Judon aloittaminen vanhemmalla iällä voi aluksi tuntua hurjalta ajatukselta juuri heittojen ja kovan kontaktin vuoksi. Itse muistan kun olin katsomassa 1. harjoutuksia niin mietin useampaan otteeseen, että olikohan tämä sittenkään hyvä ajatus kun kaverit repivät toisiaan puvuista ja ähisivät matossa.
Päätin kuitenkin kaikesta epävarmuudesta huolimatta lähteä lajiin mukaan n. 2 vuotta sitten 23 vuotiaana. Omat lajitaustat eivät juurikaan judoa tukeneet (pingis, koripallo ja kunto- ja potkunyrkkeily) - en ollut tehnyt kuperkeikkoja useampaan vuoteen, käsilläseisonnoista puhumattakaan... Kärsivällisyyttä se vaati, ja sitä että antaa itselleen aikaa kehittyä ja oppia rauhassa tekniikoita. Sekä omaa kehoa tulee jatkuvasti kuunnella juuri haastavampien liikkeiden kanssa.
Lajia harrastaessa oli mukava ajan kuluessa huomata, että kehon hallinta ja myös voimapuoli kehittyivät. Vaikka olin aikaisemmin harjoitellut kamppailulajeja sekä käynyt salilla jonkin verran, niin tässä lajissa tarvittava voima oli aivan erilaista. Mattoväänöissä tarvittiin hyvää kestävyyttä ja taitoa myös osata olla rento ja nopea.
Itse en judossa ole todellakaan hyvä, mutta pidän lajin monipuolisuudesta, kovasta kontaktista, mutta silti tietynlaisesta kurinalaisuudesta. Se on myös todellaista vastapainoa työssä kohtaamaan jatkuvaan meteliin (yläasteikäisten liikuntatunnit sekä spinningit ja jumpat). Suosittelen lämpimästi ainkin lajin kokeilemista