Okinawalaisen ja muun Karaten erot ja yhtäläisyydet

[TimoS]

Ihan vaan kysyn Timo s kun kiinnostaa, kun eikös okinawan jantterit vetänyt näitä "kendo suoja" matseja ainakin joissakin tyyleissä?.

Kyllä vain. Seibukanin perustaja Zenryo Shimabukuro oli aikanaan yksi tälläinen. Toinen oli Okinawa Kempon Shigeru Nakamura.
Kuitenkin, Joen Nakazatolta on kuulemma kysytty, että minkälaista se sparri oli Kyanin aikaan ja vastaus oli, että sundome. Tämä sinällänsä on aika loogista, Okinawalla ei Kyanin aikaan tainnut hirveästi olla suojavarusteita tarjolla

[Poista käyttäjä 3276]

Sitten kun siitä puuttuu vähäkin asennetta, tuhovoimaa, kihonia tai mustelmia.
Tai sitten kun siitä puuttuu suureksi osaa täyskontaktipaukuttelu.
Taikka sitte kun siitä puuttuu kokonaan kata.

Tota termiä pyydän välttämään.
Koska tuolla termillä tietyt treenimetodit on pyrkiny esittäytyyn "kovempana ku karate".
Ripustautumista näkyy yhä. Asenteissa monenlaisissa.

Oisin sanonu että knockdown mutta hain jotain sateenvarjompaa.
Sanotaan sitte että kuspääkumite.

[TimoS]

Hjuva hjuva, kutkun kontaktilla?

Minä puhun neljää kieltä (suomee ja savvoo, hiljoo ja kovvoo) ja tuo ei ole mitään niistä :p Veikkaan kuitenkin, että kysyit kontaktin määrää ja kyllä ne iskut aika lujaa lähtee, mutta kun ei ole pahemmin suojia ollut (toistaiseksi) käytössä, niin tottakai sitten vastaisku(je)n lujuutta kontrolloidaan. Torjunta on monesti aika tehokas jo itsessään. Vieläkin muistelen Jussin entistä oppilasta, olikohan JKoskinen täällä Potkussa, joka kerran yhdellä leirillä teki muutaman ylätorjunnan minun hyökkäyksiin. Kyseessä ei ollut mikään vapaa harjoite, vaan tehtiin muistaakseni ippon kumitea. Meinas pirulainen mennä tunto minulta käsistä niitten torjuntojen jäljiltä (seikka, josta Jussi aina epäsäännöllisesti minua muistuttaa )

[Jussi Häkkinen]

Hjuva hjuva, kutkun kontaktilla?

Minä puhun neljää kieltä (suomee ja savvoo, hiljoo ja kovvoo) ja tuo ei ole mitään niistä :p Veikkaan kuitenkin, että kysyit kontaktin määrää ja kyllä ne iskut aika lujaa lähtee, mutta kun ei ole pahemmin suojia ollut (toistaiseksi) käytössä, niin tottakai sitten vastaisku(je)n lujuutta kontrolloidaan. Torjunta on monesti aika tehokas jo itsessään. Vieläkin muistelen Jussin entistä oppilasta, olikohan JKoskinen täällä Potkussa, joka kerran yhdellä leirillä teki muutaman ylätorjunnan minun hyökkäyksiin. Kyseessä ei ollut mikään vapaa harjoite, vaan tehtiin muistaakseni ippon kumitea. Meinas pirulainen mennä tunto minulta käsistä niitten torjuntojen jäljiltä (seikka, josta Jussi aina epäsäännöllisesti minua muistuttaa )

No älä nyt. Se oli vain aika herkullinen tilanne kun toinen on veivannut muistaakseni kolmisen kuukautta (tms) ja toinen on toisesta tyylistä vaihtanut mustavyö...ja ilme on sitten sarjaa "mitä ne näille syöttää..."

[Kari Aittomäki]

Tästä on pakko kysyä..
Onko siis Okaraten curriculumissa torjuntojen vastaisku-efekti ikäänkuin metodina?
Juttu jonka hiffaamiseen multa meni vuosia..
Joustatteko vai isketteko vastaan vaiko både-och?

Mä olen katkassu lyövän käden kai 5-6 kertaa, kymmenkunta kertaa olen osunu ohi mutta jäppinen sai het tarpeekseen, kipu riitti. Ja usein siinä tempasussa on ollu senvarta outo jenka jotta olen osunu ohi..

[TimoS]

Tästä on pakko kysyä..
Onko siis Okaraten curriculumissa torjuntojen vastaisku-efekti ikäänkuin metodina?
Juttu jonka hiffaamiseen multa meni vuosia..
Joustatteko vai isketteko vastaan vaiko både-och?

