Viimeisin katsomasi elokuva

[Kari Aittomäki]

Palasin lempileffojeni pariin kun tää lusiminen on mitä on.

Coen veljesten Miller Crossing on jotain mitä ei vaan saa katselleksi tarpeeksi.
Komedialliset elementit ja tummat sävyt pallottaa katsojaa kuin futistaikuri.

Joka ainoa frame ja huomionkuljetus on ylivoimaa.
Ja sitte se on kaunis, kaunis ku mikä.
Mä sisustin Larun kämppäni tuon leffan soundiin.

[Mika]

AlexMachine suositteli alkuvuonna tässä ketjussa Parasitea. Se on nyt jonossa.

Spinal Tap on todellakin klassikko. Tässä on muutamia tosielämän tapahtumia Spinal Tapista.

https://www.nme.com/blogs/nme-blogs/spi ... ds-1976668

---

Hotel Artemis (2018)

Tämä oli ihan mukava elokuva dystooppisesta Los Angelesista, jossa Jodie Fosterin hahmo toimii rikollisten lääkärinä entisessä hotellissa.

---

Bohemian Rhapsody (2018)

Rami "Mr. Robot" Malekin roolisuoritus Freddie Mercuryna hakee vertaistaan. Freddy Mercury oli kaikkien aikojen lavaesiintyjä, ja pelkästään sen karisman ja niiden liikeiden imitoiminen on varmasti vaatinut paljon aikaa, hikeä ja kyyneleitä. Bohemian Rhapsody on kaikkien aikojen biisi. Näiden lasien takaa katsottuna tämä oli hieno elokuvakokemus.

---

Furie (2019)

Tässä ranskalaisessa leffassa on selviä elementtejä itävaltalaisesta Funny Games -elokuvasta. Elokuva alkaa vähän eri kulmasta: kesälomamatkaa asuntoautolla viettänyt perhe palaa kotiinsa, jossa taloa sen aikaa hoitanut perheen lapsenvahti miehensä kanssa onkin ottanut talon haltuunsa. Tämän on mahdollistanut talon hoitamisesta allekirjoitettu sopimus, jossa on ollut porsaanreikä. Perhe joutuu asuntoautonsa kanssa ajamaan läheiselle leirintäalueelle, jossa eräs perheen vaimon vanha koulukaveri alkaa kiinnostua talon valtaamisesta takaisin. Sitten alkaa tapahtua kaikenlaista.

Elokuva on raaka.

[Kari Aittomäki]

Kattelin tossa ton uuen Ghostbustersin ja voi tatti kun se on kökkö.
Totaalisen surkiaa näyttelyä, tarinaa ei ollenkaan ja efektitkin peruspullaa.

Se alkuperäinen kun on edelleen aidosti hauska.
Ne mimmiy kyllä kovasti yritti mutta ei mopolla mahottomia ja se chippendalejätkä oli laiska ku porilainen.
Cameot oli mukavia.

Nyt ois tarvetta saada katella jotain kekseliästä.

[Oar]

Crank.

Viihdyttävä leffa. Vielä viihdyttävämpi, jos sen ottaa tutkielmana tappelijan, eli umpikusipään, sielunmaisemasta. Tavallinen elämä ei tunnu miltään, ihan kuin rämpisi suossa, ja koko ajan haetaan vaan sitä seuraava adreryöppyä, ainut hetki jolloin tunnetaan olevansa elossa.

Näillä kiikareilla katseltuna leffa oli eritoten hauska kohtauksessa, jossa Statham on kirjaimellisesti kuolla tylsyyteen, kun säätää jotain mikron kelloa muijansa nalkutuksen takia. Siinäpä kiteyty osuvasti koko se normaalin elämän suoranaista pakokauhua lietsova vankila tälläselle kaverille.

Myös se kusipäisyys näyttytyy hauskasti. Jason tönii porukkaa puolihuolimattomasti pois tieltään, ihan vaan, koska pystyy. Joka töniminen ei ole mitenkään alleviivattua, nää sivuhenkilöt on hädin tuskin olemassa edes kameralle, saati sitten Stathamin hahmolle. Yhtenä lievemmistä esimerkeistä. Toisena voisi olla vaikka sen moottorpyöräkytän kanssa leikkiminen.

Tunnistan itsessänikin kyseisen juonteen, sellanen olkapäällä oleva pikku kusipää, joka kuiskii korvaan, että noi ei voi mitään, jos tekis näin, tai näin, tai noin. Joten niillä ei ole väliä.

