Okinawalaisen ja muun Karaten erot ja yhtäläisyydet

[Kari Aittomäki]

Mä ymmärrän täydellisesti katakeskeisyyden. Henkilökohtaisella tasolla.
Mulla on oma ponkkulauta asiassa..

Hehee, tuntuu omituiselta kertoa asiaa joka oli aikanaan sellanen puolusteltava juttu, hyvät frendini naureskeli mun kataamiselle ja kamae-tarkkuudelle, kihonin korostelulle ja yleensäkin sille intohimolle jota kohdistin silloin ja siinä yhteisössä turhanakin koettuihin traditioihin.. Isaksson nyökytteli.
Ja Raittinen anto erityishuomiota.

Mutta mä olen kasvanut karateen kiinni katan kautta.
Olen kertonut tarinan, eli mulla on oma Miyagini. Se opetti perusjutut ja yhden katan, sanchinin. Jopa kehonkäytön luonnollisuus vertautuu Karatekidin esilletuontiin, hän tosin käytti vasarointia esimerkkinänsä.
Mutta se on sivuseikka.. Mä en ikinä unohda sitä järkkyä vaikutusta mikä sen ystävällisen ja kohteliaan miehen räjähdys kontrolloituun raivokkuuteen teki.
Mä tosiaan näin valon.
Ja hänen neuvonsa jäivät päähäni soimaan:
- Älä etsi selityksiä, anna tekniikan selittää itsensä.
- Älä kysele, anna myrkyn vaikuttaa. Kroppa muistaa ja turvautuu.
- Iske aina tarkasti, niin tarkasti.

Mullahan kävi säkä siinä että sen villin täkwondojakson päätteeksi saatiin opettajaks Valkeakosken Goshinkanin Jorma Karvonen, jota jopa Kimi arvosti.
Se oli siitä hyvä että oli saanu japanialaisoppia ja korosti kihonia ja kataa..
Eli sitte ku lopulta saatiin linjat suoriks ja opettajaks Raittinen, olin jo takonut koneeseeni katan harjoituksen keskeisenä ytimenä, sellasena ideapankkina.
Jonka johdosta olin Raittisen silmissä niinsanotusti lupaava.
Ja omastakin mielestäni.

Sori että kirjotin taasen itsestäni, mutta haluan tällä korostaa että okinawankaraten kata=karaten sielu on mulle todentotta hyvin henkilökohtainen heureka.
Etenkin kun olin jo kovanyrkkinen katusälli, nyrkkeily ja jonkinlainen painikin välineinä.
ja ne aseet..

No, ittestäni ja käsityksist'ni karatesisältöihin taas myöhemmin.
Mutta itse en koe okinawanpakettia kovin erilaisena.
Se (kenties fasistivaikutteisen) japaninkaraten äksiisi ja ulkoinen korskeus on poissa ja paketti ikäänkuin tiukempi, vähäeleisempi.
Tätäkautta realistisempi.
Tiedostan toki että kata on ok:ssa selkäranka ja jk:ssa kenties osa muuta luustoa..
Mutta nähdäkseni kyse on painotuserosta. Saman metodin sisällä.
Uskon että Apina olisi katellut osia treenimetodeistamme hyväksyvästi. Varsinnin niitä kohtia kun haetaan sovelluksille pelikenttää. Kuten Valetudo.

Ja pyydän nyt anteeksi taas tätä provosoitumistani, oishan mun pitäny tunnistaa hazardismi.
Otetaan jokin teema, väittämä, näkökulma jonka varjolla voi heitellä halventavia henkilökohtais-pätemyksiä.

Sitä kun ikäänkuin harhautuu ajattelemaan että tässä jutellais kamppailukontekstissa, ei nettisäädöillä.
Kun ei ole oikeesti tajuttu jotta oikeesti suorituskykyisten mukilointipoikain yhteisöissä kunnioituksen osoittaminen ja Kunnioituksen herättäminen on ainoa tapa tulla toimeen ja jopa kohdistaa voimat.
Hierarkioitten, monenkaltasten, korostaminen kuvaa ihan jotainmuuta juttua.

Jaa miksen ole painottanu CKssa katoja?
Hyvä kysymys. Kulttuurierot vois olla oikee vastaus.
Eli Kanada.

