Viimeisin katsomasi elokuva

[sic]

Eikö Tom Yum Goonin sika siisti baarikohtaus innostanut?

Kyllä se siisti baarikohtaus oli siinä ong bakis.

Jep, jykevästi aasian tiikerit jyrää elokuva rintamalla tuoreella ja uudella
tavalla verrattuna hollywoodin kiiltokuva maisemiin.

Se oli Tom Yum Goonissa! Se yksi pitkä otto jossa se Jaa pieksi pari tusinaa hemmoja ja meni sinne baarin ylimpään kerrokseen. Suu loksahti auki kun näin tuon ekan kerran oli niin hieno

[taifuuni]

Eikö Tom Yum Goonin sika siisti baarikohtaus innostanut?

Kyllä se siisti baarikohtaus oli siinä ong bakis.

Jep, jykevästi aasian tiikerit jyrää elokuva rintamalla tuoreella ja uudella
tavalla verrattuna hollywoodin kiiltokuva maisemiin.

Se oli Tom Yum Goonissa! Se yksi pitkä otto jossa se Jaa pieksi pari tusinaa hemmoja ja meni sinne baarin ylimpään kerrokseen. Suu loksahti auki kun näin tuon ekan kerran oli niin hieno

Enemmän tykkäsin kuitenkin siitä ongbakis olleesta paarijutskasta jossa tuli ensin se heavy vastaan

[Ruuttu]

Tom Yum Goonissa oleva lopputaistelu oli myös vaikuttava.
Meni luita poikki kuin metsää tukkimiesten käsittelysää!!

[johannes]

Tulipa tuhlattua kaksi tuntia elämästä FC Venuksen katsomiseen. Ei helkkari. Käsittämätöntä sontaa.

[Simpanssi]

Band of Brothers tv-sarja

Loistava kuvaus sodasta hyvin inhimillisestä näkökulmasta. Jos ei nyt aivan täysin vailla, niin hyvin vähissä määrin niin tyypillistä amerikkalaista sankarikulttia ja melodramatiikkaa. Varsinkin jakso nro 5, Crossroads tekee meikäläiseen suuren vaikutuksen. Sarjassa on vieläpä mukavasti pieniä yksityiskohtia, jonka vuoksi se kestää useammankin katselukerran.

Yksi parhaita sarjoja ikinä. Tuli muuten Yleltä joskus aikoja sitten, mutta täysin ilman mitään mainostamisia tai ennakkojuttuja. Pääsi pahasti karkaamaan.

Crossroadsissahan se Winters(?) yllätti ne saksalaiset juoksemalla asemiin suoraan. Hurja kohtaus. Itse tykkäsin hurjasti siitä jaksosta jossa he olivat motissa siellä metsässä oliko se nyt Bastogne tms..

[Kari Aittomäki]

Band of Brotheros on tosiaan erinomainen tv-sarjan muotoinen leffa, jossa pitempi aikajana mahdollistaa tarinan syventämisen.
Tuollahan tuo on hyllyssä.
Aika lailla samalla lailla ja aiheella toimi Talvisota, joka oli vaan parempi sarjamuodossaan ja edelleen yksi parhaita sotaleffoja.
Käytän subjektiivista ilmaisua paras koska tykkään.
Jännä juttu kun aikanaan häiritsi kattoa Akia ja Turoa asepuvussa vaan nyt on aika parantanut senkin taittovirheen, jätkät tekee hyvää työtä.

Mutta paras tv-sarja on kyllä Auf Wiedersehen, Pet.
Tosin en ole näitä uudempia juttuja nähnyt. Enkä Deadwoodia.

[Jukka Suominen]

Eilen tuli katsottua:

The Worlds Fastest Indian

Kyllä oli vaikuttava elokuva, ja varsin paljon tunnelatausta, erittäin hienosti tehty, vähän niinkuin pienen ihmisen sitkeys ja sinnikkyys toteuttaa unelmansa hinnalla millä hyvänsä ja kaikesta muusta luopuen, tässä näkyy se tekemisen ilo. Parasta oli vielä kun tuossa Hopkinsin esittämässä hahmossa näen hyvin vahvasti erään tuttuni, samanlainen mekaanikkoihme ja varsin karkeasti kasvatettu pintasiloittelematon persoona. Suosittelen tätä leffaa suurilla pisteillä, itseeni vetosi ainakin. Juhan af Grannit ja Petter von Bachit voi olla toista mieltä, samapa tuo.

[Paappa]

Armoton maa, dvd:ltä. Hienoimpia lännenelokuvia ikinä. Vaikka Kevin Costner oli pääosassa niin kyllä Robert Duvall on äijempi. Lopun revolveri/haulikko/winchester-taistelu vakuutti.

