Viimeisin katsomasi elokuva

[kimmokammo]

Joker tuli katsottu eilen, Phoenix oli hyvä pääroolissa, ja elokuva kertoi oikeastaan suoraan nykyisestä yhteiskunnallisesta tilanteessa varsinkin jenkeissä, kun köyhyys lisääntyy, ja rikkaat hokevat vain mantrana että köyhät ovat alempia ihmisiä. juonesta on vaikea sanoa suoraan mitään spoilaamatta elokuvaa. Ahdistava se ei ollut, ja miksi olisi, sairaskertomustahan se seuraa.3/5

[Kari Aittomäki]

Alkaa uteloittaa tuo Joker, enimmin koska olen Joaquinfäni ja vaatii todella munaa hypätä tollaseen rooliin.
Jep.

Kattelin tossa tuon pikkubudjetin Term lifen, telkkariensi-ilta.
Olipas se mukava! Kerrassaan hyvä!

Odotin laiskaa krimikomediaa mutta sainkin ihan kasvutarinan uskottavilla hahmoilla.
Tää porukka ei ole hypännyt kyytiin rahasta vaan rakkaudesta lajiin, niin rentoa ja pakotonta ja silti jykevää oli ammattilaisten esiintyminen timantinvarmoissa frameissa ja kuvakuljetuksissa.

Tämä ohjaaja Peter Billingsley on oikea ammattilainen, kakarasta asti Hollywoodissa kaikenlaista tehnyt. Ja se näkyy. Ei ainoatakaan epävarmaa esilletuontia.
Näyttelijöitä ei kiristetä vaan saavat he tuoda omia type-castingvahvuuksiaan esiin, mukavilla jengoilla.
Bill Paxton erityisesti esittää kiristyvää pahaa kyttää monen edellisen vastaavan roolin varmuudella mutta saa nyansseja, kaskun näyttelemänsä roolihahmo nyt availee ovia joita ei ennen. Kun tekee mieli huutaa että älä tee sitä, et selviä.
Liian aikaisin lähti Paxton.

Espanjalainen Jordi Molla on taas latinokrimi mutta nyt vallitsevin tunteensa on suru pojan menettämisestä, kun ei jaksais mutta pakko on. Apulaisena mörnii UFC-mörkö.

Terrence Howard on taas hyvä poliisi mutta tässä väsähtänyt ja pahasti over the hill.

Päähenkilö Vince Vaughn näyttää taas ammatitaitoaan, hänhän on perkeleenmoinen ammattilainen ja vie kyllä tätä tarinaa.
Hän on totaalisen kovanaamailematon eli peloton ammattikrimi, suunnittelija.
Selväjärkinen realisti joka hahmo kumartaa parhaille näille hahmoille, mulle tulee parhaiten mieleen Westlaken Dortmunder.
Ilman tämän epäonnea.

Hahmo on hyväksynyt sen ettei ole mikään ihanne-isä mutta rakastaa kovin tytärtään ja on seurannut tätä kaukaa (hieno tribuutti Klintin Rajattoman vallan mestarivarkaalle).. Ja kun kuusitoistias likkanen joutuu vaaran vyöhykkeelle on iskän toimittava.

Tytärtä esittää hienosti Hailee Steinfeld, joka on kyllä hieno ja oli hieno jo True gritissä (joko siitäki on miltei kymmenen vuotta).
Likka on isänsä tyttö, oppii nopeasti ja on itsepäinen ja päättäväinen eli pysyy entisten rooliensa vahvuuksissa.

Sitte ku sotkut on saatu selvitettyä ovat nuo kaksi jopa samannäköistä kovin samanoloisia kun lähtevät kohti yhteisempää tulemaa.
Vahvasti annetaan ymmärtää että tyttö on päättänyt lähteä rosvohommiin myöski.

Hieno leffa.
Ei virheen virhettä ja tilaan omaksi nyt alkavalla viikolla.

[magamies]

HYvä, nauhoitin tuon Term Lifen eli se pitää katsoa

[tapsaattori]

Irishmanin sain katsottua loppuun. Pitkä elokuva ja muutamaan otteeseen joutu pilkkomaan.
Joe Pesci oli vaikuttava. Mulle toi näyttelijä on tutumpi aiemmin komedia rooleista mutta tähän mafioso rooliin hän sopi kyllä paremmin.
Kivat jännitteet jotenkin. Kuvaus miellyttävän rauhallinen ja näyttelijätyölle annettiin tilaa.