[Poista käyttäjä 3276]

milloin karate lakkaa olemasta karatea?

Sitten kun siitä puuttuu vähäkin asennetta, tuhovoimaa, kihonia tai mustelmia.
Tai sitten kun siitä puuttuu suureksi osaa täyskontaktipaukuttelu.
Taikka sitte kun siitä puuttuu kokonaan kata.

Taikka miten olisi tällainen vastakkainasettelu - kumpi on karatemaisempaa - TKD vai CK ?

Miten olisi tällainen vastaus: se jonka treenaajista suurempi osa pitää Oyamaa jumalana
(Huumorivastaus siis. Mutta oikeasti jos mun pitää lähteä arvottamaan että miten karatea CK lopulta on verrattuna kaikenmoisiin lajeihin, niin helpompi ois vaan todeta että kaikki muu on reggaeta paitsi kiukkari.)

Otetaas vielä tälläiset pari lisäesimerkkiä: olut ja viski tehdään (suunnilleen) samoista raaka-aineista. Molempia voidaan käyttää mm. humaltumistarkoitukseen. Tarkoittaako se, että viski on olutta ja/tai olut viskiä? Tai, viskin ystäville, ovatko mallasviski ja sekoiteviski sama asia?

Se tarkoittaa että molemmissa on alkoholia, myös käsidesiä voi käyttää humaltumistarkoitukseen, ei se silti tee siitä viinaa. On olemassa semmosia blendejä ja singlemaltteja joista ei osaa sanoa että kumpaa ne on, eli kyllä ne on samaa settiä, ja tietty blendit tehdään singleistä periaatteessa.

PS. Tämä ketju ja tän yhteydessä pyöritellyt aatokset on saanu mut kiinnostumaan kataamisesta aivan toiseen malliin. Nyt kun vasta oikeasti ymmärrän pikkuriikkisen murusen siitä vasemmasta reunasta että mitä se on, kata ja katan tekeminen. Tottakai oon tiedostanu että siihen avantoon tulee pulahtaa sitte joskus ku, mutta nyt kutittelee ajatus että jos se ois aiemmin ajankohtasta ku ensvuosikymmenellä.

[Lasse Candé]

Mutta itse en koe okinawanpakettia kovin erilaisena.

Tarkoitatko tällä että pidät okinawalaista ja japanilaista karatea sisällöllisesti samana perinteenä?

[TimoS]

Se (kenties fasistivaikutteisen) japaninkaraten äksiisi ja ulkoinen korskeus on poissa ja paketti ikäänkuin tiukempi, vähäeleisempi.

Tuohon sellainen historiallinen pointti, että totta toinen puoli. Japanin puolella nuo on monesti vedetty paljon tiukemmiksi kuin Okinawalla (tai näin ainakin olen asian käsittänyt) ja sitten joskus länsimaissa vielä siitä vähän tiukemmalle, mutta kyllä itse näen, että tuollainen jonkinasteinen äksiisi sai alkunsa jo Okinawalla. Siinä vaiheessa kun siirryttiin muutamasta yksityisoppilaasta massaopetukseen kouluissa, piti järjestelmänkin mukautua. Tuon ajan tuotoksia ovat, todennäköisesti ainakin, esim. katojen rytmitykset ja se "dojohiihtäminen".

[Kari Aittomäki]

Sisällöllisesti?
Jos painotus on salilla, pidän. Japanijutut on suunnattu opiskelijoille, eliitille.
Okinawajutut on suunnattu niinikään eliitille, oman viitekehyksen sisällä.
Soveltavassa maailmassa, pidän. Tällit pelittää molemmissa.
Näsäviisastelukerhoissa kaukana kaikesta kavalasta..
Kenties eri juttu.


Hehe, hauskoja vertauksia tuli sillävälin.
Kumpi on olutta ja kumpi on viskiä...
Riippuu täytellisesti naattimistarkoitusperistä.
Jos tavoitteena on mukava hyrinä nenässä, molemmat on japaniaa.
Jos tavoitteena on hedonismi, molemmat voi olla okinawwaa.
Jos komboillaan, molemmat on mahdollisia.