[Simpanssi]

SAW

Tulipa katsottua hyytävän hyvä leffa. Viisi tähteä.



Ja kohta käyn vuokraamassa SAW2:sen.

[SpAGE_]

GREASE LIGHTNING
Rasvattu salama

oli sitten pirun hyvä musikaali/lehva joku -80lukuun sijoittuva
jenkkilä kouluun

[jahkailija]

Crossroadsissahan se Winters(?) yllätti ne saksalaiset juoksemalla asemiin suoraan. Hurja kohtaus. Itse tykkäsin hurjasti siitä jaksosta jossa he olivat motissa siellä metsässä oliko se nyt Bastogne tms..

Kaikenkaikkiaan aivan huippusarja, erehdyttyäni viimein hankkimaan dvd-soittimen oli BOB-boksi ensimmäinen elokuvahankinta.

Viimeksi katsottua:

Snatch Aivan kelvollinen pätkä. Vitsit hieman ilmeisiä ja osin venytettyjä, juoni mukiinmenevä. Mättökohtaukset kohtuullisia. Brad Pitt yhtä ruma kuin ennenkin.



Kapteeni Alatriste esiintyy valkokankaalla myöhemmin kuluvana vuonna. Odotan elokuvaa mielenkiinnolla, etenkin taistelukohtauksia. Kun vielä saman kirjailijan Miekkamestarista joku kelvollinen käsikirjoittaja-ohjaajapari loisi filmin niin vot.

[Kari Aittomäki]

Ittekin omistan Armottoman maan, jonka sinänsä osuva mutta kömpelö nimisuomennos viittaa Elokuvien Elokuvaan, leffaan joka nosti Sen Ainoan Todellisen Cinemamuodon eli Mansikkikuskigenren uuteen nousuun kuin Fenixlinnun ikään.
Se leffa on tietenkin Unforgiven, johon muuten sain aikanaan ensi-iltalipun ja vielä U.S.Embassyn mariineilta! Töttöröö.
Jonka kunniaksi laitoin tilaisuuteen Abe Simpson-kalsongit. Joka on aivan tositarina.
Tuohon aikaan tännekirjoittava A.S tosin leikki vielä piilosta ja sokkosta, yksinään, vaatekomerossa.

No kuitenkin, tänään tuo mainioista mainioin elokuva paukahtaa töllöttimestä (taas).
Jonka kunniaksi postaan tähän kirjottamakseni epäillyn arvostelun teoksesta. Ennolluminä.

Näinsitämentiin:

Kun puhutaan kunnon länkkäreistä missä ryypätään pirtua, piikataan, ammutaan selkään ja lynkataan nokipiikki, nousee Eastwoodin armoton yli muiden. Vanhoista länkkäreistähän on kaikilla romanttinen mielikuva, kuinka Tex Willerin näköiset miehet ampuvat roistoja lonkkalaukauksilla salamaa nopeammin ja lopuksi ratsastavat auringonlaskuun mieskuoron laulaessa taustalla. Totuus on jotain aivan muuta. Revolverisankarit olivatkin selkäänampuja paskiaisia, jotka olivat tapahtumahetkellä niin sumussa, että tuskin itsekään muistavat kuinka kaikki tapahtui. Vierellä ei ratsastakaan Kit Carson valkoisissa, vaan toinen rähjäinen ja haiseva irtolainen joka tekee taalasta mitä vain. Armoton romuttaa romanttisen villin lännen ja tekee sen tyylillä. Elokuvassakin nähdään miten Kuoleman prinssiksi tituleerattu English Bob, onkin vain kuoleman piski. Totuus on armoton.

Kaikki saa alkunsa piikkauksesta, jonka ikävistä jälkimainingeista juttu lähtee liikkeelle. Pari sekopää mansikkikuskia on saatava hengiltä makso mitä makso. Vanha juoppo murhaaja Munny tarttuu hetkeen, koska sianpaskassa konttaaminen lasten kirkuessa taustalla vaimon kuoleman jälkeen ei maistu elämältä, etenkään ilman pirtua. Clintin hienosti näyttelemä Munny nappaa ystävällisesti mukaansa yhden nokipiikin, jottei tämä voi rullata Munnyn kotia tämän poissaollessa. Joukkoon liitty vielä nuori puolisokea liipaisinherkkä sälli ja viimeinen matka voi alkaa.