[katar]

Babe; pikku porsaan seikkailut oli vaan taas pakko katsoa eilen uudestaan. Ja kyllä se nauratti vaan edelleen. Vallankin ne hiiret, jotka kommentoi tilanteita kuin mitkäkin reportterit. "a pig who thinks he is a dog!" oli aivan hillitöntä. Repelin aika moneen kertaan.

[Kari Aittomäki]

Mä kattosin Baben joskus uteliaisuuttani ja tykkäsin siitä sadunhohteesta, siis kuvien kuljettamisesta ja värimaailmasta.
Etenkin ne värit on sellasia onnellisia ja täyteläisiä, siunaavalla ja kasvattavalla auringolla maalattuja.
Sika itessään on niin inhimillinen olio että hankalaksi vetää lihasyöjän olon tuokin leffa.
Tosin reaalimaailman siat on senverta öklöjä ettei kirveen tarjoaminen lautaselle asti kivestä ensinkään.


Kehuvat Joe Pesciä tossa Irishmannissa juu.. Kun tuo hahmo ei ole olleskaan niin joepesci kuin ne rakastetut maneerit on.



Niin tapsaattori, muinaisella 90-luvulla Pesci teki ikonisen räjähteleviä gangsterihahmoja, otti oscarinkin.
Se tuo meille vanhemmille kattelijoille jännitteitä tollaseen Irishmanissa esiintuotuun hahmoon, kun ne se vanha arvaamattomuus ikäänkuin vaan elää siellä silmien välähdyksissä.
Juuri kuten oikeassa elämässä kun joutuu tekemisiin kovamaineisen eilisen miehen kanssa, kun tietää että tämä hillitty ystävällinen ei ole ollut sitä aina.

Mahtavaa leffakerrontaa ja tämä siis tuubiklippien perusteella vain, en ole irishmannia nähnyt vielä.

Elonetti laitto kateltavaks noita suomalaisia pykellyksiä, pitäis kyllä katella edes muutama, vaikka Valkoinen Peura tai Pojat tai jotain.
Mutta kunne on niin pirukkaan kökköjä.

Kattelin vanhan kaverin, vuoden 1976 Maratoonarin. Pääosassa Dustin Hoffman ja natsi-roistona itse Laurence Olivier.
Tarinahan ois niinku natsien pahuus vs juutalaisuuden äly ja sitkeys.
Painajaismainen hammasporakidutus on se tämän leffan kulminaatio, vaikka ohjaaja Schlesinger yrittikin tuoda kirjan kestävyysjuoksumetaforaa framille.

Leffa toimii yhä, seitkytluvulla ei tehty huonoa mitään.
Heh, metodinäyttelijä Hoffman sai itsetietoisuudessaan tiettävästi Olivieriltä britti-ivaa.
Kaskun valvoi ollakseen aidosti väsynyt, juoksi ollakseen aidosti hengästynyt..
Aateloitu Shakespierre-ikoni kysyi siten ivallisesti kuin vain englantilaiset osaa "why dont you try a little acting, my dear boy?"

Sir Larry ei tiettävästi pitänyt amerikkalaisista eikä juutalaisista.
Juutalaisteema kun oli leffankin teemana, ohjaaja Schlesinger tiettävästi höysti negaatioita.
Kaskun vaikuttava hahmo Scyllaa, maratoonarin veljeä esitti Roy Schneier eli puolisakemanni.

Hyvä mielikuva leffavärinöitten aikaansaannosta.
Leffa potkii ja Olivier vie kohtauksensa suurenmoisesti, Hoffman on aivan oppipoika.

Ennen osattiin kertoa.

[Atticora]

Olen tosta Babesta nähnyt pätkän ja pidin. Usein leffaa valitessa se tulee vastaan ja olen yrittänyt manipuloida lapsiseurueita valitsemaan tämän, mutta ei ole vielä onnistunut.