[TimoS]

PS. Tämä ketju ja tän yhteydessä pyöritellyt aatokset on saanu mut kiinnostumaan kataamisesta aivan toiseen malliin. Nyt kun vasta oikeasti ymmärrän pikkuriikkisen murusen siitä vasemmasta reunasta että mitä se on, kata ja katan tekeminen. Tottakai oon tiedostanu että siihen avantoon tulee pulahtaa sitte joskus ku, mutta nyt kutittelee ajatus että jos se ois aiemmin ajankohtasta ku ensvuosikymmenellä.

No niin, eli ainakin jonkin verran on minun tarkoitus tällä asiasta vänkäämisellä tehnyt tulostaan Jussin lähtökohdista en lähde sanomaan mitään, se mies kyllä osaa ne tarvittaessa kertoa itsekkin yhtään kaunistelematta, mutta oma tarkoitukseni on nimenomaan ollut tuoda esille ideaa siitä, että mitä kaikkea kataan kuuluu ja sitä kautta herättää ihmisten kiinnostusta perehtyä niihin tarkemmin, eritoten sinne sisältöpuolelle. Jos sitten joku vielä tuon tutustumisen ansiosta kiinnostuu okinawalaisesta karatesta enemmänkin, niin aina parempi! Voin nimittäin ihan omakohtaisena kokemuksena sanoa, että todennäköisesti ilman Jussin ajoittain hyvinkin kärkeviä mielipiteitä en ole lainkaan varma olisinko täällä nyt itsekkin julistamassa katan ilosanomaa

[Kari Aittomäki]

TimoS, vierailessani Kiinassa näin alakouluikästen janttereiden tekevän hyvin karatenomaista äksiisiä. (Olen nähnyt Omonien tekevän moista aamujumppana ja kuvia Spetsnazin tekevän samaa aamujumppaa)
Jämäkät asennot, tiukka kurinalaisuus.
Sain ymmärtää että kuuluu kungfu-juttuun, metodi seuraa ikää.
Oisko Itosu napannu jutun kiinanmiehiltä? Hyvä nappaus, etten sanoisi.

Mua on shotokanissa aina kiusannu se äksiisijutun turhanpitkälle vienti, kiukkarissa sen jämäköitymisen jälkeen tulee goju peliin eli joustavuus ja eräänlainen myötääminenkin, tilannetaju.
Jonka pisimmälle vie Ashihara, katoista luopunut haara.

edit..

[TimoS]

Oisko Itosu napannu jutun kiinanmiehiltä?

Tuohon tarvitaan meidän Kiina-experttien mielipidettä. Mika tai Kungfumiäs?

edit: pitää tiedustella tuota meidän omilta historiaeksperteiltä. Mielenkiintoinen ajatus nimittäin, en ollut asiaa itse ajatellut tuolta kantilta.

[tohtorismies]

PS. Tämä ketju ja tän yhteydessä pyöritellyt aatokset on saanu mut kiinnostumaan kataamisesta aivan toiseen malliin. Nyt kun vasta oikeasti ymmärrän pikkuriikkisen murusen siitä vasemmasta reunasta että mitä se on, kata ja katan tekeminen. Tottakai oon tiedostanu että siihen avantoon tulee pulahtaa sitte joskus ku, mutta nyt kutittelee ajatus että jos se ois aiemmin ajankohtasta ku ensvuosikymmenellä.

Voin nimittäin ihan omakohtaisena kokemuksena sanoa, että todennäköisesti ilman Jussin ajoittain hyvinkin kärkeviä mielipiteitä en ole lainkaan varma olisinko täällä nyt itsekkin julistamassa katan ilosanomaa

Miten te seibukan puolella toteatte harjoittelun/kataamisen tehon/tuloksen? Jonkinlainen koe ponnistus? Dojo fight? Että onko ne kehonkäytön periaatteet sekä tekninen mallinnus mennyt sinne minne pitääkin ja pysyykö ne siellä mukana kun meno kovenee.

[Lasse Candé]

Kiitoksia Karillekin vastauksesta. Leheä jään vielä odottelemaan.

[tohtorismies]

Ihan vaan kysyn Timo s kun kiinnostaa, kun eikös okinawan jantterit vetänyt näitä "kendo suoja" matseja ainakin joissakin tyyleissä? Jos Kari A viitsii kaivella, niin laittaisitko kuvia tästä spetznatz aamujumpasta? Tohtorismies over and out.

