Viimeisin katsomasi elokuva

[AlexMachine]

Alien on juu yks tärkeimpiä leffoja sitte Nummisuutarien.
Ripleyn hahmo on kuolematon, kuten myös niitten muitten. Tarina on fantastinen ja suljetun tilan kauhu on aivan hirveä.
Se tähtiensodan lanseeraama "secondhand"-ote on tikissään, avaruuslaiva on kuin ruosteinen ja vanha kauppalaiva.
Duunareilla lastattu.
Millähän se näyttelijäporukka on saatu noin koville kierroksille?

Vastaus: Ridley Scott. Kuuluisa ruokapöytäkohtaus kuvattiin useassa otossa. Ensin Kane makasi pöydällä kiemurrelleen tuskassa ja näyttelijöille ei ollut kerrottu mitä tapahtuu. Tämä näkyy hyvin kasvoilta epävarmuutena. Sitten paidan alla ollut veripussi ja hydrauliikka laukaisitiin. Veri levisi paidalle mutta alien ei tullut läpi kuten oli haluttu. Näyttelijät poistettiin, kuvauspaikka kuvattiin polaroideilla tarkasti. Pöytään leikattiin aukko ja Kanen keskiruumis oli pöydän alapuolella tuettuna (vähän kuin vanhassa taikurien ihmisen sahaustempussa). Rintakehän kohdalle oli tehty keinotekoinen rintakehä jossa isompi hydraulipumppu ja alien kiinni siinä.

Näyttelijät sisään epävarmoina ja homma jatkui. LIsää verta ja paita kohoaa, alien ei vieläkään tule läpi. Näyttelijät pois ja paitaa ohennettiin.
Uusi otto, alien tulee läpi ja verta valuu... No näyttelijät antoivat hyvää materiaalia ja olivat nähneet baby alienin, joka ei ollutkaan niin pelottava.
Näyttelijät ulos, Scott ei ollut tyytyväinen, vaan lähetti assarin hakemaan lisää verta, mutta myös sian maksan ja keuhkoja teurastajalta.
NÄyttelijät sisään, jatketaan kuvausta kun näyttelijät kerääntyneet huolestuneena Kanen ympärille. Pumppu päälle, verta ja sisäelimiä näyttelijöiden päälle... Voila!








Lisäksi niissä pimeissä käytäväkuvissa, Scott ei kertonut näyttelijöille mitä tapahtuu, tai että missä alien on.
Alienin yläruumis oli pyörillä varustetun tason päällä, jonka avustajat sitten työnsivät esiin yllättäen kun näyttelijä oli kohdalla, aidon säikähdyksen taltioimiseksi.


Katsoin uudelleen Das Boot, koska vaimo ei ollut nähnyt. Tämä oli se alkup. teatteriversio. Olin vähän pettynyt. Tässä tapauksessa directors cut oli aivan ylivoimainen. Ei tuo alkup. huono missään nimessä ollut, mutta pidemmässä versiossa oli vain niin paljon enemmän syvyyttä sekä jollain tapaa myös sitä jännitystä. SIlti 4 tähteä.

[Kari Aittomäki]

Kiitoksia.

Kattelin tuossa viimeisen samurain, taas kerran.

Se on onnistunut leffatarina johon se satuestetiikka ja -hahmotus sopii ku pikkusormi korvaan.
Ohjaaja Edward Zwick on usein hiukan kökkö mutta onnistuessaan erittäin nautittava tarinankertoja.

Ja tässä projektissa maali saavutetaan, rahaa on polteltu ja joka taala näkyy. Puvut ja maisemat ja tarina ja henkilöt pelittävät, elokuvallinen kerrontakin on just sopivan kliseistä/esteettistä karkkijapania.
Tom Cruise on tymäkässä vedossa eikä pelkää näyttää karulta tavattoman esteettisten japanilaisten rinnalla.
Hän liikkuu ja elää hyvin eikä se tosissaan olo näytä feikiltä vaan toimii hienosti, etenkin treeniosioissa. Kun Juttu löytyy.

Joka tekeekin leffasta nautittavan, se kontaktipinta jonka jokainen potkulainen kai omakseen kokee:
Se kokemus treenaamisen välittömästä, radikaalin kohentavasta vaikutuksesta elämänlaatuun lie kaikille tuttu ja toivoakseni jopa rakas.

