 vuotta sitten kirjaaminen on yleistynyt. myös konfutselaiset oppineet jotka vastasivat suurimmasta osasta keisarillisen kiinan historiasta eivät olleet juuri kiinnostuneita kamppailulajeista, joten siltäkin osaa on paljon jäänyt tallentamatta. kamppailulajihistoriaa ei ole muutenkaan katsottu kovinkaan hyvänä tutkimusaiheena. yliopistotkin vastustivat kamppailututkimusta melko kovaa. sit kun soppaan vielä lisätään tarinat joiden tarkoitus on vain boostata oman lajin tai opettajan mainetta, niin on fiksuillakin tutkijoilla ihmeteltävää

[M. Vilenius]

Kiitos f-e!

Olipa oikein valaiseva vastaus. Aika hyvin olit kuvannut noin lyhyessä vastauksessa Kiinan kamppailulajikulttuuria. Oikein hyvää perustietoa tutkimuksen lähtökohdista (jotta osaa lukea noita Mikankin viestejä oikeassa valossa) näin mitään asiasta tietämättömälle

[Naked]

Näin täysin ummikkona olisi kiva saada pari perusyleistystä Kiinan kamppailullisesta historiasta. Maa on sen verran kookas, että aika paljon sinne varmastikin kaikkea mahtuu. Mutta, näin aluksi sentään.

Ketkä kiinassa harrastivat kamppailulajeja? Tavalliset kansalaiset? Sotilaat? Jotkut muut? Missä he joutuivat käyttämään taitojaan? Taistelukentillä? Itsensä puolustamiseksi kun rosvot hyökkäävät? Miten tyylit siirtyivät eteenpäin? Isältä pojalle perheessä? Systemaattista opetusta? Kuinka paljon harrastajia jollain tietyllä tyylillä saattoi olla? Opetettiinko niitä vain yhden ihmisen toimesta? Oliko tyylejä, joita opetettiin ympäriinsä laajalti?

Ei tarvitse vastata noihin kysymyksiin suoraan, mutta jotain yleiskuvaa olisi kiva yrittää keräillä

[KungFuMiäs]

Ketkä kiinassa harrastivat kamppailulajeja

Tämä riippuu aikakaudesta, se on kuitenkin mennyt suunnilleen niin että sotilaista tämä on tietenkin lähtenyt, sitten kaikenlaisten vallankumousten aikaan niin rahvas väki treenaili tämä antoi kamppailulajeille pitkäksi aikaa rahvaan maineen, joissain vaiheessa kuitenkin myös yläluokka
alkoi hyväksymään taistelulajeja (joka on osasyy siihen miksi meillä on edes jotain kirjoitettua materiaalia taistelulajeista tältä ajalta) esim. chan perheen CLF on tainnut olla näitä yläluokan lajeja, tietenkin myös henkivartijat ovat treenanneet läpi historian lajeja (monet lajit juuri ylpeilevät sillä kun heidän lajinsa on ollut joidenkin isojen pamppujen henkivartijoiden laji). Monet taistelijat ansaitsivat leipänsä tekemällä tälläistä suojelustyötä kauppa karavaaneille jotka matkasivat vaarallisten paikkojen läpi. Jotkut taistelijat palkattiin rikkaisiin taloihin opettamaan taistelulajeja perheen jäsenille.

Miten tyylit siirtyivät eteenpäin? Isältä pojalle perheessä? Systemaattista opetusta? Kuinka paljon harrastajia jollain tietyllä tyylillä saattoi olla?

Tämä vaihtelee paljon. On tietenkin perhetyylejä jotka pysyivät perheen sisällä. Sellasia opettajia jotka pitivät matalaa profiilia ja opettivat vain harvoille valituille. Sitten on näitä 1900 luvun massa kouluja isoissa kaupungeissa joissa oli niin paljon oppilaita että eivät meinanneet treenipaikkaan mahtua, nämä koulut olivat tietenkin rahastusta ja opettaja opetti "oikeaa shittiä" pienelle valitulle ryhmälle. Ihan kaikkea formaattia mitä voit keksiä löytyy kyllä jostain Kiinan historiasta.

[Mika]

Ketkä kiinassa harrastivat kamppailulajeja?

