mronkain kirjoitti:
Karatessa sinänsä on monia asioita, jotka ainakin minulle tekevät siitä ja siihen liittyvistä seikoista hyvinkin subjektiivisen asian, tässä muutamia:
Okinawalainen vai japanilainen? Tai peräti kiinalainen?
Riippuu tyylistä. Esim. Goju-ryu, Uechi-ryu jne. voitaisiin miltei lukea kiinalaisiksi lajeiksi, ovathan ne sangen tuoretta tuontitavaraa. Metodit, sisältö ja nykyinen kokoaja (jotka mielestäni ovat kuitenkin se juurimaan määrittävä asia) ovat kuitenkin okinawalaisia.
Käsittääkseni sanaa karate ei käytetty silloin kun Okinawa oli itsenäinen, vaan vasta Japanin vallan aikana?
Kyllä, Hanashiro Chomo käytti ensimmäisen kerran nimeä julkisesti 1905. Okinawa oli ollut osa Japanin etupiiriä vuodesta 1609. Okinawa säilytti kuitenkin sangen tiukat yhteydet Kiinaan aina 1800-luvulle asti ja varsinainen "japanilaistuminen" alkoikin vasta tuolloin.
Kuinka paljon tekniikoissa on Kiinasta, mihin raja alkuperäisyyden suhteen vedetään ja millä perusteella?
Riippuu tyylistä. Osassa juuri on selvästi nähtävissä ja mm. katat suoraan kiinalaisista alkumuodoista, osassa muunnostyötä (ja Okinawan omien taitojen vaikutusta) on enemmän ja katojen historia epäselvempi (tai sikäli selvä, että on luotu Okinawalla).
Mitkä ne alkuperäiset tyylit todella olivat, onko niistä mitään jäljellä ja miten voidaan todeta ettei mitään uutta ole tullut?
Katat ovat alkuperäisiä tyylejä. 1800-luvun loppuun/1900-luvun alkuun asti voidaan mennä suhteellisen hyvällä varmuudella muuttumattomuudesta eräiden tyylien puolella. Materiaalia on, samoin wanhoja äijiä jotka ovat olleet kuuluisan kokoajan (nykytyylit ovat siis kokoelmia vanhoista tyyleistä - siis katakokoelmia) oppilaina.
Onko laji, joka ei kehity, todella toimiva ja tehokas laji? Onko mahdollista kehittää jokin laji täydelliseksi niin, että se on tehokas ja täydellinen aikojen loppuun asti ilman että mitään muutetaan?
Ei kehity? Sovelluspuoli kehittyy/sopeutuu tilanteisiin. Ei tuo aseeton/meleeaseellinen mättö mikään aivan uusi juttu ihmisen historiassa ole. Myöskään kehonkäytön periaatteet eivät mitenkään mullistava tai vallan ihmeellinen asia ole.
Mitä sana karate ylipäänsä tarkoittaa?
"Tyhjä käsi".
Mikä oli alkuperäinen nimi?
Monia nimiä. Yleisimpänä ehkä "ti".
Onko mukana hermopistetekniikoita vai ei?
Herkkiin alueisiin iskemistä taatusti on.
Onko Bubishi autenttinen ja autoritäärinen vai ei?
Autenttinen? Kyllä, jossain määrin. Karateen sen vaikutus kuitenkin on kyseenalainen. Bubishi on ollut osa
joidenkin tyylien historiaa.
Mikä se ylipäänsä on/on ollut?
Kiinalainen kamppailutaidon opaskirja (tai sen okinawalainen muunnos).
Mitkä ovat ne kiistämättömät lähteet, joista vastaukset näihinkin kysymyksiin löytyvät ja millä perusteella?
Nämä kysymykset olivat suhteellisen helppoja, joten vastaukset näihin ovat suhteellisen yksimielisiä. Kuitenkin, eri henkilöiden tekemät haastattelut, historiantutkimus ja aikalaiskuvaukset ovat suhteellisen hyviä lähteitä. Samoin esim. Nisaburo Mikin työ, Choki Motobun, Gichin Funakoshin jne. kirjoittamat kirjat...tavaraa löytyy aivan hyvin.
Jos on olemassa kiistattomia lähteitä, miksi on olemassa erilaisia mielipiteitä?
Miksi tieteessä ja historiantutkimuksessa ylipäätään on erilaisia mielipiteitä?
Kuitenkin, asioita enemmän tutkineet ovat yleisesti asioista suhteellisen samaa mieltä, erimielisyyksien ollessa lähinnä tasoa "tää oppi tuon tältä" "ei, se oppi sen sen oppilaalta", eivät mitään valtalinjojen vetelyä. Julkinen keskustelu kulkee
hieman tämän perässä. Toisaalta, aivan kaikkea historiasta selvinnyttä ei edes haluta julkistaa.
Sitten on vielä kysymys oikeudesta nimeen. Kuka (ja millä perusteella) päättää mikä on karatea ja mikä ei? Mistä nimitys alun perin tuli?
Kuvaava nimitys aseettomalle taistelutaidolle, mahdollisesti erotuksena aseellisista taidoista. Käyttö todnäk. yleistyi 1800-luvun lopulla ja ensin tuli esille Hanashiro Chomon
Karate Shoshu Hen -julkaisussa 1905 (julkaisukäyttö on hyvä indikaattori siitä, että nimi on tunnettu) ja myöhemmin Funakoshin teoksissa (josta sitten monen väärinkäsitys siitä, että Funakoshi olisi lanseerannut k.o. nimen).
Minun ymmärtämykseni mukaan kaikkiin lajeihin, joilla on potentiaalia olla toimivia ja ajan kestäviä, liittyy oleellisesti evoluutio.
Valitettavasti myös devoluutio. Karaten tapauksessa haarautuminen kahdeksi eri lajiksi tapahtui tuossa 2. maailmansodan jälkeen kilpailukaraten syntymisen myötä. Tuolloin Japanin pääsaarten puoleiset tyylit yleisesti hyppäsivät kilpailujunaan ja myöhemmin pikkuhiljaa muuntuivat myös sisällöltään kilpailua tukevaksi (mukaan jäi myös jonkinlaisia lisäkkeitä joiden aiempi hyöty oli näissä tyyleissä kuollut - esim. kata).
Myös Okinawalla on tapahtunut evoluutiota (!). Se kuitenkin on pääosin tyylien aiemman evoluutiokehityksen - mm. katojen "kokoontumisen" mestarin tyyliksi - linjassa. Okinawalainen kehityslinja on siis erillään japanilaisesta kehityslinjasta.
Laji siis haarautui kahtia aika "nätisti" uuden alueen vaatimusten edessä 1900-luvun alun ja puolivälin aikana. Toisaalla vanha linja pystyi kukoistamaan, toisaalla vaadittiin - ja saatiin - muuta.
Millä perusteella siis vain traditionalistien pitäisi saada päättää mikä on jotain lajia ja mikä ei?
Mites vaikka sen alkup. kehityslinjan edustajien päätös? Tai uusien kehityslinjojen hyväksyminen siihen, että ovat uutta, japanilaista, kehityslinjaa ja että heillä ei ole suoraa yhteyttä juurille? Olen ihan valmis hyväksymään sen, että karatella katsotaan olevan kaksi evoluutiolinjaa nykyisin - ja että puhutaan okinawalaisesta ja japanilaisesta karatesta eri lajeina (ja kilpailukaratesta ehkä tuon japanilaisen karaten haarana/lisäkkeenä).