Voit luoda tilin myös sosiaalisen median tunnuksillasi. Klikkaa alta. :)

Kuva

Viimeisin katsomasi elokuva

Pannu aina kuumana ja pöydissä tilaa. Keskustelua kamppailulajien ulkopuolelta.

Ylipotkijat: Totte, JanneM, Tyttö, Point

Vastaa
Kari Aittomäki
päähänpotkija
Viestit tässä aiheessa: 1088
Viestit: 12851
Lauteille: Helmikuu 2006
Paikkakunta: Kokkola
Tykännyt: 61 kertaa
Tykätty: 268 kertaa
Kuukauden kynäilijä

Viimeisin katsomasi elokuva

#9541

Viesti Kari Aittomäki » loka 12, 2019, 03.05

Yritin katsoa tänään ton Warcraftin mutta nukahdin.
Ehkä en menettänyt valtavasti sittenkään. Aika repaleisen oloista oli se eka kolme varttia.

Eilen kattosin tuon legendaarisessa maineessa olevan Long Good Friday'n. Pitkä pitkäperjantai.
On brittikrimijutuissa sellanen lujanapidetty ja paljonlainattu, vuodelta 1979/80.
Thatcherismia, nousevaa grynderismiä, krimijengien rapautumista ja IRAn ylivoimaa.

Viehättävä katselukokema. Pääosassa Bob Hoskins lataa Eastendiä siten ettei edes Tom Hardy myöhemmissä pysty samaan.
Hän ON krimikenraali, demonisen energinen ja miltei tarpeeksi fiksu siirtyäkseen eteenpäin.
Muistaakseni toinen Krayn veljeksistä lähetti näyttelijälle kiven sisästä jotain kannustetta esityksestään.
Mutta Hoskins on oikeesti Itälontoon sällejä.

Muutenkin leffassa oli mukavasti tuttuja naamoja paljon nuorempina, Helen Mirren on valtavan tyylikäs toimija aikaansa edellä, Pierce Brosnan on nuori komia irkku tappavana hin'tinä ja Lockstockista tuttu Hatchet Harry eli P.H. Moriarty jytisee hyvässä sivuosassa.
Kohtaukset jaksaa ja jenkkimafiosot on liukkaankovia.
Lontoo näyttää siltä miltä näytti, erityinen nautinta oli pongata uudenpien brittikrimileffojen kunnianosoitusten lähteitä.

Tarina nyt ei ole kummonen, aikaansa sidotusti leffan täytyy kuvata krimiveikon sortumaa ja tappiota.
Joka onkin aika hieno kohtaus, tiettävästi vain Hoskinsin taitoon nojaava.
Hän on siis perkeleenmoinen, parempi kuin James Cagney, miltei.

Hyvä leffa.
Liian hidas silti, nykyväijyjälle.


Jani Rantalainen
ilmaanpotkija
Viestit tässä aiheessa: 6
Viestit: 24
Lauteille: Heinäkuu 2019
Etulaji: Karate
Sivulajit: Jujutsu, Kenjutsu, Escrima.
Takalajit: Aikido
Tykännyt: 4 kertaa
Tykätty: 1 kerran

Viimeisin katsomasi elokuva

#9542

Viesti Jani Rantalainen » loka 12, 2019, 04.50

Long Good Friday on kyllä klassikko.

Kari Aittomäki
päähänpotkija
Viestit tässä aiheessa: 1088
Viestit: 12851
Lauteille: Helmikuu 2006
Paikkakunta: Kokkola
Tykännyt: 61 kertaa
Tykätty: 268 kertaa
Kuukauden kynäilijä

Viimeisin katsomasi elokuva

#9543

Viesti Kari Aittomäki » loka 13, 2019, 01.41

Väänsin läpi Schindlerin listan ja olipas se menettänyt tehojaan.
Pitkä ja -veteinen, ylipahat sakemannit ja ylipyhät juutalaiset, se kusettava kaupanteko ja omanvoiton hakukin on vaan hellyttävää ja kuuluu asiaan.
Liam tekee parhaansa eli ylinäyttelee paikoin pahasti ja Ben Kingsley on Ikiaikain Viisausmies, edes hänen taituruutensa ei riitä manerismien puudutukselle.