[TimoS]

Miten te seibukan puolella toteatte harjoittelun/kataamisen tehon/tuloksen? Jonkinlainen koe ponnistus? Dojo fight? Että onko ne kehonkäytön periaatteet sekä tekninen mallinnus mennyt sinne minne pitääkin ja pysyykö ne siellä mukana kun meno kovenee.

Puhun nyt sitten vain meidän salista/treeniporukasta, koska eroja varmaan on paikkakunnittain. Tässä kuitenkin yksi harjoite, jota aina välillä tehdään varsinkin vanhempien treenaajien kesken siten, että vastustaja(t) hyökkää koko ajan kimppuun ja siihen pitää sitten vastata jotenkin. Eli siis, jos on vaikkapa 3 tai 4 tyyppiä yhteensä tuollaisessa "ringissä", yksi on puolustaja ja loput hyökkää ilman sen kummempia taukoja päälle (ei kuitenkaan yhtäaikaa) kunnes vaihdetaan puolustajaa. Tuohon voidaan tehdä jonkinlaisia rajauksia, kuten esimerkiksi, että tekniikat pitäisi (pääsääntöisesti) ottaa niistä kombinaatioista/siitä katasta, mitä ollaan aikaisemmin sillä kerralla treenattu.

[tohtorismies]

Miten te seibukan puolella toteatte harjoittelun/kataamisen tehon/tuloksen? Jonkinlainen koe ponnistus? Dojo fight? Että onko ne kehonkäytön periaatteet sekä tekninen mallinnus mennyt sinne minne pitääkin ja pysyykö ne siellä mukana kun meno kovenee.

Puhun nyt sitten vain meidän salista/treeniporukasta, koska eroja varmaan on paikkakunnittain. Tässä kuitenkin yksi harjoite, jota aina välillä tehdään varsinkin vanhempien treenaajien kesken siten, että vastustaja(t) hyökkää koko ajan kimppuun ja siihen pitää sitten vastata jotenkin. Eli siis, jos on vaikkapa 3 tai 4 tyyppiä yhteensä tuollaisessa "ringissä", yksi on puolustaja ja loput hyökkää ilman sen kummempia taukoja päälle (ei kuitenkaan yhtäaikaa) kunnes vaihdetaan puolustajaa. Tuohon voidaan tehdä jonkinlaisia rajauksia, kuten esimerkiksi, että tekniikat pitäisi (pääsääntöisesti) ottaa niistä kombinaatioista/siitä katasta, mitä ollaan aikaisemmin sillä kerralla treenattu.

Hjuva hjuva, kutkun kontaktilla?

[Kari Aittomäki]

Sitten kun siitä puuttuu vähäkin asennetta, tuhovoimaa, kihonia tai mustelmia.
Tai sitten kun siitä puuttuu suureksi osaa täyskontaktipaukuttelu.
Taikka sitte kun siitä puuttuu kokonaan kata.

Tota termiä pyydän välttämään.
Koska tuolla termillä tietyt treenimetodit on pyrkiny esittäytyyn "kovempana ku karate".
Ripustautumista näkyy yhä. Asenteissa monenlaisissa.

Ja ne kuvat on löydettävissä muutamassa hiukan vanhemmassa kirjassa.
Skannaan jahka ehin.

[Jussi Häkkinen]

Sain ymmärtää että kuuluu kungfu-juttuun, metodi seuraa ikää.
Oisko Itosu napannu jutun kiinanmiehiltä? Hyvä nappaus, etten sanoisi.

"If children were to begin training naturally in military prowess while in elementary school, then they would be well suited for military service. Remember the words attributed to the Duke of Wellington after he defeated Napoleon, “Today's battle was won on the playing fields of our schools”."

Lainaus on Itosun kymmenestä peroaatteesta.

Siitä voi päätellä, että Itosu oli lukenut länsimaista sotahistoriaa ja oletettavasti (myös asemansa perusteella) kohtalaisen hyvin tutustunut joukkokoulutustaitoihin.

Tuohon aikaan Dai Nippon oli aika kovaa nouseva juttu ja ruokki sotilaallista ajattelua kouluissa ja yhteisöissä.

Esitän siis kohtalaisen valistuneen oletuksen sotilasjuuresta.