Viimeksi tuli katsottua Zombieland (2009). Kahden päästaran (Jesse Eisenberg, Woody Harrelson) yhteistyö toimii, mutta koko leffan pointti jää auki. Kyseessä siis Zombie-maailmanloppu-elokuva. Jotkut näistä on minusta hauskoja, kuten Braindead ja muistaakseni vaikkapa Shaun of the dead oli myös. Tämä oli tyhjänpäiväinen, niin tarkoitus oli kai sitten olla hauska, ei vaan nyt osunut nauruhermoon.

Viimeisen jälkeen tuli katsottua vielä Lucky (2017), Harry Dean Stantonin vika rooli. Hyvää, filosofista asiaa vanhenemisesta ja kuolemisesta, sun muusta kivasta. Aina en tahtonut pysyä kärryillä, painoin eteenpäin kuin mummo hangessa. Erinomainen silti, tai sen takia. Ei keskivertokatsojaa paaponut tämä, pitänee katsoa uudestaan. Areenalla vielä noin kuukauden päivät:

https://areena.yle.fi/1-4661416

[Atticora]

Eilen tuli katsottua Stalker. Jonkinlainen kommunistipuolueen elokuvakomitea ilmoitti Tarkovskille, että on vaarana että katsojat vieraantuu, koska elokuva on niin tylsä. Ohjaaja julisti nomutta siitähän täytyy ehdottomasti tehdä vielä tylsempi!
Ei se kyllä tylsä ole, jos ei ole kiire mihinkään. Oli tai ei, heittämällä parhaita elokuvia ikinä.

https://areena.yle.fi/1-4149293

[Kari Aittomäki]

Stalker on yksi oudoimpia leffakokemuksia ikinä. Kosmos taisi olla..
Ehdottoman koukuttava, esteettinen, jänskä, tylsä..

Outo reaktio, aina kun katselen jutun tulee päähäni soundeja että oispas ollu kiva kasvaa neuvosto-Suomessa.
Hyy, did i say that out loud.

Tajuais Stalkeria ehkä ja ois päässy Afganistanin bileisiin!
Ja pystyis pitään borschkeittoo syötävänä.

[katar]

Tolkien. Vähän oli välillä tylsähkö pätkä, mutta Nicholas Hoult Tolkienina oli kyllä hyvä. Tykkäsin. Mies ois halunnut enemmän ryminää ja sotaosastoa, mutta ei sitä nyt aina saa kaikkea mitä haluaa.
Tuntematon tuli tietysti katsottua itsenäisyyspäivän kunniaksi, siis se vanha alkuperäinen. Edelleen se on hyvä.

[Kari Aittomäki]

Mua kovin kiinnostaa tuo Tolkien, ensinnäkin koska kirjailija itse ja sitte se että tiettävästi Karukoski onnistuu tuomaan kankaalle taitelijan luovan mielikuvituksen, joka toimii jopa murskaavissa sotakenttä-tapahtumissa.
Tajuttoman vaikea kerronta-tapa jossa kukaan ei ole oikeen onnistunut sotkematta leffankaarta.

Nikolaus Hoult on juu tavattoman kamerankestävä, ihastuin sälliin jo silloin kun se tappo sorsan hippimutsinsa syömäkelvottomalla luomuleivällä leffassa Poika, 2002 oli vuosi.
Käyttää pääasiassa herkkiä naamalihaksiaan mutta näytti Madmaxissa että myös rokki sujuu.

Tänään oli kipupäivä, hiljalleen vähenevää polttelua liennyttämään käytin vanhaa kunnon Pohjanmaata.



Klassikkohan tämä on sekä kirjana että leffana.
Miehillä taisi olla kilpailutilanne päällä jotta kuka esittää parhaiten jurrista, senverta hyytävistä taidonnäytteistä saa nauttia.



Voi herrantähäre.
Mä itte tykkään Kalevi Kahran opettajasta, teatterineuvos saa hahmoon jopa tragiikkaa kivuliaasta tarpeettomuuden tunteesta ja vahvasta menneisyydestä. Muutkin vetää hienosti, Esko Salmisen uho menee manerismissaan paikoin pahoin yli.

Hyvin sujui hankala maanantai.

[Timpa]

Puhdistuksen yö: Anarkia
Kyllähän tuo otteessaan piti, vaikka aika tusinatavaraa silti. Kertoi vuodesta 2023, mutta täysin utopistinen maailmankuva vallitsi, jossa kadut saa kerran vuodessa "puhdistaa".

