Etsitkö kamppailuharrastusta? Aloita suoraan tästä uusi aihe valmiiden kysymysten kanssa ja odota, kun konkarit vastaavat sinulle.
✋:. Meistä on hienoa, kun selailet Potkun, Pohjoismaiden suurimman kamppailulajiyhteisön keskusteluja. Toivottavasti löydät mielenkiintoisia keskusteluja ja otat reippaasti osaa niihin. Samassa voisit sallia Ad Block -ohjelmasi näyttää mainoksia Potkun sivuilla, jotta voimme jatkossakin ylläpitää näitä keskusteluja. Voit myös liittyä etupotkijaksi, jolloin yksi etusi on mainokseton Potku. Kiitos kun ymmärrät. 🙇♂️
Täältä kun löytyy aika paljon judoexperttejä, niin tällään tällaisen kysymyksen teitin kiusaksi
Eli, kun itseäni kiinnostaa kilpaileminen tavattomasti ja olen katsellut judoa lähinnä sillä silmällä. Kysymykseni kuuluukin: Mitä judosta saa irti jos aloittaa tälleen vähän päälle kakskybäsenä lajin. Eli onko judo vähän niinkuin jääkiekko että jos ei aloita 10 vuotiaana niin ei ole mitään saumaa enää mihinkään kilpailutoimintaan jne.? Kun katselin judoseurojen sivuja niin harjoitusajoissa oli aina junioriryhmille ties kuinka monet harjoitukset viikossa, mutta aikuisille ei juuri mitään. Ymmärrän toki, että kansalliselle huipulle ei saumoja ole vanhempana aloittaneille.
No tuosta nyt ei saa mitään selvää, mutta syytän siitä kellonaikaa, kysymys lyhykäisyydessään: Mitä judo tarjoaa vähän vanhempana aloittaville?
-I thought you were cool.
-I am. And you know what makes me cool? The fact that your opinion means less than squat to me.
bodyguard kirjoitti:
Täältä kun löytyy aika paljon judoexperttejä, niin tällään tällaisen kysymyksen teitin kiusaksi
Eli, kun itseäni kiinnostaa kilpaileminen tavattomasti ja olen katsellut judoa lähinnä sillä silmällä. Kysymykseni kuuluukin: Mitä judosta saa irti jos aloittaa tälleen vähän päälle kakskybäsenä lajin. Eli onko judo vähän niinkuin jääkiekko että jos ei aloita 10 vuotiaana niin ei ole mitään saumaa enää mihinkään kilpailutoimintaan jne.? Kun katselin judoseurojen sivuja niin harjoitusajoissa oli aina junioriryhmille ties kuinka monet harjoitukset viikossa, mutta aikuisille ei juuri mitään. Ymmärrän toki, että kansalliselle huipulle ei saumoja ole vanhempana aloittaneille.
No tuosta nyt ei saa mitään selvää, mutta syytän siitä kellonaikaa, kysymys lyhykäisyydessään: Mitä judo tarjoaa vähän vanhempana aloittaville?
Eihän tuo ole vielä vanhaikä
Tuossa iässä oppii vielä aivan hyvin, että voi kilpailla. Kilpailuja kun on muillekkin kuin huipuille. Aloittamisesta siihen, että kannattaa kilpailla menee noin vuosi. Tai jos on rohkea niin 1/2 vuotta. Oppimisnopeus sitten riippuu millaista liikunnallista taustaa on ennestään. Jos olet vaikkapa esimerkiksi SM tason telinevoimistelija, niin opit vuodessa enempi kuin normaali jamppa kolmessa
Syy sihen että valtaosa harkoista on junnuille on yksinkertainen: Liki kaikki uudet tulijat ovat junnuja, joka tapauksessa. Silloin kun itse aloitin judon -76 oli meillä alaikäraja 10 vuotta. Nykyään uudet aloittajat ovat 99%:sti alle tuon, yleensä 7-10 vuotiaita. Aikuisille ei kannata kursseja järjestää. Jos uusia "vanhuksia" haluaa mukaan ei ole oikein muuta mahdollisuutta kuin tulla sinne normaaleihin aikuisten harkkoihin ja siellä joku sitten opastelee. Toki näin ei ole kaikissa seuroissa mutta ainakaan meidän seurassa ei aikuisille alkeiskurssia voi/kannata järjestää.