Nautinnollinen leffa aina vain.
Hienoja sivuosiaki täynnänsä.

[Fubarbarian]

Onko kukaan Potkussa nähnyt nyt leffateattereissa pyörivää the Northmania? Vaikuttaa jotenkin sellaiselta, mikä voisi Kariakin kutkutella.

[AriJ]

https://www.imdb.com/title/tt9347730/

Hieno päivitys vanhansta hyvästä kauhupätkästä!

Erityisesti tykkäsin niistä kaikista Karkkisedän ilmestymistuokioista, olivat hienosti tehtyjä.

Tässä käydään (muistaakseni) nyt enemmän tuon pahishahmon syntyhistoriaa kuin alkuperäisessä... tosin tämähän on myös jatko-osa kun alkuperäisen tapahtumiin viitataan.

[magamies]

https://www.telsu.fi/total recall

Katsoin tämän Total Recalin uudemman version, oli hyvä scifi ja tempaisi mukaansa, tuota alkueräistä Ison Arskan elokuvaa en enää muista kun nähnyt sen silloin joskus 1990.
Tästä pidin.

[Jani Rantalainen]

No heipä hei arvon potkulaiset! Nyt on taas se aika jolloin ikivanha Jani-setä kertoo minkä leffan katsoin viimeksi ja tällä kertaa vuorossa oli Ghostbusters Afterlife (2021).

Elokuva oli parempi kuin odotin. Alkuperäisten Haamujengin näyttelijäkaartiin kuuluneet Bill Murray, Dan Aykroyd sekä Ernie Hudson uusivat roolinsa mutta heidän osansa tässä elokuvassa on kuitenkin aika pieni mutta merkittävä.

Uudet mutta suhteellisen tuntemattomat suoriutuvat rooleissaan aika hyvin. Mieleeni jäi jostain syystä parhaiten Carrie Coon. Elokuvan on ohjannut Jason Reitman joka on ohjaaja Ivan Reitmanin poika.

Leffa on kauniisti omistettu Harold Ramisin muistolle joka näytteli Egon Spengleriä alkuperäisissä Ghostbusterseissa.

[Kari Aittomäki]

Onko kukaan Potkussa nähnyt nyt leffateattereissa pyörivää the Northmania? Vaikuttaa jotenkin sellaiselta, mikä voisi Kariakin kutkutella.

Joujee ehkäpä hyvinkin.
Olen katellut leffailmoja ja pohjanmies pyörii täälläkin paraillaan.

Ikävästi mulla on sellanen hytinä että tuossajutussa se fantasia-osaston ja rujon realismin rajapinta painuu hiukan liikaa sinne fantasian puolelle.
Sillä vaikka pidän kovasti viikinkiaiheisesta kerronnasta, jopa se telkkarisarja meni välillä hiukan yli.
Ja se oli sentäs aika rapaista tarintaa.
Mutta ehkä. Kiitosta.

Kiitos myös tuosta thosebastards-kuvauksesta, vaikuttaa hyvältä tarinalta. Ainakin parempi kuin se akkaversio.

[AriJ]

Uudet mutta suhteellisen tuntemattomat suoriutuvat rooleissaan aika hyvin. Mieleeni jäi jostain syystä parhaiten Carrie Coon.

Carrie Coon on pätenyt sangen loistavasti kaikessa missä oon hänet nähnyt... olikohan eka josta muista TV-sarja "Leftovers"... eikä vetele edes samaan malliin suorituksia, vaan roolihahmon mukaisesti

Itse katselin eilen kevyen kaliiberin kauhukomedian "Werewolves Within" (joka perustui samannimiseen videopeliin). Pääosassa oli tuttu koomikko sarjasta "Veep" eli Sam Waterford ja tykkään hänen pihallaolevan selittelevästä komiikastaan. Tässä rainassa Sam esitti puistonvartijaa joka päätyy vuoristopikkupaikalle jossa kaasuputken läpirakennus on saanut paikalliset varpailleen... ja sitten porukkaa alkaa katoamaan... mutta onko siellä kuitenkaan mitään yliluonnollista kuvioissa?

Ei mikään loistava, mutta kiva "aivot narikkaan" hihityttävillä hetkillä.

