Etsitkö kamppailuharrastusta? Aloita suoraan tästä uusi aihe valmiiden kysymysten kanssa ja odota, kun konkarit vastaavat sinulle.
✋:. Meistä on hienoa, kun selailet Potkun, Pohjoismaiden suurimman kamppailulajiyhteisön keskusteluja. Toivottavasti löydät mielenkiintoisia keskusteluja ja otat reippaasti osaa niihin. Samassa voisit sallia Ad Block -ohjelmasi näyttää mainoksia Potkun sivuilla, jotta voimme jatkossakin ylläpitää näitä keskusteluja. Voit myös liittyä etupotkijaksi, jolloin yksi etusi on mainokseton Potku. Kiitos kun ymmärrät. 🙇♂️
MarkkuT kirjoitti:
Onko tuota kataharjoittelun aloittamista siirretty myöhemmäksi viime vuosina? Itse reenasin judoa vihreään asti. Viime kerran olen tatamilla judon merkeissä nujunnut varmaan joskus -97/-98. Muistelisin, että olisin jossain vyökokeessa joutunut vetämään kataakin. Muistankohan ihan väärin?
Kyllähän noista judon katoistakin voisi varmaan enemmän saada irti kuin mitä niistä saadaan. Ainakin minun judoaikanani suurin osa jengistä (allekirjoittanut mukaan lukien ) veti ne tosi puolivillaisesti ja ilman ajatusta läpi odottaen vain, että koska otetaan ranttua.
Sinisenvyönkokeessa pitää osata yksi pala kataa. Ja siinäkin yksi pala liikaa. Joo, puolivillaisesti sitä otetaan, kun siitä ei mitää hyötyä ole. Katat treenataan vain vyökokeita varten. Ja koska useimmat judokat eivät realistisesti voi tavoitella edes 1Dan tasoa, puhumattakaan ylemmistä niin muiden kuin Nage-no-katan harjoittelu on aivan olematonta. Niistä järjestetään joskus leirejä jos haluaa niitä veivata.
En ole kataa treenannut viimeiseen 12 vuoteen kertaakaan. Ja se on hyvä se.
Oli pakko tutkiskella josko tuo mainitsemani Mifune-pätkä löytyisi myös netistä. Couture pätkää en löytänyt, tosin se tarkoittamani matsi saattoi olla jotain muutakin vastaan kuin Ortizia.
Ajassa 7.30 Mifune demoaa uki-otoshin kataharjoitteena (nättiä kun sen osaa)
Ajassa 23.50 ja toisen kerran ajassa 26.10 Mifune soveltaa sitä randorissa, tosin sillä erotuksella, että heitto onkin sumi-otoshi! Toisaalta eikös nuo kaksi heittoa ole ikään kuin sama heitto mutta toisessa se tehdään ura-versiona ja toisessa omote-tyyliin?? Viisaammat korjatkoon?
Mifunen, jota muuten pidetään mattojudon isänä, tekniikka on muutenkin aivan törkeän hyvän näköistä. Kirjassaan canon of judo hän kertoi "keksineensä" triangelin tehokkaaksi tekniikaksi kun jengi toistuvasti ajautui siihen
luuloteltu lojaalisuuteni tälle yhtiölle on parempi kuin kenelläkään muulla
Jos tuo on sama pätkä mikä itseltäni löytyy, niin siinä 30minsan kohdilla oleva Itsu no kata lienee taas semmoista "WTF" tavaraa lajiin enämpi vihkiytymättömille. Kuinka paljon tuota mahtaa olla opetuksessa tänä päivänä....?
50minsan kohdilla löytyvä Idori-setti taas selvää vanhaa perimää Jûjutsu-puolilta. Samoin kuin sen perässä oleva Tachi-ai. Näissä sitten on niitä lyöntejä, torjuntoja, potkuja, ja aseita vastaan puolustautumisia.
Yamazu kirjoitti:
Jos tuo on sama pätkä mikä itseltäni löytyy, niin siinä 30minsan kohdilla oleva Itsu no kata lienee taas semmoista "WTF" tavaraa lajiin enämpi vihkiytymättömille. Kuinka paljon tuota mahtaa olla opetuksessa tänä päivänä....?
Eipä noita juuri treenata kannata. Randorissa ja ottelussa tehottomia.