Esimerkkinä. Järjestimme alkeiskurssin 3 vuotta takaperin 7-10 vuotiaille ja jouduimme jakamaan ryhmän kahtia kun sali ei riittänyt (noin 60 aloittajaa). Seuraava vuonna tipumme mainostuksen minimiin ja saimme haluamamme 30 aloittajaa. viime syksynä laitoimme alaikärajaksi 13 vuotta ja osanottajia oli kuusi
Itsekin olen joskus satunnaisesti ja melkein jatkuvasti haaveillut judon aloittamisesta. Kilpailemaan ei oikeastaan ole hinku. Kun ikääkin on jo 35 v. ja judolla on maine kohtullisen loukkaantumisherkkänä lajina niin kuinkahan on, telooko siellä itsensä ihan heti ja kuinka pahasti?
In my heart, in my mind, in my soul
lalalaalaa lalalaalaa lalalaa
Tuossa iässä oppii vielä aivan hyvin, että voi kilpailla. Kilpailuja kun on muillekkin kuin huipuille.
Tämä oli positiivinen tieto. Itse kun aloitin jääkiekkoa, olisinkohan ollut 14-15 niin kaiiki seurassa katseli tyyliin että "meinaako toi noin vanhana aloittaa". Ja joukkue ei ollut todellakaan mikään menestynyt. Tuo judokin kun tuntuu kovasti olevan junnuhommaan keskittynyt
-I thought you were cool.
-I am. And you know what makes me cool? The fact that your opinion means less than squat to me.
Itse aloitin judon jotain 12-13-vuotiaana ja kun kyseessä oli uuden seuran ensimmäinen alkeiskurssi niin junnut treenasivat samoissa treeneissä aikuisten kanssa. En muista, että niistä kuntoilumielellä reenanneista vanhemmista jarruista olisi kovinkaan moni loukkaantunut. Taitaa se loukkaantumisherkkyys olla enemmän siellä kilpajudon puolella. Sitä tuli aina ihmeteltyä, että miten niillä kestää niin kauan nousta ylös heiton jälkeen. Nyt reilu 10 vuotta ja 15 kiloa myöhemmin en ihmettele enää.
bodyguard kirjoitti:
No tuosta nyt ei saa mitään selvää, mutta syytän siitä kellonaikaa, kysymys lyhykäisyydessään: Mitä judo tarjoaa vähän vanhempana aloittaville?
Kuten PetriP tuossa jo kirjoitti kisoja on monenlaisia ja osaalistuminen on ehkä jopa vanhemmalla iällä mukavampaa, kun se voittaminen ei ehkä ole henki ja elämä.
Kilpaileminen on muutenkin tekniikoiden testaamista varten, judossa on paljon muutakin sisältöä. Lajin fyysisyys on eritysesti kannustanut vanhempia harrastajia, judo on erittäin tehokas kaljamahan kutistaja.
Luokkaantumisista oman kokemuksen mukaan ovat sormet ja varpaat riskialtiimpia ja myös jonkinverran polvivaivoja löytyy raakeilta. Polvivammat saattava kyllän myös tulla tilanteissa joissa pitää valita polven ja häviön välillä, joten sekin vaara pienenee kun osaa ottaa tarvittaessa rennommin.
Kimura No Mae Ni Kimura Nashi. Kimura No Ato Ni Kimura Nashi.
"Yeah, it's my life. But at least it's half over." - Al Bundy
Kaverilla meni judossa korppilisäke-solisluunivel, eli hartian puoleinen reuna solisluusta nousahtaa ylös nivelsiteen katketessa, kun tuli huonosti alas heitosta...
bob kirjoitti:
Luokkaantumisista oman kokemuksen mukaan ovat sormet ja varpaat riskialtiimpia ja myös jonkinverran polvivaivoja löytyy raakeilta. Polvivammat saattava kyllän myös tulla tilanteissa joissa pitää valita polven ja häviön välillä, joten sekin vaara pienenee kun osaa ottaa tarvittaessa rennommin.
Sormet ja varpaat kyllä ymmärtää, mutta minkälaisissa tilanteissa saattaa polvet kärsiä? (Että osais ehkä joskus välttää...) Itselläkin 30+ käynyt mielessä vielä judon aloitus, kun ei oikein oo grappling taitoja.