Taistelutaitojen harjoittamista pidettiin ja pidetään osittain vieläkin rahvaana. Moni entisaikojen parhaista oli jonkinlainen lainsuojaton (heistä ei ole tarinoita tai sitten niitä on väritetty). Eri asia tietysti on nämä tunnetut (tunnetut ja "tunnetut", riippuu mihin haluaa uskoa) mestarit, jotka usein olivat kunniallisia kansalaisia. Mutta esim. Shaolinin temppelissä majaili useinkin lainsuojattomia, jotka sitten vaihtoivat keskenään ja loppujen lopuksi munkkien kanssa tietoa. Toki temppelissä oli ajoittain myös sotilaita, korkea-arvoisiakin (mitä korkea-arvoisempi, sen paremmat mahdollisuudet oli oppia oikeita taitoja joltakin tunnetulta opettajalta), ja he myös antoivat osansa munkeille - siis siinä vaiheessa kun temppeli oli iso ja tunnettu ja sitä yritettiin ryöstää (tästä mulla ei ole varmoja faktoja). Munkit myös joutuivat rosvojen hyökkäysten kohteeksi vaelluksillaan, joten sekin omalta pieneltä osaltaan kasvatti tarvetta puolustaa itseään.

Temppelihän oli hyvä paikka näille lainsuojattomille, koska sieltä heitä ei etsitty, olihan temppeli hallituksen suojelema. Vähän sama kuin Noriega oli siellä kirkossa piilossa (paitsi että se tiedettiin).

Mutta sitten politiikkakin vaikutti. Kuka nyt sitten oli milloinkin lainsuojaton, riippui myös hallituksesta. Eli joskus ilmeisesti näitä sotilaita on majaillut temppelissä myös uutta hallitusta piilossa. Ja osa heistä osasi ainakin jotakin taistelutaitoa.

Harvemmin kuitenkaan oppineet likasivat käsiään taistelulajien parissa. Rosvojen ja rahvaan hommia. Vähän kuten me saattaisimme ajatella kädenvääntöä (kova urheilulaji sekin, Suomessa on MM-mitalisteja!).

Miten tyylit siirtyivät eteenpäin? Isältä pojalle perheessä? Systemaattista opetusta? Kuinka paljon harrastajia jollain tietyllä tyylillä saattoi olla? Opetettiinko niitä vain yhden ihmisen toimesta? Oliko tyylejä, joita opetettiin ympäriinsä laajalti?

Kyllä; kyllä ja ei; yhdestä useisiin satoihin (ellei enemmänkin); pieniä perhetyylejä yleensä pääosin yhden henkilön taholta, mutta tässäkin on sellainen juttu, että esim. vanhinta poikaa saattoi ensin opettaa vaikka hänen setänsä, vasta myöhemmin tyylin päämies eli tässä esimerkissä isä, kun taas isompia ja laajemmalle levinneitä tyylejä saattoi opettaa useita jopa toisistaan tietämättömiä ihmisiä (kuten nykyäänkin).


LISÄYS: Jaahans, KFM ehti ensin. No, emme ainakaan puhuneet ristiin, eli joko molemmat olemme väärässä tai sitten emme.

[MikkoK]

Ketkä kiinassa harrastivat kamppailulajeja? Tavalliset kansalaiset? Sotilaat? Jotkut muut? Missä he joutuivat käyttämään taitojaan? Taistelukentillä? Itsensä puolustamiseksi kun rosvot hyökkäävät? Miten tyylit siirtyivät eteenpäin? Isältä pojalle perheessä? Systemaattista opetusta? Kuinka paljon harrastajia jollain tietyllä tyylillä saattoi olla? Opetettiinko niitä vain yhden ihmisen toimesta? Oliko tyylejä, joita opetettiin ympäriinsä laajalti?

Kiinassa vaeltavat munkit harrastivat kamppailulajeja, koska he joituivat vihamielisten kulkijoiden uhreiksi ja täten joutuivat puolustamaan itseään. 1600-luvulla munkit saivat taistelumunkkien maineen, kun he joutuivat puolustautumaan hyökkääviä joukkoja vastaan. Tuohon aikaan taistelumunkit paransivat ihmisiä luonnonlääkkeillä. Munkit opettivat taitoja kyläläisille ja taito siirtyi aina isältä pojalle. 1500-luvulla naisetkin alkoivat harrastaa kung-fu:a.

Kung-fu sana tunnetaan Kiinassa paremmin nimellä wushu ja itsekin käytän mielummin wushu sanaa.