Kolmikko lahtaa vähemmän syyttömän mansikkikuskin, joka kuollessaan huutaa niin saatanasti. Vaikka nokipiikit ovatkin tunteettomia tappajia (ja jotka nauttivat siitä), lähtee tämä piikki nelilaukalla kotia kohti (Kana vielä kaiken lisäks). Tässä Munnya kylmäsi niin perkeleesti, koska kotihan on täysin vartioimatta ja nokipiikki laukkaa sinnepäin!
Munny ja sälli menevät väijyy pääpaskiaista, joka saadaan lahdattua pa$kahuussiin. Kunniakasta kuolemaa ei ole ja saappaat jalassa ei lähdetä. Mies tukehtuu oksennukseensa pa$kat housussa rahattomana yksin.

Tsiin hakmanin loistavasti näyttelemä sheriffi on suuri sheriffi Big Whiskeyssä (= suom. pitkä pirtu). Sheriffin joukot nappaa piikin ja sheriffi alkaa kuulustelemaan hienovaraisesti. Tässä elokuvassa nähdään taas ikävästi kuinka nokipiikit yrittävät saattaa meidät huonoon valoon tekaistuilla syytöksillä. Juuri kun sheriffi on laskemassa nokipiikin karkuun takaovesta, piikki ruoskii itsensä hengiltä ennenkuin kukaan kerkiää estää. Täysin käsittämätöntä käytöstä.

Hyvänä osoituksena miten me olemme pitkämielisiä nokipiikkeja kohtaa, on kohtaus jossa William Munny päättää kostaa "kaverinsa" "kuoleman". On perin ikävää, että näin nokipiikit saavat valkoiset miehet nousemaan toisiaan vastaan. Pirtupullo aukaistaan ja pirtunhuuruiselle kostontielle astutaan, kohti pitkää pirtua. En halua paljastaa miten lopussa selkäpii värisee, mutta voisin todeta, että mies tekee mitä miehen täytyy.

Sheriffi: See you in hell, William Munny.
Munny: Yeah.



Plus
==========
+ Realismi
+ Clint Eastwood
+ Sheriffin hyväsydämisyys


Miinus
=======================
- Nokipiikin katala juoni


Arvosana: 10

[M. Vilenius]

Tuli muuten Yleltä joskus aikoja sitten, mutta täysin ilman mitään mainostamisia tai ennakkojuttuja. Pääsi pahasti karkaamaan.

Mä onnistuin ton nappaamaan jo heti silloin. Yks jakso tais jäädä välistä.

Crossroadsissahan se Winters(?) yllätti ne saksalaiset juoksemalla asemiin suoraan. Hurja kohtaus. Itse tykkäsin hurjasti siitä jaksosta jossa he olivat motissa siellä metsässä oliko se nyt Bastogne tms..

Kyllä. Crossroadsissa viehättää juuri tuo ryntäyksen kuvaus ja eritoten se, miten niitä tuntoja käydään jälkeenpäin läpi.

Ja toinen "kyllä" vielä tuosta Bastognesta, sillä sen niminenhän tuo "battle of the bulge" -taistelua kuvaava jakso oli. Jotenkin se jakso ei ole iskenyt muhun niin kovaa. Ehkäpä johtuu siitä, että kylmyys, nälkä ja tykistökeskitykset kuvattu niin inhorealistisen mukaansatempaavasti

Mutta paras tv-sarja on kyllä Auf Wiedersehen, Pet.

Hitto, tuossa on kyllä mulla aukko sivistyksessä. Useampikin tuttu on kehunut tuota kaikkien aikojen parhaaksi tv-sarjaksi, mutten oo tainnut nähdä ainuttakaan jaksoa. Sivistän itseäni heti tilaisuuden tultua.

Sori, meni vähän elokuvista sivuraiteille..

[riku]

--JApani taas on ihan eripeli.
Kautta aikain mahtavaa kerrontaa, 7samurain ja Zatoichin (beat takeshi) välillä.
oujee.

Sivuhuomautuksena: ainakin Japanin kulttuuri -kirjan mukaan (en nyt jaksa kaivaa lähdeviitettä tarkasti) Kurosawaa ei niinkään pidetä Japanissa japanilaisena ohjaajana, vaan katsotaan että hänen visuaalisuutensa/estetiikkansa on aika länsivetoista.

Viimeisin nähty oli Zorron naamio. Se Banderasin ensimmäinen Zorro. Anttilan alelaarien satoa. Kevyt, hilpeä, suhteellisen menevä toimintaelokuva ilman elämää suurempia ambitioita. Hopkins on aina cool.

Riku Ylönen

[Alioppilas]

Itse olin intissä kun Taistelutoverit tuli televisiosta. Asettui tiettyyn kontekstiin, vaikka vaikuttava teos on ihan ilman ylimääräistä elämäntilannettakin.