[katar]

Pitkään ollut "to-watch"-listalla The Imitation Game ja nyt eilen katseltiin se isännän kanssa. Oli hyvä. Kertoo siis Alan Turingista, joka tiiminsä kanssa yritti ja onnistuikin murtamaan saksalaisten Enigma-laitteen salat. Benedict Cumberbatch on ilmiömäinen roolissan sosiaalisesti kömpelönä Alan Turingina. Iso suositus tälle, löytyy Yle Areenasta.

[Mika]

Chick Fight (2020)

Tämä oli tällainen hyvin kevyt ja komediallinen naisversio Fight Clubista. Se on aina hyvä nähdä, kun naisia kiinnostavat kamppailulajit, tässä yhteydessä MMA. Koska kamppailulajit ovat todella vaikeita lajeja oppia, mitään huikeita kamppailusuorituksia ei tietenkään nähdä, mutta ihan mukavia urheilullisia suorituksia näkyy muutama, ja ainahan kamerakulmilla ja ohjaamisella saadaan ihmeitä aikaan.

Leffa on ison budjetin tuotanto, mikä näkyy. Alec Baldwin alkolisoituneena valmentajana on hauska hahmo.

[Jani Rantalainen]

Tässä tuli eilen vähän treenattua mutta ei siitä sen enempää tässä ketjussa koska vaikka katsoin useamman elokuvan niin aion kirjoittaa vain tästä joka on Mel Brooksin ohjaama Young Frankenstein (1974).

Gene Wilder on professori Frederick Frankenstein joka perii outona pidetyn kuuluisan isoisänsä Victor Von Frankensteinin linnan ja tutustuu sen perin outoon henkilökuntaan josta nyt ensimmäisenä tulee mieleen legendaarisen koomikon Marty Feldmanin (ei tietääkseni Coreyn sukulainen) näyttelemä Igor. Frankenstein jatkaa isoisänsä jalanjäljissä herättäessään henkiin ruumiin (Peter Boyle) joka tietysti herättää kauhua kylässä.

Elokuvassa on muutama näyttelijä jotka olivat mukana myös Keltaparta-elokuvassa kuten Feldman, Madeline Kahn, Kenneth Mars ja Peter Boyle.

Leffassa käytettiin myös alkuperäisten Universalin Frankenstein elokuvien laboratoriolaitteita jotka oli rakentanut erikoistehostemies Ken Strickfaden jolta Mel Brooks oli kuulemma lainannut kyseiset laitteet.

Loistava leffa.

[Kari Aittomäki]

Jo pelkästään tämän takia:



Ja loput on historiaa, noin ylöjään. Eput a gogo.

Minä voimailin läpi ton Ihmenaisen.
Näistä ois niin perhanan kiva tykätä.
Kun kaikki on periaatteessa hienoa ja jotkut jutut joka häkellyttävästi.

Nojoo.
Olihan se ihmeellinen nainen.

[Jani Rantalainen]

Tein viikonloppuna kirpputorilta uskomattomia löytöjä joista yksi parhaimmista oli Richard Donnerin ohjaama Ladyhawke (1985).

Tämä fantasiaseikkailu on tarina mahdottomasta rakkaudesta jossa entinen sotilas Navarre (Rutger Hauer) on päivisin ihmismies joka muuttuu öisin sudeksi ja hänen rakastettunsa Isabeau (Michelle Pfeiffer) puolestaan on päivisin haukka joka muuttuu öisin ihmisnaiseksi. He ovat erottamattomat mutta eivät koskaan kohtaa ihmishahmoissaan Aquilan piispan (John Wood) langettaman kirouksen takia. Navarre lähtee kostoretkelle aikomuksenaan tuhota piispa. Apunaan hänellä on varas nimeltä Gaston (Matthew Broderick) jonka hän pelastaa sotilaiden kynsistä. Sivuosan näyttelijöistä parhaiten mieleeni jäi rähjäisen karismaattinen Leo McKern.

Elokuvassa on loistava tunnelma ja todella iskevä tunnari jota piti tänä aamuna kuunnella ainakin tunti herkistellen kahvikuppi kädessäin.