Sekä että, sanoisin. Löytyy torjuntoja, jotka ovat "kovia" tai "pehmeitä", lisäksi on ohjaavia. On myös torjuntoja, jotka jo itsessään ovat hyökkäyksenomaisia (tai jopa hyökkäyksiä, riippuen vihulaisen reaktioista) Ohjaavista esimerkkinä, luultavasti Kari sinullekin tuttu kata Wansu (tai Wanshu, kuten sitä myös näkee kirjoitettavan), josta niitä löytyy. Nuo siis pidemmällä etäisyydellä. Ryysyistä roikuttaessa niillä torjunnoilla on sitten ehkä vähän erilainen funktio, jota en oikein osaa järkevästi selittää, koska en ole asiaa vielä tarpeeksi tutkinut.

[Sisu]

Hehe, hauskoja vertauksia tuli sillävälin.
Kumpi on olutta ja kumpi on viskiä...
Riippuu täytellisesti naattimistarkoitusperistä.
Jos tavoitteena on mukava hyrinä nenässä, molemmat on japaniaa.
Jos tavoitteena on hedonismi, molemmat voi olla okinawwaa.
Jos komboillaan, molemmat on mahdollisia.

Boilermaker karate!

http://en.wikibooks.org/wiki/Bartending ... oilermaker" onclick="window.open(this.href);return false;

[MarkkuT]

(Lopullisen) Totuuden nimissä on kyllä sanottava, ettei me minun mielestä olla koeponnistettu. Mutta kenties vielä.

Kyokushinhaaruksissa on kyllä minusta hieno se vyökoeotteluperinne tuossa ponnistusmielessäkin. Toki jännäkakan määrä lähestyy nollaa sitä mukaa kun vyön väri tummenee, mutta varsinkin kun mukana on tuntemattomia vastuksia, saa alkupään vyökokeissa haistella ja maistella ehkä ihan aitoa pelkoakin. Silleen sopivasti ja ainakin jos sattuu olemaan tämmöinen alimittainen konttorirotta.

Mun mielestä on harmi, ettei tuo booguhomma oikein ole lähtenyt liitoon. Joku linkitti Potkuun Meibukan-lehden tuossa viime viikolla, kiitos siitä. Seibukan-artikkelissa (sivu 27) oli juttua Zenryo Shimabukurosta ja boogusta. Ilmeisesti perustivat liitonkin ottelutoimintaa varten. Ainakin tällä hetkellä ajattelisin, että järkevä kilpailu- ja sparrikuvio pitää homman tietyllä tapaa aitona ja sisäisen nokkimisjärjestyksen luonnollisena. Toki lieveilmiöitä tulee, mutta plussan puolella kuitenkin. Pidätän oikeuden vaihtaa tätä mielipidettä esim. siinä vaiheessa, kun alan poikkeuksetta olla ottajana.

Ehkä tuommoinen tyyleistä erillään toimiva kilpasysteemi voisi olla hyvä? Jospa silloin ei tulisi niin helposti mielleyhtymiä laji/tyyli=ottelumuoto, jotka taas vievät lajia minne vievät. No tuokin juna taisi jo mennä, että turhaa spekulointia sinänsä.

Ja pyydän nyt anteeksi taas tätä provosoitumistani, oishan mun pitäny tunnistaa hazardismi.
Otetaan jokin teema, väittämä, näkökulma jonka varjolla voi heitellä halventavia henkilökohtais-pätemyksiä.

Sitä kun ikäänkuin harhautuu ajattelemaan että tässä jutellais kamppailukontekstissa, ei nettisäädöillä.
Kun ei ole oikeesti tajuttu jotta oikeesti suorituskykyisten mukilointipoikain yhteisöissä kunnioituksen osoittaminen ja Kunnioituksen herättäminen on ainoa tapa tulla toimeen ja jopa kohdistaa voimat.
Hierarkioitten, monenkaltasten, korostaminen kuvaa ihan jotainmuuta juttua.

Tää oli minun mielestä aika hyvin laitettu.

[TimoS]

(Lopullisen) Totuuden nimissä on kyllä sanottava, ettei me minun mielestä olla koeponnistettu. Mutta kenties vielä.

Niin, tässä on tietenkin mielipide-eroja jopa seuran sisällä, kuten huomata saattaa Mikä se olisi sinun mielestä se sopivin koeponnistus? Ottelu?

[Jussi Häkkinen]

Ehkä tuommoinen tyyleistä erillään toimiva kilpasysteemi voisi olla hyvä?

Niitähän on jo useampia, jopa eri sääntökokonaisuuksin.