Mutta on siinä taikaa yhä, aivan tajuttoman järkyttäviä kuvia ja tapahtumia ja perkeleellinen tuotantohan hän on.
Silloin aikanaan tuon katso teatterissa helposti ja ulostullessa se ihana sekavuustila jatku hyvän tunnin.
Mutta aika jyrtää kaiken.

ka1
kylkeenpotkija
Viestit tässä aiheessa: 136
Viestit: 2121
Lauteille: Maaliskuu 2005
Tykännyt: 5 kertaa
Tykätty: 61 kertaa

Viimeisin katsomasi elokuva

#9544

Viesti ka1 » loka 14, 2019, 20.38

Katsoin Ad Astran uudemman kerran ja olin yhä vaikuttunut. Se on taival seka sisä- että ulkoavaruuteen, kiehtova ensisekunnistaan lähtien; jo introteksti esillepanoineen vakuuttaa.

THE NEAR FUTURE.

A TIME OF BOTH HOPE AND CONFLICT.

HUMANITY LOOKS TO THE STARS FOR INTELLIGENT LIFE AND
THE PROMISE OF PROGRESS.


Kerronan keinot ovat heti moninaiset ja tyyli tyylikästä. Kuva, kertojaääni ja musiikki muodostavat vahvan virran, jonka vietäväksi antautua.

"A film is - or should be - more like music than like fiction. It should be a progression of moods and feelings. The theme, what's behind the emotion, the meaning, all that comes later." -Stanley Kubrick

Tarinan kokija ja introspektinen kertoja on Pittin esittämä sulkeutunut astronautti, joka saa tehtäväkseen etsiä aurinkokunnan laitamailta kuolleeksi luulemansa, Tommy Lee Jonesin esittämän isänsä. Tämä avaruustutkimuksen pioneeri uhkaa mahdollisesti koko sivilisaatiota.

Elokuva rakentaa klassikkojen varaan, muttei jää pastissiksi. Samalla tavalla lähteensä tiedostavan, hallitun hienon genre-elokuvan olen nähnyt viimeksi viitisen vuotta sitten: A Most Violent Year.

Tieteellisessä realismissa ei aivan pitäydytä, mutta scifi-maailmanrakennus sisältää kiinnostavaa havainnointia. Esimerkiksi valtiottomassa kuussa vallitsee pysyvä konfliktitila isompien ja pienempien toimijoiden taistellessa luonnonvaroista, turva-alueiden ollessa kaupallisia helvettejä.

"All the hopes we ever had for space travel, covered up by drink stands and t-shirt vendors. Just a re-creation of what we're running from on Earth. We are world eaters."

Ad Astra ei pröystäile kuvillaan, mutta tiettyä eleganssia niissä on. Mise-en-scene on ylimääräisestä riisuttu. Visuaalinen ilme kehittyy avaruusmatkan edetessä kohti unenomaisempaa. Kuvaaja Hoyte Van Hoytema kuvasi myös Nolanin Interstellarin, johon tämä elokuva saattaa joitain mielleyhtymiä herättää. Vaikka Nolan-fani olenkin, niin Interstellar, kuten hänen elokuvansa yleensäkin, on hieman yksioikoinen ja lapsekas. Ad Astra maistuu kypsältä. Huippukohdat kouraisevat syvältä.

Pittin sisäänpäin kääntynyt, hillitty roolityö lukeutuu hänen uransa parhaimpiin. Oscar olisi ollut mahdollinen ilman Joaquin Phoenixin Jokeria (jota en ole nähnyt). Pääasiassa videoviestien välityksellä nähtävä Tommy Lee Jones on väkevä päätepisteessä odottelevana kurtzina.

Elokuva käsittelee spesifiä isä-poika-suhdetta, mutta sen kautta laajemminkin ihmisten välistä yhteyttä tai yhteyden puutetta. Kuten hyvään käsikirjoitukseen kuuluu, tematiikka aukeaa luontevasti juonitason välityksellä. Kosmisessa tyhjiössä kohtaa vain itsensä, ja elämän etsinnän tulema on "We've all we got."

Tämä on silti suurin kritiikinkin paikka. Suhtautuminen ihmisen pyrkimyksiin kartoittaa tuntematonta vaikuttaa hieman pessimistiseltä. Lie totta, että lopulta läheisten katseesta mitataan asioiden merkitys ja arvo, mutta... samoin ihmisyyteen kuuluu tähtiin kurottaminen.

Joka tapauksessa Ad Astra on tänä tv-sarjojen aikakautena osoitus siitä miksi Elokuva on edelleen kuningaslaji. Muoto ja sisältö kättelevät koherentissa, alusta loppuun hiotussa elämyksessä.
Potkulaiset jotka tykkäävät kirjoittajan ka1 viestistä:
Atticora


Vastaa

Lauteilla

Potkulaisia lukemassa tätä aluetta: Kari Aittomäki ja 20 kurkkijaa