[Jani Rantalainen]

Rame tep! Rame tep! Jos ette tunne tätä mantraa niin ette todennäköisesti ole nähneet tätä elokuvaa joka on Barry Levinsonin ohjaama Young Sherlock Holmes and The Pyramid of Fear (1985).

Elokuva perustuu löyhästi Sir Arthur Conan Doylen luomaan Sherlock Holmesiin mutta on siitä huolimatta mielestäni aivan loistava. Nuori Watson (Alan Cox) tutustuu nuoreen Sherlock Holmesiin (Nicholas Rowe) englantilaisessa poikakoulussa jossa on opiskelun ohella tekeillä jotain hämärää. Avukseen Watson ja Holmes saavat lumoavan kauniin Elizabethin (Sophie Ward). Tutkimukset johtavat Osirista palvovan Rame Tep-kultin jäljille Lontoossa jota johtaa... Nyt en paljastakaan kaikkea vaan suosittelen teitä katsomaan tämän leffan aivan itse.

Hyvän tunnelman lisäksi elokuvassa on historian ensimmäinen CGI-hahmo lasiritarin muodossa ja hyviä näyttelijöitä kuten Sherlockin miekkailunopettajaa näyttelevä Ian Higgins ja kouluhoitaja Dribbsiä näyttelevä Susan Fleetwood joka oli Fleetwood Macin Mick Fleetwoodin vanhempi sisar.

[Jaawa]

The Batman 2022



Aivan järisyttävän kova elokuva. Tämä on niille, jotka halus enemmän salapoliisibätmäniä. Sekä niille, jotka halus uskottavan bätmänin. Traumatisoitunu jannu joka ei oo päässy yli vanhempiensa kuolemasta, vaan syrjäytynyt, ja haluaa vaan kostaa, että paha olo lähtis pois. Ei mitään playboytä. Häiriintyny kaveri, pukea nyt joku lepakkoasu päälle, rustata vihkoon kun on piessy kadulla väkeä. Kummastelua, epäuskoa, arvaamattomuutta, pelkoa. Alkupuolen kohtaus bätmänin alkavasta vaikutuksesta pimeisiin katuihin on bätmänein kohtaus mitä on ikinä nähty.

Leffan kuvaus on uskomattoman hienoa, musiikit on loistavat, kohtauksissa viipyillään ilman kiirettä, tunnelma on synkeä, Gotham on synkeä paikka, ei vain geneerinen tavallinen jenkkikaupunki kuten valtaosin esitetään. Bätmän on hyppäys mukaan kaks vuotta jo toimineen antisankarin kyytiin. Se on ja ei oo alkutarina, parhaalla mahdollisella tavalla. En pysty kertoa leffan aivan parhaista asioista, koska ne turhaan pilais, ne pitää ite kokea, turhaa mä niitä rupeisin tässä alleviivaamaan. Hahmonkehitys valloitti ainaki mut, ehkä tämä vaatii tietynlaisen synkeän kulman kokemisen, että todella samaistuu.

Muut hahmotkin on todella hyviä, ei tuu pahaa sanottavaa, Colin Farrellia ei meinaa maskeerauksen alta tunnistaa, mutta hän myös uppoaa rooliinsa niin syvälle, ettei häntä tunnista mistään. Leffan pääpahis on hyytävä, mutta eri syistä mitä odotin, ei pysty oikein ilman spoilereita kertoa enempää. Voisin jauhaa miljoonasta asiasta, mutta eiköhän tämä riitä, tai se pitää vielä sanoa että paras Batmobiili myös mitä on nähty, ai että mä tykkään niistäkin kohtauksista.

10/10
Paras Batman ja paras Batman elokuva minulle, meni Nolanin leffojen ohi, jota en todellakaan odottanut. Ylipäänsä tämä lukeutuu aivan mun kaikkien aikojen lempparileffojen joukkoon. On harvassa ne elokuvat, jotka mun on pitäny heti laittaa uudestaan pyörimään kun ensimmäisen kerran on katsonu. Tämä on yks niistä, tämä tulee pyörimään vielä monta kertaa. Ai vitsi miten hienoa, että pitkästä aikaa joku uus leffa voi kolahtaa näin absoluuttisen lujaa, viimeksi näin on tapahtunu varmaan Watchmenin kanssa. Tää ei häpeile yhtään siinä rinnalla mulle.