Lasse Candé kirjoitti: Sen verran kiltisti oli kysytty että menköön. Mä olen treenannut 20 vuotta alkaen 1991 alussa. Wadoa 7 vuotta alkaen 2004 alussa. Vähemmän aktiivista aikaa on ollut kun intti alkoi ja siitä 2,5 vuotta eteenpäin kesä 2001 - 2004 alku sekä kun jalkani katkesi 2004 lopusta vuoden 2005 puoleen väliin. Ensimmäisellä tauolla kuitenkin treenasin peruslyöntejä ja potkuja. Toisella treenasin mitä pystyin, eli lisääntyvästi. Toisella tauolla tulikin sitten enemmän luettua lajeista ja hankittua kattava videosetti. Jalkapallo oli mukana kuvioissa karaten kanssa samanaikaisesti 15v. Viime vuodet tullut treenattua vähemmän. Paras treeniaika karaten suhteen on ollut about 2006-2007, mutta samaan tahtiin kun treenimäärät ovat laskeneet on leireilyaktiivisuus lisääntynyt ja käyn nykyään noin 10:llä leirillä vuodessa, joista suurin osa on Wadoleirejä. Näistä noin puolet on maailman tasolla tunnettujen vetäjien vetämiä. Ehdin käydä kolme kertaa Ruotsissa viikon mittaisella erittäin intensiivisellä Wadoleirillä, millä käytiin tyyli about läpi joka kerta. Huippuvetäjien leireistä teen yleensä muistiinpanot.
Kun aloitin Wadon olen ollut innoissani ihan uudella tavalla treenaamisesta. Meillä oli seurassa myös tunnettu ja hyvä vetäjä, joten minulla on ollut tuuri saada alusta alkaen oikeaa oppia, mikä on myöhemmin "varmennettu" myös muualla. Eikä pelkästään oikeaa vaan "valmennuksellisesti" hyvin toteutettua, eikä toisaalta ihmekään. Nyt tyyli on vaihtunut.
Jos nyt tästä OT:stä siirtyisi asiaan. Eli Wado on mulle parhaaksikokemani juttu tällä hetkellä. Jos tämä vaihtuu tai laajenee niin en pistä pahakseni. Nyt mennään tällä vielä varmaan vuosia ja tuntuu syvenevän. Wado on erittäin hyvä ja hyvin rakennettu tyyli, kunhan löytää hyvän opettajan joka on hyvä nimenomaan Wadossa, jota on oppinut hyvältä Wado-opettajalta tai useammalta. Oikeastaan Wado on varmaan paras. Mutta Wado ei ole perinteistä karatea jos katojen alkuperäistä sisältöä pidetään määrittävänä tekijänä. Tuon asian olen jo riittävän hyvin selittänyt. Minulle Wado on paljon parempi kuin Okinawalainen karate. He ajoittavat kaiken "väärin" lantionvatkauksineen. Silti heidän karate on perinteistä mutta Wado ei ole. Täytyy ymmärtää että oma kritiikkini okinawalaista karatea kohtaan on täysin subjektiivista ja olen siis väärässä. Kun on ajanut päähän että niinsanotusti Wado on "sente" on jo liian syvällä tyylissä vaihtaakseen dynamiikkaa, siitäkin huolimatta että myös karate näyttäisi hyvällä tekemisellä olevan omalla tavallaan sente. Mutta tapa on ajoitukseltaan eri. Jos taas tyylin sisältö olisi sama kuin okinawalaisten, paras teho tulisi juurikin heidän dynamiikallaan ja ajoitus-ajattelulla. Saattaisin olla yhtä onnellinen jos olisin päätynyt Seibukaniin 2004. Heillä on hemmetin hyvä treenimetodiikka perusharjoitteluineen kaikkineen. Perusharjoittelumuodot ovat tehokkaat ja simppelit. Karatevoima kehittyy tehokkaasti niillä, kunhan takoo. Varmasti sisältökin välittyy mutta siitä en voi sanoa mitään mun puolen kymmenen treenisession kokemuksella, paitsi yhden joka oli räätälöity teemapäivä. Yksi heikäläinen oli Wadoleirillä ja veti siinä mun vieressä hemmetin hyvällä Wadotekniikalla. Parilla toistolla sai tekotavan muokattua ja tekniikka oli kovaa luokkaa. Avoin mieli avaa ovia. Olen myös nähnyt ja kuullut kuinka enemmän shuritetyyppisen voimantuoton oppineet eivät ole muuttaneet Wadotreeneissä tekotapaansa ja silloin missaa kyllä koko jutun. Sama pätee varmasti myös toiseen suuntaan.
Minä uskon että sinä Kari tunnistat jutun perinteisessä karatessa jopa melko pitkälle, mutta tästä osa johtuu varmasti aktiivisesta ristiintreenaamisesta ja pitkäaikaisesta koko karatekentän tutkimisesta. Kukaan ei kiistä sitä että samojen asioiden oppimiseen on useita teitä, mutta perinteisessä karatessa pitäydytään siinä sisällössä ja sen soveltamisen tutkimisessa. Kyse on siitä kuinka tuohon osaamiseen voidaan tarjoilla raamit. Tehokkuudessa taas kyse ei ole tuosta. Siinä se osaaminen on se juttu. Hupaisaa että vieläkin välillä näyttäisi olevan ajattelua että jos on raamit, ei tule osaamista ja jos ei ole raameja, tulee osaamista.
Odottaisin vielä vastausta kysymykseen, mistä olet mun kanssa siinä yhdessä postauksessa eri mieltä? Olisi hyvä jos me päästäisiin tässä perinteisyyskeskustelussa vähän eteenpäinkin välillä. Minun postaukseni ovat nimenomaan heille osoitettu jotka niputtavat enemmän ja erottelevat vähemmän. Olen nähnyt paljon vaivaa ja yrittänyt muotoilla kiltin neutraalisti, joten olisi kiva jos ketjussa kerrottaisiin missä menee pieleen tai mistä pitää vielä puhua. Vaikeneminen kuoliaaksi sopii kieroon politiikkaan, mutta ei siihen jos me halutaan oppia täällä yhdessä. Ei tässä pidä olla kyse siitä että halutaan ajaa jokin agenda läpi tai välttää konsensuksen saavuttaminen. Minulle sopisi niin hyvin jos tämän ketjun jälkeen ajattelisin asioista eri tavalla, koska se tarkoittaisi vain väistämättä viisastumista.