Sinne vain, jos mieli tekee. Mietin vain - tuota "koeponnistamista" muutamallakin tavalla tehneenä, onko yleiskamppailulajin koeponnistaminen nimenomaan itseään vastaan (johon sitä ei ole primäärisesti suunnattu) oikeastaan millään tavalla "koeponnistamista" vai pelkästään jotain tarvetta oikeuttaa se oma löysä suhtautuminen perustekniikkaan ja kova hinku matsailuun.

Kyllä se sparri silti kataharjoitteluunkin kuuluu. Monissa muodoissaan.

[MarkkuT]

Timo:
Riippuu, mistä roikkuu, eli tietenkin harjoittelijasta. Oleellista olis minun mielestä saada vähän ressihormoneja liikkeelle. Miksei se onnistuisi em. harjoitteellakin jos vain lisättäisiin kierroksia. Kyokushintyylinen kuvio on minusta hyvä, mutta kuten sanottu, ei sekään mikään täydellinen ole ja alkaa varsinkin siellä ylemmillä vöillä mennä jo rutiinilla. Tuo on kuitenkin hitsattu systeemiin, mikä tekee siitä toimivamman. Lajista irralliset "tehkää niin kuin parhaaksi näette" -jutut voivat hyvän opettajan soveltamana olla ihan mahtavia, mutta epävarmemman vetäessä saattavat jäädä kokonaan tekemättä.

Mietin vain - tuota "koeponnistamista" muutamallakin tavalla tehneenä, onko yleiskamppailulajin koeponnistaminen nimenomaan itseään vastaan (johon sitä ei ole primäärisesti suunnattu) oikeastaan millään tavalla "koeponnistamista" vai pelkästään jotain tarvetta oikeuttaa se oma löysä suhtautuminen perustekniikkaan ja kova hinku matsailuun.

Tuo on kyllä ihan hyvä pointti. Ilmiötä vois kutsua vaikka kisaryhmäsyndroomaksi. Sillä sekunnilla kun kisaporukka perustetaan, alkaa urputus perusryhmän treenien sisällöstä. Yleensä niin, että haluttaisiin vain sparrata. Itsekin urputtaneena luulisin, että kyseessä on joku luonnonlaki ja niitä urputtajia pitää vain ymmärtää. Kyllä ne siitä ruotuun palaavat, jos palaavat.


Itsestäni en tällä hetkellä tunnista löysää suhtautumista perustekniikkaan, mutta omaan kyllä kovan hingun sparrailuun, koska se nyt vain on kivaa ja minun mielestä kamppailulajiporukan ryhmädynamiikankin kannalta hyödyllistä: Vähentää pätemistä. Em. syystä tykkään, että kaikki ottavat osaa, kykyjensä rajoissa tietysti.

Lopulta kyse on kai asioiden sopivasta balanssista ja sekin on tottakai joka harjoittelijalla henkilökohtainen. Tyylisuunta/lajikohtainen balanssi onkin sitten todella hankala homma ja olen ihan tyytyväinen, että minun ei tarvitse sellaisia suuntaviivoja olla vetämässä. Miten haetaan tasapaino niin, ettei ajauduta ihan laitimmaiseen marginaaliin, jossa olo on kamppailua olemassaolosta, eikä toisaalta menetetä otetta aitoudesta?

Enpä tiiä. Lämpimiksi ei tarvi nyt näpytellä, niin sanotaan sitten vaikka, että ajankuluksi.

"Sinne vain, jos mieli tekee."
Omalta hiekkalaatikolta lähteminen vaatii aina jonkin verran suurempia cojoneseja (mistä syystä kunnioitan suuresti näitä vaparikisoihin lähteneitä jkd-shällejä). Siksi minusta on hyvä olla tarjolla jokin kisasysteemi, että on jonkinlainen ponnistuslauta normaali- tai keskikokoa pienemmillä cojoneseilla varustetuille. On jo niin pitkä viesti, etten jaksa lähteä lieveilmiöistä ja niiden kontrolloimisesta spekuloimaan/jauhamaan, mutta niitä tietty tulee ja niissä on omat ongelmansa.

[TimoS]

Timo:
Riippuu, mistä roikkuu, eli tietenkin harjoittelijasta. Oleellista olis minun mielestä saada vähän ressihormoneja liikkeelle. Miksei se onnistuisi em. harjoitteellakin jos vain lisättäisiin kierroksia.

No joo, tulee vaan mieleen, että miten paljon voi niitä kierroksia lisätä turvallisesti? Sitten jos on suojat, niin voihan niitä lisätä jonniin verran, mutta nykyään kun ollaan ilman suojia, niin en tiedä. En siis missään nimessä ole eri mieltä, mutta tulipa vaan mieleen.