Mulle henkilökohtasesti lajit, etenkin traditionaalisemmat niiden tiukkaan kontrolliin pyrkimisen ja ideaaliensa vuoksi, on antanu eväitä tän kuspäisyyden hallitsemiseen. Ne ihanteet on jo sinällään tärkeitä, koska kun se korrektiuteen kurottelu on osa identiteettiä, niin ei halua olla sellanen kusipää, jota Jasonin Chev Chelios tässä esittää. Ja ilman tota askelta, sitä halua olla jotain muuta, jotain ideaalia jota kohti kurotella, ei tule otettua mitään muitakaan askelia. Budo-lajit on (mulle) häkkejä liskoaivoille. Joiden ovet voidaan tarvittaessa avata, sen verta kuin on tarvis. Cränkki on siis myös vähän niin kuin varoittava esimerkkikin. Koska olis niin helppoa taantua tolle tasolle, ja tietyllä tapaa jopa tyydyttävääkin. Mutta ku.

No eipä liity enää suoraan leffaan, mutta kyseinen pätkä herätti tälläisiäkin ajatuksia, kun päätin viihdyttää itseäni katselemalla sitä tästä kulmasta.

Niin ja leffaan palatakseni, Stathamin, mikäköhän se ois suomeksi, delivery on kuivassa lakonisuudessaan ihan helvetin hauskaa. Huumori muutenkin uppoaa itsellein, "thanks boss", jne. Kiva oli myöskin loppu. Hyvä kuolema.

Tykkäsin.

[AlexMachine]

Olin jo tovin aikaa sitten katsonut tämän mutta hehkutan koska huomasin että se on Yle Arenassa katsottavissa jos jotakuta kiinnostaa.
Cinema paradiso. Taas yksi 5 tähden merkkiteos. Musiikki on Ennio Morriconen käsialaa.
https://www.imdb.com/title/tt0095765/

[Jani Rantalainen]

Neverending Story 1 ja 2. Molemmat hyviä seikkailuelokuvia mutta pidän ykkösestä hiukan enemmän. Kakkosessa eri pääosan näyttelijät (Jonathan Brandis ja Kenny Morrison) johtuen siitä ykkösen näyttelijät (Oliver Barrett ja Noah Hathaway) olivat jo kasvaneet aikuisiksi. Atreyua näyttelevällä Noah Hathawaylla on muuten musta vyö Shotokanista ja Tang Soo Dosta. Surullinen tieto on taas se että Jonathan Brandis teki itsemurhan 2003.

[Kari Aittomäki]

Schindlerin lista piti katella taas.
Vai hyvänen aika kuinka kukaan voi tarjoilla kamaluuksia niin karkkisesti kuin Steven Spielberg.

Aikamoista tykitystä, hengästyttää joka kerta se tuotannollinen jättiläisyys ja osaaminen.. tällä kertaa huomasin että siinä kun pääpiru yrittää telottaa rabbia, takana jengi sprinttaa keilasta karkuun.
Just tollaset pikkujutut tekee leffasta mehevän.

Liam Neeson ja etenkin Ben Kingsley vievät tarinaa todella vankasti. Puhumattakaan Ralph Fiennesin tulkinnasta.. kun muistaa että varsinainen Amon Göth oli vielä paljon ilkeämpi tapaus.

On se merkkitapaus, vaikka sokerikakku onkin.

[Kari Aittomäki]

Tuli mieleen muuten kuinka surkeita leffoja nykyään esille tuupataan.

Tämä oli tilanne 1993.



Nuo ovat Elokuvia.

[Atticora]

Katsoin Paterson-nimisen elokuvan. Hiton hieno, Jarmuschin ohjaama elokuva. Juonesta sen verran, että Adam Driver esittää runoja rustaavaa Paterson-nimistä bussikuskia ja tapahtumat sijoittuvat kaupunkiin nimeltä Paterson. Eli bussikuski on kai jonkinlainen tarkkailija, kuin vertauskuva itse kaupungille. Hienoa kuvaa, joka tuntuu olevan ladattu täyteen kaikenlaisia merkityksiä. Paterson New Jerseyssä on näemmä kaunis kaupunki. Varsinaisesti tapahtumia ei ole, ainoastaan samankaltaisia arkisia päiviä, joissa jokaisessa on pieni mausteensa.
Kuvittelin saaneeni tähtien sodasta parantumattoman Adam Driver-trauman, olin etukäteen ihan varma että ärsyttää. Ei tullut assosiaatioita itkupotkuraivareita saavaan sith-herraan. Ei suositella henkilöille, jotka eivät tykkää tylsistä elokuvista tai runoista. Taitaa poistua Areenasta reilun vuorokauden päästä.

https://areena.yle.fi/1-3818458

[Jussi Häkkinen]

Tuli mieleen muuten kuinka surkeita leffoja nykyään esille tuupataan.