Tosin: tällä hetkellä raskaassa sarjassa vaikuttaa sellainen japanilainen kummastus ja maailmanmestari kuin Yasuyuki Muneta joka tekee paljon noita traditionaalisia uhrautumisheittoja ilman kunnon kehokontrollia ja hyvin tekeekin. Esim. tolla uki-otoshilla se heitti jonkun jossain A-turnauksessa( video löytyy netistä ). Äijä on lyhyt 170cm ja siitä johtuva painopisteen mataluus varmasti auttaa ja nopeus tietysti. Sen sijaan jonkun parimetrisen kolossin on turhaa tollasia tekniikoita edes miettiä.
Luen tässä kirjaa nimeltä " judo memoris of Jigoro Kano" jonka pohjana on Kanon haastattelut 20-luvulta. Olen ennenkin lukenut että tenjin shinyo ryu painotti enemmän kuristuksia ja sidontija kun taas Kitoryu heittoja. Kuvittelin tämän olevan nimenomaan ero tyylien katojen välillä. Mutta kuten ylemmästä kuvasta voi lukemalla pätellä niin tämä ero taisi olla randori(tekniikoiden) painotuksessa. Katat taas olivat " somewhat different". Eli jotensakkin erilaisia. Kirjaa lukiessa tulee myös hyvin selväksi että monissa - ellei useimmissa - Kanon aikaisissa jujutsutyyleissa sparri ja tyylienväliset ottelut olivat yleisiä.
Judon historiasta tuli mieleen, että toisen maailmansodan päättymiseen saakka judossa oli itse asiassa kaksi koulukuntaa: Kodokanin koulukunta ja sitten Butokukain hybridi-judo, jota aluksi kutsuttiin Butokukai-jujutsuksi. Ilmeisesti brassijutsu on tämän Butokukain judon jälkeläinen, koska Kimuran opettaja Ushijima Tatsukuma oli Butokain judokoita.
sikajudoka kirjoitti: ↑loka 20, 2020, 08.59
Judon historiasta tuli mieleen, että toisen maailmansodan päättymiseen saakka judossa oli itse asiassa kaksi koulukuntaa: Kodokanin koulukunta ja sitten Butokukain hybridi-judo, jota aluksi kutsuttiin Butokukai-jujutsuksi. Ilmeisesti brassijutsu on tämän Butokukain judon jälkeläinen, koska Kimuran opettaja Ushijima Tatsukuma oli Butokain judokoita.
Eihän Kimuralla ole muuta yhteyttä brassiin kuin yksiottelu. Maeda taasen oli nimenomaan Kodokanin lähettiläs joten BJJ:n judo kytkös selkeästi kodokan.
Butokukai taasen ei ollut Judo organisaatio tai vielä vähemmän judotyyli vaan Japanilaisten kamppailulajien kattojärjestö. Siis myös judoa harjoitetltiin, mutta paljon muutakin. Judo terminä on ollut käytössä joissain yhteyksissä muutenkin kuin Kodokan Judossa joten jos jotain on kutsuttu judoksi ei se tarkoita että kyseessä olisi Kodokanin kanssa rinnakkainen judo tyyli
Muistaakseni Wadoryun perustajan jossakin Shindo Yoshinryu -lisenssissä tai muussa maininnassa lukee "Shindo Yoshinryu Judo". Shindo Yoshinryu Jujutsu on siis koryu-tyyli jonka yhtenä juurena on tuossa ylempänäkin näkyvä Tenjin Shinyoryu.
Niin tai näin, tämä vahvistaa PetrinP:n pointtia siitä että judo-termi on ollut käytössä erinäisissä yhteyksissä. Valitettavasti en muista enää tarkalleen kuulemani detaljeja.
Ehkä tästä saa silti pointtia laajempaan keskusteluun, kun Jasse tuo esiin että koryuissa oli randoria ja toisaalta taas Kodokan judoon periytyi koryun katoista sisältöä, niin ehkäpä siinä jossakin murrosvaiheessa oli vähän häilyvä raja koryun ja modernien lajien, kuten judon välillä. Näin olen itse asiassa lukenut joidenkuiden asiaan vihkiytyneiden luonnehtineenkin aikaa.
Tossa Kano sanoo että randori yleistyi vasta vuoden 1867 jälkeen. Ilmeisesti sitä ennen jujutsukin oli lähinnä kataa sitten tuli sparribuumi, mutta lopulta judosta tuli se the randori-jujutsu ja muut japanilaiset (ko-ryu) jj-tyylit luopuivat randorista ja keskittyivät kataamaan.
Paitsi että olen kuulut että esim. Takenouchi-ryussa tehdään ylemmillä asteilla jonkinlaista randoria joka kuulistaa ns. Tehtävä-sparrilta jossa toinen hyökkää ja toinen puolustautuu.
) veti ne tosi puolivillaisesti ja ilman ajatusta läpi odottaen vain, että koska otetaan ranttua.