[Atticora]

Tajuais Stalkeria ehkä ja ois päässy Afganistanin bileisiin!

Leffa jäi mietityttämään pahan kerran nyt. Taideteoksena sitä ei kai ole tarkoituskaan tajuta, vaan just kokea (kliseinen ilmaus). Näkisin, että elokuva on ikään kuin meditaatio-alusta, siinä on todella paljon yhtäläisyyksiä jonkun tunnepuolen syvemmän oivalluksen, meditaation tai mystisen/psykeedelisen kokemuksen kanssa. Tsykologiaa tms. Ei niinkään, että mitähän ohjaaja nyt haluaa tuolla koiralla viestiä, mihin henkilöön se liittyy. Outojen tapahtumien avain löytyy, jos on löytyäkseen, omasta alitajunnasta. Stalker toimii oppaana leffan kahdelle muulle henkilölle. Olen aika varma, että Tarkovski piti itseään Stalkerina, joka näyttää tietä katsojalle. Huoneessa, jos sinne asti pääsee, on kurkistus omaan sielun syövereihin - mutta eihän sinne voi vaan huvikseen kurkistaa.


Katsottiin eilen Netflixistä The Laundromat. Elokuva siis kertoo Panama-papereista ja niiden ympärille liittyvistä lieveilmiöistä. Meryl Streep on leskirouva, jolta huijataan rahat. Oldman ja Banderas puolestaan nämä Panama-kaverit, jotka pyörittävät satoja tuhansia pöytälaatikkofirmoja hämäräveikoille. Rahan himosta seuraava pahuus ja ihmisen loputon ahneus on kantavia teemoja ja ote hyvin komediallinen. Elokuvassa esitellään Streepin kokeman vääryyden lisäksi pari muuta minitarinaa tiimoilta. Kerrontatyyli on erikoinen, pitkät tovit näyttelijät selittävät asioita suoraan katsojalle. Lopussa muistutetaan, että Panama-tapaus oli vain jäävuoren huippu, jotain tarttis oikeasti tehdä. Oikein hyvin otteessaan pitävä ja laadukas elokuva.

[Jani Rantalainen]

Battlestar Galactica (1978). Cylon centaurit ovat kyllä pelottavia. By your command.

[Mika]

Atticoran tavoin pidin Panama-selkkauksesta kertovasta elokuvasta. Elokuva on tosiaan vähän erikoisesti kirjoitettu, mutta noin isossa - siis ihan aikuisten oikeasti isossa - skandaalissa on kohdennettava huomio johonkin, kun elokuvaa tehdään. Vakavasta aiheesta suodatettu hauska ja tavallaan kevyt elokuva vaatii taitoa.

Tarantinon uusin tuli katseltua. Sehän oli hyvä! Vaikka tarkoituksellisesti en halua tietää elokuvista mitään ennakko-odotusten välttämiseksi sekä tietysti yllätysten säilyttämiseksi, Lassen alkusyksyinen viesti ja maininta siitä, että elokuva on aikakuvaus, ei varsinainen juonellinen elokuva, oli hyvästä. Ja [mention]Kari Aittomäki[/mention], mitä tulee siihen Bruce Lee -kohtaukseen, ei kannata murehtia siitä - jos suhtaudut Bruce Leehen rennosti kuten minä. Bruce Lee -faneille taasen saattaa olla liikaa tämä kohtaus, jota pidän erinomaisena ja Brad Pittin hahmon ääntelyä kohdassa 4:24 mielettömän hauskana.

---

Angel Has Fallen (2019)

Tässä vauhdikkaassa ja hyvin tehdyssä toimintaelokuvassa Gerard Butlerin esittämä Salaisen palvelun agentti lavastetaan syylliseksi presidentin murhayritykseen. Tykkäsin erityisesti alkupuolen lennokkikohtauksesta. Muutenkin vauhtia ja vaarallisia tilanteita riittää. Butlerin hahmo on tietenkin ylivoimainen. Sen ja muuta siihen liittyvää ja lukemattomista vastaavista elokuvista tuttuja juttuja kun muistaa, hyvänä viihteenä tämä menee.