Kyylääpäs Parasite.

[Lasse Candé]

Parasitesta tässä AM:n viestissä (6.2.) ja sitten sen jälkeen kaksi viestiä väliin, niin minä vastaan (10.3.).

Linkki AM:n viestiin:

paljastus:

https://www.potku.net/forum/viewtopic.p ... 37#p942437

[Jani Rantalainen]

Operaatio Valkyrie pääosassa Tom Cruise eversti Von Stauffelbergina joka yritti salamurhata Hitlerin 20:s Heinäkuuta 1944. John Ottmanin musiikki tässä leffassa on loistava.

[Kari Aittomäki]

Parasite on listalla, kiitos suosituksesta.

Katselin tossa ensimmäiseksi spagettiwesterniksi tituleeratun Vera Cruzin (1954) ja oli se herkkua kyllä.
Robert Aldrich (mm Likainen tusina) ohjaajana ja pääosissa nousukiidossa ollut Burt Lancaster ja itse Gary Cooper.
Ajan jauhaessa on unohtunut kuinka valtava stara Gary Cooper oli, hänen kykynsä näyttää kuinka olla ahdistuneen rohkea on ainutlaatuista ja se loota mistä mm Harrison Ford on parhaat tulkintansa ammentanut.

Garya varoitettiin ottamasta tätä pestiä koska Burt L alkoi saada nimeä ja oli vahvassa vedossa, Cooperin terveyskin alkoi rakoilla.
Jostain syystä projekti toteutui ja on kyllä komia.

Burt Lancaster on fantastinen, antaa tilaa ikonisoidulle kollegalleen ja vetäytyy mielellään taustalle antaen vain Virnistyksen puhua.
Voi jesus se hahmo on häjyn oloinen, mustissaan ja tiikerimäisine olemuksineen. Lancasterin fysiikkahan on järkyttävä mutta hän hyvin källisti koettaa aina näyttää pienemmältä ja vaarattomammalta.
Ja se virnistys.. kun ei tiedä hymyileekö hän vai näyttääkö hampaitaan. Vaaaraa tihkuva mutta kotrolloitu.
TÄtä hahmoa Russel Crowe koetti toisintaa YUma kolmekympissä. Ei ylety ei.

Leffa vilisee myöhemmin lainattuja kohtauksia ja sivuosissa pähisevät miltei tuntematon Charles Bronson sekä Ernest Borgnine.
Sekä Jack Elam, se Huuliharppukostajan kärpäsveikko.

Cooper on mänty. Hän saa aikaa ja käyttää sen myös, vaikka varsinainen juoni ei ylläreitä suokaan.
Kun väistämätön tapahtuu on vanhan everstin olemus niin arpien peittämä että tollasta taisteluväsymystä on hankala toista löytää.

Kunnon länkkäri.
Spagettiwesterniksi tuota on kutsuttu kaskun kuvaukset tehtiin Meksikossa ja meksikaanit ei tykänneet.
Lopputaistelun teki uudeksi Peckinpah Hurjassa Joukossa hurrrrjalla voimalla ja vanha eversti-nuori gunhand - teema toistui Just a few dollars more'ssa..

Merkkileffa.
Löytyy yhä Arenalta kai.

[Jani Rantalainen]

Löysin Jet Lin tähdittämän Kiss of the Dragon nimisen elokuvan äskettäin kirpputorilta. Näin sen aikoinaan elokuvateatterissa vuonna 2001. Elokuvassa on hyviä actionkohtauksia eri taistelutaito experteiltä. Tcheky Karyo loistaa pääpahiksena.

[Kari Aittomäki]

Isän nimeen tuli taas katsottua, ja ekakertaa kekkasin että Danielday vetää 3/4 leffasta epävireisesti!

Hän tekee kyllä parhaansa mutta ei vaan kye olemaan limainen pikkunilkki tai edes vankilaan totutteleva vempula.
Vasta Giuseppen kuoleman jälkeinen hahmo jytisee täydellä.
Pete Postlethwaite on aivan mieletön, niinkuin hän aina on.

Aivan liian vähälle huomiolle jää John Lynch, kuten aina.
Järkyttävä latinki.

On se komia leffa, jep.