Siksi minusta on hyvä olla tarjolla jokin kisasysteemi, että on jonkinlainen ponnistuslauta normaali- tai keskikokoa pienemmillä cojoneseilla varustetuille.

Tuollaista kisajärjestelmää ei taideta FSSK:ssa ihan hetikohta nähdä Minä en ole täysin vakuuttunut siitä, onko kilpailu edes hyvä asia (huom! siis nimenomaan kilpailu, ei otteleminen/sparraaminen), koska siihen liittyy minun aivoissani esim. se, että sitten se treenaus painottuu siihen kilpailuun ja siinä menestymiseen, riippuen tietenkin ohjaajankin mieltymyksistä. Myönnän avoimesti, että kyseessä on todennäköisesti ns. aivovaurio omalta kohdaltani, mutta siltä se minun silmissäni näytti vanhassa seurassani. Varsinkin vapaavuoroilla kavereitten treenaaminen painottui nimenomaan siihen otteluun, muulla ei tuntunut olevan väliä.

[MarkkuT]

Jep. Koeponnistus ei minusta oikein ole koeponnistus ilman vaaran tunnetta. Ja kun nahka alkaa olla tarpeeksi paksu, ei vaaran tunnetta oikein ole ilman oikeaa vaaraa. Tämä liittyykin siihen marginaalikituutus vs. elinvoimainen organisaatio -tasapainon hakemiseen. Voisin kuvitella, ettei Combat karaten "ovelle ja vapaaotteluun koeponnistamaan" ihan pilvin pimein harjoittelijoita houkuttele.


Ja joo olen ainakin yrittänyt pysytellä yleisellä tasolla. En siis luettele tässä Zenpolle ohjeita, mitä pitäis Pyhään Taistelutaitoon lisätä.

Lähinnä heittelen hajatuksia, mitä on viime aikoina mielessä pyörinyt karaten ja karatevaikutteisen japanilaisen modernin kamppailulajin reenauksen suhteen. Täydellistä systeemiä ei tietenkään ole olemassakaan, kun omatkin painotukset ja mieltymykset elävät jatkuvasti.

[DeusVult]

No joo, tulee vaan mieleen, että miten paljon voi niitä kierroksia lisätä turvallisesti? Sitten jos on suojat, niin voihan niitä lisätä jonniin verran, mutta nykyään kun ollaan ilman suojia, niin en tiedä. En siis missään nimessä ole eri mieltä, mutta tulipa vaan mieleen.

Kierroksia voi todistettevasti lisätä aika paljonkin, ennen kuin turvallisuus oleellisesti heikkenee. Vaparihanskat käteen ja hammassyndit suuhun ja avot. Kyse on lähinnä jengin ennakkoasenteista: ei kovinkaan kauan sitten vielä sai lukea esimerkiksi asesparriin liittyen sellaisia tokaisuja (täältä ja muualta) että "Eihän niillä nyt herrajumala voi mitään sparria ottaa!! Siinähän lähtee henki!!" Nyt itsekin useita kertoja eri näköisillä ja kokoisilla teräsmiekoilla täydellä nopeudella matsanneena voin kertoa että ei lähde henki, eikä tule edes pahoja luokkaantumisia.

[Jussi Häkkinen]

No joo, tulee vaan mieleen, että miten paljon voi niitä kierroksia lisätä turvallisesti? Sitten jos on suojat, niin voihan niitä lisätä jonniin verran, mutta nykyään kun ollaan ilman suojia, niin en tiedä. En siis missään nimessä ole eri mieltä, mutta tulipa vaan mieleen.

Kierroksia voi todistettevasti lisätä aika paljonkin, ennen kuin turvallisuus oleellisesti heikkenee. Vaparihanskat käteen ja hammassyndit suuhun ja avot.

Tämä on tuttu ja kokeiltu tapa. OK, "sukkamallin" säärisuojilla ajoittain buustattuna. Eikä siinä mitään, ihan hyvä treenimuoto ja kolisee ihan nätisti - ja tuo näkemystä samaan tapaan harjoitelleen kanssa ottelemisesta. Hyödyksi myös tehtäväsparrissa.

Sinällään mielenkiintoisesti en näe tuota kuitenkaan jatkuvana välttämättömyytenä vaan ns. ajoittainen dippailu tuonne puolelle pitää kyllä saman asenteen päällä ihan muissakin harjoitteissa.

On sitten niitä vähän vähemmänkin turvallisia testitapoja. Kovasti jänniä. Kovasti tyhmiä. Ja aina tuntuvat välttämättömiltä käynnistyessään..