Polvet on kyllä lujilla pystylajeissakin, esim. sivupotku tukijalkaan tms...
pasunod kirjoitti:
Sormet ja varpaat kyllä ymmärtää, mutta minkälaisissa tilanteissa saattaa polvet kärsiä? (Että osais ehkä joskus välttää...) Itselläkin 30+ käynyt mielessä vielä judon aloitus, kun ei oikein oo grappling taitoja.
Polvet on kyllä lujilla pystylajeissakin, esim. sivupotku tukijalkaan tms...
Mulla revähti polven sivuside viime BJJ kisoissa pyyhkäisystä (tekijänä judoka). Lisäksi polvet kolahtelee yhteen jos laskeutuu huonosti.
Mä luulen, että noissa nostoissa yms. (ja varmaan lonkka- ja käsivarsiheitoissakin) ongelmat johtuvat nimenomaan siitä, että ne tehdään ottelu- tai randoritilanteessa epämääräisesti eli "väärin". Kaverin paino on kyydissä ja omat jalat on ponnistaessa miten sattuu.
MarkkuT kirjoitti:
Mä luulen, että noissa nostoissa yms. (ja varmaan lonkka- ja käsivarsiheitoissakin) ongelmat johtuvat nimenomaan siitä, että ne tehdään ottelu- tai randoritilanteessa epämääräisesti eli "väärin". Kaverin paino on kyydissä ja omat jalat on ponnistaessa miten sattuu.
Oma kokemukseni loukkaantumisista on pitkälle se että kilpailija ei anna periksi vään välttää esim heitetyksi tulemista liian pitkään ja tulee useasti heitosta mattoon väärässä asennossa ja loukkaantuminen tapahtuu silloin.
Ei se vika läheskään ain aheittäjässä ole. Joskus kannattaisi antaa periksi ajoissa, mutta ymmärräppä se
Aloitin judon kuntoilumielessä lähellä 40 v ja kunto on noussut huimasti varsinkin siellä missä pitää eli keskivartalossa. Minun pelkäämät kuperkeikat ja käsilläseisonnat ja muut onnistuu nyt hyvin tän mahan kanssa Ensimmäinen oikea loukkaantuminen sattui virheellisellä tekniikalla ilman mahdollisuutta ukemiin ja olkapää rikki. Tekijälle oli helppo kertoa tehty virhe ja kaikki muutkin ymmärsi. Todella harvoin sattuu tällaisia aikuisten parissa. sormiin, varsinkin peukalo,
pasunod kirjoitti:
Kaverilla meni judossa korppilisäke-solisluunivel, eli hartian puoleinen reuna solisluusta nousahtaa ylös nivelsiteen katketessa, kun tuli huonosti alas heitosta...
bob kirjoitti:
Luokkaantumisista oman kokemuksen mukaan ovat sormet ja varpaat riskialtiimpia ja myös jonkinverran polvivaivoja löytyy raakeilta. Polvivammat saattava kyllän myös tulla tilanteissa joissa pitää valita polven ja häviön välillä, joten sekin vaara pienenee kun osaa ottaa tarvittaessa rennommin.
Sormet ja varpaat kyllä ymmärtää, mutta minkälaisissa tilanteissa saattaa polvet kärsiä? (Että osais ehkä joskus välttää...) Itselläkin 30+ käynyt mielessä vielä judon aloitus, kun ei oikein oo grappling taitoja.
Polvet on kyllä lujilla pystylajeissakin, esim. sivupotku tukijalkaan tms...
Pahimmat polvivammat syntyy kun randorissa/matsissa jalat on vähän "solmussa". Eli toinen yrittää vaikka sisäpuolista pyyhkäisyä/niittoa (o-Uchi-gari) ja toinen lähtee viemään vastaheitolla sivulle ja molemmat käyttää voimaa tilanteen ratkaisuun. Eli ratkaisu on: anna sen toisen heittää. Pahimmat onnettomuudet tulee kun ottaa puolustuksen liian tosissaan. Edustusvalmennettavan pitää ottaa se tosissaan, mutta me tavikset voidaan treenata sitä